Browsing by Author "Tuomi-Nikula, Norma"

Julkisessa terveydenhoidossa on käytössä yhtenäisen kiireettömän hoidon perusteet. Tämän mukaan hedelmöityshoitojen onnistumistodennäköisyys on oltava vähintään 10%. Tästä johtuen julkisella puolella on käytössä naisille yläikäraja hoitoihin pääsemiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää HUS Naistenklinikalla omilla sukusoluilla tehtyjen hedelmöityshoitojen onnistumista yli 39-vuotiailla naisilla vuosina 2012-2016, sekä onnistuneen hoidon ennustetekijöitä. Tutkimukseen valittiin kaikki naiset, jotka olivat saaneet vuosien 2012-2016 aikana hedelmöityshoitoja yli 39- vuotiaina. Naisia oli yhteensä 267 ja heille tehtiin yhteensä 336 hoitokierrosta. Tiedot haettiin Babe-rekisteristä ja niitä täydennettiin potilasasiakirjoista. Jatkuvat muuttujat analysoitiin Mann-Whitney testillä. Kategorisiin muuttujiin käytettiin Chi-square testiä. Korrelaatiota tutkittiin Spearman Rho:n avulla. P-arvo alle 0,05 tulkittiin tilastollisesti merkitseväksi. Naiset jaettiin kahdesti kahteen ryhmään: alle ja yli 40- vuotiaat, sekä lapsen saaneet ja ilman lasta jääneet. Tuoresiirroista syntyi 42 lasta (12,5%). Pakastealkion siirrot mukaanlaskettuna kumulatiivinen syntyvyys oli 21,1%. Alle 40-vuotiaiden kumulatiivinen syntyvyys oli 21,9% ja yli 40-vuotiaiden 19,1%. Onnistuneeseen hedelmöityshoitoon näytti liittyvän tutkimuksen mukaan naisen korkea anti-Müllerisen hormonin pitoisuus (AMH, p=0,05, pyöristetty ylöspäin), korkeampi antraalifollikkelimäärä (AFC, p= 0,011), useampi kerätty munasolu (p=0,015), sekä useampi pakkaseen saatu alkio (p<0,001). Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että nykyinen naisen yläikäraja on vanhentunut tapa arvioida hedelmöityhoitojen onnistumistodennäköisyyttä. Ikä on edelleen tärkeä kriteeri, mutta yksilöllisemmän ennusteen saa antamalla suuremman painoarvon AMH:lle ja AFC:lle.