Browsing by Author "Turunen, Rosa-Mari"

Tutkimuksessa tarkasteltiin naisten elämänaikaista todennäköisyyttä saada poikkeava seulontatulos vähintään kerran kohdunkaulasyövän seulontaohjelman aikana koko Suomessa ja alueittain. Aineisto tutkimukseen saatiin Suomen Syöpärekisterin joukkotarkastusrekisteristä. Se sisälsi tiedot seulontaohjelmaan kutsuttujen naisten osallistumisista, seulonnan tuloksista ja mahdollisesti tehdyistä jatkotutkimuksista, kuten kolposkopioista. Tarkastelut tehtiin seulontaikäisille naisille, jotka osallistuivat kohdunkaulasyövän seulontaan vuosina 2000—2016. Erityisvastuualueita ja koko maata tarkasteltiin 30—60-vuotiaiden osalta. Helsinkiä tarkasteltiin erikseen, sillä siellä seulontaikä oli laajempi, 25—65 vuotta, koko seurantajakson ajan. Poikkeavan, eli vähintään riskiryhmäseulontasuositukseen johtaneen, seulontatuloksen kumulatiivinen todennäköisyys oli koko maassa 34 % seulonnan päättyessä 60-vuotiaana. Tämä todennäköisyys vaihteli erityisvastuualueittain 20—40 %. Helsingissä vastaava todennäköisyys oli 53 %, kun seulonta päättyi 65-vuotiaana. Todennäköisyys saada seulonnan aikana vähintään kerran kolposkopialähetteeseen johtava tulos oli koko maassa 6,9 % ja vaihteli alueittain 6,5—11 %. Histologisen lieväasteisen levyepiteelimuutoksen (LSIL) tai sitä vakavamman muutoksen todennäköisyys oli 3,4 % ja vaihteli alueittain 2,7—5 %. Kohdunkaulasyövän seulontaohjelmassa havaittujen lievien, riskiryhmäseulontaan johtavien löydösten elämänaikainen todennäköisyys oli suuri suhteessa histologisesti varmennettujen syövän esiasteiden määrään. Poikkeavien seulontatulosten elämänaikaisten todennäköisyyksien alueellinen vaihtelu oli suurta, etenkin lievästi poikkeavien tulosten osalta. Helsingin muuta maata suurempi kumulatiivinen todennäköisyys selittyi suurelta osin seulonnan alkamisella jo 25-vuotiaana. Seulonnan haittojen ja ylidiagnostiikan vähentämiseksi tulisi arvioida, miten lieviä löydöksiä on järkevintä seurata, etenkin nuorten naisten kohdalla.