Browsing by Author "Uljas, Max"

Suomessa psykoosisairauksien kognitiivinen psykoterapia ei ole vielä vakiintunut hoitomuoto, vaikka on jo muualla maailmalla käytössä ja osana hoitosuosituksia. Tutkimuksen tavoitteena on seurata psykoosipotilaiden kognitiivista psykoterapiaa avohoidossa, miten potilaiden subjektiivinen kärsimys, toimintakyky ja psykiatriset oireet muuttuvat hoidon aikana, ja onko lähtötilanteella merkitystä. Tutkittavat (N=60) ovat Helsingin kaupungin psykoosipalveluihin päätyneitä potilaita jotka käyneet läpi psykoterapiajakson. Psykoterapiat alkaneet aikavälillä 3/2016–2/2019. Potilaista tehtiin VAS, SOFAS ja BPRS arviot hoidon alku- ja loppuvaiheessa. Hoitojakson aikana havaittiin kliinisesti merkittävää paranemista toimintakyvyssä (SOFAS +6,9 eli +10,8 % alkuvaiheeseen verrattuna) ja lievittymistä kärsimyksessä (VAS -21,2 eli -31,3 %) ja oireissa (BPRS -7,4 eli -15,7 %). Eniten lievittyivät potilaiden masennus-ahdistus oireet (BPRS -0,70 eli -22,6 %) ja epäluuloisuus (BPRS -0,66 eli 17,6 %). Myös negatiiviset (BPRS -0,42 eli -18,3 %) ja positiiviset psykoosioireet (BPRS -0,27 eli 12,5 %) sekä mania (BPRS -0,22 eli 12,8 %) lievittyivät jonkin verran. Diagnoosi, ikä, klotsapiinilääkitys, aiempien sairaalahoitojen lukumäärä ja työ- tai opiskelutilanne eivät vaikuttaneet muutoksiin. Sukupuolten välillä havaittiin, että naisten epäluuloisuus ei lievittynyt yhtä paljon kuin miesten. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että subjektiivinen vointi ja työkyky kohenivat ja psykiatrinen oireilu lievittyi psykoterapian aikana, ja etenkin hyvinvoinnin ja masentuneisuuden kannalta nähtiin selviä muutoksia. Työkyvyn koheneminen ennusti hyvinvointia, oireet sen sijaan eivät. Ilman vertailuryhmää ei voida kuitenkaan varmasti sanoa johtuuko voinnin koheneminen itse terapiasta.