Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Virola, Teemu"

Sort by: Order: Results:

  • Virola, Teemu (2023)
    Johdanto: Parodontiitti on tulehduksellinen hampaan kiinnityskudoksen sairaus, johon liittyy mikrobien ja isännän immuunipuolustuksen aiheuttama kudostuho. Parodontiitin esiaste on krooninen gingiviitti eli ientulehdus, joka voi hoitamattomana kehittyä parodontiitiksi. Hampaiden pinnalle kertyvän plakin sisältämät bakteerit ja niiden erittämät aineet käynnistävät tulehdusreaktion, jonka seurauksena immuunipuolustuksen solut alkavat erittämään tulehduksen välittäjäaineita ja kudosta hajottavia entsyymejä. Tämä johtaa vähitellen hampaan kiinnityskudoksen tuhoutumiseen ja alveoliluukatoon. Parodontiitti on merkittävä kansantauti Suomessa, joten sen patogeneesin ja riskitekijöiden ymmärtäminen on tärkeää. Merkittäviä parodontiitin riskitekijöitä ovat muun muassa huono suuhygienia, tupakointi, diabetes sekä perinnöllinen alttius. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkielman tavoitteena on tutkia parodontiitin genetiikkaa ja periytyvyyttä sekä selvittää millaiset geenivariantit assosioituvat parodontiittiin. Menetelmät: Tämän tutkielman aineistona toimivat yhdeksän Pubmed-sivustolta löydettyä parodontiitin genetiikkaa käsittelevää tutkimusta. Tutkielmaan valituissa tutkimuksissa aihetta käsiteltiin laajasti eri näkökulmista. Joukossa on mukana muun muassa laajoja genominlaajuisia assosiaatioanalyysejä sekä yksittäisiin riskigeeneihin keskittyviä tutkimuksia. Tulokset: Tässä tutkielmassa esiteltyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että parodontiitti on kohtalaisen periytyvä sairaus. Parodontiitin assosioituvien geenin kirjo on laaja, mutta yksittäisten polymorfioiden merkitys taudin kehittymiselle on pieni. Parodontiittiin assosioituvia polymorfioita esiintyy erityisesti geeneissä, jotka vaikuttavat ihmisen immuunipuolustukseen ja tulehdusreaktion muodostumiseen. Joukossa on myös muun muassa luun ja sidekudoksen muodostumiseen sekä hajoamiseen vaikuttavia geenejä. Yksittäisten polymorfioiden merkitys taudin kehittymiselle on kuitenkin yleensä pieni, eikä merkittäviä parodontiittia aiheuttavia mutaatioita löydetty.