Browsing by Author "Virolainen, Emmi"

Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää sydänsarkoidoosin alueellista esiintymistä Suomessa. Sarkoidoosi on etiologialtaan tuntematon granulomatoottinen systeemisairaus. Taudin patofysiologiaa on immunologinen reaktio, jonka laukaisevaa tekijää ei tunneta, mutta todennäköisinä vaihtoehtoina pidetään infektiota tai muita ympäristötekijöitä. Sarkoidoosia esiintyy yleisimmin keuhkoissa, iholla ja silmissä. Sydänsarkoidoosi on sarkoidoosin vaikein muoto, koska sarkoidoosi voi aiheuttaa sydämen vaikean toiminnanhäiriön ja vaikeita kammioperäisiä rytmihäiriöitä lisäten siten kuolleisuutta. Sydänsarkoidoosissa tavallisimmat ensioireet ovat eteis-kammiokatkos, kammiotakykardia sekä sydämen vajaatoiminta. Sydänsarkoidoosin varmaan diagnoosiin vaaditaan histologinen näyttö osoittamalla granulomatoottinen tulehdus sydänlihaskudosnäytteellä. Sydänsarkoidoosi voidaan myös diagnosoida epäsuorasti siten, että kudosnäyte on muusta kudoksesta ja kuvantamistutkimuksilla näytetään sydämen rakenteiden vaurioituminen. Hoidon perustana on immunosuppressio toteutettuna pääasiallisesti kortikosteroidihoidolla ja hyödyntämällä kortikosteroidia säästäviä lääkkeitä kortikosteroidihoidon haittojen minimoimiseksi. Sydänsarkoidoosin manifestaatioita, eli rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoimintaa, hoidetaan hoitosuositusten mukaisesti laitehoitoja ja lääkitystä yhdistellen. Sydänsarkoidoosin aiheuttama vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta on indikaatio sydämensiirtoharkintaan. Ennuste on vuosikymmenien aikana parantunut johtuen todennäköisesti varhentuneesta diagnostiikasta ja hoidon aloituksesta. Kehittyneet kuvantamismenetelmät ovat olleet olennainen osa parantunutta diagnostiikkaa. Suomessa on tulehduksellisten sydänsairauksien kansallinen rekisteri. Rekisterissä oli 385 sydänsarkoidoosidiagnoosia vuosilta 1988-2015. Rekisterin tiedot yhdistettynä Väestörekisterikeskuksen synnyin- ja asuinpaikkakuntatietoihin tuottivat maakuntakohtaiset sydänsarkoidoosipotilaiden esiintymisluvut. Synnyinpaikkakuntien osalta sairauden esiintyvyys oli suurempaa Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tämä ilmiö oli asuinpaikkakuntien osalta lieventynyt: esiintyvyys oli tasoittunut koko Suomeen eikä esiintyvyys enää korostunut Itä- ja Pohjois-Suomessa. Sekä synnyin- että asuinpaikkakuntakohtaisissa esiintymisluvuissa esiin nousi sydänsarkoidoosin korkea esiintyvyys Etelä-Pohjanmaalla. Sydänsarkoidoosin harvinaisuuden vuoksi yksittäisten tautitapausten merkitys esiintyvyysluvuissa korostuu. Esiintyvyyslukujen taustalla voi täten olla myös alueellisesti aktiivinen kliinikko- ja diagnostiikkatyö.