Browsing by Author "Weselius, Johanna"

Kivessyöpä on nuorten miesten yleisin syöpä. Kivessyöpäpotilailla laskimotukosriski on kohonnut ja erityisen korkea riski on solunsalpaajahoitoja saaneilla potilailla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kivessyöpäpotilaita ja heillä esiintyviä verisuonitukostapahtumia sekä taudin uusimista myöhemmässä vaiheessa seurannan aikana. Tutkimusaineistoon valittiin vuosina 2015-2016 diagnosoidut levinneisyysluokan I (stage I) kivessyöpäpotilaat, joita oli yhteensä 83. Aineisto on osa suurempaa noin 900 kivessyöpäpotilaan tutkimusaineistoa. Potilaat oli haettu potilastietojärjestelmistä diagnoosikoodien perusteella, ja tiedot heistä kerättiin laskentataulukkoon. Potilaista 14 prosentilla (n = 12) tauti uusi myöhemmin seurantavaiheessa. Heistä suurin osa (n = 10) sai solunsalpaajahoitoja. Laskimo- tai valtimotukoksia ei esiintynyt solunsalpaajahoitoja saaneilla potilailla lainkaan. Sen sijaan potilailla, jotka oli hoidettu vain kiveksenpoistolla ja joilla tauti ei myöhemmin levinnyt (n = 71) neljällä (n = 4) todettiin jokin laskimo- tai valtimotukos. Yhdellä heistä todettiin keuhkovaltimotukos, yhdellä pinnallinen laskimotukos ja kahdella munuaisinfarkti. Kahdella edellä mainituista diagnoosi jäi epävarmaksi. Tuloksissa on ristiriitaa aikaisempien tutkimustulosten kanssa, sillä tässä aineistossa ilman solunsalpaajia hoidetuilla potilailla verisuonitukosten ilmaantuvuus oli yli 5 prosenttia, kun taas kansainvälisissä tutkimuksissa se on ollut alle prosentin. Potilaiden, joilla tauti uusi seurannan aikana, määrä vastasi aiempien tutkimusten tuloksia. Tutkimus antaa alustavaa tietoa Suomessa hoidettujen kivessyöpäpotilaiden hoidon ja seurannan kulusta, mutta johtopäätösten tekemistä rajoittaa tutkimusaineiston pieni koko. Tulevaisuudessa tutkimusta suomalaisten kivessyöpäpotilaiden hoidosta sekä kivessyöpäpotilaiden verisuonitukosten estosta tarvitaan.