Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

  • Lamponen, Tiitus (2022)
    Tutkimuksen tarkoitus Immuunimuistin muodostuminen ja säilyminen ovat rokottamisen kannalta välttämättömiä immuunijärjestelmän toimintoja, mutta uusien infektioiden merkitys immuunimuistin säilymisen kannalta tunnetaan yhä huonosti. Tutkimuksessa pyrimme selvittämään, miten Puumala-viruksen aiheuttaman akuutin myyräkuumeinfektion sairastaminen vaikuttaa aiempaan, Puumala virukseen liittymättömään immuunimuistiin. Aineisto ja menetelmät Tutkimme neljänkymmenenviiden myyräkuumepotilaan verinäytteitä, jotka oli otettu vuosina 2005– 2009 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Jokaisesta myyräkuumepotilaasta tutkittiin verinäytteet ensimmäiseltä sairaalapäivältä sekä 2 viikkoa ja vuosi ensimmäisen sairaalapäivän jälkeen. Verinäytteistä analysoitiin entsyymivälitteisellä immunosorbenttimäärityksellä (ELISA) jäykkäkouristus-, kurkkumätä-, ja hinkuyskäspesifisiä IgG-vasta-ainepitoisuuksia, sekä totaali-IgG-pitoisuuksia. Verinäytteistä eristettiin myös rokoteantigeenejä tunnistavia proliferoituvia T-soluja, joiden osuus kaikista proliferoituvista T soluista märitettiin virtausytometrialla. Sairaalassa tehdyillä plasman albumiini- sekä virtsan kreatiniini- ja proteiinimäärityksillä arvioitiin proteinurian vaikutusta tuloksiin. Data analysoitiin SPSS-ohjelmistolla. Tulokset Myyräkuumeinfektion aikana jäykkäkouristus- ja hinkuyskätoksoideille spesifiset IgG-vasta-ainepitoisuudet nousivat merkitsevästi, ja samanaikaisesti rokotespesifisten T-solujen jakautuminen lisääntyi. Pitoisuuksien nousu ei selittynyt uusintarokotuksilla eikä akuutin vaiheen proteinurialla tai hypogammaglobulinemialla. Lisäksi hinkuyskäspesifiset vasta-ainetasot laskivat jo vuodessa, kun taas jäykkäkouristusspesifiset vasta aineet olivat tällöin vielä merkitsevästi koholla. Johtopäätökset Tuloksemme osoittavat, että akuutti virusinfektio voi tehostaa tähän infektioon liittymätöntä immuunimuistia, ja näin ollen vaikuttaa rokottamisten lopputuloksiin. Lisäksi tuloksemme osoittavat, että immuunijärjestelmä voi kohdella samassa rokotteessa annosteltavia toksoidiantigeenejä eri tavoin, mikä voi liittyä eroihin rokotteesta saatavan immuniteetin kestossa etenkin jäykkäkouristuksen ja hinkuyskän kohdalla.
  • Kontio, Julia (2022)
    Objectives. The aim of this study is to determine if the intervention, done as a part of a sexuality-education project (Keho, tunne ja turva -hanke) organized by the Family Federation of Finland (Väestöliitto), has an impact on the children’s level of knowledge related to sexuality. There has been limited research in the late 20th century about the level of sexual knowledge of under school aged children. Furthermore, no peer-reviewed intervention studies have been done about advancement of children’s level of sexual knowledge. There have been isolated intervention studies in Sweden and Central Europe about the advancement of children’s safety skills and self-protection. Even though the importance of sexuality and the sexual rights has been recognized as an important part of children’s lives, the National core curriculum for Early Childhood Education and Care does not specifically mention sexual education or sexuality. The sexual- and safety skill education of a child under the school age is radically different than the sexual education of teenagers or adults. To help the sensitiveness of the subject of sexuality and children it has been suggested to label the sexual education of children as a body-emotion education. Methods. The intervention was carried out in kindergartens in the Helsinki metropolitan area in 2019-2020. This study involved 205 children. The study involved 134 children from intervention kindergartens, 66 of whom were girls and 68 boys, and 71 children from control kindergartens, 27 of whom were girls and 44 boys. Children were 3-6 years old, mean age was 4,7 years. During the intervention, the kindergartens addressed themes related to body awareness, reproduction, personal safety skills, and sexual rights, and these themes were explored in an age-appropriate manner through games, fairytales, crafts, and music. The implementation was monitored on a weekly basis. The teachers of early childhood education had the freedom to decide how the themes of intervention were addressed with the children. The children were interviewed with the help of a picture-structured questionnaire by their own early childhood education teacher. The interviews were conducted both before the start of the intervention and in the fall of 2020, and this study addresses the results of the interviews in fall 2020, and the changes compared to the earlier study. In the structured interview, an early childhood education teacher familiar with the child showed ten trigger pictures about adults and children, and the child was asked what was going on in the pictures, how the people felt and e.g., what the names of the body parts were. Responses were scored according to the following themes: pregnancy, reproduction and birth, genitals, sexuality between adults, and safety skills. The results were analyzed by variance analysis with SPSS software. Results. According to the study, the intervention did not significantly increase children’s level of knowledge regarding sexuality. There was no detected difference in level of knowledge between the genders and the change in the level of knowledge followed the increasing age. However, when we looked at the cities separately, we found a statistically significant difference in the level of knowledge between Riihimäki and Helsinki after the intervention. One interesting finding was that during the intervention in the control kindergartens in Helsinki the level of knowledge significantly decreased. The biggest kindergarten, which participated in the project underwent extensive organizational changes, which may have affected the results. Moreover, there have been present methodological challenges related to the study of children. Also, the implementation of the intervention has not been systematically monitored and standardized, which may have affected the effectiveness of the intervention. Also, Covid-19-situation in Finland may have affected to the intervention and interviews.
  • Stenbäck, Andreas; Stenbäck, Andreas (2022)
    proSAAS är en neuropeptid som fungerar som prekursor för diverse andra peptider. Neuropeptider som exempelvis bigLEN och PEN har visat sig ha inverkan på matintag hos försöksdjur. proSAAS har även undersökts för dess neuroprotektiva egenskap i exempelvis Parkinsons sjukdom. Experiment har visat att proSAAS förhindrar bildningen av amyloida plack. Zebrafisk (Danio rerio) är ett försöksdjur som under de senaste årtiondena vuxit i popularitet på grund av sitt breda användningsområde, lätta underhåll och förvaring och likhet till det mänskliga genomet. Zebrafiskens hjärna har flera neurokemiska och anatomiska likheter med människohjärnan. Här har undersökningsmålet varit att undersöka huruvida skillnad förekommer mellan embryon med normal förekomst av proSAAS och genmodifierade embryon utan en fungerande gen för proSAAS. Embryon av olika genetiska varianter har dissekerats och deras hjärnor immunofärgats och undersökts med hjälp av mikroskop. Förekomst av cellkärnor och signalvägar för neuropeptiderna dopamin, orexin, gonadotropinutsöndrande hormon, galanin och neuropeptid Y har undersökts. I studien kunde man inte finna variation mellan de olika genotyperna gällande förekomsten av orexin, gonadotropinutsöndrande hormon, galanin och neuropeptid Y. Man kunde upptäcka mera tyrosin hydroxylas, ett enzym ämne som deltar i bildningen av dopaminerga celler, i vissa delar av diencephalon hos de embryon som saknar proSAAS. Variationen av mängden tyrosinhydroxylaspositiva cellerkärnor mellan embryon med normal proSAAS-produktion och genmodifierade embryon öppnar dörrar för nya forskningsområden. Intressanta områden för vidare studier är att se huruvida variation också förekommer hos vuxna individer samt om skillnad i rörelsemönster även förekommer. (234 ord)
  • Ahokas, Ville (2022)
    Seksuaalirikoksissa käytetyllä fyysisellä väkivallalla ja sen aiheuttamilla vammoilla on uhrin terveyden lisäksi vaikutusta oikeudellisten seuraamusten todennäköisyyteen. Käytetyn väkivallan vakavuus ohjaa myös rikosnimikkeen valintaa perusmuotoisen ja törkeän raiskauksen välillä. Vammojen huolellisella tutkimisella, dokumentoinnilla sekä vakavuuden arvioinnilla voi siis olla merkitystä tapauksen etenemiseen oikeusasteissa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin erilaisia seksuaalirikoksissa syntyneiden vammojen luokitteluun kehitettyjä menetelmiä ja verrattiin niistä kahta (Clinical Injury Extent Scale ja Penn Injury Classification Scale) Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksella kehitettyyn Helsinki Rape Injury Scaleen (HELRIS). Vertailuun käytettiin aineistona vuosina 2002, 2004, 2012, 2014 ja 2017 Helsingin yliopiston oikeuslääkäriasemalla tutkittujen seksuaalirikosten uhrien oikeuslääkärin kliinisen tutkimuksen lausuntoja. Vertailuun otettiin yhteensä 425 tapausta. Vertailussa kävi ilmi, että HELRIS-järjestelmän liukuva pisteytys tuo selkeämmin ilmi hajonnan uhrien vammojen vakavuudessa kuin vertailtavien järjestelmien kolmiportaiset asteikot. Lisäksi erityisesti pään alueen ja ano-genitaalialueen vammoissa havaittiin suuntauksia, jotka peittyvät käyttäessä vain kolmiportaista asteikkoa, kuten pään alueen vammojen painottuminen asteikon molempiin ääripäihin. Kaikista aineistossa havaituista vammoista 59 % sijoittui raajojen alueelle. Erityisen ongelmalliseksi huomattiin HELRISiin vertailtavien järjestelmien tapa käsitellä kuristamista. Vaatimus objektiivisesti havaittavista kuristamisen merkeistä jättää kirjallisuuden perusteella suuren osan kuristamisista havaitsematta. Tutkitussa aineistossa kuristamista raportoi 9 % uhreista. Johtopäätöksenä HELRISin yksityiskohtaisemmat luokittelu- ja pisteytysmenetelmät luovat paremmat lähtökohdat tapausten vakavuuden luokitteluun sekä vertailuun kuin tarkasteluun valittujen järjestelmien kolmiportaiset luokittelut.
  • Peltola, Teemu (2022)
    Avomahahoito on kirurginen hoitokeino, jossa faskia jätetään sulkematta laparostomian jälkeen ja vatsaontelo suojataan tilapäisellä sulku menetelmällä. Avomahahoito on haastavaa ja sen käyttö on perusteltua vatsanalueen kirurgisissa hätätilanteissa, joissa vatsaontelon sisäinen paine uhkaa kohota tai on jo koholla. Vatsaontelon avaaminen laskee sen sisäistä painetta ja suojaa vatsaontelon elimiä vatsaontelon ylipaineoireyhtymältä. Avomahahoito on myös tarpeen, mikäli laparotomian jälkeen vatsaontelon sulku ei ole mahdollista esimerkiksi kudospuutoksen tai -turvotuksen takia. Hoitoon liittyy korkea kuolleisuus sekä komplikaatioriski. Tyypillinen komplikaatio on laparostomia-arpeen myöhemmin kehittyvä arpityrä tai suunniteltu tyrä, joka syntyy, kun avomahahoidon päätteeksi ei ole mahdollista sulkea faskiaa vaan vatsaontelo suljetaan omalla iholla tai ihosiirteellä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti potilasasiakirjoista vuosina 2014-2017 Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettuja avomahapotilaita ja kartoitettiin vatsanpeitteen tyrän syntymistä hoidon komplikaationa. Tyräpotilaiden terveystiedot sekä hoitojakson kulkuun liittyvät keskeiset tiedot kerättiin, ja niiden perusteella analysoitiin näiden potilaiden erityispiirteet ja hoitokeinot sekä ongelmat. Edelleen selvitettiin onnistuiko tyrän korjaaminen myöhemmässä vaiheessa sekä kuvattiin käytetyt leikkausmenetelmät. Lopuksi saatuja tuloksia verrattiin aihetta käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkimuksen hoitojaksosta selvinneistä 124 potilaasta 20:lla todettiin tyrä avomahahoidon komplikaationa. Tyräilmaantuvuus oli 16,1%. Tapauksista 10 (50%) oli suunniteltuja tyriä ja 10 (50%) myöhemmin syntyneitä arpityriä. Tyrän korjausleikkaus tehtiin 50% potilaista. Avomahahoidon kesto oli keskimäärin 15,6 vrk ja käytetyin tilapäisen sulun menetelmä oli vatsaontelon sulku verkkoavusteisin alipainesidoksin, jota oli käytetty yhtenä menetelmänä kaikilla 20 potilaalla. Tyrien ilmaantuvuus osoittautui muihin tutkimuksiin verrattuna melko matalaksi, jota luultavasti selittää tämän tutkimuksen lyhyempi leikkauksen jälkeinen seuranta-aika.
  • Antikainen, Minea (2022)
    Objectives: Mental fortitude constructs have been associated with coping better with adversities and increased well-being. However, it is not known how mental fortitude traits manifest as daily states. Moreover, most of the research in psychology has focused on concepts of North American origin, and therefore the understanding of psychological resources is limited by the English lexicon. This thesis examines how sisu, a Finnish trait describing perseverance and inner strength in the face of adversity, appears in everyday life. Furthermore, positive and negative affectivity have been linked with well-being and personality. Therefore, associations between positive and negative affects and beneficial and harmful sisu are also clarified. Methods: The data used in this study was from the Sisu at Work project of the University of Helsinki and VTT. The participants (N= 82) were knowledge workers from four Finnish organizations. The beneficial and harmful sisu of the participants were assessed with the Sisu Scale developed as a part of the Sisu at Work project. After that, the participants evaluated their sisu-related states on a Likert scale once a day and positive and negative affect three times a day for three weeks with a mobile application. The associations between sisu traits, sisu-related states, and affects were examined with multilevel modelling. Age and sex were controlled in the analyses. Results and conclusions: High beneficial sisu was associated with more frequent determination, feelings of control, and positive affect. Harmful sisu, in turn, was associated with accepting a task that was too challenging, getting stuck to something, and persisting in a dull task. Furthermore, high harmful sisu was associated with less satisfaction and feelings of control. Age or sex did not have an influence on the associations. These findings are mostly in line with previous studies about the relationship between mental fortitude and positive affectivity. Furthermore, it seems that sisu has a role in facing everyday nuisances, although it has been usually linked with major challenges in the Finnish language. Further research is needed about sisu-situation interactions and the role of negative affectivity in sisu.
  • Salmi, Venla (2022)
    Mielenterveyden lääkkeet lievittävät psykiatristen sairauksien oireita muuttamalla hermosolujen välistä viestintää aivoissa. Seksuaalireaktioita säätelevät pitkälti samat molekyylit, joihin mielenterveyden lääkkeet vaikuttavat. Niinpä psyykenlääkkeet voivat aiheuttaa muutoksia potilaan seksuaalisuudessa. Tämän tutkielman tavoitteena oli luoda mielenterveyden lääkkeiden seksuaalihaittoja käsittelevä kirjallisuuskatsaus, josta olisi mahdollisimman paljon apua kliinistä työtä tekeville lääkäreille. Mielialalääkkeiden ja psykoosilääkkeiden käyttöön liittyy usein halukkuuden laskua, orgasmin vaimenemista ja ejakulaatiohäiriöitä. Mielialalääkkeiden seksuaalihaitat voivat pahentaa masennuksen oireita, jolloin voidaan menettää hoidolla muutoin saavutetut hyödyt. Psykoosilääkkeiden seksuaalihaitat voivat niin ikään huonontaa sekä elämänlaatua että hoitoon sitoutumista ja sairauden ennustetta. Lääkekohtaiset erot voivat ilmeisesti olla suuria, vaikka näitä eroja vielä tunnetaankin osin puutteellisesti. Esimerkiksi mielialalääkkeistä bupropioni ja psykoosilääkkeistä aripipratsoli vaikuttavat suositeltavilta vaihtoehdoilta tilanteessa, jossa seksuaalinen aktiivisuus on potilaalle tärkeää. Mielialalääkkeisiin ja psykoosilääkkeisiin verrattuna muita mielenterveyden lääkkeitä on tutkittu seksuaalihaittojen näkökulmasta niukasti. Kuitenkin esimerkiksi opiaattikorvaushoidon lääkkeillä on raportoitu samankaltaisia seksuaalisia sivuvaikutuksia kuin mielialalääkkeillä ja psykoosilääkkeillä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkkeiden seksuaalihaittoja koskeva näyttö puolestaan on ristiriitaista. ADHD-lääkkeiden, bentsodiatsepiinien ja z-lääkkeiden sekä gabapentinoidien seksuaalivaikutuksista tiedetään vain vähän. Koska potilas usein kokee vaikeaksi ottaa seksuaaliongelmia esiin vastaanotolla, lääkärin tulee kysyä lääkkeiden seksuaalihaitoista potilaalta ja antaa oikeaa tietoa aiheesta. Mielenterveyden lääkkeiden seksuaalihaittoja voidaan lievittää esimerkiksi sopivilla lääkevalinnoilla tai lääkevaihdolla, oireenmukaisilla tukilääkkeillä ja lääkkeettömillä menetelmillä. Lisää laadukasta tutkimusnäyttöä lääkkeiden välisistä eroista ja haittoihin suunnattujen hoitojen vaikuttavuudesta tarvitaan.
  • Joona, Heini; Mäkinen, Sirpa; Ahinko, Katja; Haltia, Anni; Hydén-Granskog, Christel; Perheentupa, Antti; Simberg, Niklas; Tiitinen, Aila; Martikainen, Hannu; Tapanainen, Juha S.; Veleva, Zdravka (2022)
    Koeputkihedelmöityshoidoissa (IVF) ja munasolujen mikroinjektiohoidoissa (ICSI) elävän lapsen syntymisen todennäköisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa kerättyjen munasolujen lukumäärä, saatu gonadotropiinihormonin (FSH) annos sekä luotujen korkealaatuisten alkioiden määrä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä ominaisuudet alkion tuoresiirtovaiheessa vaikuttavat syntymän todennäköisyyteen jatkossa, jos naiselle tehdään myöhemmin hedelmöityshoidossa pakastetun alkion siirto. Tutkimusaineistona oli yhteinen Suomen lapsettomuusklinikoista kerätty tietokanta, joka sisälsi tiedot yhteensä 9465 pakastusalkionsiirto-tyyppisestä hedelmöityshoidosta vuosilta 2000-2017. Tuorealkionsiirtoja tutkittiin verraten näitä samojen naisten myöhempiin pakastealkionsiirtoihin. Luteaalisen kierron hormonaalista tukea sai naisista 42.9 %, hormonaalisesti indusoitu kuukautiskierto ja ovulaatio oli 40.7 % naisista, ja 16.1 % naisista kuukautiskierto oli täysin spontaani. FSH-annosta/munasolu käytettiin munasarjojen vasteen arviointiin. Tutkimuksessa selvisi, että vertailussa matalin FSH/munasolu -annossuhde <200 IU/munasolu sai aikaan suurimman todennäköisyyden elävän lapsen syntymälle pakastealkionsiirron jälkeen. Korkeampi annossuhde 300-399 IU/munasolu sen sijaan laski merkittävästi tätä todennäköisyyttä. Potilaan hormonaalisesti indusoitu ovulaatiokierto niin ikään assosioitui matalampaan syntymän todennäköisyyteen kuin kierto, jossa oli annettu hormonaalista tukea vain luteaalivaiheessa. Mikäli ainakin yksi korkealaatuinen alkio oli saatavilla hoitojen alussa, oli syntymän todennäköisyys suurempi läpi koko prosessin. Naisen yli 35 vuoden ikä laski syntymän todennäköisyyttä. Hedelmöityshoidoissa FSH/munasolu-annossuhde kuvastaa mahdollisesti munasarjojen toimintaa ja munasolujen laatua. Annossuhde tulisi pyrkiä pitämään mahdollisimman alhaisena, jotta vältytään korkeampiin annoksiin liittyvältä syntymän todennäköisyyden laskulta.
  • Luoma, Anna-Sofia (2022)
    Tavoitteet. Kuulovamma voi aiheuttaa sanahaun, toiminnanohjauksen ja sanaston kehittymisen viivettä. Näitä taitoja tarvitaan sanasujuvuustehtävässä ja Nopean sarjallisen nimeämisen (RAN) testissä. Aiemmissa tutkimuksissa musiikkiharjoittelun on huomattu vaikuttavan positiivisesti normaalikuuloisten lasten kielellisiin taitoihin ja toiminnan ohjauksen säätelyyn. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten alle kouluikäiset, kuulovammaiset lapset suoriutuvat sanasujuvuustehtävästä ja RAN-testistä ennen musiikki-interventiota ja sen jälkeen ja vaikuttaako musiikki-interventio tulosten kehittymiseen. Tutkimus on osa MULAPAPU-tutkimushanketta. Menetelmät. Tähän tutkimukseen osallistui neljätoista 2–6-vuotiasta kuulovammaista lasta, jotka käyttivät molemminpuolisia sisäkorvaistutteita tai kuulokojeita tai toisessa korvassa istutetta ja toisessa kojetta. Tutkimuksen mittausmenetelminä käytettiin RAN-testiä ja sanasujuvuustehtävää. Sanasujuvuustehtävässä tarkasteltiin hyväksyttyjen sanojen lisäksi sanahaunstrategioita sekä klusteri- ja virhetyyppejä. Tutkimusasetelma oli vaihtovuoroinen: osalla lapsista oli odotusperiodi ennen interventiota ja osalla sen jälkeen eli lapset toimivat itse omina verrokkeinaan. Tehtäväsuoriutumista ja intervention aikaista kehitystä tarkasteltiin tilastollisesti taustamuuttujaryhmittäin, joihin tutkittavat jaettiin kuulolaitteiden, sukupuolen ja ikäryhmän mukaan. Musiikki-intervention vaikuttavuutta tarkasteltiin interventioperiodin ja odotusperiodien aikana tuloksissa tapahtuneita muutoksia vertailemalla. Tulokset ja pohdinta. Koko ryhmää tarkasteltaessa tilastollisesti merkitseviä muutoksia intervention aikana tapahtui eniten sanasujuvuustehtävän vaatekategoriassa. Taustamuuttujaryhmistä iällä oli vahva yhteys parempaan suoriutumiseen ja suurempaan kehitykseen. Vanhempien lasten ryhmä kehittyi nuorempia tilastollisesti merkitsevästi enemmän intervention aikana ja sai merkitsevästi parempia tuloksia eläin ja vaatekategoriassa intervention jälkeisellä mittauskerralla. RAN-tehtävässä tilastollisesti merkitseviä muutoksia ei tapahtunut. Odotusperiodeilla tutkittavat eivät kehittyneet tilastollisesti merkitsevästi kummassakaan tehtävässä, mutta interventioperiodilla vanhemmista lapsista koostunut kevään 2020 ryhmä kehittyi vaatekategoriassa usean muuttujan kohdalla tilastollisesti merkitsevästi. Tulosten perusteella musiikkia kannattaa käyttää kuulovammaisten lasten kuntoutuksessa jo ennen kouluikää, sillä se voi vaikuttaa positiivisesti lasten sanahakuun.
  • Kivistö, Ville (2022)
    Synucleinopathies are a group of neurodegenerative diseases characterised by accumulation of the protein alpha-synuclein in the nervous systems, including diseases such as Parkinson’s disease, dementia with Lewy bodies and multiple system atrophy. Classically, the progression of Lewy-related pathology caused by alpha-synuclein in Parkinson’s disease has been thought to be an ascending process from the lower brain structures towards the neocortex, but recent studies have given credence to hypotheses regarding two distinct progression patterns, with one beginning outside the central nervous system and one in the brain. In neuropathological studies, this is seen as the caudo-rostral and amygdala-based progression patterns of Lewy-related pathology. In this study, 174 samples from 163 subjects of the Vantaa 85+ cohort were used to determine the prevalence of Lewy-related pathology in the adrenal gland using immunohistochemistry with two anti-alpha-synuclein antibodies. The subjects were scored either negative or positive based on microscopic findings in the adrenal glands. Afterwards, the positive and negative groups were compared based on demographic characteristics, as well as their stage of brain pathology according to DLB consortium staging and neuropathological progression pattern. There were no statistically significant differences in demographic characteristics, although women had a considerably lower prevalence of adrenal gland pathology. There were no positive cases without any Lewy-related pathology in the central nervous system, instead adrenal gland pathology was almost exclusively associated with the caudo-rostral progression pattern, and the prevalence was further dependent on the stage of brain pathology. Adrenal gland pathology was rare among the amygdala-based cases. The marked difference between the progression patterns regarding the prevalence of adrenal gland pathology provides further evidence for their existence. Furthermore, the dependency of adrenal gland pathology on caudo-rostral progression and the stage of brain pathology suggests that alpha-synuclein pathology in the adrenal gland originates from the central nervous system.
  • Salaja, Lauri (2022)
    Aneurysmaattinen subaraknoidaalivuoto on hengenvaarallinen välitöntä sairaalahoitoa vaativa sairaus, joka johtuu puhjenneesta aivovaltimosta. Aneurysmaattisen vuodon oleellisimmat riskitekijät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja sukualtistus. Aneurysmaattiseen SAV:n liittyy useita komplikaatioita: uusintavuoto, aivovaltimospasmi ja likvorkierron häiriö eli hydrokefalus. Hydrokefalus voi kehittyä akuutisti ja sitä voi pitää kroonisena, jos se kestää yli kaksi viikkoa. Hydrokefalusta voidaan akuutisti hoitaa väliaikaisella ulkoisella likvordreneerauksella, joita ovat ventrikulostooma ja lumbaalinen spinaalidreeni. Osalla potilaista hydrokefalus vaatii pysyvän likvordreneerauksen eli sunttihoidon, jos likvorkierron häiriö ei hoidosta huolimatta helpota. Helsingissä on perinteisesti luotettu tutkimustuloksiin, joissa SAV:n akuutissa vaiheessa väliaikaisten dreenien kautta likvoria poistamalla vähennetään pysyvän suntin tarvetta. Sunttihoidettujen SAV-potilaiden vointi ja elämänlaatu ovat huonompia kuin ilman sunttia pärjäävien, joten suntin välttämisellä voidaan vaikuttaa potilaan vointiin. Tromssassa on perinteisesti ajateltu varhaisen suntin asentamisen edesauttavan nopeampaa toipumisen ja kuntoutumisen alkamista, ja hoitojakson pituus ja kustannukset yliopistosairaalassa vähenevät. Pysyvän suntin tarvitsevien SAV-potilaiden tunnistaminen ja oikea-aikainen suntin asentaminen on haastavaa. Selkeää näyttöön perustuvaa hoitoprotokollaa ei ole olemassa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti Helsingin ja Tromssan yhteensä 608 aSAV-potilaan aineistoa aikavälillä 1/2013–6/2018. Helsingin ja Tromssan toisistaan poikkeavat hoitokäytänteet SAV-potilaiden hydrokefalusten hoidossa loivat otollisen tutkimusasetelman sunttihoidon oikea-aikaisuuden ja aiempaan kokemukseen perustuvien käytäntöjen tarkastelun. Helsingissä pysyvä suntti asennettiin 500 potilaasta 130:lle (26 %), Tromssassa 108 potilaasta 50:lle (46 %). Kun Helsingin ja Tromssan potilaisiin käytettiin vastaavuuspistemääriin perustuvaa kaltaistusta (propensity score matching, PSM), voitiin osoittaa, ettei pysyvän suntin laitossa ollut kaupunkien välillä eroa. Primaari hoitojakso yliopistosairaalassa oli Helsingissä merkitsevästi pidempi ja sunttiin liittyviä korjausleikkauksia tehtiin Helsingissä enemmän. Väliaikaisen dreenin käyttö nosti riskiä pysyvän suntin laitolle yli kaksinkertaiseksi. Näyttöön perustuvien hoitoprotokollien luomista varten tarvitaan vielä prospektiivista randomisoitua tutkimusta vahvistamaan tekemämme löydökset.
  • Kelokari, Satu-Helmi (2022)
    Proteiinihukkaa aiheuttava suolisairaus (PLE, protein-losing enteropathy) on useaan eri sairauteen liittyvä tila. PLE voi aiheuttaa lapsilla vakavaa hypoalbuminemiaa ja sairaalahoidon tarvetta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa proteiinihukkaa aiheuttavasta suolisairaudesta lapsipotilailla Suomessa. Tutkimuksella haluttiin kartoittaa PLE:n etiologisia tekijöitä, riskitekijöitä, käytettyjä hoitoja ja potilaiden ennustetta. Tutkimus suoritettiin retrospektiivisenä kohorttitutkimuksena ja tiedot kerättiin sairauskertomusmerkinnöistä vuosilta 2004-2019. Potilaita etsittiin diagnoosikoodeilla, jotka todennäköisesti assosioituisivat PLE:hen, sillä PLE:lle ei ole omaa diagnoosikoodia ICD-10-luokituksessa. Kohorttiin valittiin haun tuottamasta aineistosta potilaat, joilla oli sairauskertomustekstien ja laboratoriotulosten perusteella PLE. Kohortista rajattiin ulos tulehduksellista suolistosairautta sairastavat potilaat. PLE-potilaita löytyi 49, joista 71,4 % oli poikia ja 28,6 % tyttöjä. Etiologinen tekijä PLE:n taustalla jäi epäselväksi 30,6 % potilaista. Merkittäviä etiologioita tässä aineistossa olivat ruoka-aineallergian aiheuttama enterokoliitti (8,2 %), eosinofiilinen gastroenteriitti (6,1 %), infektio (12,2 %) ja yksikammioinen sydänsairaus (8,2 %). Riskitekijöistä atopiaa oli 38,8 %:lla ja edeltävä infektio raportoitiin 20,4 %:lta potilaista. Oireista turvotus mainittiin 46,9 %:lla potilaista ja ripuli 53,1 %:lla. Potilaista 61,2 % sai albumiini-infuusioita hoitona PLE:n aiheuttamaan hypoalbuminemiaan. Potilaista 42,9 % sai immunoglobuliinikorvaushoitoa. Kylusdieetti oli hoitomuotona 22,4 %:lla potilaista. Seurannan kesto oli keskimäärin 6 vuotta ja 6 kuukautta (mediaani). Seurannan päätepisteessä potilaista 42,9 % katsottiin parantuneiksi ja 57,1 %:lla PLE joko jatkui tai potilas oli menehtynyt (n=3). Tutkimuksella saaduista tiedoista voi olla hyötyä PLE-potilaiden tunnistamisessa ja sopivien hoitomuotojen kehittämisessä.
  • Pakarinen, Matti (2022)
    Tausta Perioperatiivisen hoidon kehittämisen tärkeimpiä tavoitteita ovat leikkauksen jälkeisen osastojakson lyheneminen, leikkaukseen liittyvien komplikaatioiden väheneminen, alhaisemmat hoidosta aiheutuvat kustannukset ja syöpäpotilaita hoidettaessa parempi onkologinen hoitotulos. ERAS (Enhanced Recovery After Surgery) on protokolla näyttöön perustuvista, multimodaalisista pre-, peri- ja postoperatiivisista toimintamalleista, joiden tavoitteena on optimoida potilaan perioperatiivinen hoito. Viimeisin ERAS-suositus paksusuolikirurgisen potilaan hoidosta julkaistiin 2018 ja se koostuu 24 osatekijästä. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet yksittäisten ERAS-osatekijöiden roolin selvittämiseen, mutta selvää näyttöä tekijöistä, jotka ennustaisivat protokollan epäonnistumista kokonaisuutena ei ole. Myös ERAS-ohjelman mukaisesti hoidetun paksusuolikirurgisen potilaan komplikaatioriskin ennustaminen on toistaiseksi vaikeaa, sillä käyttökelpoisten algoritmien kehittäminen on työlästä. Aineisto ja menetelmät Helsingin yliopistollisen keskussairaalan vatsakeskukseen kuuluvassa Jorvin sairaalassa suoritetaan vuosittain noin 500 paksusuoliresektiota. 2017 Jorviin perustettiin moniammatillinen ERAS-työryhmä ja sen laatima päivitetty paksusuolikirurgisen potilaan ERAS-protokolla otettiin käyttöön. Kävimme retrospektiivisesti läpi kaikkien (N=969) kesäkuun 2017 ja kesäkuun 2019 välillä elektiivisesti leikattujen yli 18-vuotiaiden paksusuoliresektio potilaiden potilaskertomustekstit. Löydökset ja pohdinta Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää retrospektiivisesti kerätyn aineiston pohjalta ERAS-protokollan toteutumattomuutta ja heikkoa komplianssia ennustavia tekijöitä elektiivisillä paksusuolileikkauspotilailla. Lisäksi selvitimme leikkauksen jälkeistä suolilamaa ja suolisauman pettämistä ennustavia tekijöitä. Nykyiset perioperatiivista mortaliteettia ja morbiditeettia ennustavat riskilaskurit ovat osoittautuneet epätarkoiksi ja yliarvioivat paksusuolikirurgiaan liittyviä riskejä. Tuoreen tutkimustiedon kerääminen hoitojen kehittyessä on keskeistä, jotta hoitoon liittyvät päätökset voidaan tehdä tuoreimman tiedon pohjalta. Aiemman kirjallisuuden pohjalta tiedetään yli 70 % ERAS-komplianssin liittyvän pienempään komplikaatioriskiin ja lyhyempään leikkauksen jälkeiseen sairaalahoitojaksoon, joten käytimme tätä raja-arvona onnistuneelle ERAS ohjelman toteutumiselle. Tutkimuksemme varsinaiset tulokset esitellään tarkemmin virallisessa tutkielmassa.
  • Peltomaa, Heidi (2022)
    Aim. This thesis investigates other-initiation of repair (OIR) made by people with aphasia (PWA). OIR means the practices used in conversation for requesting a clarification on something in the other speaker ́s turn. Aphasic conversation and repair has been studied a lot. However, there is hardly any studies about the OIR of PWA. Method. The data has been collected and the transcriptions made in a research project Managing the problems of speaking and understanding in conversations of speakers with aphasia. The data of this thesis consists of nine conversations between a PWA and one or two familiar partner(s). The OIR sequences initiated by PWA were collected, and then grouped and analyzed. Results & Conclusions. PWA did produce OIRs but for some reason there was great variation between the participants. The repair sequences were short and the problems were solved effectively. Repeat-formatted OIRs were the most frequent type of OIR and targeting question words the most rare. The problems that the OIRs were targeting were often problems of understanding or hearing of speech. There were a lot of similarities between OIRs produced by PWAs and OIRs of typical Finnish conversation. The results help to establish a better picture of the OIR by PWA and are in line with the prevoius hypothesis about the phenomenon.
  • Tuovinen, Terhi Marika (2022)
    Objectives: Sleep difficulties are more frequent and have a wide effect on health and mental health. Epigenetics studies the complex interplay of genetics and environmental factors, thus helping to locate networks relating to sleep difficulties. This thesis investigates how epigenetic markers, discovered in 2019 in Health 2000 data, that were associated with sleep difficulties associated with DILGOM 2007 data’s wellbeing factors. We hypothesize that they relate to sleep and mood variables also in this data. Methods: DILGOM 2007 data is a part of THLs FINRISKI 2007 population data and it was originally collected for metabolic syndrome research. The sample size that included methylation data was 511 with ages ranging from 25 to 74. This thesis compares 203 differentially methylated positions (DMP), found in both data sets, to wellbeing variables. At first, correlations were examined between systemic methylation levels and fenotype variables. Then, correlations of white blood cell populations to psychosocial variables were examined. Lastly 5 DMPs were chosen based on previous research for further examination, and regression analyses were conducted to model their methylations. Results and conclusions: In this data DMPs were not significantly related to sleep or mood variables anymore as previously assumed. Instead, DMPs strongly correlated with BMI in the whole data. In white blood cell populations CD8T significantly correlated with psychosocial burden. Additionally antidepressants, BMI and CD8T cells explained the variance of methylation in genes chosen for further examination. High BMI in the data seems to mediate the results reflecting underlying low grade inflammation. Epigenetic markers relating to sleep difficulties could reflect low grade inflammation, which is either caused by sleep difficulties or manifests as sleep difficulties.
  • Silander, Marko (2022)
    Fournierin gangreena on harvinainen, mutta vakava genitaalien, perineumin ja perianaaliseudun kuoliota aiheuttava ihotulehdus. Suurin osa tautitapauksista esiintyy miehillä ja isolla osalla potilaista on yksi tai useampi taudille altistava taustatekijä. Onnistuneen hoidon kulmakivenä on taudin varhainen tunnistaminen, päivystyksellinen nekroottisen kudoksen kirurginen revisio ja laajakirjoinen antibioottihoito. Kuolleisuus Fournierin gangreenaan asianmukaisesta hoidosta huolimatta on suurta. Harvinaisuutensa vuoksi Fournierin gangreenasta on maailmanlaajuisestikin vähän tutkimustietoa. Suomessa taudista on tehty vain yksittäisiä tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa kuvailevaa sekä kartoittavaa tutkimustietoa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirialueella hoidetuista Fournierin gangreena - potilaista, käytetyistä hoitokäytänteistä, havaita mahdollisia erityispiirteitä ja verrata tietoa yleiseen kirjallisuuteen. ii Tutkimuksen aineisto koostuu 41 Fournierin gangreena -potilaasta vuosilta 2008–2017. Koska Fournierin gangreenalle ei ole olemassa omaa koodia ICD-10-tautiluokituksessa, potilaat etsittiin Opera-tietojärjestelmästä toimenpidekoodien kautta. Löydetyistä potilaista tiedot tutkittavista muuttujista kerättiin Uranus-potilastietojärjestelmästä ja kirjattiin ylös Excel-laskentataulukko-ohjelmistoon, jolla laskettiin myös tutkimuksen tilastolliset tunnusluvut. Tutkimuksen perusteella suomalaiset Fournierin gangreena -potilaat vertautuvat demografisilta muuttujilta hyvin muuhun kirjallisuuteen, mutta ovat komorbiditeettien suhteen sairaampia. Riskitekijöissä ylikorostui erityisesti alkoholin liikakäyttö ja obesiteetti. Potilaat hakeutuivat muuta kirjallisuutta selvästi nopeammin hoitoon, mikä tulkittiin merkittäväksi tekijäksi parempien hoidon lopputulosten taustalla: potilaat tarvitsivat kevyempää rekonstruktiota ja mortaliteetti aineistossa oli 0 %. Potilaiden saamassa hoidossa ei todettu merkittäviä eroavaisuuksia kirjallisuuteen verrattuna. Tutkimuksen perusteella todetaan, että Fournierin gangreenaa osataan epäillä perusterveydenhuollon yksiköissä taudin harvanaisuudesta huolimatta ja potilaat osataan ohjata nopeasti asianmukaiseen erikoissairaanhoidon yksikköön. Erikoissairaanhoidossa potilaiden hoito on yhteneväistä virallisten hoitosuositusten puuttumisesta huolimatta ja hoidon tulokset ovat kansainvälisellä mittapuulla korkeatasoisia.
  • Suominen, Teemu (2022)
    Antibioottiresistenttien bakteerien joukossa MRSA on yksi tunnetuimmista taudinaiheuttajista yleisyytensä, virulenssinsa ja maailmanlaajuisen levinneisyytensä vuoksi. Tässä kirjallisuuskatsauksessa paneudutaan MRSA:n ominaisuuksiin ja erityisesti epidemiologiseen tilanteeseen eri puolilla maailmaa. Suomessa ja pohjoismaissa epidemiologinen tilanne on ollut historiallisesti hyvä ja edelleenkin pohjoismaat kuuluvat maailman kärkimaihin matalan MRSA-insidenssin suhteen. Euroopan alueella tilanne on vaihteleva ja Etelä-Euroopassa tilanne on paikoin mainittavasti huonompi. Yhdysvalloissa tilanne on Eurooppaa vaikeampi ja jopa yli puolet S. aureus -kannoista on MRSA:ta. Kuitenkin yleisesti länsimaissa ja myös Aasiassa ja Afrikassa MRSA:n insidenssi on vaikuttaa olevan laskusuuntainen, ja resistenssitilannekin vaikuttaa helpottaneen. Etelä-Amerikassa tilanne on vaikea ja siinä ei ole havaittavissa samalla tavalla selvää paranemista. Kokonaisuudessaan MRSA on mainittava uhka ympäri maailman ja se aiheuttaa paitsi sairaalahoitoa vaativia infektioita, myös tehokkaan hoidon saamisen viivästymistä sekä pitkittyneitä osastohoitojaksoja. Tilanteen saaminen hallintaan ja hallinnan säilyttäminen vaativat jatkuvia ponnisteluja hygieniatoimien, hoitotoimenpiteiden ja antibioottien vastuullisen käytön saralla. Uutena haasteena on globalisaatio ja ihmisten yleistynyt liikkuminen maiden ja maanosien välillä.
  • Laine, Esa (2022)
    Eteisvärinä on yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö, jota sairastaa yli 10 % yli 75-vuotiaista suomalaisista. Jatkossa eteisvärinän esiintyvyyden on ennustettu kasvavan väestön vanhenemisen vuoksi. Eteisvärinä kuormittaa ensihoitoa ja päivystystä akuuttien eteisvärinäkohtausten muodossa. Yleensä eteisvärinä käännetään sähköisesti takaisin sydämen normaaliin sinusrytmiin. Käännön voi tehdä vain, mikäli potilaalla on käytössä antikoagulaatiolääkitys, tai eteisvärinäkohtaus on kestänyt alle 48 tuntia. Sähköinen rytminsiirto vaatii kevyen anestesian, joka vaatii telemetriaseurannan ja lisäksi rytminsiirron jälkeen muutaman tunnin seurannan sairaalassa. Tämän retrospektiivisen rekisteritutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä oireita eteisvärinäpotilaat valittavat ensihoitajille, onko potilaiden verenkierto vakaata, toteuttaako ensihoito hoitotoimia ja kuljettaako ensihoito potilaat päivystykseen. Taustalla on ajatus, voisiko osan eteisvärinäpotilaista jättää kuljettamatta ilta- ja yöaikaan ja pyytää saapumaan päivystykseen virka-aikana. Aineistona oli 1.3.2018-31.3.2018 HUS ensihoidon Helsinki, Jorvi ja Peijas -alueiden hälytykset. Kuukauden aikana ensihoito kohtasi 282 eteisvärinäpotilasta, mikä oli 2,5 % saman ajanjakson kaikista hälytyksistä. Epävakaa hemodynamiikka oli 8 % potilaista. Hälytykset jakaantuivat melko tasaisesti ympäri vuorokauden, aamupäivä oli kiireisintä. Lähes kaikki potilaat kuljetettiin päivystykseen. Yleisin oire oli rytmihäiriötuntemukset, jota valitti lähes puolet potilaista. Noin kolmanneksella oli oireena rintakipua tai huimausta tai heikotusta ja hieman harvemmalla hengenahdistusta. Tutkimuspopulaatiossa 10 % potilaista oli vähäiset oireet, antikoagulaatiolääkitys käytössä ja maltillinen syke. Tämän tutkimuksen valossa nämä potilaat voisi mahdollisesti jättää kuljettamatta yöaikaan. Ennen linjauksia aihe vaatii vielä tarkempia tutkimuksia, tämä tutkielma oli vasta aihetta raapaiseva katsaus.
  • Sirc, Neja (2022)
    Large granular lymphocytic (LGL) leukemia is a rare form of chronic lymphocytic leukemia, that is characterized by clonal expansion of mature cytotoxic T- or natural killer (NK)- cells. As the white cell count in patients is predominantly not distinguishably altered, it often goes underdiagnosed or is diagnosed accidentally. T lymphocytic LGL leukemia (T-LGLL), that makes up 85% of all LGL leukemia (LGLL) cases is characterized by a prolonged expansion of peripheral blood T-lymphocytes, mostly CD8+ lymphocytes. 40 % of T-LGLL patients harbor mutations in the Signal Transducer and Activator of Transcription 3 (STAT3) gene. Y640F mutation of STAT3 (STAT3 Y640F) is the most commonly occurring alteration, present in approximately 17% of all T-LGLL patients, and 42% of patients that bear a mutation in STAT3. Furthermore, a higher prevalence of rheumatoid arthritis (RA) can be observed in patients with mutated STAT3 (26% vs 6%, p=0.02). As T-LGLL patients with the Y640F mutation have a higher incidence of co-occurring RA, we aimed to understand the possible role CD8+ T-cell clones carrying somatic mutation of STAT3 may play in the autoimmune process. We applied lentiviral vectors to express STAT3 wild type (wt) and STAT3 Y640F in murine and human CD8+ T cells. We were able to show their successful integration into the host genome using droplet digital PCR (ddPCR). ddPCR showed high selectivity in its ability to differentiate between the hosts’ gDNA and virally inserted cDNA. The custom-designed probes showed high specificity for either STAT3 wt or STAT3 Y640F, proving the functionality of the assay. Sensitivity studies provided us with accurate quantification even with the presence of STAT3 wt or STAT3 Y640F cDNA under 1%, displaying successful detection of rare variants in low concentration samples. In our expression studies, using Flow cytometry and Western Blotting (WB), we detected a modest rise in STAT3 expression in the virally transduced CD8+ cells. We hypothesized that the CD8+ cells were successfully transduced, but unable to accommodate sufficient STAT3 expression.To determine the role of Y640F mutation in the migration of CD8+ lymphocytes in different tissues in vivo, we injected lentivirally transduced cells, mixed in a 1:1 ratio (wt:mut), into the mice. Unfortunately, our ddPCR method was not sensitive enough to reliably quantitate the transduced cells in the diverse tissue samples. Consequently, we decided that any further mouse experiments cannot be justified. In conclusion, we present successful integration of lentivirally expressed wt and mutant STAT3 in both human and mouse primary CD8+ T lymphocytes and human peripheral blood mononuclear cells. The successfully constructed and optimized ddPCR assay was not, however sensitive enough for in vivo quantification of the transduced cells. As the lentivirally mediated expression of STAT3 variants was low, new approaches and tools are needed to study the role of STAT3 mutated T cells in the pathogenesis of RA.
  • Silander, Timo (2022)
    Tavoitteet Ihmisen tarkkaavaisuus suuntautuu usein spontaanisti pois ulkoisista informaation lähteistä kohti omia ajatuksia, tuntemuksia tai kuvitelmia, jotka eivät liity ympäristön aistiärsykkeisiin. Ajatusten harhailuun painottuvien ajanjaksojen aikana aistiärsykkeiden prosessointiin liittyvän P300-vasteen amplitudi eli jännitevaste pienenee. Lisäksi on havaittu, että ulkoisen tehtävän vaatimustaso vaikuttaa ajatusten harhailuun. Tämä tutkimus selvitti i) harhailevatko ajatukset helppojen tehtävien aikana enemmän kuin vaikeiden, ii) millaisia ajatussisältöjä ajatusten harhailun aikana ilmenee sekä iii) miten ajatusten harhailu vaikuttaa ärsykeprosessointiin. Lisäksi tarkasteltiin, miten edellisestä kohdeärsykkeestä kulunut aika vaikuttaa ajatusten harhailuun ja P300-vasteen amplitudiin. Menetelmät Tutkimuksessa mitattiin aivosähkökäyrää (elektroenkefalografiaa, EEG) 28 henkilöltä (14 naiselta ja 14 mieheltä), joista enemmistö oli korkeakouluopiskelijoita. Koehenkilöiden ikä vaihteli välillä 22-36 (ka = 26 vuotta). Tutkimus koostui valintatehtävästä (helppo) ja työmuistitehtävästä (vaikea), jotka molemmat esitettiin koehenkilölle tietokoneen näytöllä. Koehenkilöiden ajatusten sisältöä mitattiin 10-osaisen Thought probe -kyselyn avulla, jota esitettiin tehtävien välissä. Tulokset Tulokset osoittivat, että helpossa tehtävässä tehtiin vähemmän virheitä ja vastausajat olivat nopeampia vaikeaan tehtävään verrattuna. Nämä tulokset vahvistivat, että tehtävän vaikeustason manipulaatio oli onnistunut. Ajatusten harhailua esiintyi vaikeiden tehtävien kohdalla vähemmän verrattuna helppoihin tehtäviin. Helpon tehtävätyypin aikana tehtäviin kohdistuvia ajatuksia esiintyi harvemmin. Vaikeiden tehtävien aikana koehenkilöiden ajatuksissa toistuivat tehtävän suoritukseen ja strategioihin liittyvät teemat. Ajatussisällöt jaettiin neljään komponenttiin, jotka olivat Episodisen sosiaalisen kognition komponentti, Tarkoituksellisen ajattelun komponentti, Mielikuvituksellinen komponentti ja Ruminaatio-komponentti. P300-vaste oli odotetusti voimakkaampi vaikeiden tehtävien kohdalla verrattuna helppoihin tehtäviin. Edellisestä kohdeärsykkeestä kuluneen ajan kasvaessa koehenkilöt alkoivat valmistautua seuraavan kohdeärsykkeen esiintymiseen. He kiinnittivät enemmän huomiota ärsykkeisiin, jotka esitettiin pidemmän kohdeärsykkeiden välillä esitettyjen (engl. non-target, NT) ärsykkeiden sarjan jälkeen. Koehenkilöt alkoivat keskittyä ärsykkeisiin vaikean tehtävätyypin kohdalla enemmän, kun NT-ärsykkeiden määrä kasvoi. Päinvastoin ajatusten harhailu lisääntyi helpon tehtävätyypin kohdalla sitä enemmän, mitä pidempään NT-ärsykkeitä esitettiin. Johtopäätökset Tulokset ovat yhteneväisiä tutkimuksen hypoteesien ja aiempien tutkimustulosten kanssa. Kognitiivisesti kevyemmissä tehtävissä ajatusten harhailua ilmeni enemmän kuin haastavammissa tehtävissä. Helppojen tehtävien aikana tehtäväsuuntautuneita ajatuksia raportoitiin vähemmän, kuin vaikeiden tehtävien aikana. Vaikka ajatussisältöjä ja jännitevasteita on kartoitettu ja mitattu erikseen jo aiemmin, ei vastaavaa yhdistelmätutkimusta, jossa selvitettiin sekä tehtävän vaikeuden että ajatussisältöjen vaikutusta jännitevasteisiin, ole vielä juurikaan tehty. Tarkkaavaisuus vaikuttaa olevan hyvin tilannesidonnaista ja ympäristöön mukautuvaa. Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin selvittää, miten tilannesidonnainen tarkkaavaisuuden säätely mahdollisesti toimii esimerkiksi autoa ajaessa eri ympäristöissä.