Browsing by department "Kliininen laitos, Lasten ja nuorten klinikka"

Fraktioimatonta hepariinia käytetään standardihoitona lasten sydänkatetrointitoimenpiteissä vähentämään toimepiteeseen liittyvää tukosriskiä. Oikean hepariiniannostelun perustana tarvitaan tietoa hyytymisjärjestelmän tilasta. Tutkimuksessamme selvittämme hyytymisjärjestelmän aktivaatiota sekä trombiininmuodostuksen voimakkuutta katetrointitoimenpiteen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi tutkimme hepariinin vaikutusta hyytymisjärjestelmään eri menetelmillä, joista osa on vielä kokeellisia. Tutkimukseemme kuului 42 3-12-vuotiasta HYKS Lastenklinikan sydänkatetripotilasta. Tutkimuspotilaita, joille annettiin hepariinia katetrisaation aikana, oli 27; kontrollipotilaita, joiden toimenpiteet eivät vaatineet hepariinia, oli 15. Potilailta kerättiin kolme verinäytettä toimenpiteen aikana sekä yksi toimenpiteen jäkeisenä päivänä. Näytteistä määritettiin hyytymisjärjestelmän toimintaa kuvaavia laboratoriotutkimuksia (F1+2, TAT, D-dimeeri, TT, APTT, anti-FXa ja PiCT).Hepariini hillitsi odotetusti hyytymisjärjestelmän aktivaatiota. Kontrollipotilailla F1+2 ja TAT nousivat merkitsevästi toimeenpiteen aikana tutkimuspotilasryhmään verrattuna. Tutkimuspotilailla anti-FXa:n tasot olivat korkeat toimenpiteen aikana, PiCT arvot korreloivat anti-FXa:n kanssa katetrisaation alkuvaiheessa. Tulokset osoittivat selkeästi tutkimupotilailla hepariinin aiheuttaman antikoagulaatiovaikutuksen, mikä oli voimakasta. Toisaalta hyytymisjärjestelmän aktivoitui niillä potilailla joilla hepariinia ei käytetty. Uusi hepariinivaikutuksen mittari PiCT näytti toimivan myös lapsipotilailla.

Hypoglykemia on hyvin tunnettu ongelma etenkin diabeetikoilla. Hypoglykemiassa veren glukoosipitoisuus laskee alle 2.7-3.0 mmol/l aiheuttaen potilaalle oireita. Yleensä oireet ovat ohimeneviä, mutta aiemman tutkimuksen perusteella on havaittu, että jatkuvana tai toistuvana hypoglykemia voi aiheuttaa lapsille jopa pysyviä aivovaurioita. Tämä tutkimus on tehty selvittämään syitä suomalaislasten päivystyskäyntiin johtaneiden hypoglykemioiden takana. Tieto on kerätty potilasasiakirjoista vuosina 2003-2008 ko. syystä Lasten ja nuorten sairaalan päivystyksessä käyneistä alle 18-vuotiaista lapsista, joita kertyi yhteensä 31. Tutkimukseen ei ole sisällytetty vastasyntyneiden hypoglykemiaproblematiikkaa. Huomiota kiinnitettiin etenkin hormonaalisiin veren glukoosipitoisuuden säätelyn häiriöihin kuten hypokortisolismiin. Tulokset osoittavat että yleisin syy hypoglykemiaan on tässä aineistossa ns. hyvänlaatuinen ketoottinen hypoglykemiataipumus. Muita yleisiä syitä ovat diabetekseen ja sen hoitoon liittyvät ongelmat ja infektiot kuten gastroenteriitti. Kortisolinerityksen häiriöt eivät näytä olevan suuressa roolissa hypoglykemian aiheuttajana.

Keskosena syntyessä istukan ravitsemusreitti katkeaa äkillisesti eikä suolisto ole vielä tuolloin kypsä vastaanottamaan ravitsemuksellisia maitomääriä. Tavoitteena keskosen kasvulle pidetään vastaavaa kasvua kuin kohdun sisällä kasvavalla sikiöllä. 2000-luvun alussa huomattiin, ettei vallinneilla ravitsemussuosituksilla päästy tavoitteeseen ja siksi suosituksia muutettiin. Erityisesti parenteraalisen ravitsemuksen määrää lisättiin ja sen aloitusajankohtaa aikaistettiin. Muutosten jälkeen syntyi vaikutelma keskosten parantuneesta kasvusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kasvavatko keskoset paremmin kuin ennen ravitsemussuositusten muutosta. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti sairauskertomusmerkintöjen avulla. Tutkimusaineistoon valittiin vuosina 1996-1997 ja 2006-2007 syntyneet Lastenklinikan Vastasyntyneiden teho-osastolla hoidetut ja Avo 7 –vastaanotolla seuratut keskoset, jotka olivat syntyessään gestaatioiältään 28+1 viikkoa tai alle. Tutkimuksessa todettiin, että jälkimmäisellä ajanjaksolla syntyneet kasvoivat tilastollisesti merkittävästi paremmin kuin ensimmäisellä jaksolla syntyneet. Pojat olivat merkittävästi suurempia jo lasketussa ajassa (gestaatioikä 40+0), tytöillä kasvun paraneminen näkyi vasta myöhemmissä mittauspisteissä (3, 6, 9 ja 12 kk). Erityisesti kasvun paraneminen näkyi niin sanotussa lineaarikasvussa eli pituuden ja päänympäryksen paranemisessa. Sairastavuus oli myöhemmällä ajanjaksolla syntyneillä suurempaa.

Ennenaikaisesti syntyneen lapsen suolisto ei heti ole kypsä käsittelemään suun kautta annettua ravintoa. Pikkukeskosen kasvun ja kehityksen tukemiseksi tarvitaan äidinmaidon lisäksi suonensisäistä ravitsemushoitoa. Tarkoituksena oli selvittää, minkälaista ravitsemushoitoa pikkukeskoset saivat vastasyntyneiden teho-osastolla kahden ensimmäisen elinviikon aikana. Saatuja tuloksia verrattiin kansainvälisiin suosituksiin sekä 2000-luvun alussa tehtyyn vastaavanlaiseen selvitykseen. Tutkimuskohteena olivat HUS Lasten ja nuorten sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla hoidetut alle 1501-grammaisina vuonna 2009 syntyneet lapset. Osaston tietojärjestelmän ja sairauskertomusmerkintöjen avulla selvitettiin retrospektiivisesti 147 pikkukeskosen päivittäinen ravinnonsaanti kahden ensimmäisen elinviikon aikana, lisäksi seurattiin lasten kasvua. Tilastolliseen analyysiin käytettiin Pearsonin ja Spearmanin korrelaatiotestejä. Lasten kokonaisenergiansaanti kohosi ripeästi ensimmäisinä elinpäivinä ja tasoittui 105 kcal/kg/vrk tuntumaan. Parenteraalinen energiansaanti hallitsi alussa, mutta väheni enteraalisen ravitsemuksen lisääntyessä. Proteiininsaanti lisääntyi nopeasti tasolle 2,5 g/kg/vrk. Yli puolet pikkukeskosista saavutti kokonaisenergiansaannin 90 kcal/kg/vrk neljäntenä hoitopäivänä. Vain pieni osa lapsista saavutti tutkimusjakson aikana proteiininsaannin 3 g/kg/vrk. 2000-luvun alun jälkeen pikkukeskosten varhaista proteiininsaantia ja erityisesti hyvin pienipainoisten keskosten parenteraalista ravitsemusta on tehostettu.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että käytösongelmiin liittyy myös kognitiivisia häiriöitä, mm. älykkyydessä, työmuistin toiminnassa ja tarkkaavaisuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten ongelmat työmuistin toiminnassa liittyvät käytöshäiriöisten lasten antisosiaalisen käyttäytymisen oirekuvaan. Antisosiaalisia piirteitä kartoitettiin käytöshäiriöisten lasten vanhempien ja opettajan täyttämän oirekysely-lomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa kartoitettiin kylmä-tunteeton-piirteitä, narsismi- ja impulsiivisuuspiirteitä. Työmuistin toimintaa tarkasteltiin tietokoneen avulla suoritettavien n-back-tehtävien avulla, jotka kuvaavat työmuistin visuospatiaalista osaa. Oirekyselylomakkeen pisteiden välistä yhteyttä n-back-tehtävissä suoriutumiseen analysoitiin tilastoanalyysiohjelman avulla laskettujen korrelaatiokertoimien avulla, myös ikä kontrolloiden. Impulsiivisuuteen liittyi voimakkaimmin työmuistin toiminnan häiriöitä, joka näkyi n-back-tehtävissä väärien ja ylimääräisten vastausten määränä. Kylmä-tunteeton-piirteisiin liittyi myös työmuistin toiminnan häiriöitä, joka näkyi väärien vastausten määrässä. Narsismiin ei liittynyt työmuistin toiminnan häiriöitä. Tutkimuksen perusteella lasten antisosiaalisen käytöshäiriöön liittyvät työmuistin häiriöt eroavat oirekuvan mukaan. Erilaiset oirekuvat ja niiden taustalla olevat erilaiset kognitiiviset puutteet merkitsevät myös, että käytöshäiriöön kohdistuvia hoitomenetelmiä tulisi kehittää yksityiskohtaisemmiksi oirekuvasta riippuen.