Browsing by discipline "Oikeuslääketiede"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2016)Externally visual characteristics such as hair, skin and eye pigmentation or clothes have always been used for suspect identification. Also the opposite - to link unknown body parts or only DNA to a person - is recently tried to be introduced into forensics. I am testing the feasibility of one such method, IrisPlex, in Finnish population. The IrisPlex method was first published by Walsh et al. (2011). IrisPlex uses six single nucleotide polymorphisms (SNPs) in different genes found to affect the most in eye color variation. SNPs were detected from DNA sample by single base extension method, SNaPshot. Based on this information from DNA of a participant, the prediction of the most probable eye color was generated with a multinomial regression model. Also the genotypic information in the six loci and differences between Eastern and Western Finns were studied. In addition, this study supplements the knowledge of eye color frequencies across Europe. This study revealed that IrisPlex does work appropriately in Finns when detecting the blue and brown eye colors: 80% of the study participants' eye colors were predicted correctly. The biggest weakness of IrisPlex is its incapability to predict the intermediately colored eyes. Prediction probability differences between genders were not detected. In the study population 60% of the participants had blue eyes (28 individuals), 13% had brown eyes (6 individuals) and 28% (13 individuals) intermediately colored eyes. When the eyes were divided into two categories, the portion of blue-eyed participants was 77% (36 individuals) and brown-eyed participants 23% (11 individuals). These results are consistent with previous studies and update the color frequencies. Genetic segmentation of Finnish people in Eastern and Western Finland has been established in multiple studies. In addition to previous ones, this study is consistent with the genetic segmentation theory between Eastern and Western Finland. Darker eyes were observed slightly more frequently in participants with north-east heritage than in participants with south-west heritage. However, the studied populations were small and the result was insignificant. Additionally, the studied population sample represents the narrow gene pool of the Finns; almost half of the participants, 42%, reported all or 3 of their grandparents to have been born in the same village. The allele and genotype frequencies were also studied and compared to another study, in which these SNPs have been studied in the Finns and the results were consistent. Altogether, this study strengthens the evidence that IrisPlex has potential in forensic, archeological and anthropological applications even in genetically isolated populations as the Finns. This study supports the IrisPlex method to be further developed and especially addresses the need for better sensitivity for intermediate eye color.
-
(2018)Seksuaalirikosten uhrit kohtaavat seksuaalisen väkivallan lisäksi muutakin fyysistä väkivaltaa. Uhrin tutkimuksen osana tehdään fyysinen tutkimus, minkä tarkoituksena on, paitsi selvittää tarvitseeko uhri hoitoa, kerätä tietoa mahdollisista väkivallan merkeistä tulevaa oikeusprosessia varten. Tässä tutkielmassa käytettiin materiaalina Helsingin yliopiston oikeuslääkäriasemalla tutkittujen seksuaalirikosten uhrien lääkärin lausunnoista kerättyjä tietoja vuosilta 1954, 1964, 1974, 1984, 1994, 2002 ja 2012. Tarkastelimme väkivallan merkkien määrää uhreissa, riskitekijöitä, jotka vaikuttavat siihen saako uhri väkivallan merkkejä tai tuleeko tämä kuristetuksi, ja kuinka raa’alta heihin kohdistunut väkivalta vaikutti. Ulkoisten vamman merkkien perusteella väkivallan raakuuden arviointia varten kehitimme Violence Severity Scoren (VSS), jonka käyttöä pilotoimme tässä tutkielmassa. Yli puolilla uhreista oli todettavissa ei lainkaan tai hyvin vähän väkivallan merkkejä (VSS 0-5). Vakavaa väkivaltaa kohdanneiden osuus uhreista vaihteli vuosittain 1-15% välillä. Vamman merkeistä yleisin vammatyyppi oli mustelma, kaikkein harvinaisimpia olivat vakavammat merkit kuten murtumat. Yhteensä noin puolet vammojen merkeistä sijaitsi raajojen alueella ja neljäsosa taas erityisen vaarallisella alueella: päässä, kaulalla ja suussa. Aikuiset olivat suuremmassa riskissä saada väkivallan merkkejä ja joutua kuristetuksi kuin lapset. Tuntemattomien raiskaamat uhrit olivat suuremmassa riskissä joutua kuristetuksi kuin tuttujen raiskaamat. Osuus uhreista, joilla oli todettavissa fyysisten väkivallan merkkejä, aluksi kasvoi ollen korkeimmillaan 1984 ja 1994. 2000-luvulla väkivallan merkkejä saaneiden osuus jälleen pieneni. VSS:n avulla tarkastellen näimme samanlaisen kehityksen väkivallan raakuudessa. Kun asiaa tarkasteli pelkillä aikuisilla uhreilla, nähtiin, että vuonna 1954 väkivallan raakuus per uhri on ollut korkeimmillaan ja tämän jälkeen laskenut koko ajan kohti nykypäivää, lukuun ottamatta vuotta 1984, joka erottui poikkeuksellisen väkivaltaisena.
-
(2017)Tuntemattoman vainajan henkilöllisyys selvitetään ensisijaisesti hampaiston, sormenjälkien tai DNA:n perusteella. Tunnistaminen tehdään vertaamalla vainajasta kerättyjä kuolemanjälkeisiä (postmortem, PM) tietoja oletetun henkilöllisyyden perusteella kerättyihin elämänaikaisiin (antemortem, AM) tietoihin. Tutkielman tavoitteena on tuottaa kirjallisuuskatsaus ensisijaisten tunnistamismenetelmien periaatteista ja vainajan kunnon vaikutuksesta PM-tietojen saatavuuteen erityisesti suuronnettomuuksissa. Vainajien kuntoon vaikuttavat tekijät on jaettu tutkielmassa mädäntymiseen, palamiseen ja silpoutumiseen. Aineistona on käytetty pääasiassa alan oppikirjallisuutta ja PubMed-tietokannasta haettuja artikkeleita. Hampaisto säilyy mätänevällä vainajalla hyvin. Sormenjäljet voidaan saada erinäisin menetelmin vielä kohtalaisen mädäntyneestä ihosta. Hajoavasta kudoksesta voidaan tutkia tavallista lyhyempiä DNA-jaksoja tai mitokondriaalista DNA:ta. Palaneen vainajan sormenjälkitunnistus on usein mahdotonta. DNA- ja hammastunnistus vaikeutuvat suhteessa palamisvaurioiden vakavuuteen. Silpoutuneiden vainajien tunnistamisessa DNA on tehokkain menetelmä, koska se mahdollistaa irrallisten osien tunnistamisen.
-
(2017)Seksuaalirikostilastot, jotka perustuvat viranomaisten tietoon tulleisiin raiskauksiin, ovat pitkään olleet noususuuntaiset, mutta edustavat ainoastaan murto-osaa kaikista raiskauksista. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää muutoksia raiskauksiin liittyvissä tekijöissä 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja näiden mahdollista yhteyttä viranomaisten tietoon tulleiden raiskausten määrän nousuun. Aineistosta kerättiin tietoa laajalti itse tapahtumaan sekä uhriin ja tekijään liittyen. Tiedot kerättiin kaikista Helsingin oikeuslääkäriasemalle seksuaalirikostutkimuksiin tulleista joka kymmenenneltä vuodelta vuodesta 1952 vuoteen 2002. Aineistomme koostuu 378 tapauksesta. Vuodesta 1982 eteenpäin uhrien iässä on nähtävissä selkeä painopisteen siirtymä alle 16-vuotiaista 17-32-vuotiaisiin. Vuotta 2002 lähestyttäessä alati kasvava osa uhreista on tapahtumia edeltävästi käyttänyt alkoholia ja raiskauksia tapahtuu öisin aiempaa useammin. Aineistossamme on kyselytutkimuksiin verrattuna yliedustettuna tapaukset, joissa tekijä on uhrille tuntematon. Tilastoitujen raiskausten määrän nousu liittynee enemmän muutoksiin raiskaukseen suhtautumisessa ja ilmoitusherkkyyden lisääntymiseen kuin raiskausten olosuhteiden muutoksiin.
-
(2009)Teollisuusmaissa - ja siten Suomessakin - tapaturmakuolemat ovat ylivoimaisesti suurin syy lasten ja nuorten kuolemiin. Maailmanlaajuisesti tapaturmakuolleisuus lasten ja nuorten ikäluokissa on vielä suurempi. Tapaturmat muodostavat maailmassa hiukan alle puolet lasten ja nuorten kuolemista ollen toiseksi yleisin kuolinsyy. Tutkielma käsittelee Oikeuslääketieteen laitoksella vuosina 1996-2005 tutkittuja alle kaksikymmentävuotiaita lapsia ja nuoria, joiden kuolemanluokkana on ollut tapaturma. Tapauksia oli 249, joista 192 valittiin tutkimukseen. Kuolemantapaukset eroteltiin pääluokkiin kuolemantyypin ja -paikan suhteen. Korrelaatioita etsittiin ajan, iän ja sukupuolen suhteen. Poikien tapaturmat olivat yleisempiä kaikissa ikäluokissa, tapaturmatyypeissä ja - paikoissa. Tapaturmakuolemat yleistyivät pojilla iän suhteen, mutta tytöillä vastaavaa ilmiötä ei havaittu. Liikenneonnettomuudet muodostivat yli puolet tapaturmista. Tie ja yksityisasunto olivat yleisimmät tapaturmapaikat. Pienen otoksen takia ajan suhteen ei huomattu merkitsevää muutosta.
-
(2016)Tämän työn tavoitteena oli tutkia vuoden 2013 oikeuslääketieteelliseen kuolinsyyselvitykseen liittyvää aineistoa kahden kipulääkkeen, parasetamolin ja kodeiinin osalta. Erityisesti haluttiin selvittää mistä vuoden 2013 poikkeuksellisen suuri määrä parasetamolimyrkytyksiä johtui ja miksi kodeiini aiheuttaa vuodesta toiseen paljon myrkytyskuolemia. Tutkimusaineistona toimi oikeuslääketieteellisiin kuolemansyynselvityksiin liittyvä dokumentaatio, erityisesti kuolintodistukset ja oikeuskemiallisten laboratoriotutkimusten tulokset. Kodeiinilöydöksiä oli yhteensä 370 ja parasetamolilöydöksiä 913. Kodeiini oli mukana peruskuolinsyyssä 60 tapauksessa ja parasetamoli 20 tapauksessa. Kodeiiniin tyypillisesti kuollut oli keski-ikäinen mies. Kodeiinimyrkytykset olivat hyvin usein monen lääkeaineen aiheuttamia yhteismyrkytyksiä, joissa alkoholi oli hyvin yleinen löydös. Väärinkäyttäjien keskuudessa kodeiinin liittyvät myrkytykset olivat usein tapaturmaisia myrkytyksiä. Vaikka kodeiini aiheuttaa vieläkin suhteellisen paljon kuolemia verrattuna sen väärinkäyttöosuuteen, väärinkäyttötapaukset muodostavat kuitenkin lähes puolet päätekijällisesti kodeiinin aiheuttamista kuolemista. Yksinomaan parasetamolin aiheuttamia myrkytyksiä oli 14. Tyypillinen parasetamolimyrkytykseen kuollut henkilö oli 60–70 vuotias tapaturmaisesti kuollut henkilö. Yhden vuoden poikkeuksellisen suuresta parasetamolimyrkytysten määrästä ei voi vielä tehdä johtopäätöksiä, mutta etenkin tapaturmaisen parasetamolimyrkytyksen riskiryhmänä näyttäisi olevan vanhempi väestö.
-
(2016)Tässä työssä tutkittiin vuoden 2013 aikana oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä todettuja stimulanttilöydöksiä. Stimulantteja käyttäneiltä selvitettiin myös opioidien, kannabiksen ja gammahydroksivoihapon (GHB) käyttöä. Tutkimusaineiston muodosti oikeuslääketieteellisiin kuolemansyynselvityksiin liittyvä dokumentaatio. Aineisto käsitti 177 vainajan tiedot. Yleisimmät löytyneet stimulantit olivat amfetamiini (n=89), joka oli suurimmilta osin päihteenä käytetty, ja efedriini (n=52), jonka osalta päihdekäyttöä ei todettu. Seuraavaksi tavallisimmat järjestyksessä olivat fenyylipropanoliamiini, α-PVP, metamfetamiini, MDMA, metyylifenidaatti ja kokaiini. Muita uusia psykoaktiivisia aineita esiintyi yksittäistapauksina. Stimulanttien päihdekäyttäjät kuolivat keskimäärin vain 34 vuoden iässä, kun muiden vainajien keski-ikä oli 59 vuotta. Stimulanttien päihdekäyttäjien yleisin kuolemansyy oli tapaturmainen myrkytys. Aineita lääkkeellisesti käyttävät kuolivat yleisimmin sairauteen. Efedriinilöydösten suurta osuutta selittänee aineen käyttö elvytyksissä. Amfetamiinin päihdekäyttäjiä oli kuollut kymmenkertainen määrä ekstaasin käyttäjiin verrattuna, vaikka aikaisemman tutkimuksen mukaan molempia aineita on käyttänyt suunnilleen yhtä moni henkilö. Päihdekäyttäjien myrkytykset johtuivat stimulantteja useammin opioideista, joista tärkein kuoleman aiheuttaja oli buprenorfiini. Buprenorfiinilöydös stimulanttien päihdekäyttäjillä näyttää liittyvän tapaturmaiseen myrkytykseen useammin kuin muut opioidit ja bentsodiatsepiinit.
Now showing items 1-7 of 7