Browsing by discipline "Plastiikkakirurgia"

Napanuoratyrä eli omfaloseele on synnynnäinen vatsanpeitedefekti, jossa vatsaontelon elimiä työntyy napanuoraan. Omfaloseele pyritään korjaamaan vastasyntyneenä palauttamalla elimet vatsaonteloon tyräpussista ja sulkemalla tyräportti sekä iho Jättiomfaloseeleksi kutsutaan napanuoratyrää, joka on niin kookas, että primaarisulku kaikkien vatsanpeitteiden kerrosten osalta ei ole mahdollista. Tässä tutkimuksessa vertailtiin eri menetelmiä, silloin kun omfaloseelen täydellinen primaarisulku ei ollut mahdollista. Tutkimuksen tavoite oli tutkia, onko allografti-iho eli elinluovuttajalta saatu glyserolissa säilötty osaihonsiirre parempi jättiomfaloseelen tyräpussin suojaustapa kuin muut tällä hetkellä käytössä olevat hoitotavat. Tutkimusaineistoon kerättiin HYKSin Lastenklinikalla vuosina 1990-2015 hoidetut jättiomfaloseelepotilaat. Aineisto koostuu 12 potilaasta, joista kuudelle oli käytetty omfaloseelepussin suojausta allografti-iholla ja kuudelle ihon sulkua tai tyräpussin hoitoa paikallishoitoaineilla. Oman ihon sulku on paras menetelmä jättiomfaloseelen tyräpussin suojaamiseksi, mikäli se voidaan tehdä kiristyksettömästi. Allografti-iho toimii biologisena sidoksena epitelisaation ajan ja on turvallinen hoitovaihtoehto silloin kun vastasyntyneen anestesiaan ja suurempaan leikkaussalitoimenpiteeseen liittyy riskejä tai arvellaan, että oman ihon sulku ei onnistuisi ilman haavakomplikaatioita.

Mortality is one of the main criteria in the evaluation of burn centre effectiveness. Different scoring systems predict mortality, the main variables being age, TBSA and inhalation injury. This retrospective study was conducted on 170 consecutive patients treated in the Helsinki Burn Centre and individual factors affecting mortality were assessed. The applicability of the Baux and ABSI scales was also evaluated. The mortality rate of the 147 actively treated patients was 19.7%. 23 patients were directed into palliative care within 48 hours. The non-survivors had a significantly higher mean age, proportion of women, mean TBSA, prevalence of inhalation injury and Baux and ABSI values than the survivors. Age, gender and TBSA were significant predictive factors. The Baux and ABSI scoring systems were statistically significant and specific in the prediction of mortality. No patients with a Baux score > 112 or an ABSI score ≥ 12 survived.

Tutkimuksessa tarkasteltiin Töölön sairaalassa Helsingissä vuosina 1995-2015 suoritettuja kielekerekonstruktioleikkauksia munuaissiirtopotilailla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa kyseisen potilaskohortin leikkausten tuloksia ja vaikuttavuutta. Mielenkiinto kyseiseen potilaskohorttiin on kasvava johtuen elinsiirtopotilaiden kohoavasta elinajanodotteesta. Elinajanodote elinsiirtopotilailla on parantunut Suomessa sitten ensimmäisen operaation 1960-luvulla. Tähän trendiin ovat myötävaikuttaneet hyljintälääkityksen monipuolistuminen ja mahdollisuus yksilöllistämiseen, kirurgisten tekniikoiden kehittyminen sekä tarkempi potilasvalinta. Elinajanodotteen kasvaessa myöskin tarve myöhemmin suoritettaville kirurgisille operaatioille, esimerkiksi kielekerekonstruktioille, kasvaa. Kielekerekonstruktiot ovat merkittävässä osassa eri aloilla kudospuutosten rekonstruktiossa tai toiminnan palauttamisessa. Yleisimpiä syitä kielekerekonstruktioille ovat rintarekonstruktiot, avomurtumat ja ihosyövät. Kielekerekonstruktioleikkausta suunniteltaessa on otettava huomioon mahdolliset riskit ja komplikaatiot. Elinsiirtopotilailla tähän tulee kiinnittää erityistä huomioita heidän immunosuppressiivisen lääkityksen ja monisairastavuuden takia. Elinsiirtopotilaille riskit komplikaatioille, kuten tromboosille, infektiolle ja pidentyneelle haavan paranemiselle, ovat korkeammat kuin normaalilla väestöllä. Tutkimus tehtiin retrospektiivisenä potilasasiakirjatutkimuksena. Tunnistetuista potilaista kerättiin tiedot munuaissiirrosta ja kielekerekonstruktioleikkauksesta. Potilaista kerättyä aineistoa verrattiin kirjallisuudessa raportoituihin vastaavanlaisiin tutkimuksiin niin elinsiirtopotilailla kuin terveillä. Pre-operatiivisesti komplikaatioriski ja post-operatiivisesti toipuminen ja komplikaatiot arvioitiin hyödyntäen Charlson Comorbidity indeksiä, ASA-luokitusta ja Clavien-Dindolla-luokitusta. Aineistoksi muodostui 10 potilaan ryhmä, jolle suoritettiin yhteensä 11 kielekerekonstruktiota ja kaksi ihonsiirtoa. Potilaista 70% oli miehiä. Kielekerekonstruktioleikkaus suoritettiin keskimäärin 63,9 vuoden iässä ja munuaissiirteen saannista kielekerekonstruktioon oli kulunut keskimäärin 16,5 vuotta. Komplikaatioita esiintyi yhdeksässä leikkauksessa (69,2 %). Yleisimmät komplikaatiot olivat pidentynyt haavan paraneminen ja hematooman muodostuminen. Operoiduista kielekkeistä 10 tuli vitaaleiksi ja yksi menetettiin välittömästi leikkauksen jälkeen. Onnistumisprosentti kielekerekonstruktioleikkauksissa oli 90,9 %. Huolimatta immunosuppressiivisesta lääkityksestä ja monisairastavuudesta, kielekerekonstruktioleikkausta voidaan pitää varteen otettavana hoitotoimenpiteenä hoidettaessa elinsiirtopotilaiden kudospuutoksia, esimerkiksi radikaalimman tuumorinpoiston seurauksena. Korkeampi komplikaatioiden esiintyminen ja hieman alhaisempi onnistumisprosentti verrattuna terveeseen väestöön vaatii onnistuneeseen lopputulokseen pääsemiseksi huolellisen pre-operatiivisen suunnittelun ja potilasvalinnan.

Keräsimme ICD-10 koodilla L89 HYKS:n plastiikkakirurgian klinikassa hoidetuista 401:stä potilaasta hoitotiedot vuosilta 2000-2008. Plastiikkakirurgiseen leikkaukseen ja hoidon arvioon päätyneiden potilaiden keski-ikä oli 60,3 (18-97v.). Painehaavan riskitekijät selvitettiin. Yksittäisistä riskitekijöistä yleisimpiä olivat paraplegia ( n=77; 17% ) ja diabetes/ASO tauti ( n=53; 12 % ). Yhteensä painehaavaleikkauksia tehtiin 347 , joista revisioleikkauksia 108 ja varsinaisia sulkuleikkauksia oli 239. Keskimäärin potilaat tarvitsivat 1.7 operaatiota. Leikatuista painehaavoista gradus III- haavoja oli 35,1% ; n= 84 ja gradus IV 25,5% ; n= 61, pinta-ala haavoilla oli keskimäärin 30,5 cm2. Istuinkyhmyjen ja sacrumin painehaavat olivat potilasaineistossamme yleisiä (20% ja 27% operoiduista painehaavoista). Gradus III haavoja leikattiin keskimäärin 1,6 kertaa ja gradus IV haavoja keskimäärin 2,0 kertaa. Postoperatiivisia poliklinikkakäyntejä tarvittiin keskimäärin 2,3, gradus III painehaavapotilailla 2,0 ja gradus IV potilailla 2,6 käyntiä. Leikkausmenetelmistä eri kielekerekonstruktiot olivat selkeästi eniten käytetty leikkausmenetelmä painehaavaleikkauksissa: 58 % rekonstruktioleikkauksista suoritettiin käyttäen jonkinlaista iho- lihaskielekettä.

Befolkningen i Västvärlden åldras och människor lever allt längre. I Finland är över 90 åringar den snabbast växande befolkningsgruppen och mängden 90 år fyllda uppskattas tredubblas fram till år 2040. Ändå finns det relativt lite kirurgisk forskning om denna viktiga patientgrupp. Morbiditeten och mortaliteten vid operativa ingrepp ökar med ålder, men samtidigt har det visats att även över 100 åringar klarar av operativa ingrepp relativt bra. Målet med denna studie är att undersöka resultaten och effektiviteten av hudtransplantationsoperationer på patienter som fyllt 90 år. Data samlades retrospektivt in från samtliga hudtransplantationsoperationer gjorda på ≥90 åringar under åren 2010-2013 på HUS plastikkirurgiska enhet i Tölö sjukhus. Utgående från resultaten är hudtransplantation en effektiv och relativt trygg metod att rekonstruera vävnadsdefekter på ≥90 åringar. Hudtransplantationen lyckades i 89% av ingreppen. Dödligheten under post-operativ vård var 4,8%, vid 30 dygn 7,14% och vid ett år 33,3%, vilket är litet mindre än i tidigare studier där post-operativa dödligheten på 90 åringar har undersökts. Operationen är dock inte riskfri och ett års dödlighet är högre hos de som genomgått hudtransplantation än i samma åldersgrupp i genomsnitt.