Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Reumatologia"

Sort by: Order: Results:

  • En registeranalys (ROB-FIN) av biverkningar för biologiska läkemedel vid reumatiska sjukdomar 
    Eriksson, Sofia (2016)
    Biologiska läkemedel började användas inom vården av reumatiska sjukdomar för ca 15 år sedan. De relativt nya medicinerna har sedan dess följts upp med nationella register i flera länder för att bedöma deras effekt samt för att utvärdera omfattningen av biverkningarna inklusive eventuella oväntade biverkningar. I denna studie undersöktes biverkningar av biologiska läkemedel vid vård av reumatiska sjukdomar med hjälp av uppgifter från det finländska registret för biologiska läkemedel inom reumavården, ROB-FIN. Även uppgifter om biverkningar som Fimea (Finnish Medicines Agency) har samlat in för läkemedlen i fråga användes för att jämföra de båda registrens kongruens. Alla rapporterade fall (n=888) från registrets start till 31.12.2012 användes i analysen, bortsett från de som inte uppfyllde inkluderingskriterierna. De vanligaste biverkningarna var infektioner, hudproblem och allmänna symptom, vilket stämmer överens med resultat från tidigare studier. Inget i studien tyder heller på en ökad helhetsrisk för maligniteter.
  • Lapsuusiässä alkava spondylartriitti siirtymävaiheen poliklinikalla HYKS:ssä 
    Sunila, Iiro (2016)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää lapsuusiässä alkavan eli juveniilin spondylartriitin (JSpA) ominaisuuksia 16–20 vuotiailla potilailla. Tutkimustieto muodostettiin HYKS:n reumatologian siirtymävaiheen poliklinikalla 1.1.2015–31.3.2016 hoidossa olleiden lasten selkärankareuma (JAS) -diagnoosin saaneiden seitsemäntoista potilaan (n=17) sairaskertomusmerkinnöistä retrospektiivisesti. Potilaista 70,6 % oli miespuolisia. HLA- B27 genotyyppi todettiin 94,5 %:lla. Ensioireet alkoivat keskimäärin 11,6-vuotiaana. JSpA-diagnoosi asetettiin keskimäärin 13,8-vuotiaana. 88,2 %:lla selkää magneettikuvattiin, ja heistä kaikilla todettiin selkärangan tulehdusmuutoksia. Selkärangan ulkopuoliset niveloireet (70,6 %:lla) ja jänteiden tulehdukset (35,3%:lla) esiintyivät pääosin alaraajoissa. 23,5 %:lla tautikuva tulkittiin infektion laukaisemaksi reaktiiviseksi artriitiksi (ReA), jolloin oireet poikkesivat muista tapauksista käsittäen myös yläraajan niveltulehduksia (r=1,000, p=0,000) ja tulehdusoireilua useammassa nivelessä (p=0,001.) Tulehduksellinen suolistosairaus (IBD) todettiin 5,9 %:lla, mutta nivelpsoriasista (PsA) ei kenelläkään. Antireumaattista lääkitystö (DMARD) oli käytetty 94,1 %:lla. Biologisella DMARD-hoidolla (aloitettiin 52,9 %:lla) todettiin yhteys alhaisempaan kliiniseen taudin aktiivisuuteen. Vakavia lääkehaittavaikutuksia ei todettu. Tutkimuksen päätepisteessä potilaiden kokonaislääkehoitoa vähennettiin rauhallisen taudinkuvan vuoksi. 58,8 %:lla taudin voitiin katsoa olevan remissiossa. Reumakirurgiaa ei tehty kenellekään.
  • Shigella-bakteerin aiheuttama reaktiivinen artriitti : antibioottihoidon vaikutus ilmaantuvuuteen ja taudinkuvaan 
    Webb, Laura (2017)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, ehkäiseekö primaari-infektioon aloitettu antibiootti reaktiivista artriittia (ReA) ja muita infektion jälkeisiä niveloireita, ja lieventääkö se ReA:n oireita tai kestoa. Lisäksi tehdään katsaus shigelloosiin sairastuneiden potilaiden antibioottien käyttöön sekä aineistossa esiintyviin Shigella-lajeihin ja -alalajeihin. Aineistona käytettiin Hannun, Mattilan, Siitosen ja Leirisalo-Repon keräämää aineistoa, josta he julkaisivat vuonna 2005 väestötason tutkimuksen Shigellan aiheuttaman reaktiivisen artriitin esiintyvyydestä ja kliinisestä kuvasta suomalaisilla Shigella-positiivisen näytteen antaneilla henkilöillä. Aineisto kerättiin kyselylomakkein ja diagnostiikkaa tarkennettiin tapaus-kontrollivertailulla ja kliinisellä tutkimuksella. Kaikkiaan 211:sta Shigella-positiivisen ulostenäytteen antaneista 86% oli saanut antibioottikuurin. Niveloireiset saivat ripuli-infektioon tehokkaan antibiootin muita useammin ja varhaisemmin, vaikka tilastollista eroa ei ryhmien välille saatu (p=0.155 ja p=0.170). ReA:n taudinkuvaan ripuli-infektioon aloitetulla antibioottihoidolla oli mahdollisesti lieventävä vaikutus, kuitenkaan tilastollisesti merkitsevää eroa ei syntynyt. Pienestä otoskoosta johtuen, ottaen huomioon ReA/ReATEB esiintyvyys, jää tämän tutkimuksen perusteella epäselväksi onko Shigella-infektioon aloitetulla antibioottihoidolla merkitystä reaktiivisen niveltulehduksen (ReA) ja reaktiivisen jänne-, luuliitoksen tai limapussin tulehduksen (ReATEB) kehittymisen kannalta.
  • Veren valkosolujen Stat3-fosforylaatioprofiilit nivelreumapotilailla 
    Oksanen, Suvi (2012)
    Nivelreuma on heterogeeninen sairaus, jossa yksittäisen potilaan hoitovasteen ennustaminen on vaikeaa. Lääkkeillä on paljon haittavaikutuksia ja uudemmat lääkkeet ovat hyvin kalliita. Siksi olisi tärkeää löytää merkkiaine, jota voitaisiin hyödyntää lääkkeen valinnassa. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään STAT3-signaalireitin merkitystä nivelreuman patogeneesissä vertailemalla potilaiden ja kontrollien veren valkosolujen STAT3-aktiivisuuksia ja etsimällä yhteyksiä sairauden aktiivisuuden ja STAT3- aktiivisuuden välillä. Tutkimuksen potilailla oli joko krooninen tai tuore, hoitamaton nivelreuma. Tuoretta reumaa sairastavilla potilailla havaittiin terveitä kontrolleja korkeampi STAT3-signaalireitin aktiivisuus CD4+lymfosyyteissä ja CD14+monosyyteissä. Suurempi STAT3-aktiivisuus oli yhteydessä kohonneisiin tulehdusarvoihin ja vaikeampiin oireisiin monosyyteissä ja T-soluissa, kun taas B-soluissa STAT3- aktiivisuus oli pienempää suurilla tulehdusarvoilla. Voidaan siis ajatella, että STAT3-signaalireitillä olisi nivelreuman patogeneesissä merkitystä tai että se aktivoituu niveltulehduksen seurauksena. Kroonisilla reumapotilailla arvot olivat tuoreita reumapotilaita matalampia, eivätkä eronneet merkittävästi kontrolleista.

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO