Browsing by discipline "Sports Medicine"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2016)Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa (NAFLD) on noin neljäsosalla länsimaisesta väestöstä. Se on yhteydessä metaboliseen oireyhtymään, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä tyypin 2 diabetekseen. Tämän tutkimuksen tavoite oli selvittää, mitkä tekijät korreloivat maksan rasvapitoisuuteen ja vaikuttavat sen muutoksiin seuranta-aikana. Erityisen kiinnostuneita oltiin liikunnan vaikutuksesta maksan rasvaan. Seurasimme keskimäärin 12 vuoden ajan 89 henkilöä, joiden maksan rasvapitoisuus määritettiin magneettiresonanssispektroskopialla (1H-MRS). Tutkimuksessa vahvistettiin maksan rasvapitoisuuden korreloivan merkitsevästi metabolisen oireyhtymän tekijöihin, maksaentsyymeihin sekä vapaa-ajan liikuntaan käytettyyn energiamäärään. Myös lähtötilanteen maksa-arvot ja metabolisen oireyhtymän komponentit, verenpainetta lukuun ottamatta, korreloivat merkitsevästi maksan rasvapitoisuuteen 12 vuotta myöhemmin. Monimuuttuja-analyysissä maksan rasvaa parhaiten ennakoivat ALAT-taso, ikä ja triglyseridit. Maksan rasvan muutokseen seuranta-aikana korreloivat muun muassa triglyseridien, vyötärönympäryksen, paastoinsuliinin, HbA1c:n, systolisen verenpaineen ja maksaentsyymien muutokset. Vaikka liikunta ei ollut merkitsevästi yhteydessä maksan rasvan muutokseen, sen vaikutus oli selvä. Liikuntamäärältään alimpaan kolmannekseen kuuluvien maksan rasvapitoisuuden mediaani oli yli yhdeksän prosenttiyksikköä korkeampi kuin ylimmällä kolmanneksella ja täysin passiivisista henkilöistä 70 %:lla oli NAFLD.
-
(2014)Heart rate variability (HRV) is a noninvasive tool for investigating cardiac autonomic nervous system, especially its parasympathetic branch. HRV is known to be reduced for example in cardiovascular autonomic neuropathy and after myocardial infarction. Several studies have reported reduced HRV in type 1 diabetes patients. Regular exercise is known to increase parasympathetic tone but the effect of training on HRV is somewhat unclear. This study examined HRV during 48 hours after incremental cycling until volitional fatigue in type 1 diabetes patients without cardiac autonomic neuropathy and in healthy controls. HRV was analyzed both at day and night. Subjects' aerobic capacity was measured. Part of the subjects underwent 6-12 months training intervention, after which the same measurements were repeated. Time-domain, frequency-domain and nonlinear methods were used in HRV analysis. Aerobic capacity was significantly higher in healthy controls than in type 1 diabetes patients (p=0.036). No differences in HRV were found between type 1 diabetes patients and healthy controls. In healthy controls aerobic capacity correlated with LF/HF-ratio (r=-0.711, p=0.014). In type 1 diabetes patients glycosylated hemoglobin (HbA1c) correlated with SDNN (r=-0.645, p=0.023), absolute VLF power (r=-0.648, p=0.023) and SD2 of Poincare plot (r=-0.646, p=0.023). There was a significant increase in aerobic capacity in both groups after training intervention (p<0.05). Training intervention did not cause a significant change in HRV.
-
Maksimaalisen hapenkulutuksen määrittäminen sykemittauksen ja vapaasti valitun juoksunopeuden avulla (2014)Kuntotestejä käytetään apuna liikunnalliseen elämäntapaan motivoitaessa sekä suorituskyvyn mittaamiseen ja siinä tapahtuvien muutosten seuraamiseen. Tarvetta on juosten toteutettavalle submaksimaaliselle kenttäkuntotestille, jonka voivat toteuttaa myös kestävyysliikuntaa säännöllisesti harrastavat. Juostessa rasitustaso nousee luotettavan tuloksen saamiseksi riittävän korkealle parempikuntoisellakin, mutta submaksimaalisesti toteutettuna vältetään äärirasituksen haittapuolet. Selvitimme kestävyyskuntoa kuvaavan maksimaalisen hapenkulutuksen (VO2max) määrittämistä sykemittauksen ja vapaasti valitun juoksunopeuden perusteella. Aineisto kerättiin Helsingin Urheilulääkäriasemalla suoran maksimaalisen rasitustestin juoksumatolla tehneiden joukosta. 25 tutkittavaa juoksi kolmen jakson intervallityyppisen testiharjoituksen. Testiharjoituksessa mitattiin syke ja juoksunopeus. Hapenkulutuksen arviointiin käytettiin Balken & Waren 1959, Londereen 1986, ACSM:n 1995 ja Basset:n & Howleyn 1997 määrittämiä laskukaavoja. Maksimisykkeen ja testiharjoituksen tietojen perusteella arvioitiin tutkittavan maksimaalinen juoksunopeus, josta kaavoilla laskettiin VO2max. Testiharjoituksessa vastaavalla juoksunopeudella syke ja hapenkulutus olivat matalampia kuin suorassa testissä. Kaavat Londeree E:n arvolla 0 ja Basset & Howley arvioivat parhaiten submaksimaalisia hapenkulutuksia ja ennustivat parhaiten ja riittävällä tarkkuudella maksimaalista hapenkulutusta. Yksilöllinen vaihtelu kaavojen ennustetarkkuudessa oli suurta. Tämän tutkimuksen perusteella kenttäkuntotesti onkin lupaava väline kestävyyskunnon muutoksen seuraamiseen.
-
(2014)Sydämen sykkeen nousun määrää ja sen dynamiikkaa käytetään usein fyysisen kunnon mittarina. Tämä tutkielma keskittyy vähemmän huomiota saaneeseen sydämen sykkeen käyttäytymiseen rasituksen jälkeen. Tutkielma koostuu kahdesta osasta: kirjallisuuskatsauksesta ja omasta tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tarkastella sykkeen palautumisen mekanismeja, sykkeen palautumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä onko eri tutkimuksissa todettu sykkeen palautumiselle tavoitearvoja tai diagnostista merkitystä. Tutkielman tutkimusosuudessa tarkasteltiin Työterveyslaitoksen palomiehille tehtyjä maksimaalisen polkupyöräergometriatestin tuloksia. Mittaukset tehtiin vuosina 1996, 1999 ja 2009. Tavoitteena oli tarkastella hyväkuntoisten miesten sykkeen palautumista kuormituskokeesta sekä maksimaalista hapenottokykyä ja kehonpainoindeksiä, näiden muutoksia seurannan aikana sekä näiden yhteyttä toisiinsa. Sykkeen palautuminen välittyy autonomisen hermoston sympaattisen ja parasympaattisen vuorovaikutuksen kautta, vaikka tarkkoja mekanismeja ei vielä ole täysin ymmärretty. Yleisiä standardeja sykkeen palautumisen mittaamiseen ei ole, joten sykkeen palautumisen tavoitearvot vaihtelevat eri tutkimuksissa. Hidastunut sykkeen palautuminen vaikuttaisi olevan yhteydessä moneen autonomisen hermoston toimintaan vaikuttavaan sairauteen tai tällaisen sairauden riskitekijään tai jopa kuolleisuuden riskiin. Aikaisempien tutkimusten määrittämät sykkeen palautumisen tavoitearvot ovat kaikki pienempiä kuin tässä tutkimuksessa saatu hyväkuntoisten palomiesten sykkeen palautuminen keskimäärin. Lisäksi syke palautuu nopeammin normaali- kuin ylipainoisilla. Kehonpainoindeksin ja maksimaalisen hapenottokyvyn korrelaatio sykkeen palautumiseen saatettaisiin saada paremmin esille vasta hidastuneilla sykkeen palautumisen arvoilla. BMI:n keskiarvo kasvoi palomiehillä seurannan aikana, mutta sen kasvu ei näyttäisi tässä tutkimuksessa yksin selittävän sykkeen palautumista tai siinä ajan myötä tapahtuvia muutoksia. Palomiehilläkin maksimaalinen hapenottokyky laskee iän myötä, mutta myös sillä näyttäisi tässä tutkimuksessa olevan vähemmän merkitystä sykkeen palautumiseen tai siinä ajan myötä tapahtuviin muutoksiin. (229)
Now showing items 1-4 of 4