Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by discipline "Suulääketiede"

Sort by: Order: Results:

  • Nieminen, Mikko (2011)
    Yläruoansulatuskanavan syöpien tärkeimpiä riskitekijöitä ovat tupakointi, alkoholin suurkulutus ja huono suuhygienia. Näiden tekijöiden vaikutuksesta sylkeen erittyy korkeita pitoisuuksia asetaldehydiä, jonka Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) on luokitellut 1-ryhmän karsinogeeniksi. Suuri osa syljen asetaldehydistä on suun mikrobien tuottamaa. Tiedetään, että suun mikrobiomiin kuuluvat bakteerit ja Candida albicans -hiivat kykenevät tuottamaan mutageenisiä määriä asetaldehydiä. C. albicansin aiheuttaman kroonisen mukosiitin onkin todettu olevan karsinogeeninen. Muiden kandidalajien (non- albicans Candida, NAC) määrän on todettu kasvavan etenkin suusyöpähoitoja saavilla potilailla ja toisinaan osalle näistä potilaista kehittyy uusi primäärikarsinooma kandidamukosiitin läheisyyteen. NAC-lajien kykyä tuottaa asetaldehydiä ei kuitenkaan ole aiemmin tutkittu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pystyvätkö NAC-lajit tuottamaan karsinogeenisiä määriä asetaldehydiä etanoli- ja glukoosi-inkubaatiossa in vitro. Kaikkiaan kolmenkymmenen (n=30) kliinisen ja kantapankkiNAC-kannan kyky tuottaa asetaldehydiä etanoli- ja glukoosi-inkubaatiossa mitattiin kaasukromatografilla. Yksi C. albicans kantapankkikanta oli mukana kontrollina. Kaikki kandidahiivat tuottivat merkittäviä määriä asetaldehydiä etanoli-inkubaatiossa in vitro. C. tropicalis –kannat tuottivat eniten (252,3 µM) ja C. krusei –kannat vähiten (54,6 µM) asetaldehydiä etanolista. NAC-lajeista ainoastaan C. glabrata tuotti merkittäviä määriä asetaldehydiä glukoosia fermentoimalla. Suuontelon kolonisoituminen merkittävään asetaldehydituotantoon pystyvällä NAC-lajilla kuten C. glabratalla voi altistaa suun limakalvon paikallisesti korkeille määrille asetaldehydiä, mikä voi johtaa suusyövän kehittymiseen.
  • Tolonen, Anu (2015)
    Objectives The study aimed to determine the costs of short-term (1 to 14 days) sickness absence of the employees to the employer and the impact of employees' physical activity on the costs. Methods The Helsinki Health Study follow-up survey made in 2007, including 3935 employees, was used in the analysis. Physical activity was based on the questionnaire data and classified into inactive, moderately active and vigorously active. Sickness absence and salary data were derived from the employer's registers. The follow-up for sickness absence was three years. The effect of physical activity on the cost of absence was analyzed with a two-part model. Results On average, an employee was absent six days a year due to short-term sickness absence, with a production loss of 2350 EUR in / during the three years. The vigorously active were less likely to have sickness absences and their absence spells were shorter than those in the less active groups. The production loss of a vigorously active employee was 404 EUR less than of an inactive employee. The average annual salary varied according to employees' physical activity, with higher physical activity associated to higher salary. Conclusions Production loss is associated with physical activity. Increasing employees' physical activity would decrease production loss. Studies on the cost of sickness absence should be based on individual level salary data as using an industry or occupational average proxy measure does not account for salary differences among different level of physical activity.