Browsing by discipline "Urologi"

Pieniä munuaiskasvaimia löydetään jatkuvasti yhä enemmän väestön vanhenemisen ja vatsan alueen kuvantamisen yleistymisen vaikutuksista. Vaikka suurin osa näistä kasvaimista on luonteeltaan pahanlaatuisia, on epäselvää, onko leikkaushoidosta kaikille potilaille hyötyä. Varsinkin, jos potilaan elinajanodote on muiden sairauksien takia selvästi alentunut ja leikkaukseen liittyy suurentunut riski haittavaikutuksiin, on pientä kasvainta mahdollista seurata kuvantamalla säännöllisesti sen kasvutaipumuksen selvittämiseksi. Mikäli kasvain osoittaa selvää kasvua, voidaan siitä ottaa näyte laadun tarkentamiseksi tai edetä suoraan leikkaushoitoon. Tätä menetelmää kutsutaan aktiiviseurannaksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää yhtäältä munuaissyövän aktiiviseurannan turvallisuutta ja toisaalta myös potilaan suorituskykyä ja kuntoa kuvaavia tekijöitä, joilla on elinajanodotetta kuvaavaa ennustearvoa. Tutkimusta varten kerättiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) potilastietojärjestelmistä poliklinikkakäyntien diagnoosikoodien perusteella vuosina 2006–2016 munuaiskasvaindiagnoosin saaneita aktiiviseurattuja potilaita. Vertailuaineistona oli samalta ajanjaksolta suoraan leikkaushoitoon eli tavanomaisempaan hoitopolkuun menneitä. Aktiiviseurantapotilaista kerättiin asiakirjojen perusteella tietoja muun muassa potilaan iästä, diagnoosin ajankohdasta, kasvaimen suurimmasta halkaisijasta, mahdollisesta syövän uusiutumisesta ja kuolinpäivästä. Monisairastavuuden kuvaamiseksi määritettiin asiakirjojen perusteella Charlson comorbidity index -pisteytys (CCI) ja toimintakykyä kuvattiin Eastern cooperative oncology group -luokituksella (ECOG). Verrokkeina käytetyistä leikkauspotilasta saatiin vastaavat tiedot HYKS:n omasta tutkimusrekisteristä. Potilaiden sijoittumista aktiiviseurantaan, munuaissyöpä- ja kokonaiskuolleisuutta sekä syövän uusiutumista analysoitiin monimuuttujaregressiomalleilla, sekä koko aineistossa että pienten, enintään 5 cm kasvainten kohdalla. Pienten kasvainten aineistossa etsittiin verrokkiryhmäksi ne leikkauspotilaat, jotka olivat CCI-pisteiden ja ECOG-luokan perusteella lähimpiä naapureita aktiiviseuratuille. Aktiiviseuratuilla potilailla ei ollut tilastollisesti merkittävästi enemmän syöpäkuolleisuutta tai syövän uusiutumisia kuin leikkauspotilailla. Arvion luotettavuutta heikentää aktiiviseurattujen keskimäärin lyhyempi seuranta-aika. Kuolleisuus muista syistä riippui merkittävästi CCI-pisteistä ja ECOG-luokasta ja osoittautui, että nämä järjestelmälliset mittarit olivat yhteneviä kliinisen hoitoneuvottelun lopputuloksen kanssa aktiiviseurantaan sijoittumisessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin rakonpoistoleikkauksella HYKS:ssa vuosina 2006 - 2009 hoidettuja rakkosyöpäpotilaita. Tutkimuksen lähtökohtana oli sisäinen laaduntarkkailu ja potilasmateriaalin ominaisuuksien ja potilaiden ennusteen sekä syöpädiagnostiikan osuvuuden tutkiminen. Tutkimus oli retrospektiivinen rekisteritutkimus, johon tarvittavat tiedot hankittiin potilastietojärjestelmästä ja Tilastokeskuksen kuolintodistusarkistosta. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki potilaat, joille on vuosina 2006 - 2009 tehty HYKS:ssa rakkosyövän takia rakonpoistoleikkaus. Potilasmäärä oli 122. Potilaita seurattiin kuolemaan tai 1.8.2011 asti. Kaikista potilaista saatiin tiedot elossaolosta, kuolemasta, kuolinsyystä ja – päivästä seurannan lopussa. Potilaiden keski-ikä oli 65,7 vuotta, miehiä oli 76 %. Yleisin virtsanjohtamismenetelmä oli avanne iholle. Leikkauskuolleisuus oli 1 %. Leikkausta edeltävässä syöpädiagnostiikassa havaittiin alidiagnostiikkaa. Välittömiä komplikaatioita tuli 59 %:lle, mikä on melko paljon. Seuranta-ajan lopussa 64 % potilaista oli elossa, 32 % oli kuollut rakkosyöpään ja 4,1 % oli kuollut muuhun syyhyn. Tulokset olivat pääosin yhteneviä kirjallisuudessa esitettyjen tulosten kanssa. Tutkimuksella on merkitystä rakkosyövän leikkaushoidon arvioimisessa ja kehittämisessä HYKS:ssa.