Browsing by discipline "Urologia"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2018)Pieniä munuaiskasvaimia löydetään jatkuvasti yhä enemmän väestön vanhenemisen ja vatsan alueen kuvantamisen yleistymisen vaikutuksista. Vaikka suurin osa näistä kasvaimista on luonteeltaan pahanlaatuisia, on epäselvää, onko leikkaushoidosta kaikille potilaille hyötyä. Varsinkin, jos potilaan elinajanodote on muiden sairauksien takia selvästi alentunut ja leikkaukseen liittyy suurentunut riski haittavaikutuksiin, on pientä kasvainta mahdollista seurata kuvantamalla säännöllisesti sen kasvutaipumuksen selvittämiseksi. Mikäli kasvain osoittaa selvää kasvua, voidaan siitä ottaa näyte laadun tarkentamiseksi tai edetä suoraan leikkaushoitoon. Tätä menetelmää kutsutaan aktiiviseurannaksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää yhtäältä munuaissyövän aktiiviseurannan turvallisuutta ja toisaalta myös potilaan suorituskykyä ja kuntoa kuvaavia tekijöitä, joilla on elinajanodotetta kuvaavaa ennustearvoa. Tutkimusta varten kerättiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) potilastietojärjestelmistä poliklinikkakäyntien diagnoosikoodien perusteella vuosina 2006–2016 munuaiskasvaindiagnoosin saaneita aktiiviseurattuja potilaita. Vertailuaineistona oli samalta ajanjaksolta suoraan leikkaushoitoon eli tavanomaisempaan hoitopolkuun menneitä. Aktiiviseurantapotilaista kerättiin asiakirjojen perusteella tietoja muun muassa potilaan iästä, diagnoosin ajankohdasta, kasvaimen suurimmasta halkaisijasta, mahdollisesta syövän uusiutumisesta ja kuolinpäivästä. Monisairastavuuden kuvaamiseksi määritettiin asiakirjojen perusteella Charlson comorbidity index -pisteytys (CCI) ja toimintakykyä kuvattiin Eastern cooperative oncology group -luokituksella (ECOG). Verrokkeina käytetyistä leikkauspotilasta saatiin vastaavat tiedot HYKS:n omasta tutkimusrekisteristä. Potilaiden sijoittumista aktiiviseurantaan, munuaissyöpä- ja kokonaiskuolleisuutta sekä syövän uusiutumista analysoitiin monimuuttujaregressiomalleilla, sekä koko aineistossa että pienten, enintään 5 cm kasvainten kohdalla. Pienten kasvainten aineistossa etsittiin verrokkiryhmäksi ne leikkauspotilaat, jotka olivat CCI-pisteiden ja ECOG-luokan perusteella lähimpiä naapureita aktiiviseuratuille. Aktiiviseuratuilla potilailla ei ollut tilastollisesti merkittävästi enemmän syöpäkuolleisuutta tai syövän uusiutumisia kuin leikkauspotilailla. Arvion luotettavuutta heikentää aktiiviseurattujen keskimäärin lyhyempi seuranta-aika. Kuolleisuus muista syistä riippui merkittävästi CCI-pisteistä ja ECOG-luokasta ja osoittautui, että nämä järjestelmälliset mittarit olivat yhteneviä kliinisen hoitoneuvottelun lopputuloksen kanssa aktiiviseurantaan sijoittumisessa.
-
(2016)Taustaa: Munuaiskasvainten tavallinen hoito on leikkaus, munuaisen kokopoisto tai osapoisto. Toimenpide voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan, joka lisää merkittävästi valtimosairauksien, sairaalaan joutumisen ja kuoleman riskiä. Tutkimusasetelma: Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka potilaan ikä, sukupuoli, perussairaudet, leikkausta edeltävä munuaisfunktio, kasvaimen koko, suoritettu toimenpide ja postoperatiivinen akuutti munuaisten vajaatoiminta olivat yhteydessä munuaiskasvainpotilaiden leikkauksen jälkeiseen krooniseen munuaisten vajaatoimintaan. Tutkimuksessa analysoitiin HYKS:ssa vuosina 2006–2010 tehdyt munuaiskasvainleikkaukset (N = 628). Tulokset: Munuaisen kokopoistossa vajaatoiminnan riski oli huomattavasti suurempi kuin osapoistossa. Munuaisfunktio ennen leikkausta ja pian sen jälkeen ennustivat myöhempää vajaatoimintaa. Kokopoistossa korkea ikä ja osapoistossa iskemia-aika olivat myös merkittäviä riskitekijöitä. Päätelmät: Munuaisen kokopoistoa tulisi välttää, jos mahdollista. Osapoistossa tulisi pyrkiä lyhyeen iskemia-aikaan. Postoperatiivinen akuutti munuaisten vajaatoiminta ennustaa kroonista munuaisten vajaatoimintaa ja edellyttää seurantaa.
-
(2012)Tutkimuksessa tarkasteltiin rakonpoistoleikkauksella HYKS:ssa vuosina 2006 - 2009 hoidettuja rakkosyöpäpotilaita. Tutkimuksen lähtökohtana oli sisäinen laaduntarkkailu ja potilasmateriaalin ominaisuuksien ja potilaiden ennusteen sekä syöpädiagnostiikan osuvuuden tutkiminen. Tutkimus oli retrospektiivinen rekisteritutkimus, johon tarvittavat tiedot hankittiin potilastietojärjestelmästä ja Tilastokeskuksen kuolintodistusarkistosta. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki potilaat, joille on vuosina 2006 - 2009 tehty HYKS:ssa rakkosyövän takia rakonpoistoleikkaus. Potilasmäärä oli 122. Potilaita seurattiin kuolemaan tai 1.8.2011 asti. Kaikista potilaista saatiin tiedot elossaolosta, kuolemasta, kuolinsyystä ja – päivästä seurannan lopussa. Potilaiden keski-ikä oli 65,7 vuotta, miehiä oli 76 %. Yleisin virtsanjohtamismenetelmä oli avanne iholle. Leikkauskuolleisuus oli 1 %. Leikkausta edeltävässä syöpädiagnostiikassa havaittiin alidiagnostiikkaa. Välittömiä komplikaatioita tuli 59 %:lle, mikä on melko paljon. Seuranta-ajan lopussa 64 % potilaista oli elossa, 32 % oli kuollut rakkosyöpään ja 4,1 % oli kuollut muuhun syyhyn. Tulokset olivat pääosin yhteneviä kirjallisuudessa esitettyjen tulosten kanssa. Tutkimuksella on merkitystä rakkosyövän leikkaushoidon arvioimisessa ja kehittämisessä HYKS:ssa.
-
(2018)Objectives: The objective was to evaluate tolerability of BCG treatment and to determine if interruption impacts on treatment outcome. Furthermore, the incidence and characteristics of severe complications were recorded. Methods: We included 418 patients who received BCG instillations in our institution during 2009-2015. Reason for interruption, treatment outcome, number of instillations and diagnosis of BCG infection were recorded retrospectively. Results: Of the 418 patients who started BCG, 176 (42.1%) interrupted and discontinued BCG treatment, 23 (5.5%) interrupted due to suspicion of BCG infection. Systemic BCG infection was found in 7 (1.7%) patients and local in 5 (1.2%) patients. Other reasons for interruption were other adverse effects in 71 patients (17.0%), BCG failure in 46 patients (11.0%) and other reasons in 36 patients (8.6%). 86% of interruptions due to adverse effects occurred within the first 18 instillations. The probability of tumor recurrence (20.0% vs 10.7%) and disease progression (5.4% vs 1.2%) was higher with patients whose BCG treatment was interrupted. Conclusions: Severe complications are encountered in only <5% of patients. The propability of adverse effects and severe complications depend mostly on the host’s characteristics rather than on the BCG dose or the number of BCG instillations.
Now showing items 1-4 of 4