Browsing by master's degree program "Hammaslääketieteen koulutusohjelma"

TIIVISTELMÄ Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Hammaslääketiede Tekijä: Verneri Korkee Työn nimi: Aerosolin muodostuminen hammashoidon toimenpiteissä ja aerosolivälitteisten tartuntojen ehkäisy kliinisessä työssä Työn laji: Syventävä tutkielma Kuukausi ja vuosi: maaliskuu 2023 Sivumäärä: 37 Avainsanat: Hammaslääketiede, COVID-19, SARS-CoV-2, aerosoli, bioaerosoli, turbiinipora, pandemia, suunterveydenhuolto Ohjaaja tai ohjaajat: HLT Laura Lahdentausta-Suomalainen ja Dosentti, EHL Susanna Paju Säilytyspaikka: Tiedekunnan kanslia toimittaa Terkkoon. Opiskelija tallettaa sähköisen version Heldaan. HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Muita tietoja: Tiivistelmä: Johdanto: COVID-19 pandemian aikana aerosolit ja niiden rooli tartuntatautien leviämisessä ovat nousseet merkittäväksi kysymykseksi hammashoidon rajoitusten laatimisessa ja työturvallisuudessa. Selvää konsensusta aerosolia tuottavista toimenpiteistä ei ole ollut aiemmin, koska mitattua tietoa on ollut vähän. Tutkielman tavoitteena on tutkia ja mitata aerosolin muodostumista hammashoidon potilastilanteissa eri instrumenteilla. Tutkielmassa pureudutaan tutkimustiedon valossa myös erilaisiin keinoihin aerosolimuodostuksen minimoimiseksi ja aerosolivälitteisiltä tartunnoilta suojautumiseen. Menetelmät: Tutkimus toteutettiin PKS-SEHYK:in tiloissa ja potilailla kliinisenä tutkimuksena. Potilastöiden aikana mitattiin aerosolien muodostumista 16 eri kokoluokassa (0,300-10µm) ja niiden konsentraatioita ja massakonsentraatioita vertailtiin toimenpiteitä edeltäviin tausta-arvoihin. Tutkimukseen osallistui 84 potilasta, joista 54 oli naisia ja 30 miehiä. Lopulliseen dataan valittuja toimenpiteitä mitattiin yhteensä 254 kappaletta ja tuloksia saatiin yhdeksästä toimenpiteestä/instrumentista, joissa kaikissa n>5. Tulokset: Turbiinipora nosti merkittävästi <1µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota sekä kokonaiskonsentraatiota tausta-arvoihin verrattuna. Sininen kulmapää nosti >5µm hiukkasten mediaani- ja maksimipitoisuuksia ja massakonsentraatiota. Sekä sininen kulmapää että ultraäänilaite nostivat >5µm maksimipitoisuuksia sekä totaalipitoisuuksia. Punaisella kulmapäällä ei havaittu nousuja tausta-arvoihin verrattuna, mutta kaikki turbiinipora, sininen ja punainen kulmapää, sekä ultraäänilaite nostivat pitoisuuksia suun tutkimukseen verrattuna. Pohdinta: Turbiiniporan käyttö tuotti suurimmat nousut <1µm aerosoleissa sekä kokonaispitoisuuksissa. Myös sininen ja punainen kulmapää sekä ultraäänilaite nostivat aerosolipitoisuuksia suun tutkimuksen pitoisuuksiin verrattuna. Näitä kaikkia voidaan pitää aerosolia tuottavina instrumentteina ja aerosolin muodostuminen tulisi huomioida työturvallisuudessa niitä käytettäessä.

Nykyaikainen karieksen hoito pyrkii ensisijaisesti reikiintymisen ennaltaehkäisyyn ja pysäytyshoitoon. Paikkaushoidot kuluttavat kuitenkin suuren osan hammaslääkärin työajasta, ja aiemman kirjallisuuden perusteella ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito aikuisille on harvinaista. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ikäryhmittäin paikkaus- ja ennaltaehkäisytoimenpiteiden määrä, niissä tapahtuneet muutokset kahden tutkimusvuoden välillä ja toimenpiteiden sisältö. Tutkielma suoritettiin retrospektiivisena rekisteritutkimuksena. Tutkimusaineisto koostuu vuosina 2012 ja 2017 Helsingin kaupungin hammashoitoloissa hoidetuista 20–60-vuotiaista potilaista ja heille suoritetuista toimenpiteistä. Tulokset tilastoitiin ja analysoitiin 10-vuotisikäryhmissä, nuorimman ikäryhmän ollessa 20–29-vuotiaat ja vanhimman 50–60-vuotiaat. Tulokset ilmoitettiin prosenttiosuuksina ja tunnuslukuina. Tutkimusvuosien välillä ikäryhmien populaatio kasvoi 6,2 %, hoidettujen potilaiden ja suoritettujen toimenpiteiden määrät kasvoivat noin 20 %. Paikkauspotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 48 % ja paikkaustoimenpiteet kattoivat 11 % koko aineiston toimenpiteistä. Vastaavasti ennaltaehkäisypotilaiksi luokiteltiin koko aineistosta 3 % ja ennaltaehkäisytoimenpiteet kattoivat 0.3 % koko aineiston toimenpiteistä. Paikkauspotilaiden- ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Paikkaustoimenpiteiden suhteelliset osuudet ikäryhmien sisällä erosivat ikäryhmien kesken; laajemmat paikkaustoimenpiteet olivat suhteellisesti yleisempiä vanhemmissa ikäryhmissä. Viiden vuoden aikana havaittiin pienempien paikkaustoimenpiteiden määrän kasvua ja laajempien vähentymistä. Ennaltaehkäisyksi luokiteltujen potilaiden ja toimenpiteiden suhteelliset osuudet laskivat kaikissa ikäryhmissä tutkimusvuosien välillä. Ennaltaehkäisevät suun terveydenhoidon toimenpiteet olivat yleisempiä nuoremmilla ikäryhmillä. Paikkaushoitojen vähentyminen voi johtua työikäisten parantuneesta suunterveydestä, sekä muuttuneista hoitokäytännöistä. Ennaltaehkäisevä suun terveydenhoito ei ollut tutkielmassa yleistä ja huolestuttava muutos oli toimenpiteiden huomattava väheneminen tutkimusvuosien välillä. Syiden selvittäminen vaatisi jatkotutkimuksia, jotka olisivat ajankohtaisia ottaen huomioon tulevan sosiaali- ja terveysalojen uudistuksen.

Merkel cell carcinoma (MCC) is a rare skin cancer with only limited therapeutic options for advanced disease. We previously showed that oncogene ALK is frequently expressed at the RNA level in MCC and further that ALK positivity by immunohistochemistry is frequent and correlates strongly with Merkel cell polyomavirus (MCPyV) positivity. In this study, we investigated whether ALK receptor is active in MCC tumor samples and MCC cell lines, and whether ALK would be a prospective treatment target in MCC. We utilized tissue microarrays constructed from 136 primary MCC tumor samples as well as nine previously established MCC cell lines to determine the presence of ALK and phosphorylated ALK (p-ALK) via immunohistochemistry. Almost half of the analyzed MCC tumors displayed ALK phosphorylation (47.8%). Analysis of MCC tumor samples revealed that the presence of p-ALK correlated to MCPyV positivity, younger age, nonexistence of metastases at diagnosis and ultimately to better MCC-specific survival. In contrast to MCC tumor samples only two out of nine MCC cell lines showed only low ALK phosphorylation by immunohistochemistry. Our study reveals clear disparity in ALK activity between patient derived tumors and cell line samples and therefore, more advanced disease models such as xenografts are necessary to resolve whether ALK is a useful treatment target in MCC.

Ameloblastic carcinoma – systematic literature review and a case report Aim of this study: The purpose of this study is to increase awareness of a rare malignant odontogenic tumor, ameloblastic carcinoma (AC). By increasing knowledge of this disease, AC patients can be diagnosed better and guide the treatment and follow up of the patients. Material and methods: In this study, literature dealing with AC in English was systematically reviewed from PubMed. In addition, one newly diagnosed AC patient case with HUSLAB pathology, University Hospital of Helsinki, Finland is reported. Results: Altogether, 33 studies fulfilling inclusion criteria were published between the years 1993 to 2021. There were studies of AC from almost all continents. There was a total of 211 patients in these articles. Sixty-one percent of the AC patients were men. The average age of the patients was 46.9 years. Most commonly, AC occured in the mandible. Primary AC was slightly more common than secondary malignant ameloblastoma derived AC. All AC patients were symptomatic. The most common symptoms were swelling, bleeding, pain, dysphagia, dysphonia, facial nerve paralysis, ulcer, drainage, trismus and tooth mobility. Metastases occurred in 22.4% of AC patients. The most common form of treatment is surgery. Thirty-eight different immunohistochemical markers were evaluated in the studies. Ki-67 alone appeared more than in one study (5 studies). Ki-67 proliferation index was higher in AC than in benign ameloblastoma in all five studies. Conclusions: Ameloblastic carcinoma is a rare odontogenic tumor which occurs in adult people, most often in the mandible. One fifth of patients had metastases. According to the studies on Ki-67, Ki-67 could serve as a useful marker in distinguishing AC from ameloblastoma. This can be important, as distinguishing between benign and malignant ameloblastoma histopathologically is often difficult.

Suun limakalvojen pintaepiteelin erilaisilla muutoksilla ja tiloilla on toisinaan taipumus malignisoitua levyepiteelikarsinoomiksi. Keinoja suusyöpävaaraa lisäävien muutosten käyttäytymisen ennustamiseen etsitään jatkuvasti, sillä vain pieni osa niistä muuttuu maligniksi. Epävarmuus maligneista muutoksista kumpuaa geneettisistä ja molekylaarisista syövän alkuprosesseista, joista tällä hetkellä ei ole riittävästi tietoa. Aneuploidian yhteyttä malignisoitumiseen on tutkittu ja sitä on ehdotettu markkeriksi suusyöpävaaraa lisäävien muutosten ennustamiseen. Aneuploidia tarkoittaa alle yhden kokonaisen solun kromosomiston lisäystä tai menetystä ja se kuvastaa solun kokonaisvaltaista geneettistä epätasapainoa. Aneuploidia syntyy solunjakautumisen aikaisesta virheestä, jossa kromosomit eivät erotu toisistaan oikein, mikä johtuu solusyklin tarkistuspisteiden säätelyn epäonnistumisesta. Suurien ja paljon geenejä sisältävien kromosomien aneuploidia voi aiheuttaa muutoksia tuhansien geenien ilmentämisessä ja aneuploidia itsessään voi edistää toisten kromosomien geeniekspressiota koodaamiensa transkriptiotekijöiden kautta. Genomin epästabiliteetti on kaikkien syöpien yhteinen piirre ja perustavanlaatuinen tekijä. Rutiinihistopatologista dysplasian määritystä biopsiasta on kritisoitu subjektiiviseksi, suhteellisen hitaaksi ja kalliiksi menetelmäksi, joka vaatii pitkälle koulutetun patologin, joiden saatavuus ei kaikissa terveydenhuoltojärjestelmissä ole aina mahdollista. Tämän vuoksi vaihtoehtoisia, mahdollisimman objektiivisia ja luotettavia tekniikoita malignisoitumisen ennustamiseen on jo pitkään suunniteltu ja testattu. Aneuploidiaa pidetään lupaavana biomarkkerina malignien muutosten prognostiikassa. Sitä voidaan tutkia eri menetelmillä, kuten kuva- ja virtaussytometrialla sekä fluoresenssi in situ -hybridisaatiolla. Näistä menetelmistä kuvasytometrialla on tehty eniten aneuploidiatutkimusta ja se on osoittautunut menetelmistä sensitiivisimmäksi. Kuvasytometrian käyttöä aneuploidian määrittämisessä puoltavat monet seurantatutkimukset, joissa aneuploidialöydös suusyöpävaaraa lisäävästä muutoksesta on lisännyt malignisoitumisriskiä 3,12-kertaiseksi. Pätevin keino hallita suun potentiaalisesti maligneja muutoksia ja tiloja voisi olla säännöllinen seuraaminen, jonka frekvenssiä voitaisiin mukauttaa ploidiamäärityksen ja histopatologisen arvion perusteella. Tämä vaatii kuitenkin lisää tutkimusta aneuploidiasta sekä sen tutkimismetodien kehittämistä.

Tavoitteet: Matriksin metalloproteinaasit ovat biomarkkereita, jotka osallistuvat elimistössä lukuisiin tulehdusreaktioihin ja patologisiin tiloihin. Tuolinvierustestiä aktiivisen matriksin metalloproteinaasi-8 (aMMP-8) konsentraation määrittämiseksi suuhuuhdenäytteessä voidaan käyttää täydentämään parodontiitin ja muiden systeemisten tulehduksellisten tilojen diagnostiikkaa. Pilottitutkimuksen tavoitteena oli kokeilla tuolinvierustestin käytön soveltuvuutta suu- ja leukakirurgian potilaiden hoidossa ja selvittää syljen aMMP-8-konsentraatioita eri potilasryhmissä. Materiaalit ja menetelmät: aMMP-8-näytteitä kerättiin suu- ja leukakirurgian potilailta yhden kuukauden ajan. aMMP-8-pitoisuudet analysoitiin suuhuuhteesta vieritestillä ja digitaalisen lukijan avulla. Kliinisesti merkittävät potilastiedot kerättiin ja saadut muuttujat arvioitiin. Yli 20ng/ml aMMP-8-pitoisuudet katsottiin olevan kohonneet. Tulokset: Yhteensä haastateltiin 115 potilasta, joista 112 suostui testiin (97,4%). Kohonneita aMMP-8 pitoisuuksia havaittiin 58 potilaalla (51,8%). Luukatoa todettiin 75 (67%) potilaalla, joista 47:llä (62,7%) aMMP-8-pitoisuudet olivat koholla. Potilailla, joilla oli lisääntynyt infektioriski, oli keskimäärin 35,5% korkeammat aMMP-8-arvot verrattuna potilaisiin, joilla ei ollut aiempia sairauksia. Johtopäätökset: aMMP-8-vieritestillä voidaan luotettavasti ja non-invasiivisesti mitata aMMP-8-pitoisuuksia. Tulevissa tutkimuksissa on syytä arvioida aMMP-8-pitoisuuksien yhteyttä ja kliinistä merkitystä spesifisten potilasryhmien välillä. Avainsanat: aMMP-8, metalloproteinaasi, infektio, pilottitutkimus, suu- ja leukakirurgia

Purentaelimistön kivulla ja toimintahäiriöillä (temporomandibular disorders, TMD) tarkoitetaan purentaelimistön osien eli leukanivelten, puremalihasten, hampaiston ja niihin liittyvien kudosten kiputiloja ja toimintahäiriöitä. Botuliinitoksiini A (BoNT-A) mainitaan lyhyesti mahdollisena hoitovaihtoehtona TMD:n Käypä Hoito -suosituksessa, mutta tutkimusnäyttö sen käytön vaikuttavuudesta on toistaiseksi vähäistä. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää botuliinitoksiini A:n vaikutus purentalihasten sähköiseen toimintaan ja TMD-oireisiin, ja muodostaa yhtenäinen hoitosuositus sen käytöstä TMD-vaivoihin Suomessa. Tutkimustulosten mukaan BoNT-A vähentää m. masseterin sähköistä aktiviteettia ja suurella osalla tutkittavista maksimaalisia purentavoimia. Kivun, sen haitta-asteen, masennuksen ja ahdistuksen havaittiin myös vähenevän osalla potilaista. Lisäksi saatiin tietoa siitä, kuinka kauan BoNT-A:n fysiologiset ja subjektiiviset vaikutukset kestävät.

Leukaluksaatiolla eli leukanivelen sijoiltaan menolla tarkoitetaan kondyylin siirtymistä tuberculum articularen anterioripuolelle. Tila on usein tyypillisesti potilaalle huomattavasti toimintaa rajoittava. Tyypillisiä löydöksiä leukaluksaatiossa ovat avopurenta, mahdollisesti kipu sekä toispuoleisessa luksaatiossa alaleuan deviointi. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää leukaluksaation etiologiaa sekä leukaluksaation diagnostiikan, hoidon ja jatkohoidon menetelmiä. Hoidon ja jatkohoidon osalta tarkoituksena oli selvittää eri hoitomuotojen käytön yleisyyttä ja toimivuutta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin tarvetta kirurgiseen hoitoon ja jatkohoidon tarpeeseen leukaluksaation yhteydessä. Tutkimusaineisto koostuu Töölön tapaturma-asemalla, Helsingin yliopistollisessa sairaalassa vuosien 2007- 2020 välillä hoidetuista 800 leukanivelvaivaisesta potilaasta. Näistä 260:lla oli lopulta diagnosoitu leukaluksaatio kliinisen tutkimuksen perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että leukaluksaatio on yleisempi naisilla, usein toistuva ja bilateraalinen. Diagnostiikka perustuu suurilta osin anamneesiin ja kliiniseen statukseen. Radiologisten tutkimusten tarve leukaluksaation diagnostiikassa on harvinaista. Leukaluksaatiot ovat usein yhteydessä neurologisiin sairauksiin sekä korkeaan ikään. Yleisin mekanismi leukaluksaation synnylle on spontaani luksaatio. Leukaluksaation hoito tapahtuu tyypillisesti reponoimalla leuka hippokrateen otteella. Kirurgian tarve leukaluksaatioiden yhteydessä on harvinaista ja tulee kyseeseen toistuvan luksaation potilailla. Tutkimuksen avulla pyritään parantamaan leukaluksaatiopotilaiden hoidon tehokkuutta ja selvittämään tarkemmin leukaluksaatioon johtaneita tekijöitä. Leukaluksaation hoidossa korostuu eri yksiköiden välinen yhteistyö ja reponoinnin osaaminen lähettävässä yksiköissä. Tällä hetkellä vähäisestä potilasotoksesta johtuen hoitosuositukset ovat perustuneet esimerkiksi toistuvan luksaation hoidossa tapausselostuksiin. (193 sanaa)

Background: The population in many countries is becoming more diverse and heterogenic and the population of people from foreign background is growing in Finland as well. We wanted to find out how public sector dentists in Finland find this phenomenon. The aim of this study was to better understand how the foreign background of a patient affects the dentist’s work. Methods: The research was carried out as a semi-structured interview study. We interviewed 6 dentists from Helsinki municipality public dental care between December 2019 and January 2020. Each interview took approximately an hour. After the interviews were transcribed verbatim, two members of research group read individually the interviews to find emerging themes. Results: The most common problems that arose in the interviews were problems within communication and interpretation. The dentists also noticed different expressions of pain among foreign background patients compared to native Finnish patients. The periodontal diseases and importance of selfcare in treating those were also observed not to be familiar to many foreign background patients. The time a patient had lived in Finland was thought to affect the experienced difficulties and prejudice faced by the interviewed dentists. Conclusion: In this qualitative research we were already able to identify some of the common difficulties the dentists experience while treating patients from foreign background despite the small number of participants.

Limakalvopemfigoidi on harvinainen immuunivälitteinen rakkulatauti, joka esiintyy enimmäkseen suun limakalvoilla, mutta myös silmissä, iholla sekä genitaalien limakalvoilla. Sen diagnosointi on haasteellista ja diagnostiset viiveet ovat yleisiä. Diagnosoinnin haasteet johtuvat sairauden heterogeenisyydestä sekä erotusdiagnostisista haasteista, joita vaikeuttavat lukuisat diagnosointimenetelmät, kuten kliininen, histologinen, suora ja epäsuora immunofluoresenssi, immunoblottaus ja geneettinen testaus. Haasteena on myös sairauden alhainen sensitiivisyys testaukselle. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella halusimme selvittää käytössä olevia diagnosointikeinoja sekä niiden sensitiivisintä yhdistelmää limakalvopemfigoidin ja sen alaryhmien selvittämiseksi. Aineistohaku tehtiin tietokannoista Web of Science, SCOPUS ja OVID Medline PRISMA protokollan mukaan. Tutkimus on rekisteröity PROSPERO:ssa. Aineistohaussa saadut julkaisut luettiin ja taulukoitiin itsenäisesti kahden kirjoittajan toimesta. 54 julkaisua hyväksyttiin systemaattiseen katsaukseen. Potilaita oli yhteensä 2136. Diagnostiset keinot vaihtelivat julkaisujen kesken. Julkaisuissa käsiteltiin tuloksia kliinisestä, histologisesta, immunologisesta ja geneettisestä testauksesta sekä immunofluoresenssista. Yleisimmät suorassa immunofluorauksessa löydetyt autovasta-aineet olivat IgG, C3 ja IgA. Yleisimmät antigeenit, joita havaittiin immunoblottauksella ja ELISA-menetelmällä olivat BP180, laminiini 332, -integriini ja BP230. Epäsuora immunofluoresenssi salt-split-skin tekniikalla todettiin sensitiivisemmäksi kuin epäsuora immunofluorensenssi, mutta useat tutkimuset totesivat immunoblottauksen olleen sensitiivisin metodi limakalvopemfigoidin diagnosoimiseksi. Lisäksi tuloksista havaittiin, että oraalisessa limakalvopemfigoidissa löydettiin vasta-aineita α6-integriiniä vastaan, kun taas okulaarisessa β4-integriiniä vastaan. Suoraa immunofluoresenssia käytettiin suurimassa osassa julkaisuista limakalvopemfigoidin diagnosoinnissa, mutta sensitiivisin metodi oli immunoblottaus, jota seurasivat epäsuora immunofluoresenssi salt-split-skin tekniikalla, ELISA ja epäsuora immunofluoresenssi. Sairauden kliininen kuva, histologinen näyte, Nikolskyn koe sekä genetiikka voivat antaa viitteitä oikeasta diagnoosista. Koska diagnostiset tutkimukset ja mitattavat arvot vaihtelivat julkaisujen välillä, tulosten tarkka analysointi oli vaikeaa. Näyttää kuitenkin siltä, että immunoblottaus ja epäsuora immunofluoresenssitutkimus salt-split-skin tekniikalla voisivat olla suoran immunofluoresenssitutkimuksen kanssa paras yhdistelmä limakalvopemfigoidin tunnistamisessa.