Browsing by Subject "äännetietoisuus"

Tutkimuksen tavoite: Fonologinen tietoisuus ja erityisesti sen osa-alue äännetietoisuus on yksi vahvimmin lukemaan oppimista sekä lukemisen vaikeuksia ennustavista tekijöistä. Fonologisen tietoisuuden harjoittelun on todettu kehittävän tehokkaasti lukemisen ja kirjoittamisen taitoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää äännetietoisuuden intervention vaikuttavuutta fonologisen tietoisuuden ja lukitaitojen vahvistamisessa suomenkielisillä 3.-5. -luokkalaisilla lapsilla, joilla on ollut vaikeuksia lukemaan oppimisessa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tarkentaa kuvaa siitä, miten äännetietoisuuden taidot kehittyvät harjoituksen myötä jo lukemaan oppineilla lapsilla, sekä selvittää, miten kognitiiviset taidot (fonologinen tietoisuus, fonologinen lyhytkestoinen muisti, työmuisti ja yleinen älykkyys) ennustavat oppimista. Tulokset ja johtopäätökset: Tutkimukseen osallistui 34 lasta, jotka satunnaistettiin interventioryhmään (n = 29) ja kontrolliryhmään (n = 14). Fonologinen tietoisuus kehittyi merkitsevästi enemmän äännetietoisuuden interventioryhmässä kuin kontrolliryhmässä (f = 0.35). Sen sijaan lukusujuvuuden, lukutarkkuuden tai oikeinkirjoituksen kehittymisessä ei ollut merkitsevää eroa ryhmien välillä. Tämä osoittaa äännetietoisuuden intervention olevan tehokas fonologisen tietoisuuden vahvistamisessa lapsilla, joilla on ollut vaikeuksia lukemaan oppimisessa. Kapea-alaisesti äännetietoisuuteen keskittyvä interventio ei kehittänyt merkitsevästi lukitaitoja, mutta interventio voisi olla lupaava myös lukitaitojen vahvistamisessa esimerkiksi yhdistettynä laaja-alaisempaan lukitaitojen harjoitteluun. Tämän tutkimuksen perusteella yksilölliseen taitotasoon mukautuva monimutkaisten äännetietoisuustaitojen harjoittelu vaikuttaa soveltuvan hyvin jo lukemaan oppineille lapsille. Äännetietoisuuden taitojen oppiminen eteni useimmilla lapsilla odotetussa järjestyksessä, mutta oppimisen nopeudessa oli huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Nopeampaa äännetietoisuuden oppimista ennustivat merkitsevästi fonologinen tietoisuus ja fonologinen lyhytkestoinen muisti. Siten lapset, joilla nämä taidot ovat vahvat, hyötyvät todennäköisesti enemmän tämänkaltaisesta interventiosta, kun taas taidoiltaan heikommat lapset saattavat tarvita intensiivisempää ja monipuolisempaa harjoittelua oppiakseen samat taidot. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia intervention vaikuttavuutta tarkemmin esimerkiksi lapsilla, joilla on todettu lukivaikeus tai selviä fonologisia vaikeuksia lukivaikeuden taustalla, sekä käyttää vertailuryhmänä aktiivista kontrolliryhmää.