Browsing by Subject "Baroreflex"

Suomalaisista kahdella kolmasosalla miehistä ja joka toisella naisella on kohonnut verenpaine, mutta alle puolella potilaista, joilla on verenpainelääkitys, verenpaine on hoitotavoitteessa. Kohonnut verenpaine on ongelma myös muualla maailmassa, minkä vuoksi sen säätelymekanismit ovat kiinnostaneet tutkijoita kansainvälisesti. Baroreseptorirefleksi vastaa verenpaineen lyhyen aikavälin säätelystä aiheuttaen muutoksia verenpaineessa jopa sekunneissa. Verenpaineen noustessa verisuonten seinämät venyttyvät, jolloin aortan kaaressa ja karotispoukamassa sijaitsevat baroreseptorit aktivoituvat aiheuttaen parasympaattisen hermoston aktivoitumisen ja verenpaineen laskun. PIEZO-ionikanavat ovat mekanoreseptoreita ja niiden on havaittu olevan keskeisessä osassa baroreseptorien aktivoitumista. Tutkimukseni on ehdokasgeenitutkimus PIEZO1- ja PIEZO2-geenin vaihteluiden assosiaatiosta barorefleksiherkkyyteen. Tutkimuksessa käytettiin GENRES-tutkimuksen potilasmateriaalia, jota oli kerätty vuosina 1999–2004 Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Tutkimukseen osallistui 35–60 vuoden ikäisiä miehiä, joilla oli joko verenpainelääkitys tai useaan kertaan mitattu kohonnut verenpaine. Yhteensä 229 potilaan materiaalia analysoitiin SPSS-ohjelmistolla ja geneettinen analyysi suoritettiin Plink 1.9 ohjelmalla. Barorefleksiherkkyyden keskiarvo 9,09 (4,8) ms/mmHg oli matalampi kuin normotensiivisilla potilailla on aiemmissa tutkimuksissa havaittu. Barorefleksiherkkyyden heikentyminen iän myötä oli havaittavissa tässä potilasmateriaalissa. Barorefleksiherkkyyden yhteyttä tutkittiin sekä PIEZO1- (32kpl) että PIEZO2-geenin yhden emäksen vaihteluihin (SNP) (192kpl). Viidellä PIEZO1-geenin ja kymmenellä PIEZO2-geenin SNP:lla ilmeni tilastollisesti viitteellinen yhteys barorefleksiherkkyyteen (P-arvo <0,10), mutta monitestaus huomioon ottaen ei tilastollista merkitsevyyttä todettu.