Browsing by Subject "Hyponatremia; Emergency department; Hypertonic saline; Cerebral edema; Osmotic demyelination syndrome"

Hyponatremia on päivystyspotilaan yleinen löydös. Se tarkoittaa vesiylimäärää suhteessa plasman natriumpitoisuuteen. Tämä voi johtua liiallisesta veden saannista tai sen poikkeavasta poistumisesta. Vakavan hyponatremian oireita ovat oksentelu, voimakas päänsärky, kouristelu tai tajuttomuus. Hyponatremian oikeaoppinen hoito on tärkeää, sillä liian nopea tai hidas korjaaminen voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa potilaan kuoleman. Vakavasti oireilevan potilaan hoito aloitetaan välittömästi infusoimalla 100 ml 3 %:n vahvuista natriumkloridiliuosta. Oireiden jatkuessa voidaan tämä tarvittaessa toistaa 1–2 kertaa. Oireiden väistyessä aloitetaan syyn mukainen hoito, joka aiheuttajasta riippuen voi olla esimerkiksi nesterajoitus, ruoan antaminen tai isotoninen natriumkloridi-infuusio. Rauhallisessa tilanteessa hyponatremian aiheuttaja voidaan selvittää virtsan osmolaliteetin ja natriumpitoisuuden sekä kliinisten oireiden perusteella. Hyponatremian korjaamisessa on tärkeä noudattaa asiantuntijoiden asettamia turvarajoja. Tavoitteena on nostaa plasman natriumpitoisuutta 5 mmol/l ja enintään 8 mmol/l vuorokaudessa. Turvarajojen ylittäminen voi altistaa potilaan osmoottiselle myelinolyysille, joka voi aiheuttaa pysyvän aivovaurion tai kuoleman. Mikäli natriumpitoisuus lähestyy turvarajaa on nousua hidastettava infusoimalla potilaaseen 5 %:n vahvuista glukoosiliuosta. Jos voidaan varmuudella sanoa hyponatremian alkaneen muutaman tunnin sisällä, ei turvarajoja tarvitse noudattaa. Plasman kaliumpitoisuuden korjaus suurentaa myös plasman natriumpitoisuutta. Tämä on hyvä pitää mielessä, jotta vältyttäisiin liian nopealta natriumpitoisuuden nousulta ja osmoottiselta myelinolyysiltä.