Browsing by Subject "Young Adults"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tausta: Suuri osa ihmisistä kokee psyykkisesti traumaattisen tapahtuman jo ennen aikuisikää. Nuorena koettu trauma ja nuoruusiän psyykkinen kehitys vaikuttavat toisiinsa, minkä vuoksi traumaattisten tapahtumien seurauksia on tärkeää tutkia erikseen tässä ikäryhmässä. Traumatapahtumalle annetun merkityksen on todettu vaikuttavan traumasta toipumiseen ja toisaalta traumaperäiseen kasvuun. Tässä tutkimuksessa selvitettiin merkityksen anto -prosessin vaikutusta psyykkisestä traumasta toipumiseen. Menetelmä: Tutkittavat olivat kahden vuoden seurantatutkimukseen osallistuneita kouluampumistapahtumille 2007 tai 2008 altistuneita alle 30-vuotiaita oppilaita ja opiskelijoita sekä verrokkeja (N=865). Ensimmäisessä kyselyssä tutkittavat vastasivat avoimeen kysymykseen tapahtumalle antamastaan selityksestä. Selitykset luokiteltiin aineistolähtöisesti. Traumaperäisiä stressioireita mitattiin Impact of Event Scale (IES) ja traumaperäistä kasvua Post Traumatic Growth Inventory (PTGI) -kyselyillä. Tulokset: Tutkimushenkilöiden traumatapahtumalle antamat selitykset jakautuivat seitsemään ryhmään, joista suurin muodostui tekijään liittyvistä selityksistä. Kymmenesosa vastaajista ei pystynyt selittämään tapahtumaa itselleen lainkaan. Heillä oli kaikkina seuranta-ajankohtina merkittävästi enemmän traumaperäisiä stressioireita tapahtuman itselleen selittämään pystyneisiin verrattuna. Kykenemättömyys selittää tapahtumaa lainkaan oli traumaperäisen oireilun merkittävä riskitekijä myös useita muita traumasta toipumiseen vaikuttavia tekijöitä huomioivassa monimuuttujamallissa. Muuten erilaisten selitysryhmien välillä ei ollut eroja psyykkisestä traumasta toipumisessa. Traumatapahtumalle annettu selitys ei juuri vaikuttanut kokemuksiin traumaperäisestä kasvusta. Pohdinta: Jonkin selityksen antaminen psyykkisesti traumaattiselle tapahtumalle on yhteydessä parempaan traumasta toipumiseen verrattuna niihin, jotka eivät pysty lainkaan selittämään tapahtumaa itselleen. Kykenemättömyys selittää tapahtumaa voi kertoa vaikeuksista trauman psyykkisessä käsittelyssä. Merkityksen anto -prosessin käynnistymisen epäonnistuminen altistaa pitkittyneelle traumaperäiselle oireilulle.
-
(2021)Tausta: Nuorten masennuksen on useissa tutkimuksissa todettu heikentävän sosiaalista toimintakykyä, mutta sen vaikutuksesta myöhempään toimintakykyyn on vähemmän näyttöä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin nuoruudessa sairastetun masennuksen vaikutusta sosiaalisen toimintakyvyn eri osa-alueisiin kuten työ, opiskelu ja vapaa-aika kahdeksan vuoden seurannassa. Tutkittuja muuttujia olivat masennuksen kokonaiskesto, uusiutumisjaksojen määrä, samanaikainen persoonallisuushäiriö sekä masennuksen kulku seurannassa. Menetelmät: Tutkittavat ovat vuosina 1999-2001 masennuksen vuoksi avohoitoon hakeutuneita nuoria (N=218), joista 148 osallistui kahdeksan vuoden seurantaan. Nuorten mielenterveyden häiriöitä arvioitiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla ja haastatteluilla. Kahdeksan vuoden seurannassa toimintakykyä arvioitiin SAS-SR (Social Adjustment Scale-Self Report) -kyselylomakkeella. Kyselyssä toimintakykyä arvioidaan asteikolla 1-5; mitä suurempi lukuarvo, sitä heikompi toimintakyky. Tulokset: Masennuksen kokonaiskestolla, joka oli yli 25% seuranta-ajasta (SAS-SR kokonaiskeskiarvot seurannassa yli 25% sairaana: kyllä: 1,974; ei: 1,732) epäedullisella masennuksen kululla (SAS-SR kokonaiskeskiarvot: paranee ensin, vuoden jälkeen oireet lisääntyvät: 2,259; voimakkaimmat oireet aluksi, paranee tasaisesti: 1,782; paranee parhaiten, ensin nopeammin, sitten hitaammin: 1,704) ja samanaikaisella persoonallisuushäiriöllä (SAS-SR kokonaiskeskiarvot: persoonallisuushäiriö: 2,215; ei persoonallisuushäiriötä: 1,745) todettiin merkittävä myöhempää sosiaalista toimintakykyä heikentävä vaikutus kaikilla osa-alueilla paitsi opiskelussa. Uusiutumisjaksojen määrällä ei todettu selkeää vaikutusta sosiaaliseen toimintakykyyn. Pohdinta: Nuoruudessa sairastettu masennus heikentää myöhempää sosiaalista toimintakykyä. On epäselvää, kuinka suuren osan masennusoireet seurannan hetkellä selittävät toimintakyvyn heikentymisestä. Heikommalle toimintakyvylle altistavia tekijöitä, kuten samanaikainen persoonallisuushäiriö sekä masennuksen kulkuprofiili, tutkimalla ja tunnistamalla voisi mahdollisesti suunnata ja muokata nuorten masennuksen hoitoa. Näin voitaisiin välttyä osalta nuorten masennuksen toimintakykyä heikentäviltä pitkäaikaisvaikutuksilta, jotka voivat heijastua pitkälle nuoren elämään.
Now showing items 1-2 of 2