Browsing by Subject "hajuaistin häiriö"

Parkinsonin tauti kuuluu hermoja rappeuttaviin tauteihin. Se mielletään usein pelkästään motoriseksi liikehäiriösairaudeksi, mutta kyse on laajemmasta keskus- ja ääreishermoston sairaudesta, joka aiheuttaa potilaalle yleisiä ja merkittäviä ei-motorisia oireita. Ei-motorisiin oireisiin voidaan lukea neuropsykiatriset oireet (kuten masennus, ahdistus ja apatia, impulssikontrollin häiriöt, psykoottiset oireet, kognitiiviset oireet), autonomisen hermoston häiriöt (kuten maha-suolikanavan oireet, virtsaamisvaivat, syljenerityksen häiriöt, ortostattinen hypotensio), uni- ja vireystilan häiriöt (vilkeunen aikainen käytöshäiriö, levottomat jalat, unettomuus) sekä muut aistitoimintojen häiriöt (kuten hajuaistin heikkeneminen, kipu) . Monet ei-motoriset oireet ilmenevät jo ennen motorisia oireita, ja Parkinsonin taudin diagnoosia. Ei-motoriset oireet lisääntyvät taudin edetessä ja vaikuttavat potilaan elämään ja elämänlaatuun merkittävästi. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan tavallisimpien, ennen motoristen oireiden puhkeamista ja Parkinsonin taudin diagnoosia ilmenevien ei-motoristen oireiden yleisyyttä, patofysiologiaa ja hoitokeinoja. Tarkastelun kohteeksi valittiin neljä yleisintä potilailla havaittua ei-motorista ennakko-oiretta; vilkeunen aikainen käytöshäiriö, ummetus, masennus ja hajuaistin häiriö. Lisäksi tarkastellaan tiivistetysti merkityksellisempiä ei-motorisia myöhäisvaiheen oireita kuten ortostaattinen hypotensio, pelihimo, mustasukkaisuus ja kognitiiviset häiriöt. Parkinsonin taudin ei-motorisia oireita ei ole tutkittu riittävästi, eikä monen ei- motorisen oireen patofysiologiaa vielä tunneta riittävän hyvin. Vaikeuksia aiheuttaa usein tutkimuksien kohderyhmien löytäminen, sillä varhaisimmat ei-motoriset oireet ilmenevät Parkinsonin taudin potilailla jo vuosia ennen diagnoosin asettamista. Vilkeunen aikainen käytöshäiriö ja hajuaistin häiriö ovat parhaiten ennakoivia oireita. Ummetuksen vaikeusasteen avulla voidaan arvioida Parkinsonin tautiin sairastumista. Masennuksella ei sen sijaan ole ollut selkeää korrelaatiota Parkinsonin taudin syntyyn. Myöhäisvaiheen ei-motoristen oireiden voidaan todeta pahentavan taudin kokonaistaakkaa. Nykyisin ei- motoristen oireiden hoitoon käytetään pääasiassa samoja lääkkeitä, jotka on todettu toimiviksi muilla kuin Parkinsonin tautia sairastavilla. Parkinsonin taudin ei-motorisia oireita tulisi tutkia yhä enemmän, jotta hoitoja saataisiin kohdennettua ja tehostettua.