Browsing by Subject "hyvinvointi"
Now showing items 1-6 of 6
-
(2018)Tutkielman tavoitteena on kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella tarkastella sitä, mitkä ympäristön tekijät aiheuttavat stressiä ja kuormittuneisuutta lääketieteen, hammaslääketieteen ja psykologian, opiskelijoiden keskuudessa sekä vertailla stressin ja kuormittuneisuuden aiheuttajia näiden kolmen koulutusohjelman välillä. Katsausta varten tehtiin kirjallisuushaku käyttäen Pubmed-hakukonetta. Hakukoneella haettuihin artikkeleihin lisättiin seitsemän käsinpoimittua artikkelia. Varsinaiseen analyysiin valikoitui 26 artikkelia. Katsauksen perusteella suurimmat stressitekijät kaikissa kolmessa opintolinjassa ovat tentit, arvosanat sekä opintoihin liittyvä korkea työkuormitus. Stressitekijät vaihtelevat riippuen opintovuodesta ja opintojen vaiheesta. Lääketieteen ja hammaslääketieteen opintojen kliinisessä vaiheessa potilastilanteet aiheuttavat stressiä. Stressiä lääketieteen opintolinjalla aiheuttaa muun muassa se, että opiskelijat tuntevat heidän kliinisten taitojen olevan riittämättömiä. Myös palautteen ja opetushenkilökunnan tuen puute koettiin stressitekijäksi. Opintohin liittyvät siirtymävaiheet lisäsivät myös opiskelijoiden stressiä. Opintoaloilla on myös omia, sille tyypillisiä stressitekijöitä. Aiempi tutkimus on tunnistanut lukuisia stressitekijöitä lääketieteen, hammaslääketieteen ja psykologian opintoaloilta. Systemaattista tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää varsinkin psykologian opintoalalta. Opetuksesta vastavan tahon, eli tiedekunnan ja koulutusohjelmien tulee myös tarttua toimenpiteisiin sen suhteen, miten tutkimuksen tunnistamaa opinnoista johtuvaa stressiä ja kuormittuneisuutta voidaan lievittää. Sen lisäksi erilaisia stressin hallinnan keinoja tulee tarjota opiskelijoille. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Opiskelu ja hyvinvointi -tutkimuksessa.
-
(2019)Tiivistelmä - Referat - Abstract Tavoitteet. Kehityksellinen kielihäiriö (Developmental Language Disorder, DLD) on yleisin kehityksellinen häiriö esikouluikäisten lasten keskuudessa. Se on laaja-alaisesti henkilön toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen vaikuttava ongelma, joka useiden seurantatutkimusten mukaan aiheuttaa ongelmia koulutuksessa, työllistymisessä sekä mielenterveydessä ja sosiaalisessa toimintakyvyssä. Suomessa ei ole käytettävissä kattavaa tietoa siitä, miten lapsuudessa DLD-diagnoosin saaneet henkilöt pärjäävät aikuisuudessa. Tämä tutkimus kuvaa Suomessa kielihäiriödiagnoosin saaneiden lasten kielellistä oirekuvaa ja häiriöön liittyviä rinnakkaisoireita sekä niiden yhteyttä koettuun elämänlaatuun ja koulutuspolkuun varhaisaikuisuudessa. Tutkimus on osa laajempaa pitkittäistutkimusta, jossa tarkastellaan kehityksellisen kielihäiriön oirekuvaa lapsuudessa ja diagnoosin sekä oirekuvan pitkittäisvaikutuksia varhaisnuoruudessa. Menetelmät. Tämä tutkimus toteutettiin monimenetelmäisenä tutkimuksena. Tutkimuksessa käytettiin aineistolähtöistä kvalitatiivista ja kvantitatiivista, empiiristä korrelatiivista ja retrospektiivistä tutkimusotetta. Tutkimusaineisto koostui aiemmin kerätystä arkistoaineistosta sekä tutkittavien vastauksista 15D- ja SLI-kyselyihin vuonna 2015. Tutkimukseen valikoitui poissulkukriteerien tai puuttuneiden potilas-/diagnoositietojen jälkeen 209 tutkittavaa. Tutkittavat olivat saaneet kohdevuosina 1998 tai 1999 (5-vuotiaana) SLI-diagnoosin F80.1 ja/tai F80.2 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lastensairaalassa, Lastenlinnassa, joko polikliinisesti ja/tai osastolla. Tutkimusaineistosta tarkasteltiin tunnuslukujen avulla tutkittavien oireprofiileja, niiden keskinäisiä yhteyksiä ja yhteyksiä koettuun elämänlaatuun ja toteutuneeseen koulutuspolkuun. Tulokset ja johtopäätökset. Yleisimmät kielellis-kognitiiviset oireet olivat kielellisen prosessoinnin sekä puhemotoriikan oireet. Tarkkaavuuden ja ylivilkkauden pulmat sekä emotionaaliset oireet olivat rinnakkaisoireista yleisimmät, motoriikan kehityshäiriön (F82) ollessa yleisin rinnakkaisdiagnoosi. Kaikista tutkittavista enemmistöllä oli ainakin yksi rinnakkaisoire. Kielellis-kognitiivisia oireita oli yleisimmin kahdesta tai kolmesta oireluokasta ja rinnakkaisoireita yhdestä tai kahdesta oireluokasta. Kielellis-kognitiivisista oireista puhemotoriikan oireita oli enemmän diagnoosiryhmässä F80.1, mutta muita kielellis-kognitiivisia oireita oli enemmän diagnoosiryhmässä F80.2. Oireluokittain kaikkia rinnakkaisoireita esiintyi enemmän diagnoosiryhmässä F80.2 kuin diagnoosiryhmässä F80.1. Tytöillä oli oireluokkatasolla enemmän kielellis-kognitiivisia oireita puhemotoriikan oireita lukuun ottamatta ja pojilla enemmän rinnakkaisoireita emotionaalisia oireita lukuunottamatta. Tutkittavat jaoteltiin Leppäsen (2011) pro gradu – tutkielman mukaisesti kahteen ja neljään ryhmään, joista tässä tutkimuksessa tutkittavia päädyttiin tarkastelemaan neljän ryhmän jaottelun mukaisesti, koska kahden ryhmän jaottelu muistutti jo olemassa olevaa diagnoosijaottelua. Neljän ryhmän jaottelussa oireprofiilien 15D-elämänlaatumittarin vastausten keskiarvojen väliltä löytyi tilastollisesti merkitseviä eroja ainoastaan kolmessa ulottuvuudessa. SLI-kyselyn koulupolkua koskevissa kysymyksissä laaja-alaisempi oirekuva näkyi peruskoulussa suositelluissa kouluratkaisuissa ja toteutuneissa tukimuodoissa. Kolmannen asteen opiskelijoiden määrä oli suurin oirekuvaltaan lievimmässä oireprofiilissa A, mutta laaja-alaisempi oirekuva oireprofiilissa D ei näkynyt alhaisemmassa opiskelijoiden määrässä ja toisaalta oirekuvaltaan lievemmässä oireprofiilissa B opiskelijoita oli kaikista oireprofiileista vähiten. SLI-kyselyn terveyttä ja hyvinvointia koskevissa kysymyksissä lievempi oirekuva ei näyttäytynyt parempana terveyden kokemuksena. Tämä tutkimus vahvisti edellisten tutkimusten tuloksia ja näkemystä siitä, että kehityksellinen kielihäiriö ei ole oirekuvaltaan vain kieleen rajoittuva. Kielihäiriöön liittyy rinnakkaisoireita, jotka osaltaan voivat vaikuttaa häiriön ennusteeseen. Näyttää kuitenkin siltä, että kielelliset oireet ovat merkittävimmät ennusteeseen vaikuttavat oireet ja ovat yhteydessä heikompaan koulutusasteeseen. Oirekuvan laaja-alaisuus diagnoosihetkellä ei näyttäisi olevan yhteydessä heikompaan ennusteeseen, vaan rinnakkaisoireet vaikuttaisivat olevan ajan myötä helpottavia ja väistyviä
-
(2017)Objectives. Specific language impairment (SLI) is a heterogeneous disorder varying in both symptom profile and severity and it often involves a variety of co-morbid problems. Language problems seem to be somewhat persistent until adolescence and adulthood but there is still little known about the wider long-term effects of the disorder. Information could help, for instance, in early identification and prevention of potential problems. The purpose of this study was to examine the impact of the childhood diagnosis of SLI on self-perceived quality of life and well-being of young adults aged 20–22 years. The focus was on the subjects' self-perceived health-related quality of life and their own views on the effects of the SLI diagnosis on their lives. The study is part of a larger research project, which examines symptom profiles and longitudinal effects of childhood SLI. Methods. The study was carried out as a survey. The study sample consisted of persons who had received at Lastenlinna, the children's hospital of Helsinki University Central Hospital, a primary diagnosis of specific language impairment (F80.1 expressive and/or F80.2 receptive language disorder) in 1998 or 1999. The survey consisted of a 15D questionnaire measuring health-related quality of life (HRQoL) and a separate SLI questionnaire which gathered other information relevant for the study. A total of 74 subjects answered the questionnaire resulting in a response rate of 38,5 percent. The data of the multiple-choice questions of the 15D and SLI questionnaires were analysed quantitatively by computing frequencies, averages, standard deviations and percentages of the answers and examining correlations between different variables. Answers of the open question were analysed using qualitative content analysis which brought forth some descriptive themes. Results and conclusions. The subjects perceived their HRQoL (15D) to be significantly worse off compared with age- and gender-matched control population which was apparent in the total 15D score and in several dimensions (hearing, sleeping, speech, usual activities, mental function, depression, distress and vitality). Subjects' views on the effects of the SLI diagnosis on their lives were individual and varied, which reflects the heterogeneous nature of the disorder also from the perspective of the long-term effects. The effects of the SLI diagnosis extended to several areas of life, but the results included also positive effects and mitigation of problems. In the future additional research will be needed to, for instance, identify factors predicting long-term effects of SLI. The acquired information could help to focus the preventive supportive actions, rehabilitation and follow-up on children at greatest risk of negative long-term effects.
-
(2020)Objectives Social media is a modern phenomenon that influences youth around the world. Although the potential negative consequences of its use on psychological wellbeing have provoked concern, research findings on the effects remain mixed. It is possible that individual differences in personality can explain the differing results around the topic. The effects of personality in the association between social media use and psychological wellbeing remain to be investigated, however. The objective of this study was to examine the associations between social media use, personality and psychological distress in youth. Methods The sample of this study (n = 3976) consisted of youth aged 18 - 25 who participated in the British survey “Understanding Society: the UK Household Longitudinal Study” and reported using social media. In a cross-sectional design, social media use was assessed using one question, psychological distress using General Health Questionnaire and personality using Big Five Inventory Short Version. The associations were analyzed using hierarchical linear and logistic regression analyses. First, the association between social media use and psychological distress was analyzed. Next, personality was included as a predictor in the model. In the last step, an interaction term for social media use and personality was added to the model. Personality was examined both as specific traits and as personality profiles that combine multiple traits. The personality profiles were extracted using latent profile analysis. Results and Conclusions High social media use and higher psychological distress were found to be linked with each other. Analyzing the interaction effects, an interaction was found for extraversion. Very high social media use was linked to considerably higher psychological distress, but only among introverts. As for extroverts, there was no connection at all between the two. In addition to the interaction, suggestive effects were found for neurotiscm and conscientiousness, indicating that the traits are related to both social media use and psychological distress. In the latent profile analysis, three personality profiles were extracted from the sample, and named resilient, excitable and average. The profiles were found to have no effects on the association between social media use and psychological distress, but the validity analysis of the profiles contributes to the person-centered literature. Overall, the results on extraversion and preliminary results on other traits suggest that personality is a factor that should be taken in account when investigating social media’s effects on the psychological wellbeing of youth.
-
(2023)Tavoitteet: Mielenlujuuspiirteet ovat yhteydessä parempaan hyvinvointiin ja vähäisempään työstressiin. Myös sisun, joka on uusi tulokas mitattavissa olevien mielenlujuuspiirteiden kentällä, on alustavasti tutkittu olevan yhteydessä hyvinvointiin, mutta sisututkimus on vielä alussa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten sisu on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin ja työstressiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös, minkälaisina sisu ja työstressi ilmenevät suhteessa toisiinsa, kun selitetään hyvinvointia. Menetelmät: Tutkimukseen osallistui 103 (naisia 69, miehiä 34) teollisuusalalla, kaupan alalla, palvelualalla sekä hotelli- ja ravintola-alalla työskentelevää henkilöä. Osallistujat täyttivät sisukyselyn, ERI-kyselyn ja WHO-5-hyvinvointikyselyn. Aineisto kerättiin osana Sisu työelämässä -tutkimushanketta. Sisun, työstressin ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä tutkittiin lineaarisilla regressioanalyyseilla. Tulokset: Hyödyllinen sisu oli yhteydessä parempaan ja haitallinen sisu heikompaan psyykkiseen hyvinvointiin. Haitallinen sisu oli yhteydessä työstressiin sekä sen alakategorioihin työn vaatimiin ponnisteluihin ja (käänteisesti) työstä saataviin palkkioihin. Hyödyllinen sisu moderoi työstressin ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä: kun yksilöllä oli paljon hyödyllistä sisua, työstressillä oli hyvinvointia enemmän heikentävä vaikutus. Johtopäätökset: Tulokset hyödyllisen ja haitallisen sisun yhteyksistä hyvinvointiin ja työstressiin ovat pääosin linjassa aiemman mielenlujuuspiirteisiin liittyvän tutkimuksen kanssa. Pahimmillaan sisu voi lisätä yksilön kokemaa työstressiä ja heikentää psyykkistä hyvinvointia, mutta parhaimmillaan se voi tukea hyvinvointia ja vähentää niitä kustannuksia, joita stressi hyvinvoinnille aiheuttaa. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää, miten sisukyselyä ja siitä saatavaa tietoa voitaisiin hyödyntää työelämässä käytännön tasolla.
-
(2023)Objectives. The gender identity of a transgender person does not align with the sex assigned to them at birth. Transgender adolescents experience, on average, more mental health issues compared to their cisgender peers, at least partly because of the discrepancy between their gender identity and the sex assigned to them at birth. Hence, many trans adolescents want to access gender-affirming treatment. To gain access, one must go through a gender identity assessment period. The psychologist's evaluation as part of the assessment aims to address whether the adolescent’s developmental stage and psychological resources are sufficient for progressing in the gender-affirming process, but the weight of the psychologist's assessment in decision-making has not been examined. Successful gender-affirming treatments, such as hormone replacement therapy, can reduce mental health issues in transgender adolescents and improve their quality of life, but there is limited research evidence on the impact of hormone replacement therapy on general well-being. The primary objective of this study is to investigate whether the psychologist's recommendation influences the decisions made by the multidisciplinary team regarding the progression of transgender adolescents in the gender-affirming process. The second objective is to examine how the psychological well-being of adolescents evolves during the first two years of hormone therapy. Methods. The study sample (n = 128) consists of all the individuals whose psychologist's evaluation, as part of the HUS adolescent psychiatry gender identity assessment period, was completed between 2017 and 2022. A portion of the data was collected in spring 2022 as part of a previous master's thesis, and it was expanded for this study during the summer and fall of 2022. The impact of the psychologist's recommendation on team decisions was examined using logistic regression analysis, and the statistical differences were assessed using the chi-square test. Demographic variables and well-being during the assessment period were examined using descriptive statistics. The influence of comorbidities and psychiatric history on well-being progression was examined using ordinal regression. Results and conclusions. The psychologist's evaluation is strongly associated with the team's decision, although there was not complete unanimity between the team and the psychologist. Differences mostly occurred in situations where the psychologist identified obstacles to progression, but the team decided to recommend hormone therapy. Most of the transgender adolescents showed positive change in well-being, either improving or maintaining neutral or good well-being. Adolescents with more severe symptoms, a history of self-harm, and/or various psychiatric issues appeared to benefit the most from hormone therapy. Going forward, psychological well-being during hormone therapy should be closely monitored, and practices related to it should be standardized in collaboration with adolescent psychiatry, adolescent gynaecology, and transgender services for adults.
Now showing items 1-6 of 6