Browsing by Subject "lääkärit"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2018)Aims The aim of this study was to examine the relationship between job strain and presenteeism among Finnish doctors, and investigate the role of team climate as a possible moderator in the association. Sickness presenteeism or presenteeism is defined as going to work sick even when the health condition would require taking a sick leave. In previous studies, high job demands have been associated with higher presenteeism, whereas support from colleagues has been associated with lower presenteeism. However, the relationship between job strain and presenteeism, where job strain is a combination of job demands and control, has not been examined before. Good team climate has been suggested to diminish the negative consequences of job demands but its moderation in the relationship of job strain and presenteeism has not been studied before. Methods The sample of the study (n = 2309) was based on a survey “Doctor’s health and work conditions 2015”. Quotient, linear and categorical job strain variables, as well as four job types, were formed of job demands and control. Team climate was measured by participative safety of Team Climate Inventory. Presenteeism was measured with the question ”Have you gone to work sick during the past 12 months?” and predicted with logistic regression in doctors who worked full-time and had answered to all the items used in the study. Results and conclusions 62% of the respondents had worked sick during the past year. High job demands and job strain were associated with higher presenteeism. In contrast, job control was associated with lower presenteeism. Good team climate weakened only the relationship between presenteeism and very high job strain, but not between presenteeism and other work conditions. However, the observed effect sizes were small.
-
(2022)Tiivistelmä - Referat - Abstract Työväkivalta on toimintaa, jossa työntekijää uhkaillaan tai pahoinpidellään työssä, ja joka suoraan tai epäsuoraan vaarantaa hänen turvallisuutensa, hyvinvointinsa ja terveytensä. Suomessa työväkivaltaa ja sen uhkaa on pyritty ehkäisemään lainsäädännöllä esimerkiksi vaatimalla työnantajalta ennaltamäärättyjä toimia, mikäli työn katsotaan sisältävän ilmeistä väkivallan uhkaa. Työväkivallan on tutkimuksissa kuvattu aiheuttavan uhreilleen niin fyysisiä kuin psyykkisiä ongelmia, kuten kipuja, masennusta, uniongelmia sekä työ- ja toimintakyvyn laskua. Sosiaali- ja terveysala on katsottu niin maailmanlaajuisesti, kuin Suomessakin kuuluvan työväkivallan riskialoihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda suomenkielinen kirjallisuuskatsaus lääkäreiden kohtaaman työväkivallan yleisyydestä, sen riskitekijöistä, terveysvaikutuksista ja ennaltaehkäisemisestä. Kirjallisuuskatsauksen lähdeaineistona käytettiin suomalaisesta Medic- tietokannasta ja PubMedistä haettuja aihetta käsitteleviä artikkeleita. Vuonna 2020 4,1 % suomalaisista työntekijöistä ilmoitti kokeneensa väkivaltaa työssä. Vuonna 2019 Lääkäriliiton suorittamassa ”Lääkärien työolot ja terveys”- kyselyssä 12 % suomalaisista lääkäreistä ilmoitti kohdanneensa työväkivaltaa edellisen vuoden aikana. Heistä noin 1 % oli joutunut fyysisen työväkivallan kohteeksi. Työväkivaltaa kohdanneiden lääkäreiden määrä on Suomessa laskenut, sillä ensimmäisessä sitä koskevassa tutkimuksessa vuonna 1997 työväkivaltaa oli kohdannut 22,3 % lääkäreistä. Lääkäreiden kokema väkivallan yleisyys vaihtelee valtioittain. Tutkimusten mukaan ympäri maailman eniten työväkivaltaa kohtaavat nuoret, kokemattomammat ja erikoistumattomat lääkärit. Työväkivallan riski on suurin päivystystyössä ja psykiatrisissa hoitoyksiköissä. Lääkäreiden kohtaaman väkivallan riskiä lisäsivät potilaiden pitkät odotusajat, työpisteen alimiehitys, päihtyneet tai sekavat potilaat ja riittämättömät turvallisuuspalvelut ja -laitteet. Lääkäreiden kohtaaman työväkivallan ehkäisyyn tarkoitettuja interventioita on tutkittu vähän, ja tällaisille tutkimuksille on tarvetta tulevaisuudessa. Tutkielman lopussa pohdinnassa annetaan ehdotuksia, joilla väkivaltaa voitaisiin lääkärin työssä ehkäistä.
-
(2020)Aims It has previously been established that job strain and psychosocial job resources are considerably multidimensional among Finnish physicians. Psychological network analysis offers the means to investigate many psychosocial work characteristics simultaneously. The aim of this study was to investigate the networks these work characteristics form and to find out whether more strained physicians differ from their less strained colleagues in terms of the nature of these networks. Methods The study sample (N = 2825) was based on the Finnish study project Lääkäreiden työolot ja terveys 2006 (Work environment and health of physicians). Organizational justice, job control, work-home conflict and job strain were measured by self-report items. Confirmatory and exploratory factor analyses were conducted to investigate the structure of these phenomena. The analyses of connections between these phenomena were conducted by estimating regularized partial correlation networks. Results Psychosocial aspects of work were found to be connected in ways that largely validate previous research results. Procedural justice, the feeling of hurry, the feeling of inadequate competence and distractions of workflow were particularly central phenomena. This study found no group differences. Conclusions As it has previously been established, psychosocial work characteristics are a considerably multidimensional entity. Procedural justice is a highly central phenomenon among work characteristics, and it is strongly and positively connected with job control. There were no clear differences in the overall structure and strength of networks between highly strained and less strained physicians. Future network analyses of psychosocial work characteristics should continue to emphasize diverse and valid measurement.
-
(2021)Aims: Healthcare workers commonly suffer from workplace aggression, so it is important to understand factors that may increase its risk. Previous studies have shown that job demands increase the risk of inappropriate treatment at workplace. Furthermore, poorly functioning, and constantly changing information systems form a major work stressor for doctors. Therefore, the current study examines if physicians that re-port higher levels of stress related to information systems are also more likely to re-port experiencing workplace aggression. Methods: The sample for the study (n=3327) was collected in the cross-sectional Finnish Physicians’ Working Conditions and Health 2019 -study. Both physical and non-physical aggression were measured, and a combined variable for general aggression was also formed from them. For non-physical aggression, also the perpetrator of aggression was examined: patients or their relatives, and co-workers or superiors. For each type of aggression, logistic regression analysis was used with stress related to in-formation systems as the predictive variable. Results and conclusions: Higher levels of stress related to information systems were associated with higher likelihood of aggression in all types of aggression. The association was strongest with non-physical aggression. These results emphasize the importance of designing functional information systems to improve both the wellbeing of physicians and the quality of patient care in the future. However, the current findings warrant more research, especially regarding the possible mediating factors between stress related to information systems and workplace aggression.
-
(2021)Tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella suomalaisten lääkäreiden työajan vaikutusta koettuun työkuormitukseen, unihäiriöihin ja koettuun terveydentilaan sekä työkuormituksen, unihäiriöiden ja terveydentilan yhteyttä toisiinsa. Lääkäreiden työaikaa tarkasteltiin päivystystyön määrällä sekä viikoittaisen työajan määrällä. Päivystystyöhön rinnastettavan vuorotyön ja työajan suuren määrän tiedetään olevan yhteydessä useisiin terveyshaittoihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, ylipainoon ja tyypin 2 diabetekseen. Unihäiriöiden sekä työkuormituksen tiedetään myös toimivan riskitekijöinä negatiivisille terveysvaikutuksille. Työajan vaikutusta lääkäreiden hyvinvointiin ei olla silti erikseen tutkittu suomalaisilla lääkäreillä. Menetelmät Tutkimus perustui valtakunnalliseen Lääkäreiden työolot ja terveys 2006 -kyselytutkimuksen aineistoon (n=2825). Työkuormitusta mitattiin työn vaatimuksien ja työn hallinnan mallin mukaan. Tutkimuksessa verrattiin kuormittavaa työtä muihin kolmeen tunnettuun työtyyppiin. Unihäiriöitä mitattiin Jenkinsin unikyselyllä ja terveydentilaa mitattiin subjektiivisesti koetulla yleisellä terveydentilalla muihin ikätovereihin verrattuna. Vaikutuksia terveydentilaan tarkasteltiin logistisilla regressioanalyyseilla sekä muuttujien välisiä keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltiin polkumalleilla neljässä eri ikä- ja sukupuoliryhmässä. Tulokset Työaika ei ollut yhteydessä unihäiriöihin, työkuormitukseen tai huonommaksi koettuun terveydentilaan. Työkuormitus ja unihäiriöt olivat yhteydessä huonommaksi koettuun terveydentilaan ja unihäiriöt välittivät osittain työkuormituksen ja terveydentilan välisiä yhteyksiä. Unihäiriöt ja työkuormitus olivat myös yhteydessä toisiinsa. Tuloksissa oli hajontaa neljässä eri sukupuoli- ja ikäryhmässä.
Now showing items 1-5 of 5