Browsing by Subject "magnetic resonance imaging"

Study Design: A prospective follow-up study. Objective: To investigate if early lumbar disc degeneration (DD) in young low back pain (LBP) patients predicts progression of degenerative changes, pain, or disability in a 30-year follow-up. Summary of Background Data: MRI is an accurate method for studying degenerative changes in intervertebral discs. Decreased signal intensity (SI) can be used as indication of decreased water content. Long-term prognosis of early DD remains unclear. Methods: In an earlier study, 75 conscripts aged 20 years with LBP, had their lumbar spine examined by MRI. At a follow-up of 30 years, the subjects were contacted; 35/69 filled a pain and disability questionnaire, and 26/35 were also re-examined clinically and by MRI. The images were evaluated for decreased SI and other degenerative changes. Association between decreased SI of a disc at baseline and the presence of more severe degenerative changes in the same disc space at follow-up was analyzed using Fisher’s exact test. Association between decreased baseline SI and pain/disability scores from the questionnaire was analyzed with Kruskal-Wallis H test. Results: The total number of lumbar discs with decreased SI increased from 23/130 (18%) to 92/130 (71%) – from 0.9 to 3.5 per subject during the follow-up. Distribution of DD changed from being mostly in L4 – L5 and L5 – S1 discs to being almost even between the four lowermost discs. Discs that had even slightly decreased SI at baseline were more likely to have severely decreased SI at follow-up, compared to healthy discs (57% vs 11%, p<0.001). Other degenerative changes were also more common in these discs. Severity of DD at baseline did not have a significant association with current pain or disability. Conclusions: In young LBP patients, early degeneration in lumbar discs predicts progressive degenerative changes in the respective discs, but not pain, disability, or clinical symptoms.

Menieren tauti on pitkäaikainen, taustaltaan epäselvä sisäkorvan sairaus. Sen pääoireita ovat kohtauksittain esiintyvä kiertohuimaus, etenevä sensorineuraalinen kuulonalenema, tinnitus ja paineentunne korvassa. Jo vuosikymmenien ajan on tiedetty, että sisäkorvan sisänesteen eli endolymfan turvotus liittyy Menieren tautiin. Tätä ns. endolymfaattista hydropsia (EH) on voitu aiemmin havaita ainoastaan ruumiinavauksissa. Viimeaikainen kehitys magneettikuvaustekniikassa mahdollistaa sisäkorvan tarkan kuvantamisen, jolloin EH:n havaitseminen elävillä henkilöillä on mahdollista. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin EH:n kuvantamismenetelmien eroja, sen esiintyvyyttä Menieren tautia sairastavilla ja terveillä, sekä EH:n korrelaatiota taudin kliinisiin oireisiin ja löydöksiin. Katsauksen perusteella havaittiin, että erilaisia kuvaustekniikoita on paljon, ja löydösten tulkitsemisessa käytettävät kriteerit vaihtelevat huomattavasti. Tämä hankaloittaa tulosten vertaamista toisiinsa. Osassa tutkimuksista käytetyt kriteeristöt vaikuttavat liian herkiltä, ja ne havaitsevat EH:ta paljon myös terveillä potilailla. Tutkimusten perusteella radiologisesti havaittavaa EH:ta voidaan todeta useimmilla Menieren tautia sairastavilla. EH:n vaikeusaste korreloi myös varsin hyvin Menieren taudin yhden pääoireen eli kuulonaleneman kanssa. Vaikuttaa myös siltä, että taudin edetessä EH:n esiintyvyys lisääntyy, joskin laadukkaita seurantatutkimuksia aiheesta ei ole. Tulosten perusteella on kuitenkin epäselvää, mikä on EH:n rooli Menieren taudin patogeneesissa. Menieren tautiin käytettävien hoitojen, kuten beetahistiinin, diureettien tai gentamysiinin teho EH:n vähentämisessä on huono tai epäselvä. Katsauksen perusteella EH:n magneettikuvantamisen hyöty käytännön kliinisessä työssä vaikuttaa toistaiseksi varsin niukalta. (195)