Browsing by Subject "odotusajat"

Tavoitteet: Kun terveyspalvelujen tarjonta ei vastaa kysyntää ja tarvetta, seuraa vaikeuksia hoitoon pääsyssä. Suomessa perusterveydenhuollon hoitoon pääsystä säädetään terveydenhuoltolaissa, jossa hoitoon pääsylle on asetettu tietyt määräajat (hoitotakuu). Perusterveydenhuollon lääkinnälliseen kuntoutukseen ja siten puheterapiaan tulisi päästä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää hoitoon pääsyä perusterveydenhuollon puheterapiassa. Tarkemmin tarkoituksena oli selvittää puheterapeuttien väestövastuuta (yhden kokoaikaisesti työskentelevän puhetrapeutin vastuulla oleva väestömäärä), hoitotakuun mittaamista ja toteutumista, odotusaikoja sekä priorisointia. Puheterapian hoitotakuuta, odotusaikoja ja priorisointia ei ole Suomessa tiettävästi aiemmin tutkittu. Menetelmät: Pro gradu -tutkielma toteutettiin kyselytutkimuksena kunnissa työskenteleville puheterapeuteille ja muille ammattilaisille, jotka parhaiten tunsivat alueen puheterapiatilanteen. Tutkimuksen perusjoukkona oli Manner-Suomen 133 kuntaa ja yhteistoiminta-aluetta, joista pyrittiin saamaan maantieteellisesti mahdollisimman edustava otos. Otos muodostui 47 alueesta, joihin kysely lähetettiin. E-lomakkeelle tehty kyselylomake koostui 52 osiosta sisältäen sekä suljettuja että avoimia osioita. Aineiston tilastollinen kuvaus ja analyysi suoritettiin IBM SPSS Statistics -ohjelmalla. Avoimiin osioihin tulleet vastaukset luokiteltiin sisällön mukaan. Tulokset ja johtopäätökset: Vastauksia saatiin 34 alueelta, ja vastaajia oli yhteensä 40. Tulosten mukaan alueiden väestövastuiden keskiarvo oli 13 232 (md 10 712, kh 9 030, min.–maks. 6 801–49 701). Hoitotakuun osalta hoitotakuun mittaamisessa havaittiin vaihtelua niin alueiden sisällä kuin alueiden välillä. Yleisimmin terveydenhuoltolaissa mainittu hoidon tarpeen arviointi katsottiin tehdyksi, kun puheterapeutti oli käsitellyt asiakkaan lähetetietoja tai yhteydenottoa (43 %). Laissa mainitun hoidon taas katsottiin yleisimmin alkaneen, kun puheterapeutti oli tavannut asiakkaan ja aloittanut arvioinnin tekemisen (76 %). Hoitotakuun arvioitiin toteutuneen aina 20 %:ssa alueita, 44 %:ssa useimmiten, 12 %:ssa noin puolessa tapauksista ja harvoin 24 %:ssa alueita. Arvioiduissa keskimääräisissä odotusajoissa ensikäynnille oli alueittain vaihtelua alle kuukaudesta yli puoleen vuoteen. Merkittävää vaihtelua oli myös arvioiduissa keskimääräisissä odotusajoissa puheterapeutin ensikäynneistä kuntoutuksen alkamiseen, ja yli kolmen kuukauden odotusaika ensikäynneistä kuntoutukseen oli 38 %:ssa alueita. Priorisointia koskevissa tuloksissa tuli ilmi eritoten kouluikäisten jääminen alemman prioriteetin ryhmiin. Heidän kerrottiin usealla alueella saaneen puheterapiaa vain poikkeustapauksissa. Lisäksi tuloksissa tuli esille resurssien riittämättömyyden ilmeneminen lyhentyvinä kuntoutusjaksoina ja kuntoutustyöhön jäävän ajan vähenemisenä. Vastausten määrä eri tuloksissa vaihteli riippuen käytettävissä olevien vastausten määrästä kussakin tulososiossa. Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen tulosten perusteella perusterveydenhuollon puheterapiaan pääsyssä on merkittävää vaihtelua ja siten alueellista eriarvoisuutta. Puheterapiaresurssit perusterveydenhuollossa näyttäytyvät tarpeeseen nähden riittämättöminä, ja hoitoon pääsy jää monella alueella toteutumatta lain edellyttämällä tavalla.