Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "oxytocin"

Sort by: Order: Results:

  • Oksitosiinin käyttö synnytyksen käynnistämisessä 
    Heiska, Maaria (2020)
    Oksitosiini on käytetyin lääkeaine synnytyksen käynnistämisessä maailmanlaajuisesti. Sitä voidaan käyttää synnytyksen käynnistämisessä ainoana menetelmänä tai yhdistettynä muihin käynnistystapoihin. Oksitosiinin annostelun aloitusajankohdan, keston ja annoksen suuruuden suhteen noudatetaan erilaisia käytäntöjä eikä oksitosiinin optimaalisinta käyttötapaa synnytyksen käynnistämisessä tiedetä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää oksitosiinin käytön vaikutusta balongilla tai kalvojen puhkaisulla käynnistetyissä synnytyksissä, sekä oksitosiinin annon aloitusajankohdan ja tauotuksen merkitystä synnytyksen lopputulokseen. Tutkimusaineistona oli Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS:ssa) vuonna 2017 synnyttäneet naiset. Aineistosta rajattiin pois monisikiöraskaudet, kohtukuolemat, ennenaikaiset synnytykset, sekä ne käynnistetyt synnytykset, joissa oksitosiinia ei ollut käytetty synnytyssupistusten aikaansaamiseksi. Aineisto jaettiin ryhmiin sen mukaan, oliko synnytys käynnistetty ensisijaisesti balongilla vai kalvojen puhkaisulla, minkä jälkeen oksitosiinin anto oli aloitettu. Lopullisessa aineistossa oli 659 synnyttäjää, joista balonkiryhmään kuului 516 ja kalvojen puhkaisuryhmään 143 synnyttäjää. Synnytyksen käynnistäminen onnistui koko aineistossa 76,8 %:lla. Yleisin käynnistyksen syy oli yliaikaisuus 39,5 %:lla (n=260). Oksitosiinin kuuden tunnin annostelukierroksia oli yksi 52,7 %:lla (n=347), kaksi 29,7 %:lla (n=196) ja kolme tai enemmän 17,6 %:lla (n=116) synnyttäjistä. Jokainen oksitosiinin annostelukierros vähensi alatiesynnytyksen todennäköisyyttä. Balonkiryhmässä joka oksitosiinikierroksella suurempi osa synnytyksistä päättyi keisarileikkaukseen verrattuna kalvojen puhkaisuryhmään. Oksitosiini-infuusion aloitusajankohdan suhteen olisi suositeltavaa aloittaa oksitosiini kolmen tunnin sisällä sikiökalvojen puhkaisusta, koska näistä synnytyksistä pienempi osa päättyi keisarileikkaukseen kuin niistä, joissa oksitosiini-infuusio aloitettiin yli kolme tuntia kalvojen puhkaisusta [23,7 % (n=46) vs. 36,6 % (n=159), p=0,002]. Oksitosiini-infuusion aloitusajankohdalla ei ollut vaikutusta synnytyksen aikaisten, jälkeisten tai lasten infektioiden esiintyvyyteen, mutta synnytyksen pidempi kokonaiskesto lisäsi riskiä kaikille näistä. Tämän tutkimuksen jälkeen HYKS:ssa on muutettu oksitosiinin annostelukäytäntöä kuuden tunnin sykleistä siten, että oksitosiinia voidaan tarvittaessa antaa yhtäjaksoisena infuusiona 12-18 tuntia. Jatkossa olisi tärkeää vertailla oksitosiinin annossa kuuden tunnin kierroksia jatkuvaan 12-18 tunnin infuusioon ja näiden vaikutusta synnytyksen lopputuloksen kannalta. Synnytysten käynnistäminen on yleistynyt vuosi vuodelta, ja tarvitaan lisää tietoa oksitosiinin käytöstä synnytyksen käynnistämisessä yhdistettynä muihin käynnistysmenetelmiin.
  • Ponnistusvaiheen hoito Naistenklinikalla 
    Hovinmaa, Emilia (2019)
    Normaalin alatiesynnytyksen vaiheita ovat avautumis-, ponnistus- ja jälkeisvaihe. Ponnistusvaihe päättyy lapsen syntymään. Ponnistusvaiheeseen liittyy erilaisia hoitotoimenpiteitä, joilla pyritään edistämään tai avustamaan lapsen syntymää sekä estämään mahdollisia synnytyksen komplikaatioita kuten repeämiä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ponnistusvaiheen hoitomenetelmiä sekä niiden vaikuttavuutta ponnistusvaiheen kulkuun ja lopputulokseen. Aineistonamme oli HYKS Naistenklinikalla tapahtuneet synnytykset ajanjaksolla 1.11.-17.12.2018, joista poissuljettiin keisarileikkaukset. Lopullinen aineisto käsitti 582 synnyttäjää. Tutkimuksessa ensisynnyttäjien osuus oli 48,3%. Synnyttäjistä 67,9%:lla oli epiduraali- tai spinaalipuudutus kivunlievityksenä ja ponnistusvaiheessa oksitosiini oli käytössä 55,8%:lla. Ponnistusvaihe oli pidempi ensisynnyttäjillä (32 min vs. 11 min) ja synnyttäjillä, joilla oli käytössä oksitosiini (27 min vs. 12 min) tai epiduraalipuudutus (23 min vs. 14 min). Imukuppisynnytys ei lisännyt vaikeiden repeämien (III tai IV aste) esiintyvyyttä. Sikiön hapenpuutteen eli asfyksian uhka oli yleisin syy imukuppiavusteiseen synnytykseen (60,0%). Välilihan leikkaus eli episiotomia tehtiin 30,8%:lle synnyttäjistä ja ponnistusvaiheen aikana konsultoitiin lääkäriä 29,6%:ssa synnytyksiä. Lääkärikonsultaatio tehtiin useimmiten sikiön sykekäyrän muutosten takia (65,1%). Oksitosiinin käyttö ja epiduraalipuudutus näyttivät pidentävän synnytyksen ponnistusvaihetta, erityisesti ensisynnyttäjillä. Episiotomia ja repeämien esiintyminen oli ensisynnyttäjillä myös yleisempää. Potilasasiakirjamerkintöjen laadun parantaminen edesauttaisi hoidon vaikuttavuuden seuraamista ja kontrolloitu sokkoutettu tutkimus tämän tutkimuksen tulosten varmentamiseksi olisi tarpeen. Ponnistusvaiheen pitkittymisellä ja synnytyksen haittatapahtumilla on merkitystä sekä yksilölle terveydellisesti että yhteiskunnalle taloudellisesti, minkä vuoksi ponnistusvaiheen hoitokäytäntöjen optimointi on tärkeää. (202 sanaa)

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO