Browsing by Subject "päihteet"
Now showing items 1-4 of 4
-
(2022)Suomalaisen väestön päihteiden käyttö on lisääntynyt 1990-luvulta lähtien. Psykoosipotilaiden päihteiden käyttö on yleistä. Päihteiden käyttö on voinut olla psykoosia aiheuttava tekijä ja lisäksi sillä on merkitystä psykoosin hoidon ja ennusteen kannalta. Erityisesti jatkuva käyttö voi johtaa positiivisten oireiden vaikeutumiseen, yhteisvaikutuksiin hoidon kanssa, psykoosin uusiutumiseen, huonompaan hoitomyöntyvyyteen ja huonompaan ennusteeseen. Tässä tutkielmassa tavoitteena on ollut tutkia ensipsykoosiin liittynyttä päihteiden käyttöä. Aineisto ja menetelmät: Aineistona toimi potilasasiakirjoista vuosilta 2016 - 2019 kerätty ensipsykoosipotilaista koostuva potilasaineisto. Aineistosta tutkittiin ensipsykoosiin liittynyttä päihteiden käyttöä, sen selvittämistä, psykoosiin liittynyttä keskimääräistä psykiatrista oireilua ja ensipsykoosin tutkimusprotokollaan kuuluvien tutkimuksien toteutumista potilasjoukossa. Tutkimukset käsittivät erilaisia psykiatrisia oireita ja päihteiden käyttöä mittaavia kyselyitä ja virtsan huumausaineiden tutkimuksia. Lisäksi tutkittiin miten päihdediagnoosi vaikutti potilaan tutkimuksien toteutumiseen ja niiden tuloksiin verrattuna potilaisiin, joilla oli pelkkä psykoosidiagnoosi ilman päihdediagnoosia. Analyyseihin käytettiin SPSS-ohjelmistoa. Tulokset: Tulokset käsittivät aineiston demografisten tekijöiden esittelyn, päihteiden käytön selvittelyn tulokset, ensipsykoosin tutkimuksien toteutumisen ja tulokset koko potilasjoukossa ja sitten päihdediagnoosin saaneilla ja heillä, joilla ei ollut päihdediagnoosia. Kyselyitä ja virtsan huumausaineiden tutkimuksia oli teetetty 23,4 – 58,6 %:lle aineiston potilaista. Yleisimmät päihdelöydökset olivat olleet bentsodiatpsepiinit, kannabis ja amfetamiini. Bentsodiatsepiinilöydökset ovat voineet osin selittyä potilaiden lääkityksellä. Alkoholin riskikulutuksen rajat olivat keskimääräisesti ylittyneet koko potilasjoukolla ja reilusti päihdediagnoosin saaneilla, kuten myös huumeiden ongelmakäytön seulontaraja. Brief psychiatric rating scale:lla mitattu psykiatrinen oireilu oli keskimääräisesti ollut vähäisempää päihdediagnoosin saaneilla kuin pelkän psykoosidiagnoosin saaneilla. Huumeseuloja teetettiin enemmän päihdediagnoosin saaneille potilaille, muiden tutkimuksien toteutuminen ei ollut erityisesti yhteydessä päihdediagnoosin olemassaoloon.
-
(2019)Johdanto: Pahoinpitelyn aiheuttamat kasvomurtumat ovat yleistyneet länsimaissa. Alkoholi ja muut päihteet lisäävät näiden vammojen esiintyvyyttä. Tyypillisesti pahoinpitelyn uhrina on nuori mies, iältään 15-34-vuotias. Vamman aiheuttajana on useimmiten lyöminen nyrkillä ja iskun kohteena on tavallisimmin alaleuka. Humalajuomisella sekä päihteiden käytöllä on selvä yhteys vammautumiseen. Ajankohtana merkittävimpiä ovat kesäkuukaudet sekä viikonloput näiden vammojen esiintymiselle. Kasvomurtuman yhteydessä syntynyt oheisvamma, esimerkiksi aivovamma, voi olla hengenvaarallinen. Menetelmät: Aihetta lähestyttiin kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen metodina käytettiin tässä tutkielmassa kuvailevaa narratiivista yleiskatsauksen tyyliä. Tulokset: Alkoholi ja muut päihteet ovat riskitekijöitä kasvomurtumille erityisesti pahoinpitelytapauksissa, mutta päihteet altistavat myös muiden vammamekanismien seurauksena syntyville kasvomurtumille. Jopa 74 % pahoinpidellyistä kasvomurtumapotilaista on ollut alkoholin ja 38 % muiden päihteiden vaikutuksen alaisina. Ennaltaehkäisyn merkitys tulee esiin useissa tutkimuksissa ja tutkijat näkevät kasvovammojen olevan tietyiltä osin ehkäistävissä. Valistamisella voitaisiin vaikuttaa tähän merkittävästi yhteiskunnan taloutta kuormittavaan erikoissairaanhoitoon. Kiireisellä poliklinikalla voidaan lyhyellä kyselyllä kartoittaa potilaan alkoholin ja päihteiden käyttöä. Pohdinta ja johtopäätökset: Kasvojen murtuminen aiheuttaa usein merkittävää haittaa yksilölle ja päihteiden käyttö altistaa vammautumiselle. Päihteiden käyttöön voitaisiin tarvittaessa tehokkaasti puuttua vammautumisen yhteydessä. Ensiapupoliklinikan hoitohenkilökunta on avainasemassa tunnistamassa päihteiden väärinkäyttöä ja käytön haitat tulisi ottaa esiin lyhyen haastattelun (mini-intervention) avulla kaikkien päihteitä yli riskirajojen käyttävien kasvomurtumapotilaiden kohdalla. Tarvittaisiin lisää seurantatutkimusten tuloksia päihteiden vaikutuksista kasvomurtumapotilaihin väkivaltatapauksissa.
-
(2017)Objectives. Substance use disorders (SUD) cause significant personal and social harm worldwide. They have been found to be fairly hereditable but different personal and environmental factors influence the development of SUD. Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder has been recognized as a risk for SUD in previous studies. ADHD is one of the most common childhood developmental disorders and it causes significant problems of attention and activity. ADHD is most common in childhood but for some the symptoms continue to cause harm in adolescence and adulthood. Childhood ADHD is known to increase the risk of developing SUD particularly in adolescence and it especially increases the risk of abusing illegal drugs. Adult ADHD has also been found to increase the risk of simultaneous SUD. In many longitudinal studies ADHD symptoms have been assessed in school aged children and the studies have failed to follow the participants past adolescence. This study used ADHD symptoms assessed before school age to predict SUD in about 25-year-old participants and ADHD symptoms assessed in adulthood to predict simultaneous SUD. In addition, gender and the specific role of inattention and hyperactivity symptoms in risk of developing SUD were considered. Method. Participants of the current study were part of Arvo Ylppö Longitudinal Study (AYLS) which collected data from prenatal and early childhood development to assess the influence of different factors in health in adulthood. Two samples were used in this study, the sample used to assess childhood ADHD symptoms in development of SUD consisted of 433 participants and the sample used to assess adult ADHD symptoms in predicting SUD consisted of 706 participants. Childhood ADHD symptoms were measured at the age of 56 months by parent-assessment, data of adult ADHD symptoms was collected by self-assessment and SUD was assessed by structured interview. ADHD symptoms were considered as a continuous variable that represented the number of symptoms. The relationship of ADHD symptoms and SUD was assessed using logistic regression. Results and conclusions. Childhood or adulthood ADHD symptoms did not predict SUD. Inattention and hyperactivity symptoms assessed separately did not increase the risk of SUD. It is possible that ADHD is a significant risk factor in development of SUD mainly for individuals who experience considerable harm due to their symptoms, while the number of symptoms does not increase the risk by itself.
-
(2019)Psychopathy is a disorder characterized with unemotional and callous traits, grandiosity, tendency to lie and manipulate, adventurous and thrill seeking behavior, criminal versatility and unplanned, parasitic lifestyle. Psychopathic personality traits in adolescence are known to be associated with juvenile delinquency and early onset substance abuse. However, based on previous studies, it is difficult to reliably describe the relationship between unique features of psychopathy and the number of offences committed by an adolescent offender. This is mainly because few studies have controlled for the effects of other known factors contributing to antisocial behavior. The same goes for relationship between juvenile psychopathy and substance abuse. There are no published studies investigating the association between psychopathy and the assessment of one´s own overt antisocial behavior. The present study examined the association between psychopathy, number of committed offences and the degree of substance abuse among incarcerated juvenile offenders. The present study used data from the American Pathways to Desistance -research project where 14-18 years old adolescents (n = 1354) who had been found guilty for at least one serious offence were followed. The associations between psychopathic personality traits – as evaluated with PCL-YV method – and a) number of subject´s self-reported offences b) extent of subject´s self-reported substance abuse were examined with linear regression models that controlled for number of known correlates for antisocial behavior. The same analyses were carried out for discrepancy between subject´s and his/hers collateral reports regarding subject´s offending and substance abuse. Psychopathy was associated with the extent of illicit drug abuse but not alcohol consumption. Psychopathy did not explain the discrepancy between subject´s and his/hers collateral´s reports regarding subject´s substance abuse. Psychopathic traits were positively associated with the number of self-reported offences committed by the subject. In regard to number of offences committed, the discrepancy between subject´s and collateral´s reports were greater with those subjects who had higher levels of psychopathic traits. The results further support the validity of psychopathy as a construct that is uniquely associated with juvenile delinquency and illicit drug abuse. In addition, this study lends support to notion that psychopathic individuals seem to lie about their actions mainly when they perceive they can somehow benefit from it.
Now showing items 1-4 of 4