Browsing by Subject "radiographic image enhancement"

Laadukas röntgenkuva helpottaa hammaslääkärin diagnoosin ja hoitosuunnitelman tekemistä. Laadukkaassa röntgenkuvassa halutut rakenteet ovat nähtävissä, kuvassa on mahdollisimman vähän vääristymää ja kuvan terävyys, tummuus sekä kontrasti ovat hyvät. Hammaslääkärin eniten käyttämä röntgentutkimusmenetelmä on intraoraaliröntgenkuvaus (io-röntgenkuvaus). Io-röntgenkuvia ovat periapikaali- (peap-), purusiiveke- (bw-) ja okklusaaliröntgenkuvat. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden ottamien peap- ja bw-röntgenkuvien kuvanlaatua. Lisäksi arvioitiin, kuinka usein röntgenkuvauksia uusittiin Helsingin kaupungin yliopistohammasklinikalla (YO-klinikalla). Tutkimusaineisto koostui 109 peap-röntgenkuvasta ja 105 bw-röntgenkuvasta, jotka hammaslääketieteen opiskelijat olivat ottaneet YO-klinikalla kliinisessä hoitoharjoittelussa. Peap-röntgenkuvista 11 % ja bw-röntgenkuvista 10 % arvioitiin epädiagnostisiksi. Yleisimmät virheet peap-röntgenkuvissa olivat säteilykeilan väärä suuntaus ja hampaan tai sen periapikaalialueen jääminen kuvautuvan alueen ulkopuolelle. Bw-röntgenkuvissa eniten virheitä oli säteilykeilan suuntauksessa ja kuvautuvan alueen kattavuudessa. Peap-röntgenkuvista 10 % oli uusittu mutta bw-röntgenkuvista ei yksikään. Viidennen vuosikurssin opiskelijoiden ottamat peap-röntgenkuvat olivat useammin diagnostisia kuin neljännen vuosikurssin opiskelijoiden ottamat. Kolmannen vuosikurssin opiskelijoiden ottamat bw-röntgenkuvat olivat useammin diagnostisia kuin neljännen tai viidennen vuosikurssin ottamat. Epädiagnostisiksi arvioitujen peap- ja bw-röntgenkuvien määrä ylitti kymmenkertaisesti STUKin asettaman ylärajan. Virheiden määrä sekä epädiagnostisten kuvien osuus röntgenkuvissa todennäköisesti vähenisi kuvareseptoripidikkeen ja säteilykeilansuuntausrenkaan oikealla käytöllä.