Browsing by Subject "radiologia"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2022)Odontogeeniset eli hammasperäiset kasvaimet ovat leukaluissa esiintyviä muutoksia, jotka koostuvat hammasta muodostavasta kudoksesta. Odontogeeniset kasvaimet eivät välttämättä aiheuta potilaalle oireita. Näissä tapauksissa nämä kasvaimet havaitaan sattumalöydöksinä rutiininomaisesta kuvantamistutkimuksesta. Osassa tapauksissa ilmenee oireilua, kuten särkyä, hampaiden liikkumista ja leukaluun laajenemista. Odontogeeniset kasvaimet jaotellaan pahanlaatuisiin eli maligneihin sekä hyvänlaatuisiin eli benigneihin kasvaimiin, joista benignit kasvaimet ovat huomattavasti yleisempiä kuin malignit. Benignit kasvaimet jaotellaan kolmeen eri ryhmään niiden kudosalkuperän mukaan; Epiteliaaliset, mesenkymaaliset ja sekamuotoiset kasvaimet. Syventävä tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa käsitellään vain benignejä odontogeenisiä kasvaimia ja panoraama-, tietokonetomografia-, kartiokeilatomografia-, magneetti- sekä ultraäänitutkimusten hyötyä kasvaimien diagnostiikassa. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin PubMed-tietokannasta kesällä 2021. Lisäksi lähteenä käytettiin alan kirjallisuutta, lähinnä teoksia Pharoah, M, White, S. Oral Radiology (2009) sekä El-Naggar, AK. et al. WHO Classification of Head and Neck Tumours (2017). PubMed-haussa rajattiin aineisto vuosien 2016–2021 katsausartikkeleihin, tapausraportteihin sekä vuosina 2000–2021 julkaistuihin kuviin. Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymyksinä ovat 1) Miten eri benignit odontogeeniset kasvaimet ilmentyvät eri kuvantamismenetelmin 2) Miten eri kuvantamismenetelmiä voi hyödyntää diagnosoidessa odontogeenisia kasvaimia. Katsauksen tuloksena todetaan, että hammaslääketieteessä hyödynnettäviä kuvausmenetelmiä on nykypäivänä monia, mutta edelleen valtaosa diagnostiikasta toteutetaan perinteisin röntgentutkimuksin kuten panoraama- tai intraoraalikuvauksin. Täten monien harvinaisten kasvaimien osalta muiden kuvantamismenetelmien hyödystä diagnostiikassa ei ole näyttöä. Useat odontogeeniset kasvaimet kuvautuvat hyvin samankaltaisesti, joten erotusdiagnostisia vaihtoehtoja on useita. Lopulliseen diagnoosiin tarvitaankin aina histologinen tutkimus muutoksesta.
-
(2023)Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa leukanivelartroosin eli leukanivelrikon diagnostiikkaa erilaisilla kuvantamisen modaliteeteilla, ja koostaa aiheesta kirjallisuuskatsaus. Tämän kirjallisuuskatsauksen painopiste on erityisesti leikekuvantamisessa, kartiokeilatietokonetomografiassa (KKTT) sekä magneettikuvauksessa. Pyrimme selvittämään, minkälaisia tekijöitä on artroosin taustalla, ja kuinka artroottinen leukanivel kuvautuu eri kuvantamismodaliteeteilla. Aineistona tutkimusta varten hyödynnettiin anatomian oppikirjojen lisäksi lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä tietokantoja, kuten Pudmedia sekä aihetta käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita. Pubmedissa aineisto rajattiin vuoden 2010 jälkeen julkaistuihin artikkeleihin, tapausraportteihin sekä kuviin. Leukanivelartroosi on yksi purentaelimistön toimintahäiriöistä (TMD) ja yleisin leukanivelsairaus. Sen taustalla on jokin häiriötekijä, kuten palautumaton diskusdislokaatio, leukanivelen yliliikkuvuus tai poikkeava kuormitus. Artroosissa esiintyy leukanivelen nivelpinnoilla patologisia muutoksia, kuten litistymistä ja osteofyyttejä eli niin sanottuja luupiikkejä. Sairaus on luonteeltaan etenevä. PTG on yleisin kuvantamismodaliteetti, mutta tarvittaessa voidaan tapauskohtaisesti tutkimusta täydentää tarkentavilla KKTT- tai magneettikuvantamisilla. Ne ovat täten jatkotutkimuksia, eivätkä rutiininomainen osa hammaslääkärin tutkimuksia. KKTT:ssa lukuisista kaksiulotteisista röntgenkuvista muodostetaan kolmiulotteista kuvaa. Menetelmä soveltuu leukanivelen luisten komponenttien kuvantamiseen. Myös magneettikuvauksella saadaan kolmiulotteista kuvaa ja silläkin saadaan kohtuullinen kuva kovakudoksista, mutta sen erityinen etu verrattuna KKTT:aan on sen kyky kuvantaa pehmytkudoksia. Näin ollen magneettikuvaus sopii esimerkiksi leukanivelen rustoisen välilevyn (diskus) kuvantamiseen, mihin KKTT:n erotuskyky ei riitä.
Now showing items 1-2 of 2