Browsing by Subject "säätelyongelma"

Tavoitteet. Lapsuuden mielenterveyden ongelmat ovat merkittävä riski myöhemmille mielenterveyden häiriöille ja voivat olla haitaksi muulle myöhemmälle hyvinvoinnille. Pienten lasten säätelyhäiriöt voivatkin olla myöhempien psykiatristen oireiden ensimmäisiä merkkejä. Niiden yhteyttä myöhempiin psykiatrisiin oireisiin onkin tutkittu, muttei kattavasti. Vain pieni osa tutkimuksista tarkastelee sekä itkun, syömisen ja unen säätelyongelmaa samanaikaisesti, eikä ryhmäeroja niiden lasten välillä, joilla on yksittäisiä tai useita säätelyongelmia ole ennen tutkittu. Aiempi tutkimustieto säätelyongelmien ja myöhemmän psykiatristen ongelmien yhteydestä on myös osin ristiriitaista. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä varhaisten säätelyongelmien ja myöhemmän psykiatrisen oireilun välisestä yhteydestä ja selvittää, onko niillä lapsilla enemmän myöhempää psykiatrista oireilua, jolla varhaisia säätelyongelmia on ollut useampi kuin yksi. Menetelmät. Tutkimuksessa käytetty aineisto oli peräisin suomalaisesta VIDI-kohorttitutkimuksesta. Yhteensä 558 lapsen vanhempaa raportoi lapsen itkun, syömisen ja unen ongelmia lapsen ensimmäiseltä ikävuodelta lapsen ollessa 1-vuotias. Lisäksi vanhemmat raportoivat lapsen eksternalisoivia ja internalisoivia oireita lapsen ollessa noin 2-vuotias. Itkun ongelmia mitattiin Wesselin kriteerin mukaisesti kysymällä, itkikö lapsi tai viestikö muulla tavoin epämukavuutta 4-12 kuukauden iässä vähintään kolme tuntia päivässä vähintään kolmena päivänä viikossa, ja kuinka pitkään tämä jatkui. Syömisen ongelmia mitattiin The Montreal Children’s Hospital Feeding Scale -kyselyllä ja unen ongelmia A Brief Screening Questionnaire for Infant Sleep Problems -kyselyllä. Itkun, syömisen ja unen ongelmien yhteyttä myöhempiin eksternalisoiviin ja internalisoiviin oireisiin tutkittiin käyttäen lineaarista regressioanalyysiä. Säätelyongelmien määrän yhteyttä eksternalisoiviin ja internalisoiviin oireisiin tutkittiin käyttäen varianssianalyysiä. Tulokset ja johtopäätökset. Itkun ongelma oli yhteydessä korkeampaan eksternalisoivaan oireiluun (efektikoko 0.14-0.15, p-arvot <001). Sukupuoli muokkasi syömisen ongelmien ja eksternalisoivien oireiden yhteyttä niin, että vain tytöillä oli korkeampaa eksternalisoivaa oireilua, jos heillä oli ollut varhainen syömisen ongelma. Itkun, syömisen ja unen ongelmat olivat yhteydessä internalisoiviin oireisiin, kun sukupuoli kontrolloitiin (efektikoot 0.08-0.11, p-arvot ≤.05). Yhteys ei kuitenkaan ollut enää merkitsevä, kun äidin koulutus ja masennusoireet 1-vuotiaana kontrolloitiin. Ne lapset, joilla oli yksittäinen, useita tai ei yhtään säätelyongelmia, erosivat toisistaan suhteessa internalisoiviin oireisiin (efektikoot 0.01-0.02, p-arvot <.04). Eksternalisoiviin oireiden määrässä ryhmät erosivat vain, kun äidin koulutusta ja masennusta ei kontrolloitu (efektikoko 0.01, p<.04). Parittaisissa vertailuissa ero eksternalisoivien ja internalisoivien oireiden keskiarvoissa löytyi niiden väliltä, joilla ei ollut yhtään säätelyongelmaa ja joilla niitä oli useita (p<.03) ja internalisoivissa oireissa myös niiden väliltä, joilla ei ollut yhtään säätelyongelmaa ja joilla oli yksittäinen säätelyongelma (p=.02). Yksittäisistä säätelyongelmista erityisesti itkun säätelyongelma ja vain tytöillä syömisen säätelyongelma, sekä molemmilla sukupuolilla etenkin useat samanaikaiset säätelyongelmat ovat mahdollisia ensimerkkejä lasten myöhemmästä psykiatrisesta oireilusta, mikä pitäisi ottaa huomioon preventioiden suunnittelussa perhepalveluissa.