Browsing by Subject "tamoksifeeniresistenssi"

Rintasyöpä on nykyisin maailman diagnosoiduin syöpä ja suurin syöpäkuolleisuuden aiheuttaja naisilla. Noin kolme neljäsosaa rintasyövistä on estrogeenireseptoripositiivisia. Hoitona hormonireseptoripositiiviseen rintasyöpään käytetäänkin leikkauksen, sädehoidon ja kemoterapian lisäksi hormonaalista lääkehoitoa. Hormonaalisena hoitona käytetään antiestrogeeni tamoksifeenia tai estrogeenituotantoa estäviä aromataasin estäjiä ja hoito kestää yleensä 5–10 vuotta. Noin puolet rintasyövistä kehittää kuitenkin resistenssiä hormonaalisia hoitoja kohtaan. Resistenssin taustalla uskotaan olevan useita erilaisia mekanismeja ja se on merkittävä ongelma hormonaalisen hoidon laajan käytön, sekä merkkiaineiden ja korvaavien hoitojen puutteen vuoksi. Tutkimuksessa tutkittiin sytokeratiini 5:n yhteyttä tamoksifeeniresistenssiin. Aineistona oli 104 hormonireseptoripositiivista rintasyöpäkudosnäytettä, joiden sytokeratiinivärjäystulos yhdistettiin kerättyyn dataan potilastietojärjestelmästä. Tietoa kerättiin retrospektiivisesti rintasyövän diagnosoinnista eteenpäin ja seuranta-aika oli 6 vuotta. Päätetapahtumana oli rintasyövän uusiutuminen paikallisesti tai etäpesäke muualla kehossa. Tutkimuksessa tilastollisesti merkittävänä tekijänä rintasyövän uusiutumisen kannalta oli sädehoito, sekä kainalon imusolmukelevinneisyys. Saatu sädehoito vähensi riskiä, kun taas puolestaan laaja imusolmukelevinneisyys lisäsi riskiä taudin uusiutumiselle. Sytokeratiini 5 -positiivisuudella ei ollut vaikutusta rintasyövän uusiutumiseen yleisesti, eikä myöskään tamoksifeenihoidon yhteydessä.