Browsing by Subject "taste dysfunction"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2021)Joulukuussa 2019 ilmoitettiin Kiinasta löytyneen uusi koronaviruksen muoto, joka sai nimen SARS-CoV-2, eli toiselta nimeltään COVID-19. WHO julisti COVID-19-taudin pandemiaksi 11.3.2020. COVID-19 tartunnan saaneilla esiintyy monenlaisia hengitystieinfektio-oireita, ja infektion yhteydessä on raportoitu oireita myös suun alueella. Tällaisia ovat kemosensoriset häiriöt ja suun limakalvovauriot. Työn tavoitteena oli raportoida COVID-19-infektion yhteydessä makuhäiriöiden ja suun limakalvomuutosten yleisyyttä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, kuinka suuri osa limakalvovaurioista voisi olla spesifisti COVID-19-infektion aiheuttamia. Syventävänä työnä tehty tutkimus on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena englanninkielisistä vertaisarvioiduista kansainvälisistä lääketieteellisistä julkaisuista. Makuhäiriöitä oli COVID-19-positiivisilla potilailla keskimäärin 48,5 %:lla tutkituista. Verrokkiryhmässä makuhäiriötä oli keskimäärin 21,5 %:lla. Makuhäiriöitä esiintyi yhdessä hajuhäiriöiden kanssa keskimäärin 42,1 %:ssa tapauksista. Pysyviä makuhäiriöitä raportoitiin 19 %:lla potilaista. Limakalvovaurioita löydettiin COVID-19-infektion yhteydessä keskimäärin 34 %:lla raportoiduista potilaista. Vaurioita olivat muun muassa rakkulat, haavat/aftat, verenpurkaumat ja verirakkulat. Lisäksi potilailla raportoitiin herpes- ja hiivasieni-infektioita. Limakalvovaurioita raportoitiin kielessä, huulissa, kovassa suulaessa ja kiinnittyneessä ikenessä sekä nielun puolella nielurisoissa. Suun limakalvomuutokset paranivat kaikilla potilailla. Verrattuna aikaisempiin koronavirusepidemioihin on erityisesti COVID-19-pandemiassa kemosensorisia häiriöitä. COVID-19-virus kuitenkin mutatoituu nopeasti, ja uusien varianttien makuhäiriöiden osuudet siten muuttuvat. Tulokset ovat COVID-19-viruksen alkuvaiheista, jolloin kyseessä oli pandemian alkuvaiheen tyypin virukset. Limakalvovauriot olivat melko yleisiä ja niiden esiintyminen vaihteli suuresti. Tämänhetkisten tutkimusten perusteella ei ole mahdollista arvioida, mitkä limakalvomuutokset olisivat tai eivät varmasti ole COVID-19-viruksen aiheuttamia. Syventävä työ nostaa myös esille etäkonsultaatioiden merkityksen kehittymistä. Niiden osuus on kasvanut COVID-19-pandemian aikana. Etäkonsultaatiot vähentävät taudin leviämistä ja itse tautiin sairastumisen riskiä. Etäkonsultaatioita voidaan hyödyntää myös tulevaisuudessa tautien diagnostiikassa.
-
Prevalence of smell and taste dysfunction in different clinical severity groups of COVID-19 patients (2023)Haju- ja makuaistin häiriöt ovat yksi tavallisimmista COVID-19-infektion jälkioireista. Aiheesta on tehty useita tutkimuksia lievän tai kohtalaisen taudinkuvan COVID-19-potilailla, mutta kriittisesti sairastuneiden potilaiden osalta tutkimustulokset ovat puutteellisia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida ja vertailla objektiivisia ja tutkittavien itse raportoimia subjektiivisia häiriöitä haju- ja makuaistissa, sekä seurata näiden paranemista kolmessa eri potilasryhmässä, joiden COVID-19-infektion vaikeusaste vaihteli lievästä kriittiseen. Tutkimukseen osallistui 173 vasta-aine- tai PCR-testillä varmistetun koronavirusinfektion sairastanutta potilasta, joista 72 tarvitsi tehohoitoa, 53 hoidettiin sairaalaan vuodeosastoilla ja 48 sairasti kotihoitoisen COVID-19-infektion. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana 54 henkilön verrokkiryhmä, joka ei tutkimuksen suoritushetkellä ollut tiedettävästi sairastanut COVID-19-infektiota. Kaikki tutkimuksen COVID-19-potilaat kutsuttiin seurantakäynnille noin kuuden kuukauden kuluttua sairastumisesta, jolloin toteutettiin Sniffin' Sticks -hajutestaus sekä kyselytutkimus kartoittamaan potilaiden subjektiivisesti kokemia haju- ja makuaistin oireita. Lisäksi potilaille toteutettiin aivojen, hajukäämin ja nenän sivuonteloiden alueen magneettikuvaus vastaavasti noin kuuden kuukauden kohdalla sairastumisesta. Tämän avulla arvioitiin mahdollisia COVID-19-infektion aiheuttamia muutoksia hajukäämissä sekä limakalvomuutoksia nenäontelon ja sivuonteloiden alueella. Myös verrokkiryhmä osallistui hajutestauksiin sekä magneettikuvaukseen. Ensimmäisessä kyselytutkimuksessa raportoidun parosmian ja fantosmian tarkempaa arviointia varten toteutettiin vielä toinen kyselytutkimus. Data-analyysit toteutettiin SPSS-ohjelmistoa käyttäen. Analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä (Chi-Square Test), Fisher-Freeman-Haltonin tarkkaa testiä (Fisher-Freeman-Halton Exact Test) sekä Mann-Whitneyn U-testiä (Mann–Whitney U-test). Tutkimuksessa ei todettu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä COVID-19-infektion vaikeusasteen ja haju- ja makuaistin oireiden esiintymisen välillä. Ryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa haju- ja makuaistiongelmien insidenssissä, paranemisessa, eikä parosmian tai fantosmian esiintymisessä. Objektiivisessa hajutestauksessa ei myöskään todettu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Yleisesti hajutestauksista suoriuduttiin hyvin. Hajukäämien koko kaikissa ryhmissä oli normaali, ja limakalvopaksuuntumat harvinaisia. Vaikeusasteeltaan kriittisen COVID-19-infektion sairastaminen ei tämän tutkimuksen valossa vaikuttaisi lisäävän riskiä vaikeammille haju- tai makuaistin häiriöille.
Now showing items 1-2 of 2