Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "väestötutkimus"

Sort by: Order: Results:

  • Leppänen, Seela (2020)
    Objectives: Happiness is considered to be a major life goal. Moreover, experienced happiness has a positive influence on many life domains. Psychological factors, such as personality and identity, seem to be significant components in human well-being and happiness. Identity diffusion has been linked to several adverse phenomena, such as mental disorders. The aim of the current study was to investigate the relationship between identity diffusion and experienced happiness as well as their prevalence at the population level. In addition, this study aimed to examine whether the possible relationship between identity diffusion and experienced happiness persists when the effects of demographic factors and psychiatric disorders are controlled. Methods: The current study utilized a comprehensive English cross-sectional data set. The study sample consisted of 6,058 participants, of which 58 % were women. The relationship between identity diffusion and experienced happiness was examined by using logistic regression analysis. Controlled variables were demographic factors, borderline personality disorder, conduct disorder, and common mental disorders. Results and Conclusions: Greater levels of identity diffusion were associated with lower levels of experienced happiness. Common mental disorders partly explained the association, especially in the presence of severe identity diffusion, also known as identity disturbance. As much as 23 % of the population had experienced symptoms related to identity diffusion, and 2 % of them filled the criteria for identity disturbance. Identity diffusion and related identity disturbance are not only associated with psychiatric symptoms, but they are also associated with lower levels of experienced happiness. Using early interventions and addressing support actions to promote healthy identity development may contribute to individual’s emotional well-being and prevent later psychiatric symptoms.
  • Tähkä, Jaakko (2017)
    Tavoitteet: Traumaperäinen stressihäiriö eli PTSD on traumaattisesta tapahtumasta johtuva vakava mielenterveyden häiriö, joka aiheuttaa yksilöissä huomattavaa hyvinvoinnin ja toimintakyvyn laskua. Ainoastaan PTSD-diagnoosiin keskittymällä ei kuitenkaan saavuteta tietoa häiriön osittaisista muodoista, joiden on myös todettu heikentävän niistä kärsivien henkilöiden hyvinvointia. Traumaperäisten oireiden vaikutuksista on tärkeä saada kokonaisvaltaisempi kuva, jotta ilmiön kliinistä merkitystä voidaan arvioida. Tässä tutkimuksessa pyrittiin saamaan lisätietoa PTSD:n diagnoosin voimassaoloajan ylittävistä vaikutuksista hyvinvointiin. Tutkimuskysymyksenä oli, poikkeavatko PTSD:stä parantuneet hyvinvoinniltaan väestötasolla vielä pitkänkin ajan jälkeen terveistä ja PTSD:n diagnostiset kriteerit täyttävistä henkilöistä. Hypoteesina oli, että PTSD:stä parantuneet muodostavat oman ryhmänsä, jotka voivat paremmin kuin PTSD-diagnoosin täyttävät, mutta huonommin kuin terveet henkilöt. Menetelmät: Aineistona käytettiin yhdysvaltalaisen, julkisesti saatavilla olevan National Comorbidity -kyselyn vastauksia. Kyselyn ensimmäinen osa toteutettiin vuosina 1990 – 1992 ja seuranta vuosina 2001 – 2002. Aineistosta eroteltiin kaikki, joilla oli ensimmäisessä vaiheessa todettu PTSD, mutta joilla diagnostiset kriteerit eivät olleet täyttyneet seurannassa enää vuoteen. Tähän ryhmään kuului 87.5 % niistä, jotka olivat täyttäneet PTSD-diagnoosin ensimmäisessä osassa. Verrokkiryhmiksi muodostettiin yksi ryhmä, jonka jäsenillä ei ollut tutkimuksessa koskaan todettu PTSD:tä ja toinen ryhmä, jonka olivat kärsineet PTSD:stä enintään vuosi ennen terapiaa. Ryhmien hyvinvointia verrattiin toisiinsa käyttäen apuna seurantatutkimuksen itseraportoitua psyykkisen oireilun määrää. Tutkimuksessa kontrolloitiin hyvinvointiin vaikuttavina tekijöinä myös masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, alkoholin väärinkäyttö ja nikotiiniriippuvuus. Tulokset ja johtopäätökset: Tulokset olivat hypoteesien mukaisia, eli seurannassa PTSD:stä parantuneet voivat edelleen huonommin kuin ne, joilla ei oltu koskaan todettu PTSD:tä. PTSD:stä parantuneet voivat kuitenkin paremmin kuin seurannassa PTSD:stä kärsineet. Tulokset ovat edeltävän tutkimuksen tuloksien mukaisia ja tukevat oletusta, että PTSD:llä on pitkäaikaisia, hyvinvointia laskevia vaikutuksia, jotka ylettyvät pidemmälle kuin diagnoosin voimassaolo. Tulokset korostavat myös tarvetta vakiinnuttaa osittainen PTSD ja pidempään jatkuvat, toimintakykyä laskevat traumaperäiset oireet osaksi traumatutkimusta ja traumojen hoitoprosesseja.