Browsing by Subject "väkivalta"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2019)Johdanto: Pahoinpitelyn aiheuttamat kasvomurtumat ovat yleistyneet länsimaissa. Alkoholi ja muut päihteet lisäävät näiden vammojen esiintyvyyttä. Tyypillisesti pahoinpitelyn uhrina on nuori mies, iältään 15-34-vuotias. Vamman aiheuttajana on useimmiten lyöminen nyrkillä ja iskun kohteena on tavallisimmin alaleuka. Humalajuomisella sekä päihteiden käytöllä on selvä yhteys vammautumiseen. Ajankohtana merkittävimpiä ovat kesäkuukaudet sekä viikonloput näiden vammojen esiintymiselle. Kasvomurtuman yhteydessä syntynyt oheisvamma, esimerkiksi aivovamma, voi olla hengenvaarallinen. Menetelmät: Aihetta lähestyttiin kirjallisuuskatsauksen keinoin. Kirjallisuuskatsauksen metodina käytettiin tässä tutkielmassa kuvailevaa narratiivista yleiskatsauksen tyyliä. Tulokset: Alkoholi ja muut päihteet ovat riskitekijöitä kasvomurtumille erityisesti pahoinpitelytapauksissa, mutta päihteet altistavat myös muiden vammamekanismien seurauksena syntyville kasvomurtumille. Jopa 74 % pahoinpidellyistä kasvomurtumapotilaista on ollut alkoholin ja 38 % muiden päihteiden vaikutuksen alaisina. Ennaltaehkäisyn merkitys tulee esiin useissa tutkimuksissa ja tutkijat näkevät kasvovammojen olevan tietyiltä osin ehkäistävissä. Valistamisella voitaisiin vaikuttaa tähän merkittävästi yhteiskunnan taloutta kuormittavaan erikoissairaanhoitoon. Kiireisellä poliklinikalla voidaan lyhyellä kyselyllä kartoittaa potilaan alkoholin ja päihteiden käyttöä. Pohdinta ja johtopäätökset: Kasvojen murtuminen aiheuttaa usein merkittävää haittaa yksilölle ja päihteiden käyttö altistaa vammautumiselle. Päihteiden käyttöön voitaisiin tarvittaessa tehokkaasti puuttua vammautumisen yhteydessä. Ensiapupoliklinikan hoitohenkilökunta on avainasemassa tunnistamassa päihteiden väärinkäyttöä ja käytön haitat tulisi ottaa esiin lyhyen haastattelun (mini-intervention) avulla kaikkien päihteitä yli riskirajojen käyttävien kasvomurtumapotilaiden kohdalla. Tarvittaisiin lisää seurantatutkimusten tuloksia päihteiden vaikutuksista kasvomurtumapotilaihin väkivaltatapauksissa.
-
(2022)Tiivistelmä - Referat - Abstract Työväkivalta on toimintaa, jossa työntekijää uhkaillaan tai pahoinpidellään työssä, ja joka suoraan tai epäsuoraan vaarantaa hänen turvallisuutensa, hyvinvointinsa ja terveytensä. Suomessa työväkivaltaa ja sen uhkaa on pyritty ehkäisemään lainsäädännöllä esimerkiksi vaatimalla työnantajalta ennaltamäärättyjä toimia, mikäli työn katsotaan sisältävän ilmeistä väkivallan uhkaa. Työväkivallan on tutkimuksissa kuvattu aiheuttavan uhreilleen niin fyysisiä kuin psyykkisiä ongelmia, kuten kipuja, masennusta, uniongelmia sekä työ- ja toimintakyvyn laskua. Sosiaali- ja terveysala on katsottu niin maailmanlaajuisesti, kuin Suomessakin kuuluvan työväkivallan riskialoihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on luoda suomenkielinen kirjallisuuskatsaus lääkäreiden kohtaaman työväkivallan yleisyydestä, sen riskitekijöistä, terveysvaikutuksista ja ennaltaehkäisemisestä. Kirjallisuuskatsauksen lähdeaineistona käytettiin suomalaisesta Medic- tietokannasta ja PubMedistä haettuja aihetta käsitteleviä artikkeleita. Vuonna 2020 4,1 % suomalaisista työntekijöistä ilmoitti kokeneensa väkivaltaa työssä. Vuonna 2019 Lääkäriliiton suorittamassa ”Lääkärien työolot ja terveys”- kyselyssä 12 % suomalaisista lääkäreistä ilmoitti kohdanneensa työväkivaltaa edellisen vuoden aikana. Heistä noin 1 % oli joutunut fyysisen työväkivallan kohteeksi. Työväkivaltaa kohdanneiden lääkäreiden määrä on Suomessa laskenut, sillä ensimmäisessä sitä koskevassa tutkimuksessa vuonna 1997 työväkivaltaa oli kohdannut 22,3 % lääkäreistä. Lääkäreiden kokema väkivallan yleisyys vaihtelee valtioittain. Tutkimusten mukaan ympäri maailman eniten työväkivaltaa kohtaavat nuoret, kokemattomammat ja erikoistumattomat lääkärit. Työväkivallan riski on suurin päivystystyössä ja psykiatrisissa hoitoyksiköissä. Lääkäreiden kohtaaman väkivallan riskiä lisäsivät potilaiden pitkät odotusajat, työpisteen alimiehitys, päihtyneet tai sekavat potilaat ja riittämättömät turvallisuuspalvelut ja -laitteet. Lääkäreiden kohtaaman työväkivallan ehkäisyyn tarkoitettuja interventioita on tutkittu vähän, ja tällaisille tutkimuksille on tarvetta tulevaisuudessa. Tutkielman lopussa pohdinnassa annetaan ehdotuksia, joilla väkivaltaa voitaisiin lääkärin työssä ehkäistä.
-
(2017)Several risk factors focusing on individual differences and environmental aspects are associated with delinquency. The relationship between Big Five -personality traits and antisocial behaviour has been studied extensively. Especially agreeableness and conscientiousness have been found to decrease the probability for antisocial behaviour. Negative experiences attained in family environment, such as violence, have been found to increase the probability for antisocial behaviour and especially violent delinquency. The aim of this study is to explore the relationship between five personality traits, experienced violence within 12 months, experienced corporal punishment within last 12 months and violent delinquency of Finnish youth. Data from Finnish Self-Report Delinquency Study 2012 was used in this study. Data consists of 4855 youngsters (aged 15-16 years) randomly selected from 51 upper comprehensive schools around Finland. Logistic regression was used in analyzing the data. Personality traits, experienced violence and experienced corporal punishment were used to predict the occurrence of violent delinquency. Agreeableness, as well as conscientiousness, predicted less violent criminal acts. Against the expectations, neurotic youth committed less violent acts whereas extraverted youth committed more violent acts. Young people who have experienced corporal punishment within last year were more likely to exhibit violent behaviour than youngsters who had not been punished corporally during the last 12 months. Young people who had experienced violence within family committed more violent acts than young people who did not have violent experiences at home. The results highlight the need for interventions aimed at reducing violence and corporal punishment at home environments.
-
(2021)Aims: Healthcare workers commonly suffer from workplace aggression, so it is important to understand factors that may increase its risk. Previous studies have shown that job demands increase the risk of inappropriate treatment at workplace. Furthermore, poorly functioning, and constantly changing information systems form a major work stressor for doctors. Therefore, the current study examines if physicians that re-port higher levels of stress related to information systems are also more likely to re-port experiencing workplace aggression. Methods: The sample for the study (n=3327) was collected in the cross-sectional Finnish Physicians’ Working Conditions and Health 2019 -study. Both physical and non-physical aggression were measured, and a combined variable for general aggression was also formed from them. For non-physical aggression, also the perpetrator of aggression was examined: patients or their relatives, and co-workers or superiors. For each type of aggression, logistic regression analysis was used with stress related to in-formation systems as the predictive variable. Results and conclusions: Higher levels of stress related to information systems were associated with higher likelihood of aggression in all types of aggression. The association was strongest with non-physical aggression. These results emphasize the importance of designing functional information systems to improve both the wellbeing of physicians and the quality of patient care in the future. However, the current findings warrant more research, especially regarding the possible mediating factors between stress related to information systems and workplace aggression.
-
(2017)Objective. The number of children and adolescents placed outside home has almost doubled in last 20 years. It is well known that foster youth, especially boys, have increased risk for violent behavior. Youth with most severe conduct problems are placed in residential schools which are closed institutions where foster care can be organized. Reasons behind the placement decision are usually both child- and parent-related, for instance absences from school, conduct problems, substance use, and maltreatment. Thus, residential school youth have several risk factors which are associated with violence and criminality. The aim of this study was to examine age distribution of violent crimes, how foster care history predicts them, and consider the frequency of violent crimes in adulthood among former residential school youth. Methods. Participants were youth placed in residential school in 1991, 1996, 200, and 2006 (n = 861). Each residential school adolescents had five control youth (n = 3601) matched by background variables. Discrete-time survival analysis was used to examine the age distribution of first violent crime. Logistic and Poisson regressions were used to examine does foster care history predict violent crimes and the number of them. Results and discussion. Residential school youth committed more crimes than control subjects and males more than females. The probability of getting a conviction is highest during adolescence and early twenties among residential school subjects. After that the risk begins to decline reaching the same level with control subjects around age 30. Younger age at the beginning of the residential school placement and shorter duration of that placement were associated with higher risk of getting a conviction. Furthermore, older age at the beginning of the first placement, younger age at the beginning of residential school placement, and shorter duration of that placement were associated with higher risk of having more convictions. The results verify that residential school youth are the most challenging group in foster care and address the need of better interventions for youth at risk for severe problem behavior. When identifying risk development early enough, support of youth's development is possible before the situation escalates. For instance, intervening in problems in child's living circumstances and behavior both earlier and more easily improve the prediction of adulthood.
Now showing items 1-5 of 5