Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "yksinäisyys"

Sort by: Order: Results:

  • Muttonen, Elli (2022)
    Tavoitteet: Ikääntyneiden kokema yksinäisyys on noussut keskusteluun ja moninaisen tutkimuskentän kohteeksi erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Ikääntymiseen liittyviä teemoja sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta on tärkeä tarkastella väestön ikääntyessä. Pandemiaa vastaan taisteltiin fyysisen eristämisen keinoin, ja tämä kohdistui erityisesti ikääntyneisiin. Tämä on entisestään nostanut huolta ikääntyneiden pärjäämisestä. Keskeistä on miettiä, että oliko pandemian aiheuttamat sivuvahingot, kuten koettu yksinäisyys, suurempi ongelma kuin suorat viruksen riskit terveydelle. Tässä tutkimuksessa kuvataan suomalaisten vanhuspalvelujen asiakkaiden kokemaa yksinäisyyttä korona-aikana. Tutkimuksella tarkastellaan sitä, että minkälaisia vaikutuksia korona-ajan rajoitustoimilla on ikääntyneiden koettuun yksinäisyyteen ja mitä tekijöitä yksinäisyyden kokemisen taustalla on. Tutkimuksessa oletetaan aiempien tutkimusten pohjalta, että korona-ajan rajoitustoimet lisäsivät yksinäisyyden kokemista sekä myös, että yksinäisyyden taustalla on erinäisiä sosiaaliseen vähyyteen liittyviä tekijöitä. Menetelmät: Tämä tutkimus on toteutettu osana Terveyden & hyvinvoinnin laitoksen (THL) ”Vanhus-palveluiden tila” (Vanpal) -tutkimushanketta. Tutkimuksen aineistot koostuvat suomalaisille ympäri-vuorokautisen hoidon ja kotihoidon toimintayksiköille (Vanpal) sekä vanhuspalveluiden asiakkaille (VANKO) toteutetuista sähköisistä kyselyistä, jotka yhdistettiin tämän tutkimuksen analyysejä varten. Poikkileikkausaineistot on kerätty marraskuu 2020 – tammikuu 2021 välisenä aikana. Tämän tutkimuksen tilastolliset analyysit suoritettiin huhtikuussa 2022. Tulokset ja johtopäätökset: Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vanhuspalvelujen asiakkaat ovat olleet yksinäisiä korona-aikana, sillä sekä kotihoidossa että ympärivuorokautisessa hoidossa lähes 40 % ikääntyneistä kokivat olevansa yksinäisiä korona-aikana eikä palvelumuotojen välillä ollut eroa yksinäisyyden kokemisen määrässä. Yksinäisyyden taustalla olevat tekijät tämän tutkimuksen perusteella voidaan jakaa hoitajiin, läheisiin ja ystäviin sekä yksilöön liittyviin tekijöihin. Tämän tutkimuksen mukaan riittämättömäksi koettu hoitajien aika oli suurin riskitekijä yksinäiseksi itsensä kokemisen taustalla. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, ettei fyysinen eristäminen ei ole ongelmaton rajoitustoimenpide pandemiasta turvautumisessa. Yksinäisyyskriisi on todellinen ja on tärkeää, että asia otetaan vakavasti. Yksinäisyyden kokemiseen voidaan puuttua keskittymällä sosiaalisten tekijöiden määrän sekä laadun parantamiseen sekä vuorovaikutuksen palauttamiseen.
  • Lehtola, Emma (2023)
    Tavoitteet. Syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyden häiriötä ja yksi keskeinen riskitekijä syömishäiriöille voi olla koettu yksinäisyys. Yksinäisyys ja syömishäiriöoireilu ovat taas olleet yhteydessä masennusoireiluun, joka voikin toimia yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteyttä välittävänä tekijänä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko yksinäisyys yhteydessä kohonneeseen syömishäiriöriskiin ja välittävätkö masennusoireet tätä yhteyttä korkeakouluopiskelijoilla. Koska syömishäiriöt ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä, tarkastellaan tutkimuksessa myös sitä, löytyykö mahdollisesta yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteydestä sukupuolieroja. Ensimmäiseksi hypoteesiksi asetettiin, että henkilöillä, jotka kokevat enemmän yksinäisyyttä, on suurempi riski sairastua syömishäiriöön. Toiseksi hypoteesiksi asetettiin, että masennusoireiden voidaan odottaa välittävän yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun välistä yhteyttä. Kolmanneksi hypoteesiksi asetettiin, että yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun välisen yhteyden voidaan odottaa olevan voimakkaampi naisilla. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2021 korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen aineistoa. Tutkimukseen osallistui 6258 korkeakouluopiskelijaa. Arviointimenetelminä käytettiin yksinäisyyden mittaamiseen yksittäistä suoraa kysymystä ”Tunnetko itsesi yksinäiseksi?”, syömishäiriöoireilun mittaamiseen Scoff- syömishäiriöseulaa ja masennusoireiden mittaamiseen General Health Questionnaire 12:a (GHQ-12). Yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteyttä sekä sukupuolen vaikutusta kyseiseen yhteyteen tarkasteltiin logistisen regression avulla. Masennusoireiden välittävää vaikutusta syömishäiriöoireilun ja yksinäisyyden väliseen yhteyteen tarkasteltiin kausaalisella mediaatioanalyysilla. Tulokset. Yksinäisyys oli yhteydessä korkeampaan syömishäiriöriskiin. Myös naissukupuoli oli yhteydessä korkeampaan syömishäiriöriskiin. Yksinäisyyden ja sukupuolen yhdysvaikutus ei ollut yhteydessä syömishäiriöriskiin. Masennusoireet välittivät yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun välistä yhteyttä. Johtopäätökset. Yksinäisyyden ja mielenterveyden väliset yhteydet ovat todennäköisesti kompleksisia ja monisuuntaisia. Yksinäisyys saattaa kuitenkin olla yksi riskitekijä syömishäiriöille korkeakouluopiskelijoilla. Masennusoireet voivat toimia merkittävänä välittävänä tekijänä yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteydessä. Yksinäisyyteen puuttuminen ja sen ennaltaehkäisy on tärkeää syömishäiriöiden ehkäisemiseksi. Kliinisessä kontekstissa yksinäisyyden sekä masennusoireiden aiheuttama kohonnut syömishäiriöriski on tärkeää huomioida etenkin naisopiskelijoiden kohdalla erityisen kohonneen riskin vuoksi. Yksinäisyys ja masennusoireet voivat myös toimia syömishäiriöoireilua ylläpitävinä ja voimistavina tekijöinä. Tulevaisuudessa erityisesti masennuksen yksinäisyyden ja syömishäiriöiden välistä yhteyttä välittävästä vaikutuksesta olisi tärkeää tehdä pitkittäistä tutkimusta. Tutkimusta tarvitaan myös syömishäiriöiden ilmenemisestä miehillä sekä laajemmin muiden syömishäiriöiden osalta. Objectives. Eating disorders are severe mental health problems and perceived loneliness may be one of the key risk factors for eating disorders. Loneliness and eating disorders are, in turn, both related to depressive symptoms suggesting that depressive symptoms may mediate the association between loneliness and eating disorder symptoms. This study aims to investigate whether loneliness is associated with eating disorder risk and whether depressive symptoms mediate this association among higher education institute students. Because eating disorders are more prevalent in females than males, the study also explores potential gender differences in the relationship between loneliness and eating disorders. The first hypothesis is that individuals experiencing more loneliness have a higher risk of developing an eating disorder. The second hypothesis is that depressive symptoms mediate the association between loneliness and eating disorders. The third hypothesis is that the association between loneliness and eating disorders is stronger in females. Methods. The data used in the study is from the Finnish Student Health and Well-being Survey conducted by the Finnish institute for health and welfare in 2021. The sample consisted of 6258 higher education institution students. Loneliness was assessed using a single direct question, “Do you feel lonely?”, eating disorder symptoms were assessed using the General Health Questionnaire 12 (GHQ-12). Logistic regression was used to examine the association between loneliness and eating disorders as well as the influence of gender on this association. Causal mediation analysis was used to explore the mediating effect of depressive symptoms on the association between loneliness and eating disorders. Results. Loneliness was associated with a higher eating disorder risk. Female gender was also associated with a higher eating disorder risk. The interaction between loneliness and gender was not associated with eating disorder risk. Depressive symptoms mediated the association between loneliness and eating disorders. Conclusions. The connections between loneliness and mental health are likely to be complex and multidirectional. However, loneliness may serve as one of the risk factors for the onset of eating disorders among higher education institution students. Depressive symptoms can be a notable mediating factor in the relationship between loneliness and eating disorders. Addressing and preventing loneliness are important for the prevention of eating disorders. In a clinical context, it is important to consider the elevated risk of an eating disorder caused by loneliness and depressive symptoms, particularly among female students. Loneliness and depressive symptoms can also maintain and worsen eating disorder symptoms. Future research should focus on investigating the mediating effect of depression on the relationship between loneliness and eating disorders longitudinally. Research is also needed to explore the expression of eating disorders in males and eating disorders more broadly.