Browsing by Subject "yksinäisyys"

Tavoitteet. Syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyden häiriötä ja yksi keskeinen riskitekijä syömishäiriöille voi olla koettu yksinäisyys. Yksinäisyys ja syömishäiriöoireilu ovat taas olleet yhteydessä masennusoireiluun, joka voikin toimia yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteyttä välittävänä tekijänä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko yksinäisyys yhteydessä kohonneeseen syömishäiriöriskiin ja välittävätkö masennusoireet tätä yhteyttä korkeakouluopiskelijoilla. Koska syömishäiriöt ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä, tarkastellaan tutkimuksessa myös sitä, löytyykö mahdollisesta yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteydestä sukupuolieroja. Ensimmäiseksi hypoteesiksi asetettiin, että henkilöillä, jotka kokevat enemmän yksinäisyyttä, on suurempi riski sairastua syömishäiriöön. Toiseksi hypoteesiksi asetettiin, että masennusoireiden voidaan odottaa välittävän yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun välistä yhteyttä. Kolmanneksi hypoteesiksi asetettiin, että yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun välisen yhteyden voidaan odottaa olevan voimakkaampi naisilla. Menetelmät. Tutkimuksessa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2021 korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen aineistoa. Tutkimukseen osallistui 6258 korkeakouluopiskelijaa. Arviointimenetelminä käytettiin yksinäisyyden mittaamiseen yksittäistä suoraa kysymystä ”Tunnetko itsesi yksinäiseksi?”, syömishäiriöoireilun mittaamiseen Scoff- syömishäiriöseulaa ja masennusoireiden mittaamiseen General Health Questionnaire 12:a (GHQ-12). Yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteyttä sekä sukupuolen vaikutusta kyseiseen yhteyteen tarkasteltiin logistisen regression avulla. Masennusoireiden välittävää vaikutusta syömishäiriöoireilun ja yksinäisyyden väliseen yhteyteen tarkasteltiin kausaalisella mediaatioanalyysilla. Tulokset. Yksinäisyys oli yhteydessä korkeampaan syömishäiriöriskiin. Myös naissukupuoli oli yhteydessä korkeampaan syömishäiriöriskiin. Yksinäisyyden ja sukupuolen yhdysvaikutus ei ollut yhteydessä syömishäiriöriskiin. Masennusoireet välittivät yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun välistä yhteyttä. Johtopäätökset. Yksinäisyyden ja mielenterveyden väliset yhteydet ovat todennäköisesti kompleksisia ja monisuuntaisia. Yksinäisyys saattaa kuitenkin olla yksi riskitekijä syömishäiriöille korkeakouluopiskelijoilla. Masennusoireet voivat toimia merkittävänä välittävänä tekijänä yksinäisyyden ja syömishäiriöoireilun yhteydessä. Yksinäisyyteen puuttuminen ja sen ennaltaehkäisy on tärkeää syömishäiriöiden ehkäisemiseksi. Kliinisessä kontekstissa yksinäisyyden sekä masennusoireiden aiheuttama kohonnut syömishäiriöriski on tärkeää huomioida etenkin naisopiskelijoiden kohdalla erityisen kohonneen riskin vuoksi. Yksinäisyys ja masennusoireet voivat myös toimia syömishäiriöoireilua ylläpitävinä ja voimistavina tekijöinä. Tulevaisuudessa erityisesti masennuksen yksinäisyyden ja syömishäiriöiden välistä yhteyttä välittävästä vaikutuksesta olisi tärkeää tehdä pitkittäistä tutkimusta. Tutkimusta tarvitaan myös syömishäiriöiden ilmenemisestä miehillä sekä laajemmin muiden syömishäiriöiden osalta. Objectives. Eating disorders are severe mental health problems and perceived loneliness may be one of the key risk factors for eating disorders. Loneliness and eating disorders are, in turn, both related to depressive symptoms suggesting that depressive symptoms may mediate the association between loneliness and eating disorder symptoms. This study aims to investigate whether loneliness is associated with eating disorder risk and whether depressive symptoms mediate this association among higher education institute students. Because eating disorders are more prevalent in females than males, the study also explores potential gender differences in the relationship between loneliness and eating disorders. The first hypothesis is that individuals experiencing more loneliness have a higher risk of developing an eating disorder. The second hypothesis is that depressive symptoms mediate the association between loneliness and eating disorders. The third hypothesis is that the association between loneliness and eating disorders is stronger in females. Methods. The data used in the study is from the Finnish Student Health and Well-being Survey conducted by the Finnish institute for health and welfare in 2021. The sample consisted of 6258 higher education institution students. Loneliness was assessed using a single direct question, “Do you feel lonely?”, eating disorder symptoms were assessed using the General Health Questionnaire 12 (GHQ-12). Logistic regression was used to examine the association between loneliness and eating disorders as well as the influence of gender on this association. Causal mediation analysis was used to explore the mediating effect of depressive symptoms on the association between loneliness and eating disorders. Results. Loneliness was associated with a higher eating disorder risk. Female gender was also associated with a higher eating disorder risk. The interaction between loneliness and gender was not associated with eating disorder risk. Depressive symptoms mediated the association between loneliness and eating disorders. Conclusions. The connections between loneliness and mental health are likely to be complex and multidirectional. However, loneliness may serve as one of the risk factors for the onset of eating disorders among higher education institution students. Depressive symptoms can be a notable mediating factor in the relationship between loneliness and eating disorders. Addressing and preventing loneliness are important for the prevention of eating disorders. In a clinical context, it is important to consider the elevated risk of an eating disorder caused by loneliness and depressive symptoms, particularly among female students. Loneliness and depressive symptoms can also maintain and worsen eating disorder symptoms. Future research should focus on investigating the mediating effect of depression on the relationship between loneliness and eating disorders longitudinally. Research is also needed to explore the expression of eating disorders in males and eating disorders more broadly.