Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Faculty of Agriculture and Forestry

 

Recent Submissions

  • Mikkola, Arttu (2023)
    Wood-decaying fungi of Basidiomycota are important decomposers of wood and plant biomass in nature. Interactions of five birch-wood decaying fungi (Fomitopsis pinicola, Fp; Fomitopsis betulina, Fb; Phlebia radiata, Pr; Fomes fomentarius, Ff; Schizophyllum commune, Sc) were studied by forming combinations of two, three or five fungal species and cultivating them on low-nitrogen liquid medium, and on three different agar media. Of the fungal species studied, Sc was the most dominant at the metabolic level. Pr was more dominant than Fp, Ff and Fb, while Fp was more dominant than Ff and Fb. This conclusion was supported by measurements from the cultivations on liquid medium (pH, enzyme activities, antioxidant and reduction ability, sugar consumption), non-metric multidimensional scaling (NMDS) analysis and compounds found in extracts from culture fluids and mycelia. Three variations of mycelial interactions were observed when fungal combinations were cultivated on agar media: inhibition and two types of co-existence. Tens of compound peaks were detected in HPLC-chromatograms of the culture fluid and mycelial extracts, but only a part of the compounds could be identified. The presence of two or more fungal species in the cultivations increased the number of peaks in the chromatograms indicating the potential of co-cultivation as a method for production of new natural compounds. Several extracts showed weak antibacterial properties. These results suggest that larger-scale cultivations, more concentrated extracts, and isolation of the numerous compounds in the extracts could facilitate finding and identifying antimicrobial substances produced by fungi.
  • Höckerstedt, Ragnar (2024)
    Den omfattande användningen av skogarna i Finland ledde 1928 till ett förbud av det okontrollerade blädningsbruket. Okontrollerade blädningar var allmänt förekommande i Finland och hade på många platser kraftigt utarmat landets skogar. År 2014, efter nästan ett sekel av förbud, legaliserades den olikåldriga skogsskötseln i Finland. Skogslagsändringen innebar en tydlig liberalisering av den produktionsinriktade skogslagen. Skötseln av olikåldriga bestånd, som vanligtvis utförs genom plock- eller luckhuggningar, bygger på odling av träd i flera skikt samtidigt. Olikåldriga skogar förnyas inte genom kraftiga ingrepp, utan skogens föryngring sker kontinuerligt genom återkommande beståndsvårdande avverkningar. Granen är särskilt lämpad för flerskiktade bestånd bland de ekonomiskt betydande trädslagen i Finland, eftersom arten är skuggtålig och naturligt förnyar sig i en sluten skog. Drivningen i olikåldriga bestånd, det vill säga avverkning och transport av virke från skogen till vägen, skiljer sig tydligt från likåldriga bestånd. När stora träd fälls och bearbetas, är risken för skador på plantor och träd hög. Enligt skogslagen bör drivningen utföras så att skador undviks på det kvarvarande beståndet. Vid virkesdrivning får andelen skadade träd inte överstiga 15 procent efter drivningen. De vetenskapliga uppföljningarna av olikåldriga granbestånd i Nordeuropa, som behandlar drivningsskador vid mekaniskt utförda plockhuggningar, är få till antalet. En del forskningsresultat visar att 8,7–13,8 % av träden har skadats, medan andra indikerar att endast 4,2–5,7 % av de mätta träden har skadats. Finlands skogscentral, som ansvarar för övervakning av olika skogslagstiftningar i Finland, har för Jord- och skogsbruksministeriet systematiskt övervakat drivningskvaliteten från plockhuggningar i olikåldriga granbestånd. Mellan 2015 och 2022 genomfördes sammanlagt 134 granskningar i nyligen plockhuggna olikåldriga bestånd. Resultaten från de 134 granskningarna, som har analyserats närmare i pro gradu-arbetet, visar att endast 5,8% av alla träd har skadats vid ingreppen. Beståndens olikåldriga karaktär påverkade inte heller förekomsten av skadade träd, eftersom tydligt flerskiktade bestånd (n=27) inte uppvisade fler skador än delvis flerskiktade bestånd (n=105). Det är ändå för tidigt att dra några definitiva slutsatser, om skillnader grupperna emellan, trots att det är tydligt att endast 5,8 % av alla träd i studien har skadats av ingreppen.
  • Lievonen, Isabella (2024)
    Huoltovarmuuden merkitys kasvaa maailmalla ja Suomessa. Yksityisteiden kunto ja ylläpitäminen tukevat Suomen huoltovarmuutta ja kestävää metsätaloutta. Maastoinventoinneilla yksityisteiden kunnon määrittäminen vie paljon resursseja ja on hidasta, joten kunnon määrittämiselle tarvitaan kaukokartoituspohjaisia ratkaisuja. Laserkeilaus loisi suuren edun yksityisteiden kunnon kartoittamisessa, koska näin saadaan kerättyä laajalta alueelta nopeasti tietoa. Lisäksi samaa metsävarojeninventointiin kerättävää laserkeilausaineistoa voidaan hyödyntää myös yksityisteiden tarkastelussa. Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin TIESIT-hankkeelle tuotetun tiheäpulssisen laserkeilaustulkinnan tarkkuutta ja epäkohtia yksityisteiden kuntotiedon määrityksessä. Maisterintutkielma on tehty Suomen metsäkeskuksen toimeksiantona ja on osana TIESIT-hanketta. Tuotettua tulkintaa vertailtiin todellisiin yksityisteiden kuntoa määrittäviin arvoihin, jotka kerättiin maastomittauksilla. Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää lasertulkinnan yhteneväisyys todelliseen tien kuntoon ja löytää mahdolliset ongelmakohdat. Tutkimuskysymyksissä pohdittiin tiheäpulssisen laserkeilausaineiston tulkinnan vastaavuutta yksityisteiden kunnolle verrattaessa todelliseen kuntoon, ja minkä kuntomuuttujan määritys oli lasertulkinnalle haastavinta. Lisäksi pohdittiin mahdollisia syitä virheiden ja epätarkkuuksien tapahtumiselle. Tutkimuksella oli tavoitteena tuoda esille TIESIT-hankkeelle tuotetun lasertulkinnan täsmällisyyttä sekä mahdollisia parannuskohtia. Kuntomuuttujina tutkimuksessa käytettiin ajoradan leveyttä ja urasyvyyttä. Lasertulkinnan mittausvirhettä tarkasteltiin harhan, RMSE: n ja RMSE-% avulla. Lisäksi aineistolle selvitettiin kuntoluokkien oikeinluokitukset koealoittain, tarkimmat ja epätarkimmat tulkinnat sekä paritettu t-testi ja Spearmanin korrelaatioita. Kuntoluokat jaettiin TIESIT-hankkeessa kolmeen luokkaan, joita noudatettiin myös tässä tutkielmassa: hyvä, kohtalainen ja huono. Aineistona käytettiin TIESIT-hankkeelle tuotettua lasertulkintapilottia tien eri kuntomuuttujille ja maastoaineistoa. Lisäksi käytin erilaisia lisätietolähteitä kohteiden ominaisuuksien ja mahdollisten virheidenaiheuttajien tulkinnassa. Koealoja oli tutkimuksessa 104 ja ne sijoittuivat eteläiseen Kouvolaan. Koealat satunnaistettiin ennen maastomittauksia ja otokseen varmistettiin yksityisteiden ominaisuuksien sekä ympäröivän puuston erilaisuus. Lasertulkinnan onnistuminen kuntoluokkien määritykselle oli 44 %. Eri kuntomuuttujien sekä luokkien onnistuminen asettui 6—65 % välille. Heikoiten lasertulkinta luokitteli leveydeltään huonossa kunnossa olevat tiet. Kuntomuuttujista urasyvyyden määrittäminen oli lasertulkinnalle haastavinta. Lasertulkinta tuotti tilastollisesti merkitsevästi yliarviota urasyvyyksien määrittämisessä. Lasertulkinta epäonnistui eniten niillä koealoilla, joilla esiintyi matalaa kasvillisuutta, varttunutta puustoa ja heikkoja tieprofiileja, joten nämä ominaisuudet voisivat olla syitä tulkinnassa tapahtuneisiin virheisiin. Lisäksi tuotetun tulkinnan malleissa ja algoritmeissa, jotka olivat tässä tutkimuksessa tuntemattomat, voi esiintyä myös virheidenaiheuttajia. TIESIT-hankkeelle tuotettu lasertulkinta ei ollut tarpeeksi tarkka yksityisteiden kuntomuuttujien määrityksessä ja kuntoluokkien luokittelu epäonnistui yli puolella tapauksista. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin myös onnistuneita kohteita ja löydettiin lasertulkinnalle mahdollisia virheidenaiheuttajia. Tiheäpulssisen laserkeilausaineiston käyttö luo silti tehokkaan apuvälineen yksityisteiden kuntotiedon arviointiin. Lasertulkinnan avulla maastokäyntejä pystytään vähentämään ja suurempia alueita saadaan inventoitua lyhyessä ajassa. Tulevaisuudessa on tärkeää ottaa huomioon erilaiset virhelähteet ja tuottaa referenssimittauksia lasertulkinnan tuloksille maastossa, jotta voidaan parantaa yksityisteiden kuntokartoituksen tarkkuutta ja luotettavuutta.
  • Auer, Johanna (2024)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten monialaiset maatalousyrittäjät ovat menestyneet suhteessa muihin maatalousyrittäjiin. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, millaista yrittäjyysosaamista menestyneillä maatalousyrittäjillä on sekä havaita mahdolliset erot monialaisten ja muiden maatalousyrittäjien osaamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Entrepreneurial Competence Frameworkia (EntreComp), jota on käytetty tähän mennessä vähän yrittäjyyden tutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamista hahmottaa EntreComp -viitekehyksen kautta. Tutkimuksen aineistona toimi Luonnonvarakeskuksen, Työtehoseuran sekä Pellervon taloustutkimuksen toteuttamassa Smart Farmers -hankkeessa vuonna 2021 tehty viljelijäkysely. Kyselyyn vastasi 1342 satunnaisotannalla Ruokaviraston maatilayrittäjärekisteristä poimittua viljelijää. Tutkimuksessa hyödynnettiin Smart Farmers -hankkeessa muodostettua menestyksen määritelmää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jossa aineistoa käsiteltiin määrällisillä analyysimenetelmillä tarkastelemalla jakaumia ja ristiintaulukoimalla muuttujia vertailtavien ryhmien suhteen. Lisäksi muuttujien välistä riippuvuutta selvitettiin tilastollisin testein. Sekä monialaisilla että muilla maatalousyrittäjillä vahvimpia yrittäjyysosaamisen osa-alueita olivat tuotanto-osaaminen, riskienhallinta ja itsensä johtaminen. Monialaiset hallitsivat muita maatalousyrittäjiä paremmin uuden teknologian, mitä selittää mahdollisesti se, että merkittävä osa kyselyyn vastanneista monialaisista yrittäjistä harjoitti maatalouden ohella koneurakointia ja monialaisilla maatalousyrittäjillä oli enemmän maatalousalan koulutusta. Monialaiset olivat myös menestyneempiä kuin muut maatalousyrittäjät, mutta parempaan menestykseen ei tässä tutkimuksessa löytynyt selkeää syytä. EntreComp- viitekehyksen soveltuvuutta maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamisen mallintamiseen kokeiltiin tutkimalla menestyneiden maatalousyrittäjien osaamista. Tuloksista voidaan päätellä, että maatalousyrittäjillä on EntreCompissa esitettyjä kompetensseja. EntreComp vaikuttaisi siis sopivan myös maatalousyrittäjien tutkimukseen. Jatkotutkimusta monialaisten maatalousyrittäjien menestystekijöistä voisi tehdä EntreComp -viitekehystä hyödyntäen.
  • Santapakka, Emmi (2024)
    Raskitus on vanha leivän leivontamenetelmä, jossa vesi-jauho-seosta fermentoidaan mik-robien avulla. Sillä on monia hyötyjä, kuten leivän vanhenemisen hidastuminen, kiven-näisaineiden biosaatavuuden parantuminen ja intensiivisempi maku. Raskituksella voi-daan myös parantaa leivän teknologisia ominaisuuksia, kuten vähentää sisuksen kovuutta ja suurentaa ominaistilavuutta. Raskitusta käytetään yleisesti ruisleivän leivonnassa, sillä rukiin α-amylaasin pitoisuus on korkea, ja raskittamisen aiheuttama pH:n lasku estää sen liiallista toimintaa leivonnan aikana. Kauraleivonta taas on kasvattanut suosiotaan vii-meisten vuosien aikana, mutta raskitus ei ole kauraleivonnassa vielä yleistä. Tämän tut-kielman tavoitteena oli tutkia, miten raskitus vaikuttaa ruis- ja kauraleipien teknologisiin ominaisuuksiin. Tutkimus toteutettiin leipomalla ruis- ja kauraleipiä erilaisten raskien avulla ja analysoi-malla niiden teknologisia ominaisuuksia. Ruisraskit valmistettiin kolmella erilaisella mikrobikombinaatiolla: SPC, C1 ja C2. Kauraraskien valmistukseen käytettiin yhtä mik-robikombinaatiota (C1), mutta raskin aktiivisena ainesosana toimi joko kauramaltaat tai idätetyt kauranjyvät. Tutkituista ominaisuuksista tärkeimmiksi lukeutuivat sisuksen ko-vuus ja leivän ominaistilavuus, sillä ne kertovat leivän laadusta. Sisuksen kovuutta tutkit-tiin rakenneprofiilianalyysillä ja ominaistilavuutta VolScan-laitteella. Näiden ominai-suuksien lisäksi selvitettiin myös leivän happamuus, kosteuspitoisuus sekä laskettiin pais-tohäviöt. Rakenneprofiilianalyysillä leivät tutkittiin yhden ja neljän päivän jälkeen lei-vonnasta, jotta voitiin tutkia raskin vaikutuksia leivän vanhenemiseen. Raskituksen huomattiin parantavan leipien teknologisia ominaisuuksia, koska leivän si-suksen kovuus väheni ja ominaistilavuus suureni. Leivän vanheneminen hidastui raskin käytön myötä. Ominaisuuksien parantuminen oli riippuvainen käytetyistä mikrobeista sekä raskin raaka-aineista. Nämä raaka-aineet olivat ruisleipien kohdalla jauhojen tyyppi ja kauraleipien kohdalla maltaat ja idätetyt jyvät. Kauraleivän kohdalla parantavaa vaiku-tusta teknologisiin ominaisuuksiin havaittiin myös prosessin parametrien ja lisätyn veden määrän muuttamisella.