Browsing by Issue Date

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on ollut selvittää suunnitelmataloudellisten marxisti-leninististen valtiojärjestelmien toteuttamien kollektivisointiprosessien aiheuttamia vaikutuksia maataloustuotannon tuottavuudelle, sekä seuraavasti vertailla näitä vaikutuksia eri tapausvaltioiden välillä. Tutkielmaan on valittu 3 tapausvaltiota: Saksan demokraattinen tasavalta, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliitto, sekä 6 analysoitavaa tuotantokasvia: vehnä, ruis, ohra, kaura, peruna ja sokerijuurikas. Tavoitteeseen vastaamiseksi on tutkielmassa valittu tutkimusmenetelmäksi ekonometrinen regressioanalyysi, jonka keinoin tapausvaltiokohtaiset tulokset on määritetty autokorrelaation korjaavalla Cochrane-Orcutt muunnetulla pienimmän neliösumman menetelmällä (OLS), sekä yhdistettyjen analyysien tulokset kiinteiden vaikutusten regressiolla. Tutkimusaineisto on tutkielmaan johdettu toissijaisesta datasta, ja se on muodoltaan epätasapainoinen paneeliaineisto. Aineistonkäsittelyyn on tutkielmassa hyödynnetty sekä interpolointia että MICE-algoritmia. Tulosten osalta on tapausvaltiokohtaisissa analyyseissä havaittu täydellisen (100%) kollektivisoinnin aiheuttavan tuotannollisia vaikutuksia, jotka vastaavat viljakasveille arvoja väleiltä -770 - +20 kg/ha sekä perunalle ja sokerijuurikkaalle arvoja väleiltä -12420 - +3670 kg/ha, sekä näiden vaikutusten olevan keskiarvollisesti negatiivisia. Laadittujen yhdistettyjen analyysien tulokset ovat vastaavasti saaneet negatiivisia arvoja. Kokonaisuutena nämä tulokset on tutkielmassa havaittu tilastollisesti merkitsevimmiksi tapausvaltioiden osalta Saksan demokraattiselle tasavallalle, sekä analysoitujen tuotantokasvien osalta kauralle, perunalle sekä sokerijuurikkaalle. Johdannaisesti näiden tuloksien on tutkielmassa havaittu tukevan myös aihealueesta aiemmin laadittua tutkimusta, jossa yhteisomisteisten tuotantoyksiköiden heikompaa tuottavuutta on perusteltu esimerkiksi omistusoikeuksien puutteella, heikolla panoskäytön tehokkuudella, toimimattomilla institutionaalisilla rakenteilla, sekä alenneilla kannustimilla tehdä työtä. Johtopäätöksenä marxisti-leninistisin periaattein toteutetun kollektivisoinnin on tutkielmassa todettu aiheuttavan merkittäviä maataloustuotannon tuottavuutta heikentäviä vaikutuksia, sekä marxisti-leninistisen valtiojärjestelmien edesajaman yksityisomistuksen poistamisen olevan ristiriidassa tehokkaasti tuottavan maataloustuotannon kanssa.

Paperiset kupongit ovat olleet varsin perinteinen myynninedistämisen muoto vähittäiskaupassa, mutta mobiililaitteiden kehittyessä ja niiden suosion kasvaessa perinteisten paperisten kuponkien merkitys myynninedistämisen muotona on vähentynyt. Mobiilikupongit ovat digitaalisia kuponkeja, joita vastaanotetaan ja hyödynnetään mobiililaitteen kautta. Tässä tutkielmassa mobiilikuponkeja tarkastellaan päivittäistavarakaupan kontekstissa, ja tutkimus on rajattu koskemaan päivittäistavarakauppaketju Lidlin Lidl Plus –etusovellusta. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia Lidl Plus -etusovelluksen kautta lunastettavien mobiilikuponkien käyttöä, sekä selvittää, millainen rooli mobiilikupongeilla on kuluttajan ostopolulla. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää kuluttajan ostopolkua entistä paremmin, ja sitä kautta esimerkiksi tarjota mobiilikuponkeja tarjoaville yrityksille uusia näkökulmia siihen, kuinka hyödyntää mobiilikuponkeja markkinointiohjelmissaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu myynninedistämiseen sekä ostopolkuun liittyvän kirjallisuuden pohjalta. Teoria-osuudessa tutustutaan myynninedistämisen käsitteeseen, mobiilikuponkeihin myynninedistäjänä sekä ostopolkuun ja sen vaiheisiin. Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2023 hyödyntämällä kahta aineistonkeruumenetelmää. Shop-along -menetelmällä kerättiin havaintoja mobiilikuponkien käytöstä myymälätilanteessa, ja puolistrukturoidulla haastattelulla pyrittiin avaamaan laajemmin muun muassa tutkimushenkilöiden suhtautumista mobiilikuponkeihin ja tarjouksiin yleisesti. Tutkimukseen osallistui 5 henkilöä, jotka käyttivät Lidl Plus -etusovellusta ja sen tarjoamia mobiilikuponkeja aktiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että mobiilikupongeilla voidaan vaikuttaa ostopolun muotoutumiseen ja niillä on oma roolinsa jokaisessa ostopolun vaiheessa. Ostotilannetta edeltävä mobiilikuponkien käyttö voi esimerkiksi ohjata kuluttajan asioimaan nimenomaan Lidl-myymälässä ja saada kuluttajan tekemään ostopäätöksiä jo ennakkoon. Ostotilanteen aikana kuluttaja saattaa olla jatkuvasti kosketuksissa Lidl Plus -sovellukseen, ja mobiilikuponkien käytöllä voi olla jonkin verran vaikutusta siihen, kuinka myymälässä liikutaan ja mitä hyllyvälejä kierretään. Ostotilanteen jälkeen kuluttaja voi arvioida ostokokemustaan. Ostotilanteen jälkeinen mobiilikuponkien käyttö sai tutkimuksen aikana tutkimushenkilön huomaamaan, että kuponki oli jäänyt lunastamatta, ja tästä seurasi pettymys. Toisaalta kuluttaja voi ostotilanteen jälkeen myös iloita saavutetusta raaputuskupongista. Mobiilikupongeilla on kuluttajan ostopolulla moninainen rooli, ja mobiilikupongeilla voidaan vaikuttaa asiakaskokemukseen. Tutkimuksen tulosten perusteella ehdotetaan, että etenkin ostotilannetta edeltävään mobiilikuponkien käyttöön tulisi kannustaa aiempaa enemmän.

Many noble hardwood species of boreal and temperate climate zones will experience increased selection pressure for adaptive traits as climate change proceeds. This will cause shifts in the timing of phenological events such as budburst in spring. Shifts in phenology may disrupt interaction between species and their environment as well as interaction within and between species. Changes in the timing of annual life cycle traits may threaten species’ current fitness and potential to adapt to future climates. The rate and magnitude of phenological shifts will increase along with increasing temperatures. To adapt to changing environmental conditions, species need to possess adaptive variation in life cycle traits. In small and isolated populations at northern margins of species distribution, variation in adaptive traits is threatened by low genetic variation, low gene flow and genetic drift. To preserve the adaptive potential of noble hardwood populations in Finland, ex situ gene conservation collections are established where genetic resources are conserved as living trees. To characterize the adaptive potential currently present in Finnish gene conservation collections of European maple (A. platanoides L.), small-leaved linden (T. cordata Mill.) and European white elm (U. laevis Pall.), the amount of current phenological diversity should be evaluated. For this purpose, budburst progress in the collections was tracked by phenotypic observations on budburst phenological phases in relation to accumulating temperature. The data did not allow for analysis of variance between origin populations; therefore, a more conservative approach was chosen where conserved genetic resources were assessed by examining budburst differentiation between groups of origin populations. The level of differentiation in budburst temperatures is used as an indicator of spring phenological diversity to determine if the conserved origins are adapted to the same spring temperature range. No significant differentiation was found in the timing of budburst between groups of origins. Therefore, the conserved origins are presumed to be adapted to the same spring temperature range within their respective species distribution in Finland. However, low phenological diversity may magnify the threats imposed to these species by climate change. Genetic studies are recommended for deeper understanding of underlying genetic diversity and adaptive potential of the stored genetic resources.

Huoltovarmuuden merkitys kasvaa maailmalla ja Suomessa. Yksityisteiden kunto ja ylläpitäminen tukevat Suomen huoltovarmuutta ja kestävää metsätaloutta. Maastoinventoinneilla yksityisteiden kunnon määrittäminen vie paljon resursseja ja on hidasta, joten kunnon määrittämiselle tarvitaan kaukokartoituspohjaisia ratkaisuja. Laserkeilaus loisi suuren edun yksityisteiden kunnon kartoittamisessa, koska näin saadaan kerättyä laajalta alueelta nopeasti tietoa. Lisäksi samaa metsävarojeninventointiin kerättävää laserkeilausaineistoa voidaan hyödyntää myös yksityisteiden tarkastelussa. Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin TIESIT-hankkeelle tuotetun tiheäpulssisen laserkeilaustulkinnan tarkkuutta ja epäkohtia yksityisteiden kuntotiedon määrityksessä. Maisterintutkielma on tehty Suomen metsäkeskuksen toimeksiantona ja on osana TIESIT-hanketta. Tuotettua tulkintaa vertailtiin todellisiin yksityisteiden kuntoa määrittäviin arvoihin, jotka kerättiin maastomittauksilla. Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää lasertulkinnan yhteneväisyys todelliseen tien kuntoon ja löytää mahdolliset ongelmakohdat. Tutkimuskysymyksissä pohdittiin tiheäpulssisen laserkeilausaineiston tulkinnan vastaavuutta yksityisteiden kunnolle verrattaessa todelliseen kuntoon, ja minkä kuntomuuttujan määritys oli lasertulkinnalle haastavinta. Lisäksi pohdittiin mahdollisia syitä virheiden ja epätarkkuuksien tapahtumiselle. Tutkimuksella oli tavoitteena tuoda esille TIESIT-hankkeelle tuotetun lasertulkinnan täsmällisyyttä sekä mahdollisia parannuskohtia. Kuntomuuttujina tutkimuksessa käytettiin ajoradan leveyttä ja urasyvyyttä. Lasertulkinnan mittausvirhettä tarkasteltiin harhan, RMSE: n ja RMSE-% avulla. Lisäksi aineistolle selvitettiin kuntoluokkien oikeinluokitukset koealoittain, tarkimmat ja epätarkimmat tulkinnat sekä paritettu t-testi ja Spearmanin korrelaatioita. Kuntoluokat jaettiin TIESIT-hankkeessa kolmeen luokkaan, joita noudatettiin myös tässä tutkielmassa: hyvä, kohtalainen ja huono. Aineistona käytettiin TIESIT-hankkeelle tuotettua lasertulkintapilottia tien eri kuntomuuttujille ja maastoaineistoa. Lisäksi käytin erilaisia lisätietolähteitä kohteiden ominaisuuksien ja mahdollisten virheidenaiheuttajien tulkinnassa. Koealoja oli tutkimuksessa 104 ja ne sijoittuivat eteläiseen Kouvolaan. Koealat satunnaistettiin ennen maastomittauksia ja otokseen varmistettiin yksityisteiden ominaisuuksien sekä ympäröivän puuston erilaisuus. Lasertulkinnan onnistuminen kuntoluokkien määritykselle oli 44 %. Eri kuntomuuttujien sekä luokkien onnistuminen asettui 6—65 % välille. Heikoiten lasertulkinta luokitteli leveydeltään huonossa kunnossa olevat tiet. Kuntomuuttujista urasyvyyden määrittäminen oli lasertulkinnalle haastavinta. Lasertulkinta tuotti tilastollisesti merkitsevästi yliarviota urasyvyyksien määrittämisessä. Lasertulkinta epäonnistui eniten niillä koealoilla, joilla esiintyi matalaa kasvillisuutta, varttunutta puustoa ja heikkoja tieprofiileja, joten nämä ominaisuudet voisivat olla syitä tulkinnassa tapahtuneisiin virheisiin. Lisäksi tuotetun tulkinnan malleissa ja algoritmeissa, jotka olivat tässä tutkimuksessa tuntemattomat, voi esiintyä myös virheidenaiheuttajia. TIESIT-hankkeelle tuotettu lasertulkinta ei ollut tarpeeksi tarkka yksityisteiden kuntomuuttujien määrityksessä ja kuntoluokkien luokittelu epäonnistui yli puolella tapauksista. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin myös onnistuneita kohteita ja löydettiin lasertulkinnalle mahdollisia virheidenaiheuttajia. Tiheäpulssisen laserkeilausaineiston käyttö luo silti tehokkaan apuvälineen yksityisteiden kuntotiedon arviointiin. Lasertulkinnan avulla maastokäyntejä pystytään vähentämään ja suurempia alueita saadaan inventoitua lyhyessä ajassa. Tulevaisuudessa on tärkeää ottaa huomioon erilaiset virhelähteet ja tuottaa referenssimittauksia lasertulkinnan tuloksille maastossa, jotta voidaan parantaa yksityisteiden kuntokartoituksen tarkkuutta ja luotettavuutta.

In recent years, consumer interest for probiotic products has significantly grown due to their health benefits, however challenges regarding viability and controlled release of probiotic bacteria during their processing and storage still exist. Microencapsulation of probiotics by spray drying with a suitable protective material could alleviate these challenges. This research aims to assess the viability of utilizing wood hemicelluloses recovered from forest industry side-streams, specifically galactoglucomannans (GGM) and glucuronoxylans (GX), as protective agents for the probiotic strain Lacticaseibacillus rhamnosus GG (LGG) during spray drying. The study results were compared to those of maltodextrins, considering varying solid concentrations (15 and 20%) and inlet air drying temperatures (105 and 140 oC). Feed dispersion properties including viscosity, pH, particle diameter and physical stability were determined. The probiotic's viability pre- and post-spray drying was evaluated, alongside powder characterization for moisture content, water activity, particle size, morphology and structure. Results indicated that both GGM and GX effectively shield LGG from heat impact during spray drying, yielding microcapsule powders with desirable attributes such as amorphous structure and low water activity. High encapsulation efficiency (>90%) comparable to maltodextrins suggested hemicelluloses as sustainable alternatives for conventionally used wall materials. Inlet air temperature or solid concentration did not affect encapsulation efficiency of hemicelluloses. Probiotic counts met a recommended level for probiotic products, signifying potential applications in food and pharmaceuticals. Powder yield, which varied between 35 and 58%, was significantly influenced by the encapsulating material. Morphological studies demonstrated well-formed, spherical particles at a specific drying temperature. The study proposes the potential use of wood hemicelluloses for effective probiotic protection, offering new possibilities for synbiotic powder applications in diverse industries due to their prebiotic properties which have been well reported in literature. Despite promising results, long-term stability and process optimization to improve the process yield and achieve lower moisture content for the microcapsule powders require further investigation. Adjusting feed dispersion parameters and exploring varied concentrations of hemicelluloses could enhance product yield. Meanwhile, increasing outlet air temperature possibly reduces the moisture content. This research fosters sustainable development in the forest industry, presenting a novel avenue for natural functional ingredient production.

Maatalous on hyvin riskialtis toimiala. Keskeinen yrittäjän kohtaama markkinariski on hyödykkeiden hintariski. Hintojen heilahtelun voimakkuutta voidaan kuvata termillä volatiilisuus, joka luo markkinan toimijoille hintariskejä. Viime aikoina maailmanmarkkinahinnat ovat heilahdelleet voimakkaasti erilaisten konfliktien, kuten Ukrainan sodan myötä, kasvattaen hintariskejä. Hintariskejä on perinteisesti pystytty pienentämään johdannaisinstrumenteilla, kuten termiini- ja futuurisopimuksilla. Tutkielman tavoitteena on tutkia viljamarkkinan historiallista volatiilisuutta noin kolmentoista vuoden tarkastelujaksolla, ja arvioida leipävehnän hintavolatiilisuutta kotimaassa ja Euroopassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erityisesti viljamarkkinan johdannaisinstrumenttien taustaa, mahdollisuuksia ja käytettävyyttä osana suojautumista viljamarkkinan hintavolatiilisuudelta Suomessa. Aineistona käytettiin Luonnonvarakeskuksen julkista dataa. Tutkimuksessa tarkasteltiin ja havainnollistettiin aineistojen hintakehitystä ja historiallista volatiilisuutta tarkastelujaksolla, sekä laskettiin Naantalin spot-hintojen ja Matifin futuurihintojen välinen korrelaatio ja basis tarkastelujaksolla futuurisopimusten käytettävyyden ymmärtämiseksi. Tulosten mukaan Matifin futuurinoteeraukset ovat volatiilimpia kuin Naantalin sataman spot-hinnat. Tutkimuksen perusteella leipävehnän volatiilisuus lisääntyi markkinahäiriöiden, kuten vuoden 2010 heikkojen sääolosuhteiden, ja vuonna 2022 alkaneen Ukrainan sodan seurauksena. Volatiilisuus oli keskimääräistä suurempaa aineiston alku- ja loppupäässä, lisäten maatalousyrittäjän hintariskejä. Tutkimuksen aineistot osoittivat vahvaa korrelaatiota, ja myös aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että kotimaan ja manner-Euroopan viljan hinnat korreloivat keskenään. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että hintasarjojen lyhytaikaiset, kuten viikkokohtaiset hintaerot (basis) voivat muodostua suuriksi, vaikka pidemmällä aikavälillä hintanoteeraukset seuraisivatkin toisiaan, ja osoittaisivat vahvaa korrelaatiota. Tämä heikentää futuurisuojauksen toimivuutta ja houkuttelevuutta. Johtopäätöksenä termiinisopimusten todettiin vastaavan tällä hetkellä parhaiten yrittäjien markkinariskeiltä suojautumisen tarpeisiin Suomessa. Termiini- ja muut hintasopimukset ovat yleisiä mahdollisuuksia osana sopimusviljelyä. Ailahtelevassa markkinassa yrityksen johtaminen, markkinatuntemus ja ammattitaito korostuvat, jotta myynnit ja suojaukset osataan ajoittaa oikein. Ilmastonmuutos ja kiristynyt geopolitiikka lisäävät todennäköisesti jatkossakin yrittäjän tarvetta suojautua markkinoilla.

Viime vuosina Suomessa on havaittu tummia, pyöreitä ja pieniä kuoppia varastoidulla perunalla. Kuopat ovat pinnallisia, ja ne voivat olla yhdistyneet suuremmiksi kuopiksi. Perunan kuoppataudiksi kutsuttu oire heikentää varastoidun perunan laatua. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä sienipatogeenit aiheuttavat pinnallisia kuoppaoireita perunassa. Kuoppaoireisista perunoista eristetystä DNA:sta tunnistettiin sieniä PCR-menetelmän ja ITS-sekvensoinnin avulla. Perunoista eristettiin myös viljelymenetelmällä sieniä, jotka tunnistettiin samalla tavalla. Tartutuskokeisiin valittiin viisi niistä sieni-isolaateista, jotka oli tunnistettu ITS-sekvenssin perusteella. Tehtiin haavainokulointikoe, jossa terveitä perunoita haavoitettiin ja tartutettiin valituilla sienillä. Tehtiin myös toinen inokulointikoe, jossa haavoittamattomia emoperunoita tartutettiin sienillä. Emoperunoina käytettiin tavallisia ruokaperunoita ja minimukuloita. Perunoiden tuottamia tytärmukuloita tarkasteltiin kuoppaoireiden varalta, ja taimien korkeus ja tytärmukuloiden yhteispaino mitattiin taimettumisen ja sadontuoton analysoimiseksi. Kuoppaoireisista perunoista eristetyt sienet tunnistettiin ITS-sekvensoinnin avulla lajeiksi Fusarium acuminatum, Ilyonectria crassa, Juxtiphoma eupyrena, Plectosphaerella cucumerina ja Plectosphaerella plurivora. Haavainokulointikokeessa käytetyt sienet aiheuttivat tilastollisesti merkitsevät oireet kontrollikäsittelyyn verrattuna ensimmäisessä mittauspisteessä. Haavoittamattomien emoperunoiden tytärmukuloissa ei havaittu kuoppaoireita. Sienet I. crassa, P. cucumerina, P. plurivora ja Ilyonectria-isolaatti LO3 lisäsivät ruokaperunoiden tytärmukulasatoa. Käsittelyillä ei ollut vaikutusta minimukuloiden sadontuottoon. Käsittelyt edistivät ruokaperunoiden taimettumista. Minimukuloiden taimettumista edisti I. crassa-käsittely, ja taimettumista hidasti P. cucumerina-käsittely. Tulosten perusteella voidaan todeta, että F. acuminatum, I. crassa, P. cucumerina ja P. plurivora ovat perunalle patogeenisia sieniä. Sienet voivat myös edistää perunan taimettumista ja sadonmuodostusta perunalajikkeesta riippuen. Kokeissa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi samanlaista kuoppaoiretta kuin alkuperäisissä kuoppaoireisissa perunoissa oli havaittavissa, joten lisää tutkimusta tarvitaan osoittamaan, ovatko kyseiset sienet kuoppaoireen aiheuttajia.

Raskitus on vanha leivän leivontamenetelmä, jossa vesi-jauho-seosta fermentoidaan mik-robien avulla. Sillä on monia hyötyjä, kuten leivän vanhenemisen hidastuminen, kiven-näisaineiden biosaatavuuden parantuminen ja intensiivisempi maku. Raskituksella voi-daan myös parantaa leivän teknologisia ominaisuuksia, kuten vähentää sisuksen kovuutta ja suurentaa ominaistilavuutta. Raskitusta käytetään yleisesti ruisleivän leivonnassa, sillä rukiin α-amylaasin pitoisuus on korkea, ja raskittamisen aiheuttama pH:n lasku estää sen liiallista toimintaa leivonnan aikana. Kauraleivonta taas on kasvattanut suosiotaan vii-meisten vuosien aikana, mutta raskitus ei ole kauraleivonnassa vielä yleistä. Tämän tut-kielman tavoitteena oli tutkia, miten raskitus vaikuttaa ruis- ja kauraleipien teknologisiin ominaisuuksiin. Tutkimus toteutettiin leipomalla ruis- ja kauraleipiä erilaisten raskien avulla ja analysoi-malla niiden teknologisia ominaisuuksia. Ruisraskit valmistettiin kolmella erilaisella mikrobikombinaatiolla: SPC, C1 ja C2. Kauraraskien valmistukseen käytettiin yhtä mik-robikombinaatiota (C1), mutta raskin aktiivisena ainesosana toimi joko kauramaltaat tai idätetyt kauranjyvät. Tutkituista ominaisuuksista tärkeimmiksi lukeutuivat sisuksen ko-vuus ja leivän ominaistilavuus, sillä ne kertovat leivän laadusta. Sisuksen kovuutta tutkit-tiin rakenneprofiilianalyysillä ja ominaistilavuutta VolScan-laitteella. Näiden ominai-suuksien lisäksi selvitettiin myös leivän happamuus, kosteuspitoisuus sekä laskettiin pais-tohäviöt. Rakenneprofiilianalyysillä leivät tutkittiin yhden ja neljän päivän jälkeen lei-vonnasta, jotta voitiin tutkia raskin vaikutuksia leivän vanhenemiseen. Raskituksen huomattiin parantavan leipien teknologisia ominaisuuksia, koska leivän si-suksen kovuus väheni ja ominaistilavuus suureni. Leivän vanheneminen hidastui raskin käytön myötä. Ominaisuuksien parantuminen oli riippuvainen käytetyistä mikrobeista sekä raskin raaka-aineista. Nämä raaka-aineet olivat ruisleipien kohdalla jauhojen tyyppi ja kauraleipien kohdalla maltaat ja idätetyt jyvät. Kauraleivän kohdalla parantavaa vaiku-tusta teknologisiin ominaisuuksiin havaittiin myös prosessin parametrien ja lisätyn veden määrän muuttamisella.

Den omfattande användningen av skogarna i Finland ledde 1928 till ett förbud av det okontrollerade blädningsbruket. Okontrollerade blädningar var allmänt förekommande i Finland och hade på många platser kraftigt utarmat landets skogar. År 2014, efter nästan ett sekel av förbud, legaliserades den olikåldriga skogsskötseln i Finland. Skogslagsändringen innebar en tydlig liberalisering av den produktionsinriktade skogslagen. Skötseln av olikåldriga bestånd, som vanligtvis utförs genom plock- eller luckhuggningar, bygger på odling av träd i flera skikt samtidigt. Olikåldriga skogar förnyas inte genom kraftiga ingrepp, utan skogens föryngring sker kontinuerligt genom återkommande beståndsvårdande avverkningar. Granen är särskilt lämpad för flerskiktade bestånd bland de ekonomiskt betydande trädslagen i Finland, eftersom arten är skuggtålig och naturligt förnyar sig i en sluten skog. Drivningen i olikåldriga bestånd, det vill säga avverkning och transport av virke från skogen till vägen, skiljer sig tydligt från likåldriga bestånd. När stora träd fälls och bearbetas, är risken för skador på plantor och träd hög. Enligt skogslagen bör drivningen utföras så att skador undviks på det kvarvarande beståndet. Vid virkesdrivning får andelen skadade träd inte överstiga 15 procent efter drivningen. De vetenskapliga uppföljningarna av olikåldriga granbestånd i Nordeuropa, som behandlar drivningsskador vid mekaniskt utförda plockhuggningar, är få till antalet. En del forskningsresultat visar att 8,7–13,8 % av träden har skadats, medan andra indikerar att endast 4,2–5,7 % av de mätta träden har skadats. Finlands skogscentral, som ansvarar för övervakning av olika skogslagstiftningar i Finland, har för Jord- och skogsbruksministeriet systematiskt övervakat drivningskvaliteten från plockhuggningar i olikåldriga granbestånd. Mellan 2015 och 2022 genomfördes sammanlagt 134 granskningar i nyligen plockhuggna olikåldriga bestånd. Resultaten från de 134 granskningarna, som har analyserats närmare i pro gradu-arbetet, visar att endast 5,8% av alla träd har skadats vid ingreppen. Beståndens olikåldriga karaktär påverkade inte heller förekomsten av skadade träd, eftersom tydligt flerskiktade bestånd (n=27) inte uppvisade fler skador än delvis flerskiktade bestånd (n=105). Det är ändå för tidigt att dra några definitiva slutsatser, om skillnader grupperna emellan, trots att det är tydligt att endast 5,8 % av alla träd i studien har skadats av ingreppen.

Saprotrophic wood-decaying fungi access nutritional carbon by degrading lignocellulosic biomass with ligninolytic and carbohydrate active enzymes. Research of species-species level interactions of the fungi is crucial to understand ecosystem functions and carbon cycling. Furthermore, research results of wood-decaying fungi and interspecific fungal interactions can be beneficial for development of biotechnological applications. In this study, two brown rot species Fomitopsis pinicola and Fomitopsis betulina, two white rot species Phlebia radiata and Fomes fomentarius and one soft rot species Schizophyllum commune were studied in combination cultures on birch wood substrate for 12 weeks. Interactions of the fungi were studied by analysing laccase, manganese peroxidase, xylanase, and iron reduction activities, and by analysing the expression of genes coding for lignocellulose-degrading enzymes. pH of the cultures was measured to estimate the metabolic activity of the fungal species. Suppression of xylanase and iron reduction activities demonstrated dominance of the white rot species over the other decay type species in the co-cultures. In addition to the depressed enzyme activities, increase in white rot production of laccase and manganese peroxidase activities indicated combative interactions in the co-cultures. This study evidenced species and growth-time dependent changes in signature enzyme activities and in gene expression of wood-decaying fungi during interspecific fungal interactions.