Browsing by Issue Date

Erilaiset mausteseokset ovat lihavalmisteiden erityinen sekä tärkeä osa. Mausteseokset sisältävät myös erilaisia allergeeneja ja yliherkkyysreaktioita aiheuttavia ainesosia. Allergeenien hallintaongelmat elintarvikkeen valmistuksessa voidaan useimmiten välttää noudattamalla hyviä tuotantotapoja tuotannossa. Tästä syystä mausteseoksia käyttävät asiakkaat ovat tulleet vaativiksi käytettävien valmistusaineiden suhteen, ja niihin onkin kohdistuneet kovat odotukset ja vaatimukset. Elintarvikkeen valmistusaineina käytettäviä allergeenisiä komponentteja varten on myös olemassa velvoittavia säädöksiä ja viranomaisohjeita. Tahattomasti kontaminaation kautta tuotteeseen joutuvista allergeeneista ei ole selkeitä ilmoitusohjeita pakkausmerkintöjä varten. Ruoka-allergiat ovat ympäri maailman kasvava kansanterveysrasite, jonka esiintyvyydestä on vaihtelevia tietoja. Kasvun taustalla katsotaan olevan sietokyvyn heikentyminen allergeeneja vastaan, mikä johtuu heikentyneestä luontaisesta immuniteetista. Tähän on vaikuttanut mahdollisesti kaupungistuminen ja parantunut elinympäristön hygieniataso. Aikuisväestössä ruoka-allergiaa esiintyy 1–6 prosentilla ja varhaislapsuudessa 4–8 prosentilla lapsista. Yli 90 prosenttia ruoka-allergioista johtuu lehmänmaidosta, vehnästä, kananmunasta, soijasta, pähkinöistä sekä kalasta ja äyriäisistä. Allergeenit aiheuttavat elimistössä immunologisen reaktion, ja oireet voivat olla nopeita IgE-välitteisiä oireita, mikä voi johtaa jopa hengenvaaralliseen anafylaksiaan. Oireet voivat olla myös lievempiä, kuten herkistymistä tietystä ainesosasta eli intoleranssia aiheuttavia, ei IgE-välitteisiä reaktioita. Työssä tarkoituksena oli löytää mausteseoksia valmistavalle toimeksiantajayritykselle tuotantoa ohjaavat maksimaaliset raja-arvot allergeeneille. Raja-arvojen taustalla olivat eurooppalaisen asiantuntijaraadin laatimat VITAL-arvot sekä altistumisen määrä tuotteen annostuksen kautta. Materiaalina työssä oli yrityksen näytteidenotosta kertynyt aineisto. Toisena tavoitteena oli selvittää allergeenien hallinnan kannalta kriittiset pisteet mausteseosten valmistuksessa.

Metsiin ja metsien käyttöön kohdistuu yhteiskunnassa monenlaisia odotuksia, jotka osittain saattavat jopa kilpailla toistensa kanssa. Metsäpolitiikassa asetetaan tavoitteita monipuolisesta, aktiivisesta ja tavoitteellisesta metsien käytöstä. Suomessa yksityismetsänomistajat muodostavat suurimman yksittäisen metsänomistajaryhmän ja heidän päätöksensä ja toimintansa vaikuttavat oleellisesti metsien käyttöön. Toiselle metsänomistus voi olla liiketoimintaa, kun toiselle se on taas lähempänä omaisuudenhallintaa. Joka tapauksessa metsä on osa omistajansa varallisuutta ja taloutta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaiset taustapiirteet vaikuttavat metsänomistajien käyttämiin kannattavuuden arviointitapoihin, ja onko löydettävissä sellaisia tekijöitä joihin vaikuttamalla voitaisiin tukea yritysmäisen yksityismetsätalouden toimintaedellytyksiä. Metsänomistuksen yritysmäinen toiminta voi liittyä muuhunkin kuin puunmyyntiin, ja tutkielmassa selvitetään lisäksi, miten metsänomistajien kannattavuusnäkemykset vaikuttavat kiinnostukseen myydä hiilensidontaa tai luontoarvoja metsistään. Tutkimuksessa hyödynnetään Metsänomistaja 2020 -tutkimushankkeen aineistoa. Käytetty aineisto tulee kyselyn perusosan lisäksi osaotoksesta, joka käsitteli muun muassa metsätalouden kannattavuutta, metsien tuottamia hyötyjä ja ekosysteemipalveluita. Tutkimuksessa käytetään logistista regressiota, jonka avulla tutkitaan miten selittävinä muuttujina käytetyt metsänomistajien ja heidän tilojensa taustapiirteet selittivät kannattavuuden eri arviointitapojen käyttöä. Multinomiaalista logistista regressiota käytetään apuna selvitettäessä, miten metsänomistajien kannattavuusnäkemykset vaikuttavat heidän kiinnostukseensa tuottaa ja myydä ekosysteemipalveluita. Tulosten perusteella metsätalouden kannattavuuden arviointitapojen käytön vetoa kasvattavissa taustapiirteissä on metsänomistajan aktiivisuuteen ja metsäpalveluiden käyttöön viittaavia tekijöitä. Toisaalta myös miessukupuoli, korkeampi koulutus, ammattiasema palkansaajana tai yrittäjänä, korkeampi tulotaso, sekä metsäammattilaisen oma-aloitteinen yhteydenotto metsänomistajaan kasvattavat vetoa arvioida kannattavuutta jollain mittarilla. Tulosten mukaan kannattavuutta tarkkailevilla metsänomistajilla on myös kohonnut veto olla kiinnostunut ekosysteemipalveluiden myynnistä verrattuna kannattavuutta tarkkailemattomiin metsänomistajiin. Myös käytettyjen kannattavuusmittareiden lukumäärä kasvattaa vetoa olla kiinnostunut ekosysteemipalveluiden myynnistä. Metsätaloudellisesti aktiiviset metsänomistajat vaikuttavat siis ajattelevan laajemmin metsänsä ansaintamahdollisuuksista. Jatkossa yksityismetsänomistajien kannattavuustutkimuksissa olisi tarpeen syventää tarkastelua metsätalouden kannattavuuden arvioinnin ja erilaisten metsäpalveluiden käytön suhteesta. Tämä vahvistaisi johtopäätöksiä metsäpalveluiden käytön yhteydestä metsätalouden kannattavuuden arviointitapoihin ja niiden merkityksestä yritysmäisen metsätalouden lisäämisessä.

The current trend in the food and forest industries is to utilize sustainable and renewable products. One such product is galactoglucomannans (GGM), water-soluble hemicelluloses covering 25–35 % of the dry wood mass. GGM can be extracted from spruce sawdust or branches using a safe and environmentally friendly pressurized hot water extraction (PHWE) method. Deacetylation of GGM happening during extraction and concentration by membrane filtration at alkali conditions possibly enables gel formation. This thesis aims to observe if low acetyl GGM has the ability to form a gel and which factors have an impact on its gelation and gel properties. Low acetyl PHWE GGM powders were provided by the Natural Resources Institute of Finland (Luke). The GGM solutions at different pH values (4, 7, and 10) and solid concentration levels (5, 10, and 15 %) were prepared using a magnetic stirring rod and then ultrasonicated (50% amplitudes for 5 min). Viscosity, rheological properties, water holding capacity (WHC), hardness, and adhesiveness were measured on days 1, 2, 3, and 5 during storage at room temperature (22 °C). The results showed that GGM was able to form a gel at all investigated conditions, except for the samples at pH 4 and a solid concentration of 5 %. GGM solutions at high pH (7–10) and solid concentrations (10–15%) formed gels without ultrasonication. All GGM gels had high WHC (≥ 90 %). Gel viscosity increased with prolonging of storage time and increased solid concentration. The frequency sweep analyses showed that all investigated samples had a gel-like behavior. Gel hardness and adhesiveness increased in all the samples during storage and increased solid concentration. The thesis demonstrated that low acetyl GGM could form a gel, which could be used as a gelling agent, where solid concentration and pH impacted to gel structure. Thus, the study could widen industrial applications of GGM or at least engage interest.

Strawberry is one of the most rapidly deteriorating fresh produce and thus prone to significant losses during the whole supply chain. Temperature management is a key factor to retain the quality and to prolong the shelf-life. Cooling facilities may not be available in all farms, exposing strawberries to delayed cooling and subsequent early spoilage. Thus, the main aim was to find out how different temperature profiles and cooling methods affect the quality and shelf-life of four Finnish strawberry cultivars and what kind of differences there are between the cultivars against delayed cooling. Samples of four strawberry cultivars (Honeoye, Rumba, Lumotar and Polka) were acquired from local farms and stored in three different temperature profiles and monitored and tested daily for 10 days for marketability, calyx freshness, firmness, total soluble solids (Brix), weight loss and smell. The results indicated that rapidly started cooling was beneficial for all studied cultivars and delayed the spoilage especially effectively for Polka and Honeoye. The effect was only minor for Rumba and moderate for Lumotar. The Brix values varied greatly by cultivar as Polka and Lumotar had higher values compared to Honeoye and Rumba, but the temperature profiles did not influence them. Tunnel cooling helped to prevent early spoilage only slightly compared to room cooling. Among these cultivars, Rumba appears to be best suited for supply chains where temperature management can’t begin immediately after picking, whereas Polka can only be recommended if rapidly started cooling is possible at the farm.

Sähkö on nopeimmin kasvava lopullinen energiamuoto, ja sen kysynnän odotetaan kasvavan nopeasti tulevina vuosikymmeninä. Markkinoille tarvitaan läpinäkyvämpää ja tarkempaa päästölaskentaa, vihreän siirtymän ja kansallisten hiilidioksidipäästötavoitteiden nopeammaksi saavuttamiseksi. Monet organisaatiot kehittävät parhaillaan strategioita tuntitason hiilineutraaliuuteen, sillä monien yksityisten uusiutuvan energian hankintojen kunnianhimo ylittää olemassa olevan sääntelyn tavoitteet. Yritysten kestävyysjohtamisen korkeat standardit ohjaavat siirtymistä kohti uusiutuvan energian ajallista täsmäytystä tai "24/7-täsmäytystä", mikä voisi myös lisätä uskottavuutta hiilineutraaliusväitteisiin sekä vähentää päästöoikeuksien kaksinkertaista laskemista ja viherpesua. Toistaiseksi sähkön alkuperää on seurattu markkinapohjaisilla vihreillä sertifikaateilla; Euroopassa Guarantees of Origin, jotka mahdollistavat sähkön vuosittaisen tai kuukausittaisen kulutuksen yhdistämisen uusiutuvaan energiaan. Vihreän sähkön osuuden kasvaessa sähköntuotannossa, sähköntuotanto kuitenkin siirtyy aiempaa ajoittaisemmaksi ja vaihtelevammaksi. Kaikilla uusiutuvan energian teknologioilla on omanlaisensa tuotantoprofiilit sekä kausittaiset ja päivänsisäiset vaihtelut. Täten vihreän sähkön kulutus ei aina vastaa sen tuntikohtaista saatavuutta. Lisäksi nykyiset vihreät sertifikaattijärjestelmät eivät heijasta riittävästi uusiutuvan energian oikea-aikaista saatavuutta eivätkä näin ollen edistä investointeja, jotka voisivat tarjota järjestelmän joustavuutta ja vihreän energian ympärivuorokautista saatavuutta. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on parhaillaan kehitteillä pilottiversioita vihreän sähkön sertifikaattijärjestelmästä, joka mahdollistaisi sähkön tuotannon ja kulutuksen tuntikohtaisen täsmäytyksen, sillä siirtyminen kohti vihreän energian 24/7-täsmäytystä herättää yhä enemmän kiinnostusta. Ennen uusien instrumenttien ottamista mukaan markkinoille on kuitenkin välttämätöntä selvittää niiden mahdolliset markkinavaikutukset. Tässä tutkielmassa esittelemme tuntisertifikaattimarkkinoiden taloustieteellisen mallin ja vertaamme 24/7-täsmäytyksen volyymi- ja hintavaikutuksia vihreän sähkön sertifikaateilla perinteisiin sertifikaattimarkkinoihin, joissa sähkönkulutusta täsmäytetään uusiutuvan energian kanssa vuosittain. Analysoimme myös, kuinka kuluttajan hyöty tuntikohtaisista vihreistä sertifikaateista vaihtelee eri ajankohtien välillä, kun uusiutuvan energian saatavuus vaihtelee. Havaitsemme, että kuluttajien hyöty tuntikohtaisten sertifikaattien hankinnasta laskee uusiutuvan energian tuotannon kasvaessa. Näin ollen kuluttajan hyöty sertifikaateista on suurin silloin, kun myös korkeapäästöisen energian osuus on korkea. Tuntikohtaiset vihreät sertifikaatit voisivat siis tarjota eniten hyötyä sekä kuluttajille että tuottajille niinä tunteina, jolloin uusiutuvaa energiaa on tarjolla vähemmän. Havaitsemme myös, että tuntikohtainen täsmäytys voisi joko lisätä tai vähentää kuluttajan uusiutuvan energian hankintakustannuksia ja tuottajan tuloja yksittäisten tuntien sisällä verrattuna vuosittaiseen tai kuukausittaiseen täsmäyttämiseen. Näin ollen tuntikohtainen sertifiointi voisi tarjota lisähyötyä teknologioille, joita tarvitaan täydelliseen järjestelmän laajuiseen hiilidioksidipäästöjen nollaamiseen, kuten energian varastointiratkaisuille. Näin ollen tuntikohtaisen sertifikaattijärjestelmän kehittämisessä tulisi keskittyä tämän vaikutuksen korostamiseen, mikä voisi edelleen kannustaa investointeja sähkömarkkinajärjestelmän joustavuuteen. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta mahdollisten vaikutusten selvittämiseksi erityisesti sähkömarkkina-alueilla, joissa uusiutuvan energian osuus on jo korkea. Lisäksi täytyy vielä selvittää, onko tällaiselle järjestelmälle kysyntää yksityissektorilla ja johtaisiko tuntikohtainen täsmäytys yhteiskunnan kannalta optimaalisesti korkeampiin päästövähennyksiin kuin perinteiset sertifikaattijärjestelmät.

Forests play a significant role in global carbon dynamics and thus in mitigating climate change. By utilizing wood products and fuels, more GHG intensive materials can be replaced. However, the question of how to utilize wood to maximize its climate benefits is by no means straightforward, in terms of whether wood plays a more significant part in the forest as a carbon storage, or to what extent it makes sense to process it into wood products. In this thesis, a material flow analysis (MFA) of Finnish forest industry was produced. MFA brings together the key material flows of the Finnish forest industry including primary raw material flows and side streams. Mapping side streams plays an important role in the evaluation of wood products substitution benefits, as up to half of all wood raw material used by the forest industry ends up as a side stream. By utilizing side streams according to cascading principles could significantly enhance the forest industry climate benefits. The purpose of the thesis is to produce added value for the evaluation of substitution effects by collecting and visualizing data that helps with estimating substitution benefits of wood use, i.e., determining displacement factors. MFA found out that in 2020, the majority of wood utilized in Finland was used as energy, with 55.8% of total wood use being converted into energy. Altogether 70% of this use were inside the forest industry to cover industry's own energy needs. Inside the industry wood were used efficiently and according to cascading principles, thus no wood was combusted at the primary stage of processes. However, according to MFA, in total more than 70% of all forest industry side steams were combusted and converted into energy at the first circulation round. The side streams that were not utilized by combustion (27%) were refined into other products i.e. pulp and biofuels. Hence, in order to maximize the climate benefits of utilizing wood, it is essential to prioritize the use of wood for products and usages that have the highest possible substitution effect. Additionally, it is crucial to consider the distribution of wood energy use in the future, as utilizing wood-based energy for primary product production yields no additional substitution benefits. This can be achieved by utilizing cascading principles and by prioritizing the use of side streams for other purposes. By doing so, the overall climate benefits of utilizing wood can be enhanced.

Punkkivälitteiset patogeenit (PVP) ovat yleisimpiä zoonoottisten tartuntojen aiheuttajia Suomessa. Tautitaakkaan vaikuttavat erityisesti Borrelia burgdorferi sensu lato -bakteerien (BBSL) ja puutiaisaivokuumeviruksen (TBEV) aiheuttamat tartunnat. Molemmat ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Tapausten lisääntymisen voi pääosin laskea taudinaiheuttajien päävektorien, puutiaisen (Ixodes ricinus) ja taigapunkin (I. persulcatus), levittäytymisen ansioksi. Ulkoloisina punkit välittävät tauteja useisiin selkärankaisiin ruokinnan yhteydessä. Ankarat talvet ovat rajoittaneet punkkien levittäytymistä pohjoiseen, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamat leudommat talvikelit ovat edistäneet valloitusretkeä uusille alueille. Vaikka sopiva ilmasto on olennaista punkkien esiintyvyydelle, vaikuttaa punkkien isäntälajiston rakenne mitä luultavimmin punkkien ja PVP:ien yleisyyteen paikallisella tasolla. Tässä tutkielmassa punkkeja kerättiin 6 aitausalueelta ja niiden ympäristöstä. Samoilta alueilta määritettiin lisäksi piennisäkkäiden ja hirvieläinten määrät. Koska aitaukset ja niiden ympäristöt luultavasti edustavat samankaltaista ilmastoa, pyrittiin tutkielmassa tutkia, kuinka punkki-isäntiin liittyvät tekijät vaikuttavat punkkien ja PVP:ien esiintyvyyteen. TBEV-positiivisen poolin sekä TBEV-vasta-aineita kantavien piennisäkkäiden perusteella Hangossa varmistettiin mahdollisesti uusi TBEV pesäke. Aitausten, piennisäkäsmäärien ja hirvieläintiheyksien pohjilta luotiin yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM) selittämään punkkien ja PVP:ien esiintyvyyttä tutkimusalueilla. TBEV jätettiin mallinnuksen ulkopuolelle pienen otoskoon takia. Hirvieläintiheydet olivat erittäin merkitsevä punkkien esiintyvyyteen vaikuttava tekijä. BBSL:n yleisyyteen ei yksikään tekijä vaikuttanut merkitsevällä tasolla – mahdollisena syynä piennisäkäspopulaatioiden muutoksen viiveellinen heijastuminen kerättyjen punkkien tartunta-asteeseen.

Membrane-bound pyrophosphatases (M-PPases) catalyse the reversible hydrolysis of pyrophosphate into two inorganic phosphate molecules. This hydrolysis is coupled to the transport of protons and/or sodium ions across the biological membrane, generating an electrochemical gradient, which can be utilized by the host organism as an energy source under different stress conditions. The essential physiological roles of M-PPases in agriculturally relevant plants and various human pathogens, such as Bacteroides fragilis, Plasmodium falciparum, Toxoplasma gondii, and Trypanosoma brucei, make them an important research area. Despite the biochemical studies conducted with several M-PPases and structural characterization of Thermotoga maritima and Vigna radiata M-PPases, there remain several questions regarding the biochemistry and catalytic mechanism of M-PPases, one being the basis of K+ dependence. Mutational studies have suggested that a single residue at position 495 is the sole determinant of K+ dependence in M-PPases. In K+-dependent M-PPases this residue is an alanine and a K+ ion binding in close proximity of it, has been shown of having stimulatory effect on K+- dependent M-PPases by increasing the maximal rate of pyrophosphate hydrolysis. In K+-independent M-PPases, a lysine residue resides at 495 position, where the ε-NH3+ group of the lysine residue has been suggested, based on structural modelling and AlaàLys (A495K) mutational studies, to structurally and functionally mimic the activating function of K+ in K+-dependent M-PPases. In order to provide structural basis to this, in this study, a M-PPase belonging to a hyperthermophilic deep- sea bacterium T. maritima containing a single A495K point mutation was expressed in Saccharomyces cerevisiae, solubilized using the high-temperature (“Hot-solve”) method, purified with metal affinity chromatography and structurally characterized using X-ray crystallography. As suggested, the ε-NH3+ group of the introduced lysine was shown to occupy the same space and form the same interactions at the active site as the K+ ion in K+-dependent M-PPases. However, these structural findings were in contradiction with the conducted hydrolytic activity assay which showed that the A495K mutation, besides abolishing K+ dependence, significantly reduced the overall activity compared to the wild type by ~2-10-fold, depending on the K+ concentration. These findings suggest that additional factor(s) besides the 495 residue determine the K+ dependence in M-PPases.

This research will study commercial field students' relationship with nature and how it affects their sense of responsibility. The aim is to find out what the students' relationship with nature is like, whether it has a connection to a sense of responsibility and whether the background factors have an effect on the relationship with nature. The issue is topical, as life on Earth is threatened by many environmental problems, such as climate change, the loss of biodiversity and the over-consumption of natural resources. As a result of urbanization, people can somehow become estranged from nature. We need more information about the background factors of our relationship with nature and the connection with a sense of responsibility. Maybe that will help us to maintain our relationship with nature and take responsibility for our environment. Based on previous research, it seems that the more distant a person experiences nature, the less he appreciates it and wants to take care of its well-being. The relationship with nature is always a subjective experience; an individual experiences his relationship with nature differently depending on the experiences, feelings and attitudes towards being in nature and towards it.In the study, I used the Nature Relatedness (NR) Scale to measure the nature relationship. Responsibility refers to a person's responsibility for the effects of his or her actions on, for example, the environment and society. This study focuses on a sense of responsibility; how a person feels responsible. The sense of responsibility was measured with the Responsibility scale (RS). The study was carried out in collaboration with the Ruralia Institute of the University of Helsinki. The data was collected in the autumn 2020. Students were told that the purpose of the survey was to research their relationship with nature and their views on the use of state hiking areas and national parks. Data was collected from 246 Finnish business schools students with the electronic survey. In the analysis of the data, the average sum variables were created from the responses of the survey in order to obtain figures describing the nature relatedness and responsibility for each respondent. The correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility was then examined using linear regression. Background variable analyzes were performed using the Mann-Whitney U test and cross-tabulation. The study found a positive correlation between the nature relatedness and the sense of responsibility, making students with a stronger nature relatedness also feel more responsible. Background variable studies revealed that women have a slightly better level of nature relatedness than men. In addition, respondents born before the 1990s were found to have a higher level of nature relatedness. However due to the small number of respondents in older age groups, no more precise conclusions could be drawn. The results are similar to those obtained in previous environmental studies. Although a correlation was found between the nature relatedness and the sense of responsibility, the sense of responsibility does not necessarily tell anything about responsible behavior. New ways should be found to explore the connection bet-ween the sense of responsibility and behavior towards nature. More information would also be needed on how various background factors, such as childhood residence, will affect on the relationship with nature. As people's relationships with nature develops throughout life, information on the cause-and-effect relationship between nature relatedness and responsibility could be used even more in the environmental education of not only children but also adults, too.

Tämä pro gradu -tutkielma on Metsähallituksen tilaama tutkimus, joka on jatkoa aiemmin Linda Uusihakalan julkaisemaan pro gradu -tutkielmaan. Tutkielma perustuu Nuuksion järviylängöltä vuosina 2020 (Uusihakala) ja 2021 (Nurmi) kerättyihin koepesä- ja hajupostiaineistoihin ja niiden analyysiin. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa metson (Tetrao urogallus) suojeluun Uudellamaalla sekä selvittää syitä Nuuksion metsokannan heikentymisen taustalla. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, 1) onko metsien pirstoutumisella ja maisematason muuttujilla vaikutusta metson pesinnän onnistumiseen, 2) mitkä lajit ovat yleisimpiä metson pesäpetoja Nuuksion järviylängöllä, 3) aiheuttaako supikoira (Nyctereutes procyonoides) häirintää metson soitimelle Nuuksiossa ja 4) esiintyykö supikoiria tilastollisesti vähemmän metson soidinalueilla verrattuna satunnaisesti määritettyihin linjoihin. Tutkimuksessa rakennettiin vuosittain 40 metson pesää imitoivaa koepesää ja 20 hajupostia, joita seurattiin riistakameroiden avulla seitsemän vuorokautta. Koepesiin sijoitettiin jokaiseen neljä fasaanin (Phasianus colchicus) munaa. Tämä aineisto yhdistettiin analyysia varten Uusihakalan aiemmin kerätyn ja eri sijoitteluperusteisen aineiston kanssa. Yhteensä koepesiä oli analyysia varten 80 kappaletta ja hajuposteja 40. Tilastollisessa mallintamisessa käytettiin yleistettyjä lineaarisia malleja (GLM) sekä G-testiä (G–test of goodness-of-fit). Analyyseihin tarvittavat maanpeiteluokat pohjautuivat Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) verkkosivuilta avoimesti ladattavaan CORINE Land Cover 2018 -rasterikartta-aineistoon. Rakennetuista 80 koepesästä selviytyi seitsemän vuorokauden aineistonkeruuajankohtana yhteensä 73 pesää eli seitsemän tuhoutui. Pesiä tuhosivat supikoira (n=3), närhi (Garrulus glandarius) (n=2), näätä (Martes martes) (n=1) ja talitiainen (Parus major) (n=1). Pesäkokeiden perusteella pesien saalistus ei ole pääasiallinen syy metsokannan taantumiseen, koska pesäpredaatioaste oli alhainen (9 %). Analyysin perusteella rakennettu alue selitti parhaiten koepesien kohtaloa. Rakennetun alueen suhteellisen osuuden lisääntyminen koepesän ympärillä heikensi sen selviytymismahdollisuuksia. Hajuposteilla pienpetohavaintoja tehtiin yleisimmin supikoirasta (n=16). Supikoiran ohella hajuposteilla vieraili pienpedoista näätä (n=9), kettu (Vulpes vulpes) ja mäyrä (Meles meles) (molemmat n=6). Maisemamuuttujien vaikutusta ei pystytty yhdistämään supikoirahavaintoihin, mutta soidinalueilla supikoirahavaintoja tehtiin merkittävästi vähemmän kuin satunnaisilla koealoilla. Supikoirien aiheuttama saalistus voi olla täten merkittävä riskitekijä metsojen pesinnän onnistuvuudelle etenkin kansallispuiston reuna-alueilla. Pääkaupunkiseudun jatkuva rakentamispaine aiheuttaa metsien pirstoutumista, mikä heikentää metsoille suotuisia elinympäristöjä Nuuksiossa. Suojelun tehostamiseksi supikoirakannat tulisi pitää kohtuullisen alhaisina. Lisäselvitykset viherkäytävien tilasta, liikenteen vaikutuksista ja ihmismelun aiheuttamista haitoista metsokannalle ovat hyviä tutkimusaiheita tulevaisuudessa.