Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

  • Höckerstedt, Ragnar (2024)
    Den omfattande användningen av skogarna i Finland ledde 1928 till ett förbud av det okontrollerade blädningsbruket. Okontrollerade blädningar var allmänt förekommande i Finland och hade på många platser kraftigt utarmat landets skogar. År 2014, efter nästan ett sekel av förbud, legaliserades den olikåldriga skogsskötseln i Finland. Skogslagsändringen innebar en tydlig liberalisering av den produktionsinriktade skogslagen. Skötseln av olikåldriga bestånd, som vanligtvis utförs genom plock- eller luckhuggningar, bygger på odling av träd i flera skikt samtidigt. Olikåldriga skogar förnyas inte genom kraftiga ingrepp, utan skogens föryngring sker kontinuerligt genom återkommande beståndsvårdande avverkningar. Granen är särskilt lämpad för flerskiktade bestånd bland de ekonomiskt betydande trädslagen i Finland, eftersom arten är skuggtålig och naturligt förnyar sig i en sluten skog. Drivningen i olikåldriga bestånd, det vill säga avverkning och transport av virke från skogen till vägen, skiljer sig tydligt från likåldriga bestånd. När stora träd fälls och bearbetas, är risken för skador på plantor och träd hög. Enligt skogslagen bör drivningen utföras så att skador undviks på det kvarvarande beståndet. Vid virkesdrivning får andelen skadade träd inte överstiga 15 procent efter drivningen. De vetenskapliga uppföljningarna av olikåldriga granbestånd i Nordeuropa, som behandlar drivningsskador vid mekaniskt utförda plockhuggningar, är få till antalet. En del forskningsresultat visar att 8,7–13,8 % av träden har skadats, medan andra indikerar att endast 4,2–5,7 % av de mätta träden har skadats. Finlands skogscentral, som ansvarar för övervakning av olika skogslagstiftningar i Finland, har för Jord- och skogsbruksministeriet systematiskt övervakat drivningskvaliteten från plockhuggningar i olikåldriga granbestånd. Mellan 2015 och 2022 genomfördes sammanlagt 134 granskningar i nyligen plockhuggna olikåldriga bestånd. Resultaten från de 134 granskningarna, som har analyserats närmare i pro gradu-arbetet, visar att endast 5,8% av alla träd har skadats vid ingreppen. Beståndens olikåldriga karaktär påverkade inte heller förekomsten av skadade träd, eftersom tydligt flerskiktade bestånd (n=27) inte uppvisade fler skador än delvis flerskiktade bestånd (n=105). Det är ändå för tidigt att dra några definitiva slutsatser, om skillnader grupperna emellan, trots att det är tydligt att endast 5,8 % av alla träd i studien har skadats av ingreppen.
  • Lievonen, Isabella (2024)
    Huoltovarmuuden merkitys kasvaa maailmalla ja Suomessa. Yksityisteiden kunto ja ylläpitäminen tukevat Suomen huoltovarmuutta ja kestävää metsätaloutta. Maastoinventoinneilla yksityisteiden kunnon määrittäminen vie paljon resursseja ja on hidasta, joten kunnon määrittämiselle tarvitaan kaukokartoituspohjaisia ratkaisuja. Laserkeilaus loisi suuren edun yksityisteiden kunnon kartoittamisessa, koska näin saadaan kerättyä laajalta alueelta nopeasti tietoa. Lisäksi samaa metsävarojeninventointiin kerättävää laserkeilausaineistoa voidaan hyödyntää myös yksityisteiden tarkastelussa. Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin TIESIT-hankkeelle tuotetun tiheäpulssisen laserkeilaustulkinnan tarkkuutta ja epäkohtia yksityisteiden kuntotiedon määrityksessä. Maisterintutkielma on tehty Suomen metsäkeskuksen toimeksiantona ja on osana TIESIT-hanketta. Tuotettua tulkintaa vertailtiin todellisiin yksityisteiden kuntoa määrittäviin arvoihin, jotka kerättiin maastomittauksilla. Tavoitteena tutkimuksessa oli selvittää lasertulkinnan yhteneväisyys todelliseen tien kuntoon ja löytää mahdolliset ongelmakohdat. Tutkimuskysymyksissä pohdittiin tiheäpulssisen laserkeilausaineiston tulkinnan vastaavuutta yksityisteiden kunnolle verrattaessa todelliseen kuntoon, ja minkä kuntomuuttujan määritys oli lasertulkinnalle haastavinta. Lisäksi pohdittiin mahdollisia syitä virheiden ja epätarkkuuksien tapahtumiselle. Tutkimuksella oli tavoitteena tuoda esille TIESIT-hankkeelle tuotetun lasertulkinnan täsmällisyyttä sekä mahdollisia parannuskohtia. Kuntomuuttujina tutkimuksessa käytettiin ajoradan leveyttä ja urasyvyyttä. Lasertulkinnan mittausvirhettä tarkasteltiin harhan, RMSE: n ja RMSE-% avulla. Lisäksi aineistolle selvitettiin kuntoluokkien oikeinluokitukset koealoittain, tarkimmat ja epätarkimmat tulkinnat sekä paritettu t-testi ja Spearmanin korrelaatioita. Kuntoluokat jaettiin TIESIT-hankkeessa kolmeen luokkaan, joita noudatettiin myös tässä tutkielmassa: hyvä, kohtalainen ja huono. Aineistona käytettiin TIESIT-hankkeelle tuotettua lasertulkintapilottia tien eri kuntomuuttujille ja maastoaineistoa. Lisäksi käytin erilaisia lisätietolähteitä kohteiden ominaisuuksien ja mahdollisten virheidenaiheuttajien tulkinnassa. Koealoja oli tutkimuksessa 104 ja ne sijoittuivat eteläiseen Kouvolaan. Koealat satunnaistettiin ennen maastomittauksia ja otokseen varmistettiin yksityisteiden ominaisuuksien sekä ympäröivän puuston erilaisuus. Lasertulkinnan onnistuminen kuntoluokkien määritykselle oli 44 %. Eri kuntomuuttujien sekä luokkien onnistuminen asettui 6—65 % välille. Heikoiten lasertulkinta luokitteli leveydeltään huonossa kunnossa olevat tiet. Kuntomuuttujista urasyvyyden määrittäminen oli lasertulkinnalle haastavinta. Lasertulkinta tuotti tilastollisesti merkitsevästi yliarviota urasyvyyksien määrittämisessä. Lasertulkinta epäonnistui eniten niillä koealoilla, joilla esiintyi matalaa kasvillisuutta, varttunutta puustoa ja heikkoja tieprofiileja, joten nämä ominaisuudet voisivat olla syitä tulkinnassa tapahtuneisiin virheisiin. Lisäksi tuotetun tulkinnan malleissa ja algoritmeissa, jotka olivat tässä tutkimuksessa tuntemattomat, voi esiintyä myös virheidenaiheuttajia. TIESIT-hankkeelle tuotettu lasertulkinta ei ollut tarpeeksi tarkka yksityisteiden kuntomuuttujien määrityksessä ja kuntoluokkien luokittelu epäonnistui yli puolella tapauksista. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin myös onnistuneita kohteita ja löydettiin lasertulkinnalle mahdollisia virheidenaiheuttajia. Tiheäpulssisen laserkeilausaineiston käyttö luo silti tehokkaan apuvälineen yksityisteiden kuntotiedon arviointiin. Lasertulkinnan avulla maastokäyntejä pystytään vähentämään ja suurempia alueita saadaan inventoitua lyhyessä ajassa. Tulevaisuudessa on tärkeää ottaa huomioon erilaiset virhelähteet ja tuottaa referenssimittauksia lasertulkinnan tuloksille maastossa, jotta voidaan parantaa yksityisteiden kuntokartoituksen tarkkuutta ja luotettavuutta.
  • Auer, Johanna (2024)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten monialaiset maatalousyrittäjät ovat menestyneet suhteessa muihin maatalousyrittäjiin. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, millaista yrittäjyysosaamista menestyneillä maatalousyrittäjillä on sekä havaita mahdolliset erot monialaisten ja muiden maatalousyrittäjien osaamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Entrepreneurial Competence Frameworkia (EntreComp), jota on käytetty tähän mennessä vähän yrittäjyyden tutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamista hahmottaa EntreComp -viitekehyksen kautta. Tutkimuksen aineistona toimi Luonnonvarakeskuksen, Työtehoseuran sekä Pellervon taloustutkimuksen toteuttamassa Smart Farmers -hankkeessa vuonna 2021 tehty viljelijäkysely. Kyselyyn vastasi 1342 satunnaisotannalla Ruokaviraston maatilayrittäjärekisteristä poimittua viljelijää. Tutkimuksessa hyödynnettiin Smart Farmers -hankkeessa muodostettua menestyksen määritelmää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jossa aineistoa käsiteltiin määrällisillä analyysimenetelmillä tarkastelemalla jakaumia ja ristiintaulukoimalla muuttujia vertailtavien ryhmien suhteen. Lisäksi muuttujien välistä riippuvuutta selvitettiin tilastollisin testein. Sekä monialaisilla että muilla maatalousyrittäjillä vahvimpia yrittäjyysosaamisen osa-alueita olivat tuotanto-osaaminen, riskienhallinta ja itsensä johtaminen. Monialaiset hallitsivat muita maatalousyrittäjiä paremmin uuden teknologian, mitä selittää mahdollisesti se, että merkittävä osa kyselyyn vastanneista monialaisista yrittäjistä harjoitti maatalouden ohella koneurakointia ja monialaisilla maatalousyrittäjillä oli enemmän maatalousalan koulutusta. Monialaiset olivat myös menestyneempiä kuin muut maatalousyrittäjät, mutta parempaan menestykseen ei tässä tutkimuksessa löytynyt selkeää syytä. EntreComp- viitekehyksen soveltuvuutta maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamisen mallintamiseen kokeiltiin tutkimalla menestyneiden maatalousyrittäjien osaamista. Tuloksista voidaan päätellä, että maatalousyrittäjillä on EntreCompissa esitettyjä kompetensseja. EntreComp vaikuttaisi siis sopivan myös maatalousyrittäjien tutkimukseen. Jatkotutkimusta monialaisten maatalousyrittäjien menestystekijöistä voisi tehdä EntreComp -viitekehystä hyödyntäen.
  • Santapakka, Emmi (2024)
    Raskitus on vanha leivän leivontamenetelmä, jossa vesi-jauho-seosta fermentoidaan mik-robien avulla. Sillä on monia hyötyjä, kuten leivän vanhenemisen hidastuminen, kiven-näisaineiden biosaatavuuden parantuminen ja intensiivisempi maku. Raskituksella voi-daan myös parantaa leivän teknologisia ominaisuuksia, kuten vähentää sisuksen kovuutta ja suurentaa ominaistilavuutta. Raskitusta käytetään yleisesti ruisleivän leivonnassa, sillä rukiin α-amylaasin pitoisuus on korkea, ja raskittamisen aiheuttama pH:n lasku estää sen liiallista toimintaa leivonnan aikana. Kauraleivonta taas on kasvattanut suosiotaan vii-meisten vuosien aikana, mutta raskitus ei ole kauraleivonnassa vielä yleistä. Tämän tut-kielman tavoitteena oli tutkia, miten raskitus vaikuttaa ruis- ja kauraleipien teknologisiin ominaisuuksiin. Tutkimus toteutettiin leipomalla ruis- ja kauraleipiä erilaisten raskien avulla ja analysoi-malla niiden teknologisia ominaisuuksia. Ruisraskit valmistettiin kolmella erilaisella mikrobikombinaatiolla: SPC, C1 ja C2. Kauraraskien valmistukseen käytettiin yhtä mik-robikombinaatiota (C1), mutta raskin aktiivisena ainesosana toimi joko kauramaltaat tai idätetyt kauranjyvät. Tutkituista ominaisuuksista tärkeimmiksi lukeutuivat sisuksen ko-vuus ja leivän ominaistilavuus, sillä ne kertovat leivän laadusta. Sisuksen kovuutta tutkit-tiin rakenneprofiilianalyysillä ja ominaistilavuutta VolScan-laitteella. Näiden ominai-suuksien lisäksi selvitettiin myös leivän happamuus, kosteuspitoisuus sekä laskettiin pais-tohäviöt. Rakenneprofiilianalyysillä leivät tutkittiin yhden ja neljän päivän jälkeen lei-vonnasta, jotta voitiin tutkia raskin vaikutuksia leivän vanhenemiseen. Raskituksen huomattiin parantavan leipien teknologisia ominaisuuksia, koska leivän si-suksen kovuus väheni ja ominaistilavuus suureni. Leivän vanheneminen hidastui raskin käytön myötä. Ominaisuuksien parantuminen oli riippuvainen käytetyistä mikrobeista sekä raskin raaka-aineista. Nämä raaka-aineet olivat ruisleipien kohdalla jauhojen tyyppi ja kauraleipien kohdalla maltaat ja idätetyt jyvät. Kauraleivän kohdalla parantavaa vaiku-tusta teknologisiin ominaisuuksiin havaittiin myös prosessin parametrien ja lisätyn veden määrän muuttamisella.
  • Soilampi, Valtteri (2023)
    Forests play a significant role in global carbon dynamics and thus in mitigating climate change. By utilizing wood products and fuels, more GHG intensive materials can be replaced. However, the question of how to utilize wood to maximize its climate benefits is by no means straightforward, in terms of whether wood plays a more significant part in the forest as a carbon storage, or to what extent it makes sense to process it into wood products. In this thesis, a material flow analysis (MFA) of Finnish forest industry was produced. MFA brings together the key material flows of the Finnish forest industry including primary raw material flows and side streams. Mapping side streams plays an important role in the evaluation of wood products substitution benefits, as up to half of all wood raw material used by the forest industry ends up as a side stream. By utilizing side streams according to cascading principles could significantly enhance the forest industry climate benefits. The purpose of the thesis is to produce added value for the evaluation of substitution effects by collecting and visualizing data that helps with estimating substitution benefits of wood use, i.e., determining displacement factors. MFA found out that in 2020, the majority of wood utilized in Finland was used as energy, with 55.8% of total wood use being converted into energy. Altogether 70% of this use were inside the forest industry to cover industry's own energy needs. Inside the industry wood were used efficiently and according to cascading principles, thus no wood was combusted at the primary stage of processes. However, according to MFA, in total more than 70% of all forest industry side steams were combusted and converted into energy at the first circulation round. The side streams that were not utilized by combustion (27%) were refined into other products i.e. pulp and biofuels. Hence, in order to maximize the climate benefits of utilizing wood, it is essential to prioritize the use of wood for products and usages that have the highest possible substitution effect. Additionally, it is crucial to consider the distribution of wood energy use in the future, as utilizing wood-based energy for primary product production yields no additional substitution benefits. This can be achieved by utilizing cascading principles and by prioritizing the use of side streams for other purposes. By doing so, the overall climate benefits of utilizing wood can be enhanced.
  • Puonti, Petteri (2023)
    Punkkivälitteiset patogeenit (PVP) ovat yleisimpiä zoonoottisten tartuntojen aiheuttajia Suomessa. Tautitaakkaan vaikuttavat erityisesti Borrelia burgdorferi sensu lato -bakteerien (BBSL) ja puutiaisaivokuumeviruksen (TBEV) aiheuttamat tartunnat. Molemmat ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Tapausten lisääntymisen voi pääosin laskea taudinaiheuttajien päävektorien, puutiaisen (Ixodes ricinus) ja taigapunkin (I. persulcatus), levittäytymisen ansioksi. Ulkoloisina punkit välittävät tauteja useisiin selkärankaisiin ruokinnan yhteydessä. Ankarat talvet ovat rajoittaneet punkkien levittäytymistä pohjoiseen, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamat leudommat talvikelit ovat edistäneet valloitusretkeä uusille alueille. Vaikka sopiva ilmasto on olennaista punkkien esiintyvyydelle, vaikuttaa punkkien isäntälajiston rakenne mitä luultavimmin punkkien ja PVP:ien yleisyyteen paikallisella tasolla. Tässä tutkielmassa punkkeja kerättiin 6 aitausalueelta ja niiden ympäristöstä. Samoilta alueilta määritettiin lisäksi piennisäkkäiden ja hirvieläinten määrät. Koska aitaukset ja niiden ympäristöt luultavasti edustavat samankaltaista ilmastoa, pyrittiin tutkielmassa tutkia, kuinka punkki-isäntiin liittyvät tekijät vaikuttavat punkkien ja PVP:ien esiintyvyyteen. TBEV-positiivisen poolin sekä TBEV-vasta-aineita kantavien piennisäkkäiden perusteella Hangossa varmistettiin mahdollisesti uusi TBEV pesäke. Aitausten, piennisäkäsmäärien ja hirvieläintiheyksien pohjilta luotiin yleistettyjä lineaarisia sekamalleja (GLMM) selittämään punkkien ja PVP:ien esiintyvyyttä tutkimusalueilla. TBEV jätettiin mallinnuksen ulkopuolelle pienen otoskoon takia. Hirvieläintiheydet olivat erittäin merkitsevä punkkien esiintyvyyteen vaikuttava tekijä. BBSL:n yleisyyteen ei yksikään tekijä vaikuttanut merkitsevällä tasolla – mahdollisena syynä piennisäkäspopulaatioiden muutoksen viiveellinen heijastuminen kerättyjen punkkien tartunta-asteeseen.
  • Segercrantz, Cedric (2023)
    Denna avhandling undersöker prisets effekt på konsumtionen av livsmedel i Finland under perioden 2010-2021. Analysen består av en litterär och empirisk del där den litterära delen fokuserar på tidigare forskning om konsumtion, konsumentbeteende, hälsa och andra påverkande faktorer, medan den empiriska delen undersöker priskänsligheten för 14 stycken basprodukter genom att använda metoder som lineär regression och priselasticitet. Resultaten visar att priset är obetydande när det gäller basmatvaror i de flesta fall och priselasticiteten var väldigt varierande för produkterna som visade signifikanta svar. Studien ger även insikt i hur strategier som prissättning och beskattning kan användas för att styra konsumtionen i en positiv riktning. Avhandlingen innehåller en litteraturstudie som inleds med en beskrivning av livsmedelskonsumtionen i Finland, inklusive beteenden kring matvanor och rekommendationer om hälsosamma kostvanor. Priserna på livsmedel och prisökningarna för år 2022 samt skatternas inverkan på konsumtionen behandlas även och det visar sig att skatter på ohälsosamma produkter är en möjlig lösning för reglering, men påverkar inte konsumtionen så mycket som önskat. Konsumtionen och hälsan behandlas också, där det beskrivs vikten av en balanserad diet och de rekommendationer som finns gällande matvanor. I den andra delen av litteraturstudien ligger fokuset på olika faktorer som påverkar konsumenternas val av livsmedel, inklusive detaljhandeln, trender, kundnöjdhet, marknadsföring, segmentering, produkt och pris. Avhandlingens litteraturdel för fram att konsumenters beteende är påverkat av många faktorer, och att priset är en av de viktigare faktorerna när det gäller val av livsmedel. I den empiriska delen av avhandlingen genomfördes en regressionsanalys för att undersöka sambandet mellan pris och konsumtion av 14 olika livsmedelsvaror i Finland. Genom att samla in och analysera pris- och konsumtionsdata från en lång tidsperiod, kunde detta samband visas och analyseras. Regressionsanalysen gav oss en bild av priselasticiteten för varje produkt, det vill säga graden av sambandet mellan priset och konsumtionen. Resultaten från regressionsanalysen visade att priset på de flesta undersökta livsmedel var obetydande förutom på tre stycken av fjorton stycken totalt. Även priselasticiteten var mycket varierande i de undersökta livsmedlen. Detta samband varierade dock mellan de 14 olika livsmedelsvarorna, där vissa produkter hade en högre priselasticitet än andra. Slutligen undersöktes också trenderna i pris och konsumtion över tiden, vilket visade på att både priserna och konsumtionen har ändrats över tid, men eftersom analysen innehåller basvaror har konsumtionen ändå hållits relativt stabil. Sammanfattningsvis har den empiriska analysen gett oss en djupare förståelse för sambandet mellan pris och konsumtion av livsmedel i Finland, speciellt basvaror, och visar betydelsen av att ta priset men även andra faktorer i beaktande vid beslut om livsmedelskonsumtion.
  • Mikkola, Alexia (2023)
    Tutkielmassa tarkastelen maatilayrittäjyyttä strategisen johtamisen näkökulmasta resurssipohjaista teoriaa soveltaen. Tutkimuksen kohteena on naispuoliset maatilayrittäjät. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu teoriaan yrityksen hallinnollisista ja tuotannollisista resursseista, joita hyödyntämällä yritys tuottaa tuotteita ja palveluita, joista seuraa yrityksen taloudellinen suorituskyky. Taloudellisen suorituskyvyn lisäksi yritys voi saavuttaa markkinoilla kilpailuedun, mikäli se resurssiensa ja strategiansa avulla täyttää VRIS –kehikon edellytykset. Kehikon mukaan yrityksen resurssien yhdessä tulee olla arvokkaita, harvinaisia, jäljittelemättömiä sekä muilla ei tulisi olla vastaavia substituutteja resursseille. Tutkielman tavoite on vastata tutkimuskysymyksiin siitä, minkälaisia strategisia tavoitteita, vahvuuksia, voimavaroja, heikkouksia ja esteitä naisviljelijöillä on. Lisäksi luon haastattelujen pohjalta katsauksen siihen, minkälainen haastateltujen naisviljelijöiden toimintaympäristö on ja minkälaisena he kokevat maatilayrittämisen. Tutkielmassa naisviljelijää käytetään synonyyminä naismaatilayrittäjälle, joka on tilan ensisijainen viljelijä. Euroopan unionin maatiloista noin 29 prosenttia on naisten johtamia. Vaikka Euroopan unionin mittakaavassa suomalaisten naisviljelijöiden osuus kaikista viljelijöistä on verrattain pieni, on naisviljelijöiden suhteellinen määrä ollut viime vuosina kasvussa. Suomessa naisviljelijät ovat keskimäärin nuorempia ja määrällisesti heidän tyypillisimpiä maatilatyyppejänsä ovat yleinen peltoviljely, erikois-, vilja-, öljy- ja valkuaiskasvit sekä lypsykarjatalous. Suhteellisesti naismaatilayrittäjien yleisimpiä maatilatyyppejä ovat lampaat, vuohet ja muu laidunkarja ja puutarhatalous sisätiloissa. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan ohjelman uudistuksessa (CAP27) sukupuolten välinen tasa-arvo on nostettu ensimmäistä kertaa yhdeksi osaksi sen keskeisimpiä uudistuksia. Ohjelman tavoitteena on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa lisäämällä naisten osallistumista maatalouteen. Tutkielman tutkimusmenetelmä on laadullinen tutkimus ja aineiston hankintamenetelmä oli viiden valikoidun naisviljelijän puolistrukturoidut haastattelut etänä Teams -sovelluksessa. Tutkimuksen lähestymistapa oli deduktiivinen, tutkimuksen lähtökohtana oli resurssipohjainen teoria, jota lähestyttiin empiirisen analyysin kautta. Haastateltujen yrittäjien strategisten tavoitteiden taustalla oli useimmiten taloudelliset motiivit, kuten kannattavuuden parantaminen tai liikevaihdon kasvattaminen. Naisviljelijöiden arvoja heijastavia strategisia tavoitteita ovat tilan jatkuvuuden turvaaminen yli sukupolvien sekä maaseudun, ympäristön ja kotimaisen ruoantuotannon arvostaminen. Haastateltujen yrittäjien tuotannollisia resursseja ovat hyvä kone- ja rakennuskanta, isot ja/tai lähellä sijaitsevat peltolohkot, luotettavat työntekijät, varastointikapasiteetti ja maatilan sijainti. Yrittäjien aineettomia resursseja ovat laajat ammatilliset tukiverkostot, koulutustausta, motivaatio, innovatiivisuus, optimistinen asenne, stressinsietokyky ja dynaamisuus. Resurssit, joita haastatellut maaseutuyrittäjät halusivat kehittää, olivat kokemuksen mukana tuomat ammattitiedot- ja taidot, työn organisointitaidot, stressinsietokyky sekä tehdä kyky pitkän tähtäimen strategisia suunnitelmia ja päätöksiä.
  • Pitkäranta, Nelli (2023)
    Sähkö on nopeimmin kasvava lopullinen energiamuoto, ja sen kysynnän odotetaan kasvavan nopeasti tulevina vuosikymmeninä. Markkinoille tarvitaan läpinäkyvämpää ja tarkempaa päästölaskentaa, vihreän siirtymän ja kansallisten hiilidioksidipäästötavoitteiden nopeammaksi saavuttamiseksi. Monet organisaatiot kehittävät parhaillaan strategioita tuntitason hiilineutraaliuuteen, sillä monien yksityisten uusiutuvan energian hankintojen kunnianhimo ylittää olemassa olevan sääntelyn tavoitteet. Yritysten kestävyysjohtamisen korkeat standardit ohjaavat siirtymistä kohti uusiutuvan energian ajallista täsmäytystä tai "24/7-täsmäytystä", mikä voisi myös lisätä uskottavuutta hiilineutraaliusväitteisiin sekä vähentää päästöoikeuksien kaksinkertaista laskemista ja viherpesua. Toistaiseksi sähkön alkuperää on seurattu markkinapohjaisilla vihreillä sertifikaateilla; Euroopassa Guarantees of Origin, jotka mahdollistavat sähkön vuosittaisen tai kuukausittaisen kulutuksen yhdistämisen uusiutuvaan energiaan. Vihreän sähkön osuuden kasvaessa sähköntuotannossa, sähköntuotanto kuitenkin siirtyy aiempaa ajoittaisemmaksi ja vaihtelevammaksi. Kaikilla uusiutuvan energian teknologioilla on omanlaisensa tuotantoprofiilit sekä kausittaiset ja päivänsisäiset vaihtelut. Täten vihreän sähkön kulutus ei aina vastaa sen tuntikohtaista saatavuutta. Lisäksi nykyiset vihreät sertifikaattijärjestelmät eivät heijasta riittävästi uusiutuvan energian oikea-aikaista saatavuutta eivätkä näin ollen edistä investointeja, jotka voisivat tarjota järjestelmän joustavuutta ja vihreän energian ympärivuorokautista saatavuutta. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on parhaillaan kehitteillä pilottiversioita vihreän sähkön sertifikaattijärjestelmästä, joka mahdollistaisi sähkön tuotannon ja kulutuksen tuntikohtaisen täsmäytyksen, sillä siirtyminen kohti vihreän energian 24/7-täsmäytystä herättää yhä enemmän kiinnostusta. Ennen uusien instrumenttien ottamista mukaan markkinoille on kuitenkin välttämätöntä selvittää niiden mahdolliset markkinavaikutukset. Tässä tutkielmassa esittelemme tuntisertifikaattimarkkinoiden taloustieteellisen mallin ja vertaamme 24/7-täsmäytyksen volyymi- ja hintavaikutuksia vihreän sähkön sertifikaateilla perinteisiin sertifikaattimarkkinoihin, joissa sähkönkulutusta täsmäytetään uusiutuvan energian kanssa vuosittain. Analysoimme myös, kuinka kuluttajan hyöty tuntikohtaisista vihreistä sertifikaateista vaihtelee eri ajankohtien välillä, kun uusiutuvan energian saatavuus vaihtelee. Havaitsemme, että kuluttajien hyöty tuntikohtaisten sertifikaattien hankinnasta laskee uusiutuvan energian tuotannon kasvaessa. Näin ollen kuluttajan hyöty sertifikaateista on suurin silloin, kun myös korkeapäästöisen energian osuus on korkea. Tuntikohtaiset vihreät sertifikaatit voisivat siis tarjota eniten hyötyä sekä kuluttajille että tuottajille niinä tunteina, jolloin uusiutuvaa energiaa on tarjolla vähemmän. Havaitsemme myös, että tuntikohtainen täsmäytys voisi joko lisätä tai vähentää kuluttajan uusiutuvan energian hankintakustannuksia ja tuottajan tuloja yksittäisten tuntien sisällä verrattuna vuosittaiseen tai kuukausittaiseen täsmäyttämiseen. Näin ollen tuntikohtainen sertifiointi voisi tarjota lisähyötyä teknologioille, joita tarvitaan täydelliseen järjestelmän laajuiseen hiilidioksidipäästöjen nollaamiseen, kuten energian varastointiratkaisuille. Näin ollen tuntikohtaisen sertifikaattijärjestelmän kehittämisessä tulisi keskittyä tämän vaikutuksen korostamiseen, mikä voisi edelleen kannustaa investointeja sähkömarkkinajärjestelmän joustavuuteen. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta mahdollisten vaikutusten selvittämiseksi erityisesti sähkömarkkina-alueilla, joissa uusiutuvan energian osuus on jo korkea. Lisäksi täytyy vielä selvittää, onko tällaiselle järjestelmälle kysyntää yksityissektorilla ja johtaisiko tuntikohtainen täsmäytys yhteiskunnan kannalta optimaalisesti korkeampiin päästövähennyksiin kuin perinteiset sertifikaattijärjestelmät.
  • Kettunen, Lauri (2023)
    Euroopan Unioni (EU) on asettanut ilmastotavoitteekseen leikata kokonaiskasvihuonekaasupäästöjään vuodesta 1990 vuoteen 2030 mennessä vähintään 55 %. Vuonna 2020 kokonaiskasvihuonekaasupäästöjä oli onnistuttu leikkaamaan noin 30 % vuoteen 1990 verrattuna. EU:n maataloussektori, joka tuottaa noin 12 % EU:n kokonaispäästöistä, ei ole onnistunut leikkaamaan päästöjään yhtä tehokkaasti ja sen tulisi tehostaa ilmastotoimiaan tukeakseen EU:n yhteistä päästövähennystavoitetta. Maataloussektorin ilmastotoimia ohjaava yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) ei ole pystynyt vastaamaan asetettuihin haasteisiin, ja tarve tehokkaammille ilmastotoimille on merkittävä. Tällaisia toimia tutkitaan osana Baltic Sea Action Groupia toimivassa Carbon Action-yhteistyössä. Yhteistyön tavoitteena on tutkia kestäviä ja kannattavia keinoja maatalouteen, joita viljelijöiden olisi mielekästä toteuttaa. Osana tätä yhteistyötä toimiva TWINWIN-hanke tutkii luonnon monimuotoisuuden vaikutusta pellon hiilensidontaan. Monimuotoisuutta toteutetaan peltokokeessa ohran kanssa viljeltävillä kahdeksalla eri aluskasvilla, joilla monimuotoisuutta toteutetaan neljällä eri tasolla. Saatuja tuloksia verrataan kasvustoon, jossa ohra kasvaa ilman aluskasveja. Tässä tutkielmassa tarkastellaan hankkeessa käytettyjen aluskasvien taloudellisia vaikutuksia. Maataloudessa tilatasolla yhtenä merkittävänä päätöksentekoon vaikuttavana tekijänä on toiminnasta saatava mahdollinen taloudellinen hyöty. Aluskasvien houkuttelevuutta peilataan niiden taloudellisiin vaikutuksiin. Aluskasvien taloudellisia vaikutuksia tutkitaan suorien taloudellisten vaikutusten, maaperän tuottokyvyn sekä maaperän hiilivaraston muutosten kautta. Työn aineistona on TWINWIN-hankkeessa kerättyä aineistoa vuosilta 2019–2021. Tutkielman tuloksista selvisi, että aluskasveilla voidaan saavuttaa sekä positiivisia, että negatiivisia taloudellisia vaikutuksia verrattuna ohrakasvustoon ilman aluskasvia. Vaikka tuloksia voidaan pitää lyhyen tarkastelujakson vuoksi lähinnä suuntaa antavina, kävi selkeästi ilmi, miten iso merkitys oikean aluskasvin valinnalla on taloudellisiin vaikutuksiin. Lisäksi todettiin, että vähintään yhtä tärkeässä roolissa on pitkäjänteinen, suunnitelmallinen ja jatkuva aluskasvien käyttö osana viljelykiertoa. Aluskasvien käytöstä saatavat hyödyt näkyvät vasta pidemmällä aikajänteellä taloudellisessa tuloksessa. Aluskasveissa on eittämättä paljon potentiaalia hyödynnettäväksi niin ilmastotoimien, kuin viljelijöiden kannalta. Positiiviset taloudelliset vaikutukset toimivat tehokkaana kannustimena ilmastotoimien tekemiselle. Aluskasveista saatavien taloudellisten hyötyjen todentaminen helposti omaksuttavaan muotoon vaikuttamistyön kautta, on tässä suhteessa erittäin suuressa roolissa.
  • Schildt, Veera (2023)
    Maisterintutkielman toimeksiantajana toimi Metsäteho Oy. Tarve metsäalan työturvallisuuskulttuurin tutkimukseen syntyi, kun Metsäteho toteutti metsäalan tapaturmatilastoihin liittyvän raportin. Suomessa metsäalan työturvallisuuskulttuurin kartoitusta ei ollut aikaisemmin tehty ja koska kulttuurin ja ihmisten asenteiden tiedetään vaikuttavan sattuvien tapaturmien määrään ja organisaatioissa tehdyn turvallisuustyön vaikuttavuuteen, ryhdyttiin toteuttamaan kyselytutkimusta työturvallisuuskulttuurista. Tavoitteena oli selvittää, millainen on puuhuollon parissa työskentelevien ihmisten työturvallisuuskulttuuri ja millaisia työturvallisuushaasteita henkilöstö koki alalla olevan tutkimushetkellä. Tavoitteen pohjalta syntyi kaksi tutkimuskysymystä. Tutkimuksessa selvitettiin millä tasolla kunkin ammattiryhmän turvallisuuskulttuuri on. Lisäksi selvitettiin mitkä asiat koettiin uhaksi turvallisuudelle ja millaisia keinoja vastaajat näkivät tilanteen parantamiseksi olevan. Kysely sisälsi vastaajan perustietojen lisäksi Likert-asteikollisia kysymyksiä, monivalintakysymyksiä, sitoutumista mittaavia arviointiasteikollisia kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Kysely toteutettiin sähköisenä verkkolomakkeena, joka jaettiin Metsätehon osakasyhtiöihin ja heidän kauttaan yhtiöiden työmailla työskenteleville yrittäjille ja heidän henkilöstölleen. Kerätty aineisto anonymisoitiin eikä vastaajan työnantajaa voinut vastausten perusteella tunnistaa. Kyselyyn vastasi 2146 metsäalalla työskentelevää. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin määrittelemällä eri ammattiryhmien sijoittuminen turvallisuuskulttuurin tasoa kuvaavalle Bradleyn käyrälle. Bradleyn käyrän teorian mukaan, mitä korkeammalla tasolla turvallisuuskulttuuri on, sitä vähemmän työtapaturmia työyhteisössä sattuu. Käyrä koostuu neljästä tasosta siten, että mitä vahvempaa turvallisuuskulttuuria ammattiryhmän vastaukset ilmensivät, sitä korkeammalle tasolle ammattiryhmä sijoittui. Ammattiryhmät sijoitettiin käyrälle pisteyttämällä ammatti-ryhmät kuhunkin kysymykseen saatujen vastausten ammattiryhmäkohtaisten keskiarvojen avulla. Toiseen tutkimuskysymykseen saatiin vastaukset avoimien kysymysten analyysin avulla. Saadut vastaukset kategorisoitiin ja vastausten jakauman perusteella selvitettiin mitkä asiat koettiin turvallisuutta uhkaaviksi ja mitä keinoja turvallisuuden parantamiseksi olisi. Tutkimuksessa mukana olleista ammattiryhmistä Bradleyn käyrälle korkeimmalle sijoittuivat terminaalityöntekijät ja puutavara-autoyrittäjät. Heikoiten sijoittuivat metsäkoneen- ja puutavara-autonkuljettajat. Keskiarvoisesti kyselyyn vastanneet sijoittuivat käyrän tasolle kolme eli metsäalan turvallisuuskulttuuri oli itsenäisellä tasolla. Suurimpana uhkana turvallisuudelle koettiin kiire ja huolimattomuus. Tärkeimpänä keinona oman työturvallisuuden parantamiseksi nähtiin keskittyminen ja ennakointi. Muilta ihmisiltä toivottiin huolellisuutta, ohjeiden noudattamista ja sitoutumista turvallisuusasioihin. Tulosten perusteella erityisesti metsäalalla itsenäistä työtä yksin tekevien turvallisuuskulttuurin kehittymiseen on syytä kiinnittää huomiota. Jotta metsäalan työturvallisuuskulttuuri saavuttaisi yhteisöllisen tason, tulisi alalla työskentelevien kokea voimakkaammin vastuuta myös muiden turvallisuudesta. Lisäksi kiireen taustalla olevia tekijöitä tulisi selvittää ja vähentää koko alan kattavasti.
  • Mäkipää, Tiina (2023)
    Opinnäytetyö on tehty osana Suomen metsäkeskuksen esiselvityshanketta Keski-Suomen ensiharvennuksien laadusta. Työssä tarkastellaan Metsäkeskuksen tekemän korjuujäljen laadun seurannan perusteella ensiharvennusmetsiköiden jäävän puuston tunnuksia, pääasiassa runkolukuja. Aineiston avulla simuloitiin OpeMotti-ohjelmistolla puuston kehitys koko kiertoajalle. Mitattuja ensiharvennuskuvioita oli 85, joista simulaatioissa mukana oli 83. Mäntyvaltaisia metsiköitä oli 42, kuusivaltaisia 32 ja koivuvaltaisia 9 kappaletta. Simulaatioiden tuloksista selvitettiin koko kiertoajan muutoksia ensiharvennettujen metsiköiden puuston runkoluvuissa, tilavuudessa, biomassassa ja hiilen sekä hiilidioksidin sidonnassa. Maastomittausten perusteella ensiharvennusten laatu oli heikko. Kaikki kuviot oli harvennettu liian harvoiksi, ja ajouran osuus pinta-alasta oli keskimäärin 28 %. Hakkuuvaurioita tai ajourapainaumia oli alle 3 %. Suositusten mukaisen maastodatan puuttuessa kiertoaikasimuloinnit tehtiin sekä maastodatan että laskettujen suositusarvojen perusteella. Simulaatioita tehtiin yhteensä 166 eri kuviotiedoilla; mitattu data ja suositusdata jokaisesta 83 kuviosta. Simulointien mukaan tarkastettujen ensiharvennettujen kuvioiden runkotilavuus vähenisi kiertoajan aikana 15 % ja biomassan tuotto 14 % verrattuna suositusten mukaisesti ensiharvennettuihin. Vaikka voimakas harvennus hieman nopeutti puuston kasvua, nopeampi kasvu ei korvannut menetettyä puumäärää normaalin kiertoajan aikana. Tulos ei juurikaan muuttunut valtapuulajeittain tarkasteltuna, vaikka puulajien kasvutavat ja -nopeudet erosivat toisistaan. Liian voimakkaat ensiharvennukset saattavat aiheuttaa metsänomistajille tulonmenetyksiä tulevaisuudessa. Simulaatioiden mukaan suositusten mukaan ensiharvennetuista kuvioista voisi saada päätehakkuussa 800–2000 euroa enemmän tuloa hehtaarilta. Suositusten mukaiset kuviot sitoivat hiilidioksidia 15 % ja hiiltä 14 % enemmän kiertoajan aikana. Vaikka esiselvitys oli alueellinen ja verrokkina olleet suositusarvot olivat mallien mukaisia keskiarvoja, tulokset kertovat ensiharvennuksen laadun heikkenemisestä. Ensiharvennuksen voimakkuudella on pitkäaikaiset vaikutukset metsän puuston tilavuuteen ja metsien hiilensidontaan. Koska ensiharvennuksia tehdään liian vähän tarpeeseen nähden, ensiharvennusten oikea-aikainen ja suositusten mukainen tekeminen on hyvin tärkeää. Ongelman korjaamiseen tarvitaan koko metsäalan toimijoiden yhteistyötä, koska syitä ensiharvennusten laadun heikentymiseen on monia.
  • Helomaa, Arttu (2023)
    Maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisten tukien tai korvausten tavoitteena on ohjata kansalaisia toimimaan toivotulla tavalla. Suomessa yksityismetsänomistajien suometsiä koskevia päätöksiä sekä metsänkäsittelyn että vesiensuojelun suhteen ohjataan lainsäädännön, taloudellisten tukien ja informaatio-ohjauksen keinoin. Suometsätalouden vesistövaikutuksia voidaan vähentää ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia metsänkäsittelytoimenpiteitä, käyttämällä vesiensuojelumenetelmiä, ennallistamalla tai suojelemalla alueita. Yksityisillä metsänomistajilla on oikeus tehdä itsenäisiä ratkaisuja suometsien hoitopäätösten suhteen, ja näillä päätöksillä on vaikutusta suometsien vesistökuormitukseen. Ohjauskeinoilla voidaan kannustaa metsänomistajia tekemään vesiensuojelua suometsätaloudessa edistäviä päätöksiä neuvonnan ja taloudellisen tuen avulla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten taloudelliset tuet ja neuvontapalvelut vaikuttavat yksityismetsänomistajien halukkuuteen toteuttaa suometsätalouden vesistökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tarkastella, mitkä metsänomistajien taustatekijät vaikuttavat halukkuuteen edistää suometsätalouden vesiensuojelua. Tutkielman aineistona käytettiin syksyllä 2022 toteutettua yksityismetsänomistajille suunnattua verkkokyselyä, johon vastasi 1607 metsänomistajaa. Tutkielmassa analysoitiin metsänomistajakyselystä saatua aineistoa regressioanalyysin sekä ristiintaulukoinnin avulla. Analyysejä varten muodostettiin kaksi regressiomallia, joissa toisessa mitattiin maksuttomien neuvontapalveluiden vaikutusta, ja toisessa taloudellisen tuen vaikutusta. Ristiintaulukoinnilla tarkasteltiin metsänomistuksen pääasiallisten tavoitteiden suhdetta maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisen tuen merkitykseen metsänomistajan halukkuudelle edistää vesiensuojelua. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että maksuttomilla neuvontapalveluilla ja taloudellisilla tuilla on vaikutusta metsänomistajien vesiensuojelua edistäviin päätöksiin suometsätaloudessa. Etenkin taloudellisilla tuilla tai korvauksilla voidaan kannustaa metsänomistajia vesiensuojelutoimenpiteisiin suometsissä. Ristiintaulukoinnin perusteella metsänomistamisen tavoitteilla oli vaikutusta siihen, miten ohjauskeinot vaikuttavat metsänomistajan halukkuuteen edistää vesiensuojelua. Mikäli metsänomistaja korosti ympäristö- ja luontoarvoja metsissään, hän todennäköisesti olisi valmis edistämään vesiensuojelua suometsissään, jos saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluita tai taloudellista tukea. Regressioanalyysin perusteella mitä korkeampi koulutusaste metsänomistajalla oli, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut keskimäärin kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen lainsäädäntöön, metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelun edistämistä omissa suometsissään. Toisaalta mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä, sitä halukkaampi hän keskimäärin oli toteuttamaan vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä, mikäli saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluja. Taloudellisia tukia selittävän regressiomallin tulosten perusteella mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä tai kannatti vesiensuojelun tason nostamista suometsätaloudessa, sitä enemmän taloudelliset tuet kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Halukkuus vesiensuojelua edistäviin toimenpiteisiin väheni taloudellisesta tuesta huolimatta metsänomistajan iän kasvaessa tai mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen vesiensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sekä metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina.
  • Leppilampi, Valtteri (2023)
    Enterovirukset ovat tärkeitä patogeenejä, jotka kuuluvat Picornaviridae-heimoon. Enterovirus-sukuun kuuluu lukuisia tärkeitä ihmisen patogeenejä, kuten poliovirus, enterovirus 71 ja coxsackievirukset. Yhdisteet, jotka sitoutuvat viruksen rakenteeseen ja estävät viruspartikkelin laajenemisen ovat tutkituimpia enterovirusinfektiota vastaan tarkoitettuja antiviraaleja Testasin kahden yhdisteen, CL213:n ja epigallokatekiinigallaatin (EGCG) inhibitorista aktiivisuutta coxsackievirus A9 (CVA9) -infektiota vastaan. Solukulttuureihin perustuvilla menetelmillä määritettiin molempien yhdisteiden inhibitorisen aktiivisuus CVA9-infektiota vastaan. Lisäksi aktiivisemman CL213:n vaikutus CVA9:n lämpöstabiilisuuteen määritettiin. Jotta varmistettaisiin, sitoutuuko yhdiste kapsidiin, viruksen rakenne kompleksissa yhdisteen CL213 kanssa selvitettiin cryo-elektronimikroskopian avulla. Tulokset osoittivat, että CL213 on voimakas CVA9-infektioinhibiittori in vitro ja se lisää viruksen lämpöstabiilisuutta. CVA9:n rakenne kompleksissa CL213:n kanssa selvitettiin 2.5 Ångströmin tarkkuuteen kryoelektronimikroskopialla. Vaikka lämpöstabiilisuustestauksen tulokset viittaavatkin siihen, että yhdiste sitoutuu viruksen rakenteeseen ja viruksen rakenteen ikosaedrisellä rekonstruktiolla (icosahedral reconstruction) oli korkea resoluutio, yhdisteeseen sopivaa tiheyttä (engl. density) ei löydetty viruksen rekonstruktiosta. Tämän vuoksi yhdisteen tarkka toimintamekanismi jää epäselväksi. Yllättävä tulos tutkimuksissa oli se, että EGCG, jonka on aiemmin osoitettu inhiboivan CVA9-infektiota, ei ollut lainkaan aktiivinen näissä antiviraalisen aktiivisuuden määrityksissä. Todennäköisesti ilmiö johtuu siitä, että EGCG:n toiminta perustuu puhdistetun viruksen saostamiseen ja aggregointiin liuoksesta, mutta yhdisteen aktiivisuus katoaa, kun virus on solujen kasvatusliuoksessa. Koska kumpikaan yhdiste ei tulosten perusteella sitoutunut viruksen rakenteeseen, CVA9:n ja enterovirus 71:n VP1 proteiinin hydrofobisten taskujen (engl. VP1-hydrophobic pocket) rakenteita verrattiin, jotta voitaisiin selvittää ovatko yhdisteet, joilla on nanomolaariset IC50 arvot, hyviä lähtökohtia yhdisteiden jatkokehitykselle. Vaikka molempien virusten rakenteista löytyy kyseinen hydrofobinen tasku, suurin osa yhdisteiden sitoutumiseen vaadittavista sivuketjuista eivät ole konservoituneita. Tehokkaiden antiviraalisten yhdisteiden kehitys enterovirusinfektioita vastaan on siis edelleen merkittävä haaste.
  • Käkelä, Senja (2023)
    Mikromuovit ovat alle 5 millimetrin kokoisia partikkeleita ja niitä on löydetty kaikkialta elinympäristöstämme. Mikromuovien esiintyminen eri ekosysteemeissä lisää huolta niiden päätymisestä elintarvikkeisiin ja ihmiselimistöön. Elintarvikkeiden mikromuovitutkimukselle ei ole standardeja, mikä on johtanut eri tutkimusmenetelmien yhdistelyyn. Kompleksiset elintarvikematriisit asettavat haasteita analyyttisten menetelmien toimivuudelle, jotka ovat pääosin perustuneet näytteen suodatukseen. Tutkielman tavoitteena oli tutkia hanavettä ja mehutuotteita, sekä niiden mahdollisesti sisältämiä mikromuoveja. Näytteitä saatiin kolmelta eri yritykseltä, kolmesta eri pisteestä; hanavesi- ja prosessinäyte, sekä pakattu tuote. Mehunäytteet esikäsiteltiin vetyperoksidilla ja näytteet suodatettiin. Suodokset mikroskopoitiin ja kiinnostavat löydetyt partikkelit analysoitiin Time-Gate Raman-spektroskoopilla. Tutkielma tarjoaa lisätietoa hanaveden ja mehutuotteiden mikromuovipitoisuuksista, sekä mikromuovitutkimukseen käytettävistä menetelmistä ja niiden toimivuudesta. Vetyperoksidin havaittiin toimivan hyvin mehujen valkaisussa, mutta se ei vaikuttanut tarpeeksi tehokkaasti näytteiden rakenteeseen. Kaikkien näytteiden suodatus ei täten onnistunut. Kaikista onnistuneista suodoksista löydettiin mikroskopoimalla kiinnostavia partikkeleita. Suurin osa löydetyistä partikkeleista oli alle 1 mikrometrin kokoisia. Myös nollanäytteistä ja vetyperoksidista löydettiin partikkeleita, mikä kertoo kontaminaatioiden estämisen haasteellisuudesta mikromuovitutkimuksessa. Partikkelien koostumusta analysoitiin Time-Gate Raman spektroskoopilla. Haasteeksi muodostui partikkelien pieni koko ja suodattimen vahva spektri, joka osittain peitti alleen partikkelien spektrin. Spektreistä tunnistettiin kuitenkin muutama mikromuovi. Kaikki tässä tutkielmassa esitetyt käsittelyt ja analyysimenetelmät sopivat tietyin muutoksin mikromuovitutkimukseen, kun tutkittavan näytteen rakenne tunnetaan.
  • Karppanen, Henrik (2023)
    The current trend in the food and forest industries is to utilize sustainable and renewable products. One such product is galactoglucomannans (GGM), water-soluble hemicelluloses covering 25–35 % of the dry wood mass. GGM can be extracted from spruce sawdust or branches using a safe and environmentally friendly pressurized hot water extraction (PHWE) method. Deacetylation of GGM happening during extraction and concentration by membrane filtration at alkali conditions possibly enables gel formation. This thesis aims to observe if low acetyl GGM has the ability to form a gel and which factors have an impact on its gelation and gel properties. Low acetyl PHWE GGM powders were provided by the Natural Resources Institute of Finland (Luke). The GGM solutions at different pH values (4, 7, and 10) and solid concentration levels (5, 10, and 15 %) were prepared using a magnetic stirring rod and then ultrasonicated (50% amplitudes for 5 min). Viscosity, rheological properties, water holding capacity (WHC), hardness, and adhesiveness were measured on days 1, 2, 3, and 5 during storage at room temperature (22 °C). The results showed that GGM was able to form a gel at all investigated conditions, except for the samples at pH 4 and a solid concentration of 5 %. GGM solutions at high pH (7–10) and solid concentrations (10–15%) formed gels without ultrasonication. All GGM gels had high WHC (≥ 90 %). Gel viscosity increased with prolonging of storage time and increased solid concentration. The frequency sweep analyses showed that all investigated samples had a gel-like behavior. Gel hardness and adhesiveness increased in all the samples during storage and increased solid concentration. The thesis demonstrated that low acetyl GGM could form a gel, which could be used as a gelling agent, where solid concentration and pH impacted to gel structure. Thus, the study could widen industrial applications of GGM or at least engage interest.
  • Fejzullahi, Ardit (2023)
    Membrane-bound pyrophosphatases (M-PPases) catalyse the reversible hydrolysis of pyrophosphate into two inorganic phosphate molecules. This hydrolysis is coupled to the transport of protons and/or sodium ions across the biological membrane, generating an electrochemical gradient, which can be utilized by the host organism as an energy source under different stress conditions. The essential physiological roles of M-PPases in agriculturally relevant plants and various human pathogens, such as Bacteroides fragilis, Plasmodium falciparum, Toxoplasma gondii, and Trypanosoma brucei, make them an important research area. Despite the biochemical studies conducted with several M-PPases and structural characterization of Thermotoga maritima and Vigna radiata M-PPases, there remain several questions regarding the biochemistry and catalytic mechanism of M-PPases, one being the basis of K+ dependence. Mutational studies have suggested that a single residue at position 495 is the sole determinant of K+ dependence in M-PPases. In K+-dependent M-PPases this residue is an alanine and a K+ ion binding in close proximity of it, has been shown of having stimulatory effect on K+- dependent M-PPases by increasing the maximal rate of pyrophosphate hydrolysis. In K+-independent M-PPases, a lysine residue resides at 495 position, where the ε-NH3+ group of the lysine residue has been suggested, based on structural modelling and AlaàLys (A495K) mutational studies, to structurally and functionally mimic the activating function of K+ in K+-dependent M-PPases. In order to provide structural basis to this, in this study, a M-PPase belonging to a hyperthermophilic deep- sea bacterium T. maritima containing a single A495K point mutation was expressed in Saccharomyces cerevisiae, solubilized using the high-temperature (“Hot-solve”) method, purified with metal affinity chromatography and structurally characterized using X-ray crystallography. As suggested, the ε-NH3+ group of the introduced lysine was shown to occupy the same space and form the same interactions at the active site as the K+ ion in K+-dependent M-PPases. However, these structural findings were in contradiction with the conducted hydrolytic activity assay which showed that the A495K mutation, besides abolishing K+ dependence, significantly reduced the overall activity compared to the wild type by ~2-10-fold, depending on the K+ concentration. These findings suggest that additional factor(s) besides the 495 residue determine the K+ dependence in M-PPases.
  • Pellinen, Ilkka (2023)
    Erilaiset mausteseokset ovat lihavalmisteiden erityinen sekä tärkeä osa. Mausteseokset sisältävät myös erilaisia allergeeneja ja yliherkkyysreaktioita aiheuttavia ainesosia. Allergeenien hallintaongelmat elintarvikkeen valmistuksessa voidaan useimmiten välttää noudattamalla hyviä tuotantotapoja tuotannossa. Tästä syystä mausteseoksia käyttävät asiakkaat ovat tulleet vaativiksi käytettävien valmistusaineiden suhteen, ja niihin onkin kohdistuneet kovat odotukset ja vaatimukset. Elintarvikkeen valmistusaineina käytettäviä allergeenisiä komponentteja varten on myös olemassa velvoittavia säädöksiä ja viranomaisohjeita. Tahattomasti kontaminaation kautta tuotteeseen joutuvista allergeeneista ei ole selkeitä ilmoitusohjeita pakkausmerkintöjä varten. Ruoka-allergiat ovat ympäri maailman kasvava kansanterveysrasite, jonka esiintyvyydestä on vaihtelevia tietoja. Kasvun taustalla katsotaan olevan sietokyvyn heikentyminen allergeeneja vastaan, mikä johtuu heikentyneestä luontaisesta immuniteetista. Tähän on vaikuttanut mahdollisesti kaupungistuminen ja parantunut elinympäristön hygieniataso. Aikuisväestössä ruoka-allergiaa esiintyy 1–6 prosentilla ja varhaislapsuudessa 4–8 prosentilla lapsista. Yli 90 prosenttia ruoka-allergioista johtuu lehmänmaidosta, vehnästä, kananmunasta, soijasta, pähkinöistä sekä kalasta ja äyriäisistä. Allergeenit aiheuttavat elimistössä immunologisen reaktion, ja oireet voivat olla nopeita IgE-välitteisiä oireita, mikä voi johtaa jopa hengenvaaralliseen anafylaksiaan. Oireet voivat olla myös lievempiä, kuten herkistymistä tietystä ainesosasta eli intoleranssia aiheuttavia, ei IgE-välitteisiä reaktioita. Työssä tarkoituksena oli löytää mausteseoksia valmistavalle toimeksiantajayritykselle tuotantoa ohjaavat maksimaaliset raja-arvot allergeeneille. Raja-arvojen taustalla olivat eurooppalaisen asiantuntijaraadin laatimat VITAL-arvot sekä altistumisen määrä tuotteen annostuksen kautta. Materiaalina työssä oli yrityksen näytteidenotosta kertynyt aineisto. Toisena tavoitteena oli selvittää allergeenien hallinnan kannalta kriittiset pisteet mausteseosten valmistuksessa.
  • Korhonen, Nea (2023)
    Alkoholin kulutuksen vähentyessä markkinoille on kasvavissa määrin ilmestynyt alkoholittomia vaihtoehtoja alkoholillisille juomille, joista yleiseen suosioon on noussut alkoholiton olut. Tämän tutkielman tavoite on tuottaa ymmärrystä siitä, millaisiin käyttötilanteisiin alkoholiton olut yliopisto-opiskelijoilla kuuluu ja mitkä arvot ja tekijät motivoivat kulutusta. Alkoholittomaan olueen liittyviä kulutusmotiiveja, käyttötilanteita ja näihin liittyviä kulutusarvoja lähestyttiin laadullisella tutkimuksella teoreettista viitekehystä apuna käyttäen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi kulutusarvojen teorian viisi kulutusarvoa toiminnallinen arvo, sosiaalinen arvo, emotionaalinen arvo, episteeminen arvo ja ehdollinen arvo, joita laajennettiin aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa tunnistetuilla motiiveihin, kuluttajakuvaan ja kulutuskontekstiin liittyvillä havainnoilla. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla, joita varten haastateltiin seitsemää yliopisto-opiskelijaa loppuvuoden 2022 aikana. Haastattelut toteutettiin haastateltavien toiveiden mukaisesti kasvotusten tai etäyhteydellä. Haastateltavien hankkimiseksi toteutettiin lomakekysely, jota jaettiin yliopiston sähköpostilistalla sekä olemalla suoraan yhteydessä yliopisto-opiskelijoihin. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysissä aineisto luokiteltiin kulutusarvojen teorian mukaan viiteen yläluokkaan sekä aineiston perusteella muodostuneisiin alaluokkiin. Tutkimuksessa havaittiin yliopisto-opiskelijoiden alkoholittoman oluen kulutuksen olevan erityisesti toiminnallisten ja episteemisten arvojen motivoimaa erilaisissa kulutustilanteissa. Toiminnallisen arvon terveydelliset ja hyvinvointiin liittyvät tekijät ja toimintakykyyn vaikuttavat tekijät sekä episteemisen arvon oppimiseen, mielenkiintoon ja kokeilunhaluun vaikuttavat tekijät motivoivat alkoholittoman oluen valintaa etenkin kulutuskonteksteissa kotona, ruokailun yhteydessä sekä saunoessa. Näissä tilanteissa alkoholillisen oluen korvaaminen alkoholittomalla koettiin helppona ja hyvänä vaihtoehtona. Sosiaaliset, emotionaaliset ja ehdolliset arvot motivoivat voimakkaammin alkoholillisen oluen kulutusta, joka liitettiin etenkin tilanteisiin kuten opiskelijatapahtumat ja juhliminen. Alkoholillisen oluen korvaaminen näissä tilanteissa koettiin haasteellisena muun muassa subjektiivisten normien, kulttuurin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden seurauksena. Tulevaisuuden kannalta tutkimuksen havainnot voivat antaa viitteitä sille, mihin alkoholittoman oluen kulutus suuntautuu sekä mitä asioita painottamalla alkoholittoman oluen kulutusta voidaan tulevaisuudessa motivoida.
  • Leppioja, Hilma (2023)
    Spare time activities are important for balancing modern life, but they cause environmental damage. Activities, such as attending music festivals have a significant impact to an individual's lifestyle material footprint. Material footprint aims to identify general human pressure on nature, and it helps to understand the natural resource use. Producing a mass event, such as Flow Festival, requires large amount of material flows. As the demand for materials continues to increase, so does the environmental impacts from material use. To meet the environmental goals set by the Paris Agreement and to curb natural resource depletion, one solution is to decrease material consumption. This master’s thesis is executed with in co-operation with D-mat ltd and it presents the material footprint calculation of Flow Festival 2022. The thesis includes a literature review that examines the material footprint, the MIPS concept, and material flow accounting. The subsequent research part includes the collection of consumption data, the footprint calculation, and its results. Also, sustainable solutions were created to decrease the material footprint of the festival. The total material footprint of the festival was 7,780 tonnes which translates to 86 kg per visitor per day, which is more or less equivalent to the daily lifestyle material footprint of an average Finn. There were nine different categories to determine the material footprint, with the visitors category contributing the most at 73.4% of the total material footprint. Other significant categories were food and beverages, stage production, and properties. The study used 'usage by Flow' factors that were partly developed through feedback from relevant experts and partly based on assumptions. Changing these factors could have a significant impact on the study's results. The study found that the visitors category has a significant influence on the ecological impact of the festival, particularly in regard to their transportation choices. Festival organisers have limited control over visitors' travel choices, but they can effectively reduce other categories, such as by increasing plant-based food offerings at the festival. As the average Finn's material footprint is expected to be reduced to a quarter by 2050, music festivals have a responsibility to reduce their material footprint, and all possible efforts should be made to achieve this. In the future, the sustainable solutions could be utilised for other similar mass events.