Browsing by Title
Now showing items 1989-2008 of 3388
-
(2018)Nanomateriaalit ovat hyvin pienikokoisia materiaaleja, joiden koon tuomat erityisominaisuudet ovat teollisuuden kannalta hyödyllisiä. Nanomateriaalit reagoivat eri tavalla myös biologisen materiaalin kanssa, joten samat teollisuuden kannalta suotuisat ominaisuudet on otettava huomioon toksikologisesta näkökulmasta. Nanotitaanidioksidia ja nanosinkkioksidia käytetään aurinkovoiteissa, kun taas nanohopeaa käytetään haavahoidossa ja vaatteissa. Näille materiaaleille voi täten altistua ihon kautta. Ihon yksi tärkeimpiä tehtäviä on suojata meitä ulkoisilta haitoilta ja iholla on omat mekanisminsa tätä varten. Iholla on myös oma mikrobiyhteisönsä, joiden poikkeavuudet ovat yhteydessä erilaisiin ihosairauksiin. Ihon mikrobien sekä nanomateriaalien välistä yhteyttä ei ole tutkittu kattavasti ja tässä maisterintutkielmassa tutkittiin tätä yhteyttä. Karvattomia, SKH-1-kannan hiiriä altistettiin nanotitaanidioksidille, nanosinkkioksidille tai nanohopealle. Osa hiiristä lopetettiin vuorokauden sekä osa seitsemän päivää altistuksen jälkeen, ja hiiristä kerättiin ihonäytteitä mikrobi-DNA:n ja hiiri-isännän RNA-eristystä varten. Hiiri-isännän ihopalojen RNA:n eristystä optimoitiin erilaisilla helmihakkausputkilla ja RNA:n laatu tarkastettiin. RNA:sta tutkittiin metallotioniinien ja tulehdusta edistävien sytokiinien geenien ilmentymistä kvantitatiivisella PCR:llä. Mikrobi-DNA eristettiin ihopaloista ja puikkonäytteistä, ja eristystä optimoitiin kolmella eri menetelmällä. DNA:sta monistettiin 16S rRNA-geeni, sekvensointiin Suomen molekyylilääketieteen instituutissa ja käsiteltiin R-ohjelmistolla. Myös sekvenssidataa käsiteltiin kolmella tavalla ennen kuin saatiin varsinaiset tulokset. Hiiren ihon geenien ilmentymisessä ei havaittu erityistä muutosta. Sen sijaan ihon bakteerien kokoonpanossa havaittiin muutos. Bakteereita tarkastellessa vuorokauden titaanidioksidi- ja sinkkioksidiryhmät erosivat hieman naiiviryhmästä, ja seitsemän päivän hopearyhmä erosi naiiviryhmästä selkeästi. Erityisesti Corynebacterium-bakteerien osuus nousi hopea-altistuksen myötä, kun taas osan bakteerien suhteellinen osuus laski. Tämän tutkimuksen menetelmäoptimoinnin avulla saavutettuja tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuuden ihon mikrobiomitutkimuksissa ja tarvittaessa tutkimuksia voi tarkentaa esimerkiksi käyttämällä tautimalleja.
-
(2017)Faba bean (Vicia faba L.) is an economical, sustainable source of vegetable protein. Antinutrients and unpleasant flavor restrict its use for animal feed and human consumption. Addition of faba bean flour or other protein rich bean flours has a big influence on the structure and flavor of baked products. The aim of this study was to find out how the structure and sensory profile changed when native faba bean (NHP) flour or fermented faba bean (RHP) flour was added to wheat bread. The study was organized into two substudies 1) The wheat breads were baked with 0–50 % faba bean flour (NHP0, NHP10, NHP30, NHP50) 2) The breads were baked with 30 % faba bean flour fermented with four different lactic acid bacteria (R1HP, R2HP, R3HP, R4HP and control sample NHP30r). Generic descriptive analysis (GDA) was used for evaluations (n = 12). NHP breads were evaluated with 13 attributes: five related to an odour, two to colour, four to texture and two to taste. In RHP evaluation, three attributes were added: musty odour, crumb musty taste, and crumb sour taste. The analysis of variance showed that the amount of faba bean or the type of fermentation had an effect in each attribute except in odour of yeast in RHP breads. NHP30 control samples were evaluated similarly in both substudies. High levels of faba bean (NHP30, NHP50) made the intensities of odour and flavour stronger and texture less smooth compared to wheat bread with lower levels of faba bean. Weissella confusa fermented bread (R1HP) differed considerably from other fermented samples in texture, specific volum, colour and in some odour and flavour attributes. The Weissella confusa E3403-strain, used in bread R1HP, produces exopolysaccharides, which transforms the technological attributes of faba bean flour more suitable for wheat baking. The Weissella confusa E3403-strain also excludes the negative side effects affecting the taste and texture and enables the high faba bean and protein level in wheat bread.
-
(2016)As the sustainable energy is becoming increasingly important, utilization of lignocellulosic biomass for biofuel production is the central part of this area. Fungal enzymes play an important role in lignocellulose degradation. Glucuronoyl esterase (GE) is a less studied fungal enzyme which degrades the ester linkage between lignin alcohol and hemicellulose side chain 4-O-methyl D-glucuronic acids. Genes encoding GE have been identified from various fungal species and they have been expressed in different production systems to be able to study their biochemical properties in detail. The gene encoding GE from the basidiomycete litter-decomposing fungus Stropharia coronilla was cloned and heterologous expressed in Pichia pastoris yeast. The expression and secretion of GE was induced by growing S. coronilla on lignocellulose supplemented cultivations. ScGE activity can be detected after the fifth day cultivation and it peaked on the 14th day. The heterologous expression of ScGE in P. pastoris showed that ScGE was produced as an enzymatically active protein. The commercial K-URONIC kit supplemented with a GE specific substrate benzyl-D-glucuronate was used to determine GE activity.
-
(2014)Tämän tutkielman tarkoituksena oli validoida natriummääritysmenetelmä Tullilaboratorion käyttöön elintarvikkeiden suolapitoisuuden määrittämiseen. Uuden lainsäädännön mukaan elintarvikkeen suolapitoisuus tulee määrittää natriumpitoisuuden kautta, jolloin suolapitoisuuden analyysitekniikka muuttui kloridimäärityksestä natriummääritykseksi. Kirjallisuustutkimuksessa käsiteltiin natriumin ja suolan esiintymistä, merkitystä elintarvikkeissa ja merkitystä ihmisen terveyteen sekä sen lainsäädäntöä. Myös natriummääritysmenetelmiä tarkasteltiin, mutta pääasiassa keskityttiin ICP-OES-tekniikkaan. Kokeellisessa tutkimuksessa menetelmän validoinnissa käytettiin kahta eri varmennettua vertailunäytettä (BCR-383®, papujauhe ja ERM-BD150®, maitojauhe). Lisäksi menetelmää testattiin kahdella FAPAS-näytteellä (säilykeliha-ateria ja omenamehu). Näyte märkäpoltettiin vahvassa hapossa (69 % typpihappoa ja 30 % vetyperoksidia) ja laimennettiin 1 %:seksi typpihapoksi. Näyte analysoitiin ICP-OES-tekniikalla, jossa huuhteluliuoksena käytettiin myös 1-prosenttista typpihappoa. Menetelmän validoitavia parametreja olivat spesifisyys, herkkyys, lineaarisuus ja tarkkuus. Lisäksi määritettiin mittausalue, toteamisraja ja määritysraja ja menetelmän epävarmuus. Näytteiden tuloksia verrattiin vielä vertailuarvoon ja näytteille laskettiin z-arvot. Menetelmä oli tarkka, sen määritysrajaksi muodostui 2,5 mg/100 g. Menetelmän laajennetuksi epävarmuudeksi saatiin kaksi arvoa; 29 % pienille natriumpitoisuuksille ja 5-12 % suurille natriumpitoisuuksille (lisätty suola). Kaikkien menetelmässä käytettyjen näytteiden z-arvot vaihtelivat välillä 0,3-2,1. Menetelmä testattiin toimivaksi ja sitä tullaan jatkossa käyttämään elintarvikkeiden suolapitoisuusmäärityksissä Tullilaboratoriossa. Menetelmä myös akkreditoidaan syksyn 2014 aikana.
-
(2016)Sodium chloride is considered to be one of the most important ingredients in sausage production in terms of safety and quality. It is the biggest source of sodium in sausages which has been proven to have negative effects on health. In Finland meat dishes and products are responsible for one third of the sodium consumption per day for men and one fourth for women. Finland is going to begin applying the EU regulation on the provision of food information to consumers by the end of the year 2016. This regulation concerns nutrient information in the food packages. According to the regulation the new threshold value for sausages containing less salt than usual is 1,5 %. The objective of this study was to develop a sausage within the new threshold containing less than 1,2 % added salt and examine changes in sensory properties caused by salt replacements. The sensory method used in this research was quantitative comparison of multiple samples. The variable in the pork meat sausage samples was different potassium chloride salt replacers. Changes in sensory properties were examined by comparing the taste and texture of the samples to a reference sample. The taste properties assessed were saltiness, bitterness and metallic taste. Textural properties under evaluation were firmness and juiciness. The texture was also studied by firmness tests with Instron texture analyzer. According to the statistical results with applied Bonferroni correction, the only significantly differing property was saltiness. Two of the three replacer samples were assessed as less salty than the reference. However, compared to the hidden reference samples, no significant differences were detected. According to the results from the texture analysis, the sample containing the highest potassium chloride content was the least firm. On the basis of the sensory analyses, potassium chloride could be a considerable alternative to sodium chloride as a salt replacer.
-
(2015)Tutkielman kirjallisuusosassa perehdyttiin suolan (NaCl) teknologisiin ja aistittaviin vaikutuksiin vehnä- ja ruisleivonnassa. Lisäksi tutustuttiin suolan korvaamisessa käytettyihin menetelmiin kuten mineraalisuoloihin ja suolan maun intensiteetin nostamiseen eri menetelmin. Edelleen käsiteltiin suolan vaikutuksia terveyteen ja keinoja suolan saannin vähentämiseen. Natriumia saadaan ravinnosta Suomessa reilusti yli suositusten. Noin kolmannes suolasta saadaan viljavalmisteista, siksi suolan vähentämisellä leivästä olisi suuri merkitys natriumin saantiin. Kokeellisessa osassa tarkoituksena oli puolittaa ruispalaleivän suolapitoisuus kaliumkloridin (KCl) tai kaliumsitraatin avulla rakenteen kärsimättä ja parantaa leipien makua pintasuolausmenetelmällä. Pintasuolauksessa leivän pintaan suihkutettiin suolaliuosta heti paiston jälkeen niin, että natriumkloridipitoisuudeksi leivässä tuli 0,3 %. Ruispalaleipäresepti jäljitteli kaupallisten ruispalaleipien reseptiä. Käytettiin kolmea pitoisuutta natriumkloridia, ja natriumkloridi korvattiin ekvivalenttisesti kaliumkloridilla tai kaliumsitraatilla. Taikinoiden konsistenssia tarkastettiin farinografilla ja leivistä määritettiin tilavuus, painohäviö, murenevuus, sisuksen kovuus sekä pH ja happoluku. Lisäksi leipiä arvioitiin aistinvaraisesti ruispalaleipiä varten kehitetyn laatuarviointilomakkeen avulla. Pintasuolausmenetelmän soveltuvuutta sekä mineraalisuolojen virhemakuja arvioi aistinvaraisesti kolmihenkinen asiantuntijaraati. Ruispalaleivät, jotka sisälsivät 0,6 tai 1,2 % natriumkloridia tai ekvivalenttisesti korvattuna kaliumkloridia tai kaliumsitraattia, olivat tilavuudeltaan, sisuksen kovuudeltaan ja aistinvaraiselta rakenteeltaan laadukkaita. Kaliumkloridia tai kaliumsitraattia sisältäneiden leipien maku oli kuitenkin suolaton ja leivissä oli virhemakuja kuten karvautta ja metallisuutta. Kaliumkloridia tai kaliumsitraattia sisältävien leipien makua pyrittiin parantamaan pintasuolauksella. Pintasuolaus ei kuitenkaan häivyttänyt kaliumin makua, vaan osa raatilaisista koki varsinkin kaliumkloridia sisältävät leivät epämiellyttävänä. Siksi kehitettiin vielä leipä, jossa vain osa natriumkloridista oli korvattu kaliumkloridilla tai kaliumsitraatilla taikinassa ja joka pintasuolattiin. Nämä leivät olivat maultaan hyväksyttäviä ja kuitenkin natriumkloridipitoisuus jäi tavoiteltuun 0,6 %:iin. Kaliumkloridi tai kaliumsitraatti sopivissa pitoisuuksissa ja pintasuolausmenetelmä ovat siis käyttökelpoisia keinoja suolan vähentämisen avuksi ruispalaleivissä.
-
(2019)Nurmipalkokasvit kiinnostavat valkuaislähteinä ja niistä yleisin on puna-apila. Puna-apila on haastava säilöä sen korkean valkuaispitoisuuden ja puskurikapasiteetin sekä alhaisen sokeri- ja kuiva-ainepitoisuuden vuoksi. Klostridit tulevat rehuun usein maaperästä ja sel-viävät melko happamissa olosuhteissa. Klostridit tuottavat säilörehuun voihappoa. Kas-veissa luonnollisesti oleva nitraatti hajoaa säilönnässä ammoniakiksi, nitriitiksi ja typen oksideiksi. Nitriitti ja typpioksidi vaikuttavat ehkäisevästi klostridien kasvuun. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää natriumnitriitin soveltuvuutta puna-apilasäilörehun säilöntään verrattuna muurahaishappoon tai painorehuun. Koe tehtiin kahdella erilaisella rehun kuiva-ainepitoisuudella (KA1 ja KA2). Lisäksi tehtiin klostrideilla kontaminoituja rehuja, jolla pyrittiin varmistamaan riittävä klostridien määrä rehussa. Rehu korjattiin Viikin opetus- ja tutkimustilan pellolta ja se oli 66 %:sti puna-apilaa ja 31 %:sti nurmiheiniä, timoteita ja nurminataa. Raaka-aineesta määriteltiin kuiva-ainepitoisuus, tuhka, raakavalkuainen, liukoinen typpi, NDF (kuitu), orgaanisen aineen in vitro -sulavuus ja D-arvo, vesiliukoiset hiilihydraatit, nitraatti, puskurikapasiteetti, fermentaatiokerroin ja klostridien määrä. Säilörehuista määriteltiin kuiva-ainepitoisuus, pH, ammoniumtyppi, sokeri, maitohappo, haihtuvat ras-vahapot, etanoli, klostridit ja aerobinen stabiilisuus. Kuiva-ainepitoisuus oli KA1 –rehussa 200 g/kg ja KA2-rehussa 314 g/kg. Sokeripitoisuuksien ja fementaatiokertoimien perus-teella KA2–rehu oli melko helppoa säilöä, KA1–rehu taas haastava. Klostrideja oli raaka-aineessa oletettua enemmän, joten lisätyllä klostridikontaminaa-tiolla ei ollut vaikutusta tuloksiin. KA2–rehuissa luontainen nitraattipitoisuus oli todennä-köisesti riittävä estämään voihappokäymistä kaikissa rehuissa. KA1-rehuissa muurahais-hapon annostelu oli mahdollisesti liian alhainen suhteessa kuiva-ainepitoisuuteen, mistä seurasi voihappokäymistä ja etanolia. Natriumnitriitillä säilöttäessä etanolin määrä oli alhainen ja voihappoa ei esiintynyt. Painorehussa ei ollut voihappoa. Aerobinen stabiilisuus oli kaikissa rehuissa hyvä. Tutkimuksen mukaan natriumnitriitti soveltuu säilörehun säilöntään ehkäisten klostridien tuottaman voihapon muodostumista.
-
(2023)The concept of natural capital encompasses resources found in nature, both biotic and abiotic. Natural capital accounting is a method to assess these assets in monetary terms. Currently, natural capital accounting is not mandatory, but it offers a valuable tool for a holistic valuation of the asset base. Scholars have noted that the current unsustainable use of natural capital resources may ultimately lead to reduced profits due to natural degradation and natural capital accounting is a step to make the difference to reveal nature’s true value. Natural capital accounting is suggested as a beneficial tool for quantifying natural capital assets in monetary terms. Natural capital accounting is currently future-oriented method to answer possible legislation changes and offers a portfolio-like view of assets for different stakeholders. Forests holds various resources that produce a variety of benefits, not limited to trees alone In many countries worldwide, forests are primarily publicly owned. However, in Europe, especially in Finland, forest ownership is predominantly private. Many of natural capital accounting guidelines lack a private perspective. Therefore, this study aims to develop natural capital accounts for a Finnish forest property entity of 3808 hectares in the Pirkanmaa region. The framework employed for this purpose is the Corporate Natural Capital Accounting (CNCA) framework by eftec. From a corporate standpoint, the CNCA framework proves effective in providing a comprehensive overview of natural capital assets. CNCA assigns value for asset owners and for society while maintaining flexibility for further analysis and extensions. In this study, natural capital accounting for private forest owners is addressed through the accounting of forest holdings. Asset valuation was assembled using quantitative data from open sources and third-party data, employing meta-analysis. Prices were determined based on market prices and meta-analysis. This study also emphasizes the importance of discounting in valuation. It's worth noting that the discount rate is not expected to be identical for a company and for society due to the concept of intergenerational discounting. This concept prioritizes present sustainability for the sake of future generations, underscoring its greater significance.
-
(2023)Forests provide important ecosystem services for humans. As climate change continues, disturbances such as extreme weather conditions and drought become more common all over the globe. This causes pressures to forests and forest owners whose incomes might depend on the harvesting profits. This thesis studies natural disturbance risk in profit maximizing forestry and optimizes forest rotation time by maximizing the bare land value while including the risk. The thesis aims to answer what is the optimal rotation with natural disturbances, how the results change when another tree species is introduced and how the share of trees changes the results in the case of natural disturbances. The optimization problem is first analysed analytically and then numerically in MATLAB. In the analytical part, first the optimum is solved for the normal Faustmann rotation model and then the Faustmann model is modified to include a mixture of two different tree species. After that the optimal rotation and bare land value are solved for normal Faustmann model with natural disturbance risk included. Lastly the natural disturbance risk is included to the two species rotation model. Numerical calculations are done for all the four cases: normal Faustmann, Faustmann with a mixture of two species, natural disturbance risk for one species and natural disturbance risk for the two species mixture. The data for mathematical calculations is from Bollandsås, Buongirno and Gobakken (2007) study and the Finnish parameter values are modified. The studied tree species in the numerical model are spruce and birch. The results show that when a second species, in this case birch, is added to the Faustmann-like model for two species mixture, the rotation gets longer and the bare land value decreases. The model with disturbance risk is studied with different disturbance risk probabilities and the results indicate that when the risk increases the rotation time gets shorter and the bare land value decreases. When a second species is added to the natural disturbance model, the results are calculated for different salvage shares. The risk this time depends on the share of birch and the risk decreases when the share of birch is increased. The results show that when the salvage share increases in the optimal solution, the share of spruce and bare land value increases. However, the optimal rotation time does not change that much. The results are similar in other studies that study a similar topic. When the natural disturbance risk is included, the optimal rotation gets shorter, and the bare land value decreases and these results are aligned with other studies. The results with natural disturbances and two tree species are new, as the rotation time does not change much between the different salvage shares. The results indicate that dependency between risk probability and the share of birch appears reversing the effects of birch lengthening the rotation time and risk probability shortening the rotation time.
-
(2005)Establishment of Pinus kesiya Roy. ex Gord. plantations in Thailand began in the 1960s by the Royal Forest Department. The aim was to reforest abandoned swidden areas and grasslands in order to reduce erosion and to produce timber and fuel wood. Today there are about 150, 000 ha of P. kesiya plantations in northern Thailand. Most of these plantations cannot be harvested due to a national logging ban. Previous studies have suggested that Pinus kesiya plantations posses a capability as a foster environment for native broadleaved tree species, but little is known about the extent of regeneration in these plantations. The general aim of the study was to clarify the extent of forest regeneration and interactions behind it in Pinus kesiya plantations of the Ping River basin, northern Thailand. Based on the results of this study and previous literature, forest management proposals were produced for the area studied. In four different pine plantation areas, a total of seven plantations were assessed using systematic data collection with clustered circular sample plots. Vegetation and environmental data were statistically analysed, so as to recognise the key factors affecting regeneration. Regeneration had occurred in all plantations studied. Regeneration of broadleaved trees was negatively affected by forest fire and canopy coverage. A high basal area of mature broadleaved trees affected the regeneration process positively. Forest fire disturbance had a strong effect also on plantation structure and species composition. Because of an unclear future forest management setting as regards forest laws in Thailand, a management system that enables various future utilisation possibilities and emphasises local participation is recommended for P. kesiya watershed platations of northern Thailand.
-
(2021)Cattle breeding has become much more effective in recent decades thanks to the development of reproductive biotechnologies and genetic testing. In 1970s it was discovered that embryo transfer techniques make it possible to produce plenty of offspring from top quality females which intensified dairy cattle breeding. Nowadays, there is two embryo transfer techniques in use, MOET and OPU-IVP. A genomic selection has also made genetic improvement of cattle populations more intense than before. Genomic selection is a method that utilizes single nucleotide polymorphisms that appear in individual genome. Today both the embryo transfer techniques and genomic selection are essential elements of cattle breeding all over the world. Genomic selection has typically been carried out on newborn calves. During the recent years, selection has been increasingly carried out and studied on embryo level. Embryo genomic selection always starts with a biopsy taking. After this, sample needs to be genotyped and the results needs to be analysed. Biopsy size has effect on quality of the genotyping outcomes. When the biopsy size grows, quality and reliability of the results will get higher. The aim of this study was to determine if there was any difference in genotyping success between embryos and newborn calves and is it possible to predict embryo-calf genotype similarities via embryo call rate. Material included SNP-genotyping results from a total of 214 embryo and 13 corresponding calves. R programming language was used to statistically analyse the results. Embryo call rates, SNP call rates and embryo-calf genotype similarities were determined from the data. Embryos and their corresponding calves had high similarity with their genotypes, 91,7 % on average. This supports the hypothesis that embryo and their corresponding calves will not have major differences in their genotyping results. Embryo call rates were also in high levels (on average 90,3 %) as was found also in the previous studies. Hence, results from this study confirmed the hypothesis that genotyping of the embryos is a reliable and successful method. There was no clear relationship between embryo call rates and embryo-calf genotype similarities; embryo-calf pair with weakest genotype similarity results, had good embryo and calf call rates. On the other hand, embryo call rates of the two following pairs that got the second and third worst results were clearly below average. In the cases with overall weakest embryo-calf genotype similarities, it was not possible to improve it by eliminating the worst embryo genotypes. Reliable genotyping of embryos enables prediction of genomic breeding values for embryos. Instead of making decision on embryo purchase according to breeding values of the parents of the embryo, purchaser can select embryos according to their own breeding value. Thereby, in the future, embryo genomic selection is likely to become more common than today.
-
(2018)Maisterintutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin naudan jauhelihan laatuun ja pilaantumi-seen vaikuttaviin tekijöihin alkaen naudan kasvatuksesta ja päättyen valmiiksi jauhelihapak-kaukseksi. Tutkimuksen kokeellisen osan tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat jau-helihan säilyvyyteen nykyisessä prosessissa ja millä tavoin säilyvyyttä voidaan parantaa. Tutki-muksessa valmistettiin rasvapitoisuudeltaan 17 % naudan jauhelihaa kolmella eri reseptillä. Resep-teistä valmistettiin näytteet kahdella eri prosessinopeudella. Tutkimuksessa tehtiin 12 vuorokauden säilyvyyskoe kuudelle eri näytteelle. Aistinvaraisessa arvioinnissa näytteiden väriä tutkittiin 3- ja 7-portaisilla asteikoilla sekä näytteiden värivirhettä 9-portaisella asteikolla, n=3 (asiantuntijaraati). Kolmiportainen asteikko oli kuvattu arvosanoilla hyvä, tyydyttävä, huono. Seitsenportaisessa asteikossa joka toinen sana oli kuvattu väreillä kirkkaanpunainen, punainen, harmahtava ja harmaa, ja asteikon tueksi oli laadittu värikart-ta. Värivirheasteikossa joka toinen sana oli kuvattu: ei värivirhettä, hento värivirhe, pieni värivirhe, kohtalainen värivirhe ja äärimmäinen värivirhe. Laboratoriotutkimuksissa mitattiin pakkauksien suojakaasuista happi ja hiilidioksidi, määritettiin näytteiden kokonaisbakteerit sekä mitattiin pH ja rasvapitoisuus (%). Näytteitä tutkittiin valmistuspäivänä ja kun niiden ikä oli 4, 6, 10 ja 12 vuoro-kautta. Tuloksissa huomattiin, että reseptillä oli tilastollisesti merkitsevä p<0,001 ero aistinvaraisten arvi-ointien tuloksiin. Massan jäähdyttäminen hiilidioksidilla huononsi jauhelihan väriä. Lisäksi se nosti hiilidioksidin ja laski hapen määrää pakkauksessa. Pakasteraaka-aineen osuuden lisääminen kasvat-ti näytteiden kokonaisbakteerien määrää. Prosessinopeuden nopeuttaminen auttoi ylläpitämään jauhelihan punaista väriä pitempään.
-
Naudan lietelannan ja separoidun kuivajakeen yhteiskäsittely täyden mittakaavan biokaasulaitoksessa (2018)The target of this study was to examine if it is technically and financially sensible to co-digest separated cattle slurry solid fraction with cattle slurry in a biogas plant. The purpose of this work was to investigate would it be sensible to build a centralized biogas plant and bring only separated solids to the plant from a distance because separated manure has bigger methane potential. The second goal was to investigate if there is some influence on energy balance when reactor mixing is paused or mixed with biogas. The Maaninka biogas plant consists of a reactor and a post-digestion unit, both having a liquid voloume of 260 m3. The plant is desgned for treating the slurry of 120 cows plus addi-tional feedstocks. From measurements and with the help of literature, cost of separation, transport of separated manure, silage, excess silage and price of digestate nutrients were calcu-lated. On the grounds of results, profitable transport distance for separated manure, influence of separation cost on profibility and separated manure costs compared to silage and excess silage were calculated. Study lasted 20 weeks. The target loading rate of 10 t slurry and 1 t solid fraction per day was realized after 10 weeks, so measurements and influence of reactor mixing modes were studied during weeks 11−20. During that period, the average methane production was 1600 kWh/vrk and the highest gas production was 1600 kWh/d. On average, 84% of feedstock me-thane potential (BMP) was realized. Separated manure decomposed aerobically when manure was stored and its BMP was 1010 kWh/t – 1780 kWh/t of organic matter. When reactor mixing was continuous (on weeks 11−14), mixing power was increased to 73 kWh/d because digestate total solids concentration increased. In stage two (on weeks 15−18), paused mixing of reactor used 26% less electricity, while methane production was the same as in continuous mixing. The electrity usage was still decreased in stage three, pneumatic (biogas recirculation) mixing (weeks 19−20) but the effect on methane production was unclear. The separation cost was 9 €/t separated manure, when the annual separated mass was 730 t/v (slurry 365 t/v + 365 t/v digestate). Transportation and handling cost for the separated manure was 0.5−2.5 €/km/t depending on the transported cubic metres (4 m3 or 20 m3). The cost of silage feed was 57.3 €/t, the cost of excess silage was 36 €/t. The profitable transport distance was 9 kilometres when chips were replaced with biogas as heating energy. When oil was re-placed, the profitable distance was 30 kilometres.
-
(2011)The objective of the literature review was to study the background of the greenhouse effect and map earlier studies of the greenhouse gas emissions of beef and other meat products. The objective of the literature review was also to study life cycle assessment used in previous studies to calculate the carbon footprint of food products, following the ISO 14040-standard. The aim of the experimental work was to calculate the carbon footprint of the beef processing chain in Finland from the farm gate to the consumer´s table. In addition the aim was to understand the importance of processing chain emissions compared to the whole beef production chain and different steps in the processing chain. The functional unit in the study was 1 kg of beef. The work was carried out by studying in detail one beef processing chain in Finland. Emissions were calculated based on real processing data from the collaborating company. The data was collected with an information form by visiting two production plants in the collaborating company and conducting further interviews. The carbon footprint of the beef processing chain was 1240 g CO2-ekv/kg meat. Most emissions were produced by refining (310 g CO2-ekv/kg meat), slaughtering (280 g CO2-ekv/kg meat) and transporting meat products to the consumer (210 g CO2-ekv/kg meat). The processing chain represents only 4 % of total beef production chain emissions as the emission from birth to the farm gate are, according to literature, over 30 000 g CO2-ekv/kg meat. In the future, the carbon footprint of the beef could be reduced mainly by developing the process from the birth to the farm gate. The results were very similar to previous research of the chicken processing chain in Finland (Katajajuuri et al. 2008). This was as expected because there were no significant differences in the processing chain. Previous studies of the beef processing chain were not available.
-
(2022)Tuottajan asema perinteisessä tarjontaketjussa on heikko muihin ketjun jäseniin nähden. Suora-myynnin avulla voidaan lyhentää perinteistä tarjontaketjua poistamalla ketjusta välikäsiä, ja täten parantaa tuottajien asemaa. Lyhyen ketjun kautta tuottajan on mahdollista saada tuotteen hinta kokonaisuudessaan itselleen. Naudanlihantuotannon kannattavuus on tällä hetkellä huono, joten keinoja sen parantamiseksi tarvitaan: erikoistuminen suoramyyntiin voikin olla yksittäisille naudanli-hantuottajille keino parantaa kannattavuuttaan. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoja. Tämän tutkielma tavoitteena onkin selvittää, minkälaisia suoramyyntimalleja suomalai-silla naudanlihantuottajilla on käytössä, ja mitkä ovat heidän käsityksensä mallien vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi tarkastellaan esimerkkilaskelman avulla suoramyynnistä saatavia tuottoja sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimustavan valintaan vaikutti aikaisem-man tutkimuksen vähäinen määrä sekä tutkimuskysymykset. Teemahaastattelu valikoitui aineiston-keruumenetelmäksi. Haastateltaviksi valikoitiin kymmenen yrittäjää, jotka harjoittavat naudanlihan suoramyyntiä. Haastateltavat valikoitiin verkkosivujen perusteella ja haastattelut suoritettiin etäyh-teydellä. Aineiston perusteella ennakkotilauksiin perustuva myyntitapa on yksinkertaisin toteuttaa ja se olikin usealla yrittäjällä käytössä. Muita toteutustapoja olivat tilamyymälä, verkkokauppa, itsepalveluun perustuva automaattikauppa/itsepalvelukioski, REKO ja myymäläauto. Itsepalveluun perustuvien myyntitapojen uskottiin yleistyvän tulevaisuudessa. Markkinointikanavina suoramyyjät käyttivät pää-sääntöisesti digitaalisia kanavia kuten Facebookia ja Instagramia. Yrittäjät kokivat suoramyynnin vahvuudeksi kanssakäymisen asiakkaiden kanssa, koska se mahdollistaa tuotannon erityispiirteiden esiin tuomisen kuluttajille ja luottamussuhteen rakentamisen kuluttajan ja tuottajan välille. Suora-myynnin kysyntä koettiin vakaaksi ja sen uskottiin hieman kasvavan tulevaisuudessa. Uhkina pidet-tiin kustannusten nousua, mediaa ja arvaamatonta politiikkaa. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita variaatioita, joista yrittäjän on mahdollista valita itselleen sopivin tapa. Suoramyynti voi toimia osalle yrittäjistä keinona parantaa kannattavuutta, mutta sillä ei voi ratkaista yleistä naudanlihantuotannon kannattavuusongelmaa, koska suoramyyn-nin markkina on suhteellisen pieni, eikä myynti- sekä markkinointityö sovi kaikille tuottajille. Aineiston perusteella kaikki yrittäjät eivät olleet täysin tietoisia oman toimintansa kannattavuudesta, joten suo-ramyyntimallien kannattavuudesta olisi tarpeellista tehdä jatkotutkimusta, jotta toimintaa voidaan kehittää palvelemaan entistä paremmin niin kuluttajia kuin tuottajiakin.
-
(2021)Lihantuotanto on ollut Euroopan unionin merkittävimpiä tuotantohaaroja ja unionin alueella tuotetaan kolmanneksi eniten naudanlihaa koko maailmassa. Naudanlihaa tuotetaan koko unionin alueella. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan. Markkinat ovat heterogeeniset. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavia tekijöitä Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja Euroopan unionin sisämarkkinoiden homogeenisyyttä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat naudanlihan markkinoiden tuottajahintaan ja hinnan vaihteluihin Tähän tutkimukseen valittiin kolme unionin jäsenvaltiota Suomi, Ranska ja Puola. Aineisto koostuu aikasarjoista. Suomen aikasarjat ovat tammikuusta 2010 joulukuuhun 2019. Ranskan ja Puolan aikasarjat ovat toukokuusta 2006 joulukuuhun 2019. Tutkimuksessa käytetään Engle-Granger menetelmää. Menetelmässä tutkitaan aikasarjojen stationaarisuutta ja yhteisintegroituneisuutta ja lopuksi muodostetaan virheenkorjausmalli. Virheenkorjausmalli kuvaa kuinka nopeasti lyhyen aikavälin suhde palaa pitkän aikavälin tasapainoon. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaviksi tekijöiksi valittiin viisi selittävää tekijää. Selittävät tekijät ovat naudanlihan tuotannon määrä, Euroopan unionin naudanlihan, raakamaidon ja porsaanlihan markkinahinta sekä tuotantopanos. Rehumaissin markkinahinta kuvaa Ranskan ja Puolan naudanlihan tuotantopanosta ja rapsin tuottajahinta Suomen naudanlihan tuotantopanosta. Selittävien tekijöiden havaittiin olevan epästationaarisia ja yhteisintegroituneita. Virheenkorjausmallin tarkastelu osoitti, että jäsenvaltioiden eroavaisuudet vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Puolalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan markkinahinta, naudanlihan tuotanto sekä raakamaidon markkinahinta. Ranskalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan ja raakamaidon markkinahinta. Suomelle virheenkorjausmallissa ei voitu osoittaa tilastollisesti merkitseviä ja etumerkiltään teorian mukaisia selittäviä tekijöitä. Estimoinnin tulokset olivat yleisesti yhdenmukaiset kirjallisuuden kanssa. Tutkimuksessa saatiin viitteitä Euroopan unionin naudanlihan tuottajahinnan muodostumisesta ja unionin markkinoiden heterogeenisyydestä. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaa jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti. Tutkimus osoittaa, että Euroopan unionin naudanlihamarkkinat eivät ole integroituneet täydellisesti ja jäsenvaltioiden erot vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä koskemaan koko unionin aluetta. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että tutkimukseen valitut selittävät tekijät sisältävät hyödyllistä informaatiota Euroopan unionin jäsenvaltioiden naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavista tekijöistä.
-
(2020)Nautojen (Bos taurus) sorkka-alueen ihotulehdus (DD) on ympäri maailman levinnyt sairaus, jota on myös havaittu muilla sorkkaeläimillä. Nykytiedon mukaan nautojen DD on bakteeri-, ei virus- tai sienitauti. Se aiheuttaa haavoja, vaurioita ja känsiä. DD leviää helposti ja aiheuttaa eläimelle myös kipua, heikentää sen yleiskuntoa ja hyvinvointia sekä aiheuttaa tuotantotappioita. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa DD:n on havaittu leviävän lähes epidemialuonteisesti, kun taas Pohjoismaissa sitä on tavattu yksittäisissä karjoissa. Taudin etiologiasta, esiintyvyydestä ja parhaasta mahdollisesta hoitomuodosta on eri teorioita. Nykytiedon ja tieteellisen kirjallisuuden mukaan merkittävimpinä DD:n aiheuttajabakteereina pidetään eri Treponema-bakteerilajeja. Uusimpien tutkimusten perusteella taudin vakavuuteen vaikuttaa eri Treponema-lajien yhteisvaikutus keskenään tai muiden bakteereiden kanssa. Tämän tutkielman tavoite oli pystyttää bakteerien 16S rRNA-geenin rinnakkaissekvensointiin perustuva metataksonomiatyövuo bakteereiden tunnistamiseksi. Tutkielmassa vertailtiin kahta eri DNA-eristysmenetelmää, kahta sekvensointityövuota ja kahta bioinformatiikan analyysimenetelmää. Näytemateriaalina oli suomalaisten nautojen sorkka-alueen ihosta otetut biopsianäytteet (n=10). Viisi näytteistä oli terveestä M0-naudasta ja viisi M2-naudasta. Tuloksena havaittiin pieniä määriä Spirochaetaceae-bakteeriperheen sekvenssejä kahdesta M0 -diagnosoduista naudasta. Kaikista M2 - diagnoosin naudoista havaittiin runsaasti Spirochaetaceae - sekvenssejä. Lisäselvityksiä Treponema-bakteerien luotettavasta lajitason tunnistamisesta sekä niiden roolista taudissa tarvitaan. Bovine (Bos taurus) digital dermatitis (DD) of the foot is a widespead disease around the world, and it has also been diagnosed with several other hoofed ruminants. According to current knowledge, bovine digital dermatitis is a bacterial disease, not a viral or fungal disease. It causes ulcers, lesions, and raised calluses. DD spreads easily, and it can cause pain to the animal, weaken its overall health and well-being, as well as cause loss of production. DD has been almost epidemic in Central Europe, as well as in the United States of America, whereas in Scandinavia it has only been encountered in individual herds. According to current knowledge and the scientific literature, the most important bacteria responsible for DD are Treponema species. Recent studies suggest that the severity of the disease is affected by the interaction of different Treponema species with each other or with other bacteria. The aim of this thesis was to set up a metataxonomic pipeline for the parallel sequencing of the 16S rRNA bacterial gene, in order to identify the bacteria. Two different DNA extraction methods, two different sequencing pipelines, and two different bioinformatics pipelines were evaluated in this thesis. Sample material was biopsy samples of the skin of the Finnish bovine hoof (n=10). Five of the samples were from healthy M0 cattle and five from M2 cattle (acute active ulcerative lesions). As a result, small amounts of Spirochaetaceae bacterial family sequences were detected in two M0 diagnostic cattle . Abundant Spirochaetaceae sequences were found in all bovine diagnosed with M2. Further studies on the reliable species identification of Treponema bacteria and their role in the disease are needed.
-
(2018)The 1997 BSE crisis (mad cow disease) gave impetus to improve cattle identification to be able to trace cattle from birth to death. Compared to a traditional ear tag, the electronic ear tag speeds up the identi-fication of a single animal and also increases the reliability of identification. This technology makes it theoretically possible to individually identify all of the cattle inside the EU. The objective of this study was to examine the utilisation of electronic identification (EID) in Finland on different types of farms. The observation objects were cattle farms that used electronic ear tags. The objective was to find out the farms’ utilisation of EID, its function, and also farmers’ views of EID. The farms were compared by the size of the herd quarters, the form of operations and farm types. The study was done by an internet survey. The population was recruited from the customer register of Faba co-operative. The survey was sent to 2511 farms and 266 responses were received. The top three areas with the highest response rates were in Northern Savo, Northern Ostrobothnia and Southern Ostroboth-nia. 67 % of the responded farms used EID in their farms. The most popular EID assisted jobs on farms were heat detection, feeding kiosks and with milking robot. There was a difference in the utilisation of EID between all the measured variables. The farms used different kinds of EID equipment with differ-ent identification styles. The most popular ways to identify cattle were electronic ear tags and collar sensors. The farms were unanimous in their view that the electronic ear tags should be mandatory for all the cattle in Finland. The bigger the farm, the more important they felt that EID was. Dairy farms and fusion farms considered EID more important than did other production sectors or farm types.
-
(2019)Eläinten hyvinvointia on enenevässä määrin tutkittu viime vuosikymmenten aikana ja hyvinvoinnin edistämiseksi esitetyt toimenpiteet perustuvat tutkimustietoon. Myös kuluttajat ovat aiempaa kiinnostuneempia eläinten hyvinvoinnista ja -elinolosuhteista. Eläinten hyvinvointikorvauksella rahoitetaan peruslainsäädännön ylittäviä eläinten hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Hyvinvointikorvausta- tai tukea on maksettu vuodesta 2008 alkaen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Eläinten hyvinvointikorvaukseen sitoutuneiden tilojen eroja niihin, jotka eivät sitoumusta tehneet. Samalla selvitettiin, millaisiin toimenpiteisiin tukea hakeneet sitoutuivat ja noudatettiinko tiloilla, jotka eivät sitoumusta tehneet, hyvinvointikorvauksen ehtojen mukaisia toimenpiteitä. Tutkimus toteutettiin lähettämällä viljelijöille sähköpostista avautuva kysely. Vastauksien perusteella aineisto rajattiin maidontuotantotiloihin (N = 502). Tulokset analysoitiin käyttäen varianssianalyysiä ja ristiintaulukointia. Vastaajista 53,4 % haki Eläinten hyvinvointikorvausta ja valituista toimenpiteistä suosituimpia olivat nautojen ruokinta ja hoito, nautojen pitkäaikainen laidunnus laidunkaudella sekä vasikoiden pito-olosuhteiden parantaminen pinta-alavaatimuksella. Tilat valitsivat toimenpiteitä, joita oli helppo noudattaa tilalla. Eläinten hyvinvoinnin ei koettu parantuvan tilalla sitoutumisen myötä, koska vaaditut olosuhteet olivat vastaajien mukaan hyvät jo ennen sitoutumista. Eläinmäärä vaikutti toimenpiteiden valintaan. Vasikoiden määrä oli suurempi tiloilla, jotka valitsivat toimenpiteen pito-olosuhteiden parantaminen pinta-alavaatimuksella (p<0.001). Pitkäaikainen laidunnus laidunkaudella valittiin useammin tiloille, joilla oli vähemmän lehmiä (p<0.001). Näillä tiloilla oli myös vähemmän peltopinta-alaa. Tiloilla, jotka eivät tehneet sitoumusta, suurin syy sitoutumattomuuteen oli, ettei siitä koettu saavan hyötyä, vaikka tiloilla noudatettiinkin Eläinten hyvinvointikorvauksen mukaisia toimenpiteitä. Tulokset perustuvat tuottajien omiin näkemyksiin. Lisäksi vastaaminen kyselyyn oli vapaaehtoista, joten kyselyn perusteella ei voida tehdä päätelmiä eläinten hyvinvoinnin tasosta. Jatkotutkimuksiin olisi hyvä liittää mukaan viljelijän asenteen ja oman hyvinvoinnin vaikutuksen selvittäminen.
-
(2022)Tutkielman tavoitteena on verrata navero- ja kääntömätästyksen vaikutusta turvemaamänniköiden uudistamisessa luontaisesti syntyneiden ja kylvöksestä syntyneiden männyn taimien kasvuunlähtöön. Tutkimus perustuu Luonnonvarakeskuksen koekentältä kerättyyn mittausaineistoon ojitetulla suolla Kiimakeitaalla Parkanon Häädetjärvellä, jossa tutkimuskohde on muokattu osittain naveromätästyksellä ja osittain kääntömätästyksellä vuonna 2005. Tutkimuskohteena oli koekenttä, joka on perustettu vuonna 2006 männyn luontaisella uudistamisella ja siemenkylvöllä. Taimet on mitattu 14 kasvukauden jälkeen vuonna 2019 ja keväällä 2020. Keskeisiä mittareita tutkielmassani on koealoilla olevien männyn taimien keskipituudet ja valtapituudet. Tutkimuskohteena oleva koekenttä on kasvupaikkatyypiltään puolittain puolukka- ja varputurvekangasta siten, että se edustaa vaihettumaa mainittujen kahden turvekangastyypin välillä. Molemmat turvekangastyypit edustavat yleisimpiä ojitettujen turvemaiden kasvupaikkatyyppejä Suomessa. Aiemmin alueella on kasvanut männikköä. Alueella oli tehty ojitus 1950- luvulla ja alueen vesitalous on kunnossa. Naveromätästetyillä koealoilla männyntaimien keskipituudet ja valtapituudet olivat säännöllisesti hiukan suurempia kuin kääntömätästetyillä koealoilla. Erot keskipituuksissa eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä (edellytettäessä p-arvoa alle 0,05), sillä todennäköisyys virhepäätelmälle eli sille, että kahden mätästysmenetelmän väliset taimien keskipituudet eivät todellisuudessa poikkea toisistaan oli 21,9 (arvo 0,219). Valtapituuksien ero oli suurempi ja niiden osalta naveromättäillä kasvaneiden taimien pituus oli suurempi lähes tilastollisesti merkitsevällä varmuudella (p= 0,080). Pintaturpeesta tehdyillä naveromättäillä taimien pituus oli myös hiukan suurempaa kuin pohjaturvemättäillä, mutta merkitsevää tilastollista eroa ei ollut (p = 0,115). Tutkimuskohteella ei esiintynyt merkittävästi taimituhoja, jotka olisivat vaikuttaneet tulokseen. Mittaukset osoittavat, että tutkimuskohteelle on saatu luontaisen uudistamisen ja siemenkylvön menetelmin kasvamaan elinvoimainen taimikko, jossa taimimäärä vastaa nykyisiä metsänhoidon suosituksia. Luontainen uudistaminen ja siemenkylvö sopii hyvin männyn uudistamiseen varpu- ja puolukkaturvemailla, jotka eivät ole liian reheviä, jolloin taimet eivät joudu kilpailemaan muun aluskasvillisuuden kanssa. Tutkimuskohteella naveromättäiden korkeus vaihtelu oli 10–50 cm välillä, maaston mukaan. Taimille saatiin mättään korkeuden mukaan hieman paremmat kosteus, ravinne ja ilmavuus olosuhteet sekä riittävästi kasvutilaa, joilla voidaan perustella hieman parempaa taimien kasvua naveromätästetyillä koealoilla. Naveromättäillä männyn taimien suurempaa kasvua ei voida kuitenkaan yleistää, koska erilainen kasvupaikka, alueen vesitalous, sääolosuhteet ja muut ympäristöolosuhteet voivat vaikuttaa merkittävästi tulokseen.
Now showing items 1989-2008 of 3388