Browsing by Title

Background and aims: Infants under two years of age have significant nutritional demands to promote growth and development, and to prevent malnutrition. However, in low-income countries, complementary feeding practices are often inadequate. In Kenya, there is a low availability of nutrient-dense complementary foods for infants in this age group. Thus, micronutrient deficiencies are widespread among infants and young children. Therefore, this study aimed to explore the gaps in the nutritional intake of infants aged 6-23 months living in Nairobi City County and Chuka Town, Kenya, and to examine if there were any specific dietary patterns associated with those gaps. Further, since earlier studies have demonstrated the high nutritional value and potential of amaranth to improve the diet of Kenyan infants, the suitability of amaranth foods for the improvement of infants’ diets in the study areas will be discussed. Methods: This thesis uses data from the InnoFoodAfrica Food Consumption Survey in Kenya in 2021. Single 24-hour recalls, and background questionnaires were available from 407 infants aged 6-23 months (207 from Nairobi City County and from 200 Chuka Town). Median nutrient intakes and interquartile range were compared to the recommendations by the WHO to define a nutrient gap. Dietary patterns were extracted with principal component analysis. The association between dietary patterns and nutrient gaps was evaluated using logistic regression analysis with age, gender, and infant’s energy intake as confounding variables. Results: Among infants aged 6-23 months assumed nutritional gaps were identified in folate, niacin, thiamin, vitamin B12, calcium, and zinc. Three dietary patterns were extracted based on the dietary data: “high-carbs” (high in cereals, bakery products, sugars) “high-fat” (high in oils, fats, fried potatoes, chips, popcorn), and “healthy” (high in egg dishes, roots and tuber dishes, vegetables, and fruits). Both the “high-carbs” and “healthy” patterns were associated with a higher likelihood of meeting the recommendations for most of the nutrients. The “high-fat” pattern was only associated with the likelihood of meeting the recommendations of vitamin B12 and zinc. Conclusions: In this population of infants from Nairobi City County and Chuka Town, Kenya, assumed nutritional gaps are present in the intake of niacin, thiamin, folate, vitamin B12, calcium and zinc. The “high-fat” pattern, associated with a lower likelihood of meeting the recommended intakes for most nutrients, may be associated with the nutritional gaps. Based on nutrient composition of amaranth flour (analyzed in the InnoFoodAfrica project), amaranth would not be suitable for the preparation of snacks to fill the gaps of the infants’ diets.

Nuuksio National Park is one of the most popular recreational areas in Finland. The park faces strong and constantly growing recreational pressure from Helsinki Metropolitan Area, which has led to crowding problems among park visitors during high season. The situation will become even more critical when Finnish Nature Centre Haltia will bee opened nearby the Park in 2013. This paper is one of the first ones in Finland that focuses on the experience of crowding in the context of outdoor recreation. Moreover, this paper has been influenced by North American research tradition. The purpose of this paper is to form action plans to minimize the experience of crowding in Nuuksio National Park. The paper proceeds according to recreational opportunity spectrum framework (ROS). First, it reviews what kind of social experience environments Nuuksio National Park has to offer from the perspective of crowding. Second, it explains what kind of social experiences different visitor groups wish to achieve. With the help of demand and supply information, this paper outlines how to manage park visitors in order to help them find the kind of recreational areas that offer social experiences according to their expectations. The paper was carried out as a quantitative survey-research. The primary data was collected in Nuuksio National Park during summer 2011. Data included 122 structured interviews directed to park visitors. The survey used visual research method and softGIS-method to measure both the experience of crowding as well as the parks visitors attitudes towards the amount of other recreational users. The paper also uses Nuuksio National Park visitor survey 2009 2010 as a secondary data. Both data were analyzed with statistical methods. The study shows that visitor concentration especially in Haukkalampi area and fireplaces nearby lead to extensive experience of crowding. Another main finding is that overnight visitors are more sensitive to the experience of crowding than other visitors. They were also proven to tolerate less other recreational users. As an action plan the paper recommends to divide visitor pressure more even between the different entrances of the park. The paper also recommends focusing on the sufficiency of fireplaces and campsites as well as profiling those for different user groups. In addition, it is important to create more realistic expectations of the amount of visitors among recreational users. An important action plan is also to focus on the education of park visitors, as this has a major effect on the experience of crowding.

Ruokatottumukset ovat olleet aiempaa suuremman muutoksen alaisena ja ruoka itsessään on noussut eräänlaiseksi trendiksi. Tänä päivänä terveelliset elämäntavat ja ruokavalinnat ovat nousseet yhä selkeämmin pinnalle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka aktiivisesti kuntoilevat kuluttajat suhtautuvat proteiinipitoisiin välipalatuotteisiin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu. Teemahaastattelua käyttämällä haluttiin selvittää käsityksiä, mielikuvia sekä suhtautumistapoja, joita proteiinivälipalat synnyttävät. Tutkimuksella haluttiin myös löytää vastauksia siihen, minkälainen rooli kuluttajan ympäristöllä, kuten ruokatrendeillä on heidän tulkintoihin ja ruoan valintaan kohdistuvaan käyttäytymiseen. Tutkimuksen teoreettisesessa taustassa hyödynnettiin kuluttajakäyttäytymisen teoriaa sekä ostopäätösprosessia. Näiden lisäksi teoriaosiossa käsiteltiin ruoan valintaa, ruokavalion erityistarpeita sekä niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen empiirisessä osiossa haastateltiin kahtatoista aktiivisesti liikunnallista, pääkaupunkiseudulla asuvaa kuluttajaa. Haastattelujen pohjana käytettiin tutkimuksen viitekehyksen ja aikaisempien tutkimusten avulla laadittua teemahaastattelurunkoa. Proteiinivälipaloihin suhtautumisen havaittiin olevan jokseenkin ristiriitaista, sillä proteiinivälipalojen käytössä ja hyväksymisessä oli jonkin verran eroja. Eri proteiinipitoisia elintarvikkeita kohtaan tehtiin erilaisia tulkintoja ja niihin kohdistettiin sekä positiivisia että negatiivisia mielikuvia. Haastateltavien vastauksista oli tulkittavissa eroja luontaisten ja prosessoitujen proteiinielintarvikkeiden arvostamisen välillä. Luontaisia proteiininlähteitä pidettiin pääasiassa parempina vaihtoehtoina kuin teollisesti prosessoituja tuotteita. Proteiinivälipalojen hyväksyttävyyteen vaikutti hyvin voimakkaasti tilannekohtaisuus. Haastateltavien asenteissa oli havaittavissa eroja teollisesti prosessoitujen tuotteiden hyväksymisessä riippuen siitä, käytetäänkö niitä pääaterioilla vai välipaloina. Prosessoituja ja teollisesti valmistettuja proteiinivälipaloja, kuten proteiinipatukoita ei haluttu syödä liian usein, mutta ne olivat kuitenkin monelle hyödyllinen energianlähde kiireisessä arjessa.

Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää Suomen Nestlé Oy:n Valiojäätelöliiketoiminnan kalustepalvelun asiakastyytyväisyyden taso käyttämällä hyväksi asiakkaiden odotetun ja koetun palvelun laadun välistä suhdetta. Tämä perustui näkemykseen siitä, että asiakastyytyväisyyttä syntyy kun koetun palvelun laatu kohtaa tai ylittää odotetun palvelun laadun. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin sitä, kuinka yritys voisi arvioida asiakkaidensa odotuksien ja kokemuksien tärkeyttä sekä painoarvoa asiakastyytyväisyyteen. Teemahaastatteluin toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhteistyökumppanille kalustepalvelun asiakastyytyväisyyden tason lisäksi asiakastyytyväisyyteen vaikuttavia asioita kattavasti koko kalustetoimitusprosessin osalta. Kalustepalvelulla tarkoitetaan jäätelöliiketoimintaan liittyvien kalusteiden hallinnoimiseen liittyviä asioita. Tutkielman aineisto kerättiin kaksivaiheisesti. Ensin aiheen kartoittamista varten suoritettiin kvantitatiivinen esitutkimus, jonka avulla pystyttiin ohjaamaan varsinaista tutkimusta vastaamaan paremmin tutkimusongelmaa. Tutkielman varsinainen empiirinen aineisto kerättiin syksyllä 2011 teemahaastatteluin. Yhdeksän teemahaastattelua kattava aineisto analysoitiin teemoittelulla, jonka tuloksena aineistosta pystyttiin muodostamaan kalustetoimitusprosessia mukaileva teemoittelukuvio. Saatujen tutkimustulosten pohjalta voidaan sanoa, että Suomen Nestlé Oy:n Valiojäätelöliiketoiminnan kalustepalvelun odotetun ja koetun palvelun laatu ovat kohtuullisen lähellä toisiaan. Tutkijan näkemyksen mukaan kalustepalvelun palvelun laadun odotusten ja kokemusten välille ei muodostunut suurta kuilua. Tätä päätelmää tukee asiakastyytyväisyyden kokonaisarvosana sekä kvantitatiivisesta että kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Tutkimusmenetelmällä pystyttiin kartoittamaan kalustepalveluprosessista kriittisten tekijöiden lisäksi asioita, joiden avulla asiakastyytyväisyyden parantaminen on mahdollista. Tutkimustulosten mukaan yhteistyökumppanin on mahdollista parantaa kalustepalveluidensa asiakastyytyväisyyttä muun muassa kehittämällä informaation jakamista, laitetilausten onnistumista ja vikapalvelun puhelinpalveluita sekä kiinnittämällä huomiota vikatilanteiden hoitamisen nopeuteen. Lisäksi tutkimuksen avulla saatiin selville, että hinnaltaan kalliimman ja työlään kvalitatiivisen tutkimuksen tekeminen kalustepalvelun asiakastyytyväisyyden selvittämiseksi ei välttämättä ole tarpeen.

Maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisten tukien tai korvausten tavoitteena on ohjata kansalaisia toimimaan toivotulla tavalla. Suomessa yksityismetsänomistajien suometsiä koskevia päätöksiä sekä metsänkäsittelyn että vesiensuojelun suhteen ohjataan lainsäädännön, taloudellisten tukien ja informaatio-ohjauksen keinoin. Suometsätalouden vesistövaikutuksia voidaan vähentää ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia metsänkäsittelytoimenpiteitä, käyttämällä vesiensuojelumenetelmiä, ennallistamalla tai suojelemalla alueita. Yksityisillä metsänomistajilla on oikeus tehdä itsenäisiä ratkaisuja suometsien hoitopäätösten suhteen, ja näillä päätöksillä on vaikutusta suometsien vesistökuormitukseen. Ohjauskeinoilla voidaan kannustaa metsänomistajia tekemään vesiensuojelua suometsätaloudessa edistäviä päätöksiä neuvonnan ja taloudellisen tuen avulla. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten taloudelliset tuet ja neuvontapalvelut vaikuttavat yksityismetsänomistajien halukkuuteen toteuttaa suometsätalouden vesistökuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Tämän lisäksi tarkoituksena oli tarkastella, mitkä metsänomistajien taustatekijät vaikuttavat halukkuuteen edistää suometsätalouden vesiensuojelua. Tutkielman aineistona käytettiin syksyllä 2022 toteutettua yksityismetsänomistajille suunnattua verkkokyselyä, johon vastasi 1607 metsänomistajaa. Tutkielmassa analysoitiin metsänomistajakyselystä saatua aineistoa regressioanalyysin sekä ristiintaulukoinnin avulla. Analyysejä varten muodostettiin kaksi regressiomallia, joissa toisessa mitattiin maksuttomien neuvontapalveluiden vaikutusta, ja toisessa taloudellisen tuen vaikutusta. Ristiintaulukoinnilla tarkasteltiin metsänomistuksen pääasiallisten tavoitteiden suhdetta maksuttomien neuvontapalveluiden ja taloudellisen tuen merkitykseen metsänomistajan halukkuudelle edistää vesiensuojelua. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että maksuttomilla neuvontapalveluilla ja taloudellisilla tuilla on vaikutusta metsänomistajien vesiensuojelua edistäviin päätöksiin suometsätaloudessa. Etenkin taloudellisilla tuilla tai korvauksilla voidaan kannustaa metsänomistajia vesiensuojelutoimenpiteisiin suometsissä. Ristiintaulukoinnin perusteella metsänomistamisen tavoitteilla oli vaikutusta siihen, miten ohjauskeinot vaikuttavat metsänomistajan halukkuuteen edistää vesiensuojelua. Mikäli metsänomistaja korosti ympäristö- ja luontoarvoja metsissään, hän todennäköisesti olisi valmis edistämään vesiensuojelua suometsissään, jos saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluita tai taloudellista tukea. Regressioanalyysin perusteella mitä korkeampi koulutusaste metsänomistajalla oli, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut keskimäärin kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen lainsäädäntöön, metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina, sitä vähemmän maksuttomat neuvontapalvelut kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelun edistämistä omissa suometsissään. Toisaalta mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä, sitä halukkaampi hän keskimäärin oli toteuttamaan vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä, mikäli saisi siihen maksuttomia neuvontapalveluja. Taloudellisia tukia selittävän regressiomallin tulosten perusteella mitä enemmän metsänomistaja korosti ympäristöasioiden tärkeyttä tai kannatti vesiensuojelun tason nostamista suometsätaloudessa, sitä enemmän taloudelliset tuet kannustivat häntä lisäämään vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Halukkuus vesiensuojelua edistäviin toimenpiteisiin väheni taloudellisesta tuesta huolimatta metsänomistajan iän kasvaessa tai mitä tyytyväisempi metsänomistaja oli nykyiseen vesiensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sekä metsäsertifikaatteihin ja suosituksiin vesistöjen tilan turvaajina.

Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää case-yritys Visma Solutions Oy:n PSA tuotteiden myynnin ja markkinoinnin välisessä yhteistyössä koettuja menestystekijöitä sekä haasteita. Tutkimus toteutettiin laadullisia menetelmiä hyödyntämällä ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin yhteensä kuutta case-yrityksen työntekijää. Kolme haastateltavaa työskenteli PSA-tuotteiden myynnissä ja kolme markkinoinnissa. Teemahaastatteluilla haluttiin löytää mahdollisimman syvällistä tietoa myynnin ja markkinoinnin välisen yhteistyön nykytilanteesta, sekä mahdollisia kehityskohteita. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu aiempien tutkimusten pohjalta yhdistämällä myyntiputki sekä markkinointimix. Tutkielmalle asetetut kaksi tutkimuskysymystä ovat: ”Mitkä ovat myynnin ja markkinoinnin välisessä yhteistyössä koetut haasteet?” ja ”Kuinka havaitut haasteet voitaisiin ratkaista?” Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa myynnin ja markkinoinnin välisen yhteistyön kehittämisen olevan tärkeää yrityksen kannalta. Tutkimuksen perusteella koetut haasteet liittyvät suurilta osin myynnin ja markkinoinnin väliseen kuiluun, joka on ilmennyt kommunikaation vähyytenä sekä tavoitteina, jotka eivät ole linjassa keskenään. Kuilun koettiin kuitenkin pienentyneen merkittävästi viimeisen vuoden aikana ja tähän on vaikuttanut suuresti hyvä yhteishenki ja yhteinen halu kehittää yhteistyötä tiiviimmäksi. Yhteistyön kehittämisessä erityisesti esihenkilöillä on suuri vastuu. Kaikki koetut haasteet eivät suoranaisesti liittyneet yhteistyöhön, vaan esimerkiksi puutteet itse tuotteessa sekä kv-markkinat olivat tuottaneet haasteita. Tutkimusten mukaan B2B-myynti tapahtuu nykyään enenevissä määrin sosiaalisen median alustoilla. Myynnin ja markkinoinnin on luonnollisesti oltava siellä missä ostajatkin ovat, mikä pakottaa monet B2B-myyntiorganisaatiot muokkaamaan vanhentuneita toimintatapojaan.

The aim of the literature review was to examine barley’s (Hordeum vulgare) alcohol-soluble proteins – hordeins and their technological attributes. Additionally, applicability of flow field flow fractionation (FFF) separation method as well as spectrophotometric and light scattering methods for protein characterization was under investigation. The objective of the experimental research was to determine a suitable extraction method for hordeins and subsequent analysis of their molecular weight distribution, size and conformation by the use of AF4 (asymmetric flow field flow fractionation) in combination with MALS-, UV- and RI-detectors. 40 % 1 propanol combined with mild sonication treatment proved to be the most efficient method to extract hordeins from barley flour. In order to prevent deterioration of the FFF channels the solvent had to be diluted to 20 %. Same dilution was used to measure hordeins’ extinction coefficient and to calculate ?n/?c theoretically. Berry plot was found to be the most suitable fit for the data analysis. Extracted hordeins were analysed with SDS PAGE. Extracts contained monomeric C, B and ? hordeins and polymeric B, D and ? hordeins. Also, small amounts of albumins, globulins and hydrolysed proteins were present. Extracts’ fractograms had five distinctive peaks. All of the peaks’ mass fractals and polydispersity indices were above 1, which means analysed aggregates were polydisperse and shaped as complex rods. This can be explained by 1 propanol influenced protein aggregation. Some inference in light scattering was identified in the MALS detector signal. This and the use of measured extinction coefficient and calculated index of refraction caused some errors in the data. The low sample yield (19–26 %) can be explained by the hordeins’ adhering to a syringe filter and adsorbing to the surface of AF4’s ultrafiltration membrane. Also, the use of over simplifying mathematical model to calculate the results and yield could cause some errors in the results. This study showed that it is possible to study Mw, size and conformation of polymeric hordeins with AF4 combined with MALS/UV-detectors and that hordeins form big aggregates in 20 % 1 propanol. For MALS proteins should be extracted in a solvent that will not interfere with subsequent analysis and proteins net charge, which creates a challenge to find proper solvent for hordeins. Nevertheless AF4 proved to be useful and delicate tool for characterizing cereal polymeric proteins.

Tämän maisterin tutkielman tavoitteena oli selvittää miten eri säilöntäainekäsittelyt vaikuttavat ohrasta (Hordeum vulgare) valmistetun kokoviljasäilörehun käymislaatuun korjattaessa rehu eri kehitysvaiheissa. Lisäksi tutkittiin säilöntäajan pituuden vaikutusta käymislaatuun. Tutkimukseen kuului kaksi säilöntäkoetta, jotka suoritettiin heinä-elokuussa vuosina 2005 (koe 1) ja 2006 (koe 2) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisilla. Ohrakasvusto kerättiin Punkalaitumelta. Rehut korjattiin viikon välein yhteensä kuusi kertaa. Ensimmäisellä korjuukerralla ohrakasvusto oli tähkälletulovaiheessa. Ensimmäisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli taikinatuleentumisvaiheen ja keltatuleentumisvaiheen vaihteessa. Toisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli keltatuleentumisvaiheessa. Säilöntäkäsittelyitä oli viisi, painorehu (ei säilöntäainetta), muurahaishappo 2, 4 ja 6 l/tn ja Lactobacillus plantarum maitohappobakteeri (ymppi). Koerehut tehtiin 120 ml:n lasisiin minisiiloihin. Säilöntäajat olivat 3, 12 ja 24 viikkoa. Raaka-aineiden koostumus ja rehujen säilönnällinen laatu määritettiin. Tutkimus suoritettiin MTT:n hankkeen ”Häviääkö hukkakauran siementen itävyys säilönnässä” yhteydessä. Ohrakasvuston koostumus muuttui kasvukauden edetessä. Käymislaatuun vaikuttavat erityisesti muutokset kuiva-ainepitoisuudessa, vesiliukoisten hiilihydraattien määrässä ja puskurikapasiteetissa. Kasvukauden edetessä kasvuston kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus sekä puskurikapasiteetti vähenivät. Käyminen oli voimakkaampaa kasvukauden alkupuolella, jolloin kasvuston kuivaainepitoisuus oli pieni ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus oli suuri. Rehuihin muodostui runsaasti maitohappoa ja niiden pH oli matala. Kasvukauden lopussa kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja mikrobitoiminta oli vähäisempää. Rehuihin muodostui vähemmän maitohappoa ja pH jäi korkeammaksi kuin aikaisemmissa kehitysvaiheissa korjatuissa rehuissa. Painorehujen käymislaatu ei aina vastannut hyvälaatuisen rehun vaatimuksia erityisesti ammoniumtypen ja voihappopitoisuuden osalta. Säilöntäaineet vähensivät ammoniakin sekä haihtuvien rasvahappojen (VFA) muodostumista. Kaikki säilöntäainekäsitellyt rehut olivat käymislaadultaan pääasiassa hyviä. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Käyminen oli homofermentatiivista, maitohappoa muodostui runsaasti ja rehujen pH-arvot olivat pieniä. Ymppirehuihin muodostui vain vähän VFA:ta ja proteolyysi oli vähäistä. Kaikki muurahaishappoannokset tuottivat hyvälaatuista säilörehua. Erityisesti neljää ja kuutta litraa käytettäessä maitohappokäyminen oli vähäistä. Myös kahden litran annos muurahaishappoa rehutonnille tuotti hyvälaatuista säilörehua, mutta fermentaatiohappojen pitoisuudet olivat suuremmat kuin muissa muurahaishapolla säilötyissä rehuissa. Toisessa kokeessa aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa kaikkiin muurahaishapolla säilöttyihin rehuihin muodostui runsaasti käymishappoja, jolloin etikkahappopitoisuus oli liian korkea laatuvaatimusten mukaan. Laboratoriomittakaavassa suoritetun tutkimuksen perusteella ohrakasvusto voidaan korjata kokoviljasäilörehuksi tähkälletulovaiheesta keltatuleentumisvaiheeseen ja saada hyvälaatuista säilörehua. Maatilamittakaavassa rehun tiivistäminen voi olla vaativaa erityisesti tähkälletulo- ja keltatuleentumisvaiheissa, jolloin hapettomia olosuhteita on vaikeampi saavuttaa. Suositeltava korjuuajankohta ohrakasvustolle on taikinatuleentumisvaiheessa, kun ohrakasvuston D-arvo on suurin. Painorehussa käyminen ei aina riitä takaamaan hyvälaatuista rehua, ja sen vuoksi kokoviljasäilörehun valmistuksessa tulisi käyttää säilöntäaineita parantamaan käymislaatua. Eri säilöntäaineita käytettäessä säilörehun käymisen voimakkuus vaihtelee ja myös kehitysasteiden erot näkyvät käymislaadussa. Muurahaishapolla säilötyissä rehuissa käyminen on vähäistä, ja niiden jäännössokeripitoisuus on suuri, kun annostus on 4 tai 6 litraa rehutonnille. Myös muurahaishappoannos 2 l/tn riitti tuottamaan hyvälaatuista säilörehua, vaikka siinä käyminen oli voimakkaampaa. Aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa korjattua kasvustoa säilöttäessä muurahaishappo ei aina riittänyt estämään melko voimakasta etikkahappokäymistä. Muissa kehitysvaiheissa muurahaishapolla säilötty rehu oli hyvälaatuista. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Ymppirehuissa homofermentatiivinen maitohappokäyminen on voimakasta ja rehujen pH on matala.

Finding new plant-based protein sources is important from a sustainable development perspective. Ethanol and starch production from barley results in fiber and protein side-stream fractions that are currently utilized for animal feed. Nonetheless, it would be more profitable if the barley protein side-stream was used as a human food ingredient. The main storage proteins in barley are known as hordeins. They are polymeric proteins and have low solubility, due to their inter-chain and inter-molecular disulfide bridges and hydrophobic side-chains. In food technology applications protein solubility is an important property for emulsifying and foaming functionality. Proteins are sensitive to the surrounding environment, especially to pH, which could be used to alter the solubility. In this thesis the literature review examined barley (Hordeum vulgare) proteins, especially the hordeins, functionality and effect on food materials. The review includes previous studies concerning cereal proteins functionality in general and their effect on food materials and a discussion on protein stabilized emulsions. The aim of the study was to determine the protein composition of two barley protein concentrates, OP1 and OP2, and to evaluate protein solubility and emulsifying properties. Furthermore, the aim of the study was to compare the functionality of the concentrates. According to SDS gel electrophoresis the protein concentrates consisted mostly of hordeins, especially C-hordein and some B-hordein. Minor amounts of other proteins where also identified. The protein solubility was determined by Lowry’s method. The proteins were more soluble in sodium phosphate buffer than in deionized water. In sodium phosphate buffer at pH 3,8 the solubility of OP1 proteins was 100 mg/g ± 11 mg/g and in deionized water at pH 3,9 the solubility was 45 mg/g ± 1,1 mg/g. The solubility of the OP2 proteins in sodium phosphate buffer at pH 3,8 was 47 mg/g ± 1,5 mg/g and in deionized water at pH 3,7 the solubility was 45 mg/g ± 1,1 mg/g. In both samples the proteins solubility increased as the pH increased. Most proteins were solubilized at pH 11: the solubility for OP1 and OP2 proteins were 240 mg/g ± 11 mg/g and 140 mg/g ± 12 mg/g respectively, which is problematic regarding food products, but could be used as a treatment to improve solubility. The smallest oil droplets were formed in emulsions were the pH was adjusted to 7 with sodium phosphate buffer. The stability of emulsions was however poor in all samples because of phase separation, which was already significant after one day of storage. The phase separation was considered to be flocculation which finally resulted in creaming or sedimentation. The flocculation may have occurred due to hydrophobic interactions between the proteins on the oil/water interface. However, shaking of the emulsion causes the flocculated oil droplets to separate, forming an even emulsion. No coalescence was observed in all samples, except for OP1-emulsions with 1 % (w/v) dry matter. These results confirm that these protein concentrates can be used in food products, especially in milk type drinks that need to be shaken before usage.

Terveyttä ja hyvinvointia edistävien ruokatuotteiden kasvava kysyntä on lisännyt funktionaalisten proteiinituotteiden kiinnostavuutta ja niiden kehittämistä. Suomessa kasvipohjaisten elintarvikkeiden markkina on kasvanut, mutta kulutus on edelleen vähäistä. Maailmanlaajuisesti kasvipohjaisten tuotteiden markkinakasvu on kuitenkin ollut merkittävää, ja kasvun odotetaan jatkuvan. Siirtymällä kasviproteiinipainotteisempaan ruokavalioon voidaan edistää ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Tämän hetkistä kasviproteiinimarkkinaa hallitsevat soija- ja vehnäproteiini, mutta palkokasvien ja muiden viljojen käyttö proteiininlähteenä on kasvanut viime vuosina. Viljoista ohran proteiiniominaisuuksia ei kuitenkaan ole vielä tutkittu perusteellisesti. Ohraproteiinin käyttö ihmisen ravinnoksi voisi tuoda merkittäviä taloudellisia ja ekologisia etuja. Suomessa Anora Group Oyj valmistaa Koskenkorvan tehtaalla ohrapohjaisia jalosteita, kuten etanolia, tärkkelystä ja rehujen raaka-aineita, teollisuuden käyttöön. Tällä hetkellä ohraproteiini hyödynnetään rehutuotannossa. Anoran tavoitteena on jatkojalostaa ohrasta erotellusta proteiinijakeesta ohraproteiinikonsentraatti ja tuotteistaa se elintarvikekäyttöön. Näillä toimilla pyritään vastaamaan kasvipohjaisten proteiinituotteiden kasvavaan kysyntään. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ohraproteiinin kysyntää elintarvikemarkkinoilla. Tutkimus suoritettiin laadullisena tutkimuksena, puolistrukturoidun haastattelun avulla. Aineisto kerättiin tammihelmikuun 2024 aikana. Haastateltavat henkilöt työskentelivät suurissa suomalaisissa elintarvikealan yrityksissä tuotekehityksen ja tutkimuksen parissa. Tutkimuksen tulokset osoittivat elintarvikealan yritysten olevan kiinnostuneita uusista kasviproteiinipohjaisista raaka-aineista. Vaikka ohraproteiini nähtiin mielenkiintoisena kasviproteiinina, sen ominaisuudet vaativat vielä lisätutkimuksia ja sovelluskohtaista kehitystä.