Browsing by Title
Now showing items 2559-2578 of 3388
-
(2020)Emolehmätiloilla tuotannon kannattavuus on haaste. Tuotantokustannukset ovat tuottoihin nähden tiloilla edelleen korkeat, vaikka kustannuksia on pyritty vähentämään mm. taloudellisesti edullisten kotieläinrakennusmallien kehittämisellä sekä töiden suunnittelulla ja organisoinnilla. Emolehmätiloilla ruokinta perustuu pääosin karkearehuun ja erityisesti sisäruokintakauden säilörehu on yksi keskeisistä kustannustekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia emolehmätilojen sisäruokintakauden säilörehun yksikkökustannusta (snt/kg ka) ja löytää tekijöitä, joilla voidaan saavuttaa alhainen yksikkökustannus. Tilatasolla yksikkökustannukseen vaikuttavat eri tekijät. Tähän liittyen erityisenä tutkimuskohteena oli tuottavuuteen liittyvät tekijät, kuten millainen yhteys satotasolla, työmenekillä, koneketjulla ja muilla tuotantopanoksilla on yksikkökustannukseen. Tutkimuksessa laskettiin neljän keskisuomalaisen emolehmätilan tilakohtaiset säilörehun yksikkökustan-nukset vuosilta 2018 ja 2019. Tiloilla eläinmäärä, säilörehun peltoala, satotasot (kg ka/ha), korjuustrategiat ja koneketjut olivat erilaiset. Laskurin on laatinut Tomi Karsikas Atria Oyj:stä. Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen monitapaustutkimus. Tämän tutkimuksen mukaan tilojen säilörehun yksikkökustannus oli noin 13–50 snt/kg ka. Kustannuksiin vaikuttivat eniten työ- ja konekustannukset (5–31 snt/kg ka), seuraavaksi muut kiinteät kustannukset (3–15 snt/kg ka) ja vähiten muuttuvat kustannukset (3–8 snt/kg ka). Tutkimustiloilla yksikkökustannukseen vaikuttivat eri tekijät ja eri tavalla. Mahdollinen peltotukien leikkaus nostaisi yksikkökustannusta vähintään kolmanneksen tai jopa puolet niillä tiloilla, jolla on korkea tukitaso, isot kustannukset ja matala satotaso. Maatilayrittäjälle tärkeimpiä tekijöitä toiminnan jatkuvuuden kannalta on taloudellinen tulos eli tuottojen ja kustannusten erotus. Säilörehutuotannon järjestäminen voidaan tehdä tiloilla monella tavalla. Tilakohtainen yksikkökustannus snt/kg ka auttaa tarkastelemaan omaa toimintaa tällä hetkellä ja suunnittelemaan pitkällä tähtäimellä tulevaisuuteen rehun tekemisen järjestämistä taloudellisesti.
-
(2019)Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion – Fa-culty Maatalous-metsätieteellinen Laitos/Institution– Department Taloustieteen laitos Tekijä/Författare – Author Koljonen Lauri Työn nimi / Arbetets titel – Title Säilörehun yksikkökustannus, sen vaihtelu ja alentamispotentiaali Oppiaine /Läroämne – Subject Maatalousekonomia Työn laji/Arbetets art – Level Maisterintutkielma Sivumäärä/ Sidoantal – Number of pages 62 Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkielmassa pyrittiin löytämään keinoja säilörehun yksikkökustannuksen hallintaan arvioimalla tuotannon tehokkuutta. ProAgrian Lohkotietopankki-järjestelmästä saatiin tutkimuksen käyttöön yhteensä 506 tilan säilörehun tuotantoa, kuiva-ainesatoja ja yksikkökustannuksia käsittelevä aineisto. Aineisto sisälsi laajalti tietoa tilakohtaisesta säilörehun tuotan-nosta vuosilta 2010‒2014 ja havaintoja viideltä eri tukialueelta ProAgria Uudenmaan toimialueelta Kainuuseen asti. Tutkimuksessa säilörehun tuotannon tehokkuutta arvioitiin DEA-menetelmällä. DEA on lyhenne sanoista Data Envelop-ment Analysis ja se tarkoittaa ei-parametrista menetelmää arvioida satunnaisen päätöksentekoyksikön, kuten yrityksen tai maatilan tehokkuutta. DEA-analyysin suorittamiseen on useita eri vaihtoehtoja johtuen siitä, että analyysin orientiaa-tio ja skaalatuotto-oletukset ovat tutkijan valittavissa. Tässä tutkimuksessa aineistolle suoritettiin tuotannon teknistä ja allokatiivista tehokkuutta mittaava panosorientoitunut DEA-analyysi muuttuvien skaalatuottojen (VRS) oletuksella. Ana-lyysissa käytettiin yhtä tuotosta ja kolmea panosta. Tuotoksena käytettiin säilörehun kuiva-ainesatoa per hehtaari ja panoksina säilörehun tuotannon NPK-lannoitekustannusta, muita muuttuvia kustannuksia ja rakennus- ja konekustan-nuksia hehtaaria kohti. Tutkimuksessa havaittiin, että säilörehun tuotannon panoskäytön tehokkuudessa on ensisijaisesti keskityttävä suoraan satoa lisääviin tekijöihin, joihin lukeutuvat tuotannon muuttuvat kustannukset, kuten esimerkiksi sadon lannoitus. Kasva-va satotaso alentaa säilörehun yksikkökustannusta, koska kustannukset ovat täten jaollisia yhä suuremmalla satomääräl-lä. Vastaavasti tuotannon kiinteisiin kustannuksiin, kuten rakennus- ja konekustannuksiin on kiinnitettävä erityistä huo-miota, jotta kiinteää pääomaa ei sitoutuisi säilörehun tuotantoon liiallisesti. Kiinteiden kustannusten kasvu kohottaa säilörehun yksikkökustannusta, koska pääoma vaikuttaa satoon vain välillisesti. Lisäksi havaittiin, että lannoituksen lisääminen ei tuota toivottua säilörehun satovastetta, mikäli muut tuotannontekijät eivät ole riittävällä tasolla. Maan vilja-vuudella ja kasvukunnolla on erittäin merkittävä vaikutus säilörehusatoon, mitä pelkästään lannoituksen lisäämisellä ei pystytä kompensoimaan. Avainsanat – Nyckelord – Keywords säilörehu tehokkuus DEA yksikkökustannus nurmisäilörehu Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
-
(2013)The literature review dealed with the composition of lingonberry, manufacture of juice powder and the effects of different carriers on properties of juice powder, especially glass transition temperature and stickiness. In addition, physical, functional and nutritional properties and the effect of storage conditions on juice powders were covered. The aim of the experimental work was to investigate the effect of spray- and freeze-drying and carriers on glass transition temperature and water sorption of lingonberry juice as well as the stability of vitamin C and phenolic compounds during drying and storage. The same amounts of maltodextrin (MD), whey protein isolate (WPI) or combination of MD/WPI in equal proportions were added to each sample. All samples were spray- and freeze-dried. After storage of powders at different relative humidities, glass transition temperature, water sorption, content of L-ascorbic acid and content of phenolic compounds were examined. Water sorption was examined by static and dynamic vapour sorption methods. The small particle size of containing WPI was problematic with spray-drying because not all of the powder in the drying air could be separated in the cyclone. Adding water back into the spray-dried samples was most difficult when the samples were stored at low relative humidities (0–11%). The smallest water sorption was observed with both static and dynamic vapour sorption methods in samples which contained only MD. Water contents of freeze-dried samples were lower than those of spray-dried samples. BET sorption isotherm described the water sorption behaviour of the lingonberry juice powders well. Glass transition temperatures of all samples decreased as the relative humidity increased. During storage, the amount of phenolic compounds in samples containing WPI remained the same, whereas the amount of phenolic compounds in samples with MD decreased. Enzymatic spectrophotometric determination was un suitable for determing L-ascorbic acid in lingonberry powder because the sample colour disturbed the measurement. MD and the combination of MD and WPI were suitable carriers in lingonberry juice. The amount of phenolic compounds in lingonberry juice powders were preserved well by whey protein isolate. Therefore, the spray-drying process should be developed in a way that brings about increase in particle size of powder containing WPI.
-
Säilytysmenetelmien vaikutus eri alkuperämaista peräisin olevien raakakahvien aistittavaan laatuun (2020)Kahvi on kahvipuun marjan paahdetuista siemenistä valmistettu juoma. Kahvista valmistuu useissa alkuperämaissa vain yksi sato vuodessa, joten raakakahvia joudutaan säilyttämään paahtimolla tai muussa varastointilaitoksessa jopa vuoden ajan. Paahtimossa kahvi säilytetään yleensä juuttisäkissä, suursäkissä tai siilossa. Juuttisäkit ja suursäkit voivat olla sisäpussilla varustettuja, jolloin kahvi on paremmassa suojassa hapelta ja vesihöyryltä. Kahvin laatu heikkenee säilytyksen aikana. Maisterintutkielman tavoitteena oli vertailla säilytysmenetelmän vaikutusta nicaragualaisen, etiopialaisen ja brasilialaisen Coffea arabica -raakakahvin aistittavaan laatuun ja löytää kaupallisesti hyödynnettävissä oleva menetelmä parantamaan säilytetyn raakakahvin aistinvaraista laatua verrattuna nykyiseen siilosäilytykseen. Raakakahveja säilytettiin siiloissa, juuttisäkissä, GrainPro-säkissä, PE- ja PE/EVOH barrierisessa GoodPack-minikontissa, suursäkissä ja suojakaasussa kuusi kuukautta. Kahveista määritettiin aistinvarainen laatu toimeksiantajayrityksen sisäisellä menetelmällä ja yleisellä kuvailevalla menetelmällä sekä fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia ennen säilytystä ja säilytyksen jälkeen. Eri säilytysmenetelmillä säilytetyt nicaragualaiset, etiopialaiset ja brasilialaiset kahvit eivät juurikaan eronneet aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan toisista saman alkuperän kahveista kuuden kuukauden säilytyksen jälkeen. Nicaragualaisella kahvilla vanhan kahvin maku oli lisääntynyt kaikilla säilytysmenetelmillä säilytetyillä kahveilla verrattuna lähtötilanteeseen. Etiopialaisen kahvin vanhan kahvin maku ei ollut lisääntynyt säilytyksen aikana ja brasilialaisella kahvilla vanhan kahvin maku oli lisääntynyt kaikilla säilytysmenetelmillä hieman, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kemiallisilla ja aistinvaraisilla ominaisuuksilla ei ollut korrelaatiota. Kuuden kuukauden säilytysaika oli raakakahville varsin lyhyt ja aistinvarainen laatu ei vielä heikentynyt huomattavasti. Tutkimusta kannattaisi jatkaa säilyttämällä raakakahvia eri säilytysmenetelmillä vähintään 12 kuukautta, jotta saataisiin selkeämmin selville, onko eri säilytysmenetelmien välillä eroa kahvin aistinvaraisessa laadussa.
-
(2019)Sokeri on raaka-aineena edullinen ja sitä käytetään elintarvikkeissa sen monipuolisten ominaisuuksien takia. Nykytiedon valossa liiallisesta sokerinkulutuksesta johtuva energiansaannin ylitys voi kuitenkin nostaa riskiä sairastua elintasosairauksiin, minkä takia matalampi sokerinkulutus onkin suositeltua. Ratkaisuja sokerin vähentämiseen etsitään koko ajan mm. erilaisista uusista raaka-aineista sekä prosessointitavoista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten sokerin vähentäminen korvaamalla sakkaroosia uudella sokerin kaltaisella tuotteella ja liukoisella kuidulla (Nutriose®) vaikuttaa tärkkelysvalumakeisen aistittavaan laatuun. Lisäksi tutkittiin tämän uuden sakkaroosin korvikkeen makeutta ja teknologisia ominaisuuksia, sekä kuidun mahdollisuuksia makeisten valmistuksessa sokerin korvaajina. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin sakkaroosin korvikkeen teknologisia ominaisuuksia marmeladien ja toffeen valmistuksessa. Toisessa osassa valmistettiin tärkkelysvalumakeiset, joiden aistittavaa laatua arvioitiin koulutettua raatia (N=10) ja yleistä kuvailevaa menetelmää käyttäen. Ominaisuudet, joita makeisista arvioitiin olivat: kimmoisuus, makeus, makeuden viive, karheus, sekä tarttuvuus hampaisiin. Sakkaroosin korvike liukeni hyvin veteen, mutta sakkaroosiin verrattuna huonomman liukenevuuden takia se saavutti nopeasti ylikylläisen liuoksen, jolloin se kiteytyi nopeasti säilytyksessä. Sakkaroosin korvike muodosti vähemmän viskoosisen liuoksen kuin sakkaroosi ja sillä oli lisäksi hyvät ruskistamisominaisuudet. Tutkimuksessa selvisi, että sakkaroosin korvikkeen makeus sai arvon 0,6 kun sakkaroosi saa arvon 1. Sakkaroosin osittainen korvaaminen korvikkeella makeisissa ei kuitenkaan vähentänyt tuotteen makeutta ja kimmoisuutta. Makeiset, jotka sisälsivät Nutriose® -kuitua olivat kovempia, tarttuvampia hampaisiin ja niillä oli pidempi makeuden viive kuin kontrollimakeisella. Lisäksi Nutriose -makeiset olivat vähemmän makeita, sekä karheampia kuin kontrollinäyte. Nutriose sai aikaan tärkkelysvalumakeisissa kovan rakenteen, mutta marmeladeissa pektiinin kanssa sen rakenne oli pehmeämpi ja venyvämpi.
-
(2020)Suomen ruokaketjuissa syntyy vuosittain noin 400-500 miljoonaa kiloa hävikkiä. Tästä kaupan osuus on 18 %, josta suurin osa tulee tuoretuotteista. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella muodostuvaa hävikkiä ja kohtia toimitusketjussa, joissa olisi parannettavaa tuotteiden säilyvyyden kannalta. Tutkimuksessa tarkasteltiin kahta eri salaattilajiketta: lehtisalaattia ja jääsalaattia. Molemmille tuotteille oli kaksi eri pakkausratkaisua (ruukku ja pussi) sekä kaksi eri lämpötilaa (huoneenlämpö ja kylmähylly). Tuotteille tehtiin säilyvyyskoe, aistinvarainen kuluttajatutkimus ja kysely myymälähenkilökunnalle. Toimitusketjujen seurannassa huomattiin, että lämpötilat nousivat jakelukeskuksesta lähtemisen jälkeen ja samalla suhteellinen kosteus laski. Kylmähyllyssä painohävikin muodostuminen oli hitaampaa kuin huoneenlämmössä. Avonaisesti pakatut salaatit haihduttivat selkeästi nopeammin kosteutta kuin suljetut pakkaukset. Kaasukoostumuksessa syntyi muutoksia vain jääsalaattipussissa. Värimuutos- ja vetolujuuskokeissa oli paljon hajontaa, mikä vaikeutti tilastollista tarkastelua. Värimuutoksissa tarkastelu jäi pääosin aistinvaraiseksi. Huomattiin, että lehtien juurissa ruskea väri lisääntyi ja huoneenlämmössä säilytetyn umpinaisesti pakatun lehtisalaatin väri haalistui. Kuluttajatutkimuksessa havaittiin jääsalaattituotteiden korkeampi miellyttävyys. Kuluttajien mielestä pusseihin pakatut salaatit olivat miellyttävämpiä, sillä he kokivat ne helppokäyttöisemmiksi ja hygieenisemmiksi kuin avonaiset ruukkupakkaukset. Erot eivät olleet kuitenkaan täysin selkeitä. Myymälähenkilökunnalle suoritettu kysely kaupoissa muodostuvasta ruokahävikistä osoitti, että tietämys ja ohjeistus tuotteiden laadusta oli hyvällä tasolla. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kylmäketjun laajentaminen kaupan hyllyyn saakka odotetusti pidentää tuotteiden hyllyikää. Kylmäketjun ohella havaittiin myös, että umpinainen pakkaaminen on hyllyiän kannalta parempi pakkausmuoto, ja se miellytti kuluttajia hieman enemmän kuin avonainen ruukkupakkaus.
-
(2002)
-
(2019)Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tapaustutkimuksen keinoin uusinta- ja täydennysojituksen kannattavuutta. Tutkimus tehtiin osana OPAL-life hanketta. OPAL-life hankkeen tavoitteena on maatalouden kestävä tehosta-minen, jossa pyritään vähentämään maatalouden ilmastopäästöjä ottamalla samanaikaisesti huomioon tilan kannattavuus ja tuottavuus sekä sosiaaliset näkökulmat. Tutkimuksessa tarkasteltiin esimerkkilohkojen nykyisen viljelykierron katetuoton muodostumista ja investoinnin vaikutusta katetuottoon 30 vuoden tarkastelujaksolla. Investoinnin taloudellista kannattavuutta tarkasteltiin nettonykyarvo-, takaisinmaksuaika- ja break-even-point-menetelmiä käyttäen. Herkkyystarkastelussa arvioitiin salaojituksen jälkeisen satotason vaikutusta tuloksiin. Tulosten mukaan salaojitus ei ole kannattavaa tilanteessa, jossa pelto on nykytilanteessa luonnonhoitopeltona ja luonnonhoitopeltokäyttöä voidaan jatkaa ilman investointia. Tulokseen vaikuttaa ennen kaikkea nykytilan-teessa muodostuva korkeampi kate ja myyntikasvin viljelyyn siirryttäessä suuremmat muuttuvat kulut. Tulosten mukaan tilanteessa, jossa viljelykierto säilyy samanlaisena myös investoinnin jälkeen, ero nykytilanteen ja investointivaihtoehtojen välillä pienenee. Tulosten perusteella salaojitusta ei kannata toteuttaa ennen kuin muut sadontuottokykyyn vaikuttavat tekijät on selvitetty.
-
(2020)Background and aims: Childhood obesity has increased worldwide and is a public health concern. Overweight and obese children have a higher risk of being obese and having adverse health outcomes also later in life. Obesity can also have an adverse effect on the quality of life in children and can reduce life expectancy. One of the main risk factors for childhood obesity is lifestyle such as poor diet quality and lack of physical activity. Maternal lifestyle factors, obesity and gestational diabetes (GDM) during pregnancy are also associated with a higher risk of obesity and adverse health outcomes in the offspring. One potential explanation is the theory of developmental programming and epigenetic mechanisms. There is a need for effective methods for preventing childhood obesity in the society. The aim of this thesis was to examine the association between overall diet quality and adiposity in children aged 4—6 years in a cross-sectional analysis. The other aim was to explore in a prospective analysis if maternal pre-pregnancy BMI modifies this association. Material and methods: The data used in this thesis is from the RADIEL-study (The Finnish Gestational Diabetes Prevention Study). It was a multi-center randomized intervention study that recruited women at high risk for GDM before or in early pregnancy. The 720 women that participated had a BMI≥30 kg/m2 and/or a history of GDM. The study also includes a follow-up cohort study five years after delivery with 379 participating mother-child pairs. The follow-up visit included measurements of anthropometrics and body composition, as well as laboratory analyses from both mothers and children. Food records and background questionnaires were also collected. In this thesis, diet was measured with 3-day food records. The overall diet quality of the children was measured with the Finnish Children Healthy Eating Index (FCHEI). The indicators describing offspring adiposity were body fat percentage ((BF%) measured with bioimpedance method), ISO-BMI, and waist circumference (WC). The association between FCHEI and variables for adiposity were tested with multivariate linear regression models. To examine if the maternal pre-pregnancy BMI modifies this association the interaction between maternal BMI and FCHEI for the adiposity indicators were examined. If an interaction was found, the associations were analysed in two groups based on the BMI of the mother (BMI<30 and BMI≥30 kg/m2). The models were adjusted for age, sex, education of the mother, total family income, and energy intake. The association between the separate food groups included in the FCHEI and indicators of adiposity were also analysed in the whole group and adjusted for covariates. Results: A positive association between the FCHEI-score (points) and BF% (β 0,11; 95 % CI 0,01, 0,21) was found. There was also a positive association between FCHEI (points) and ISO-BMI (no unit) (β 0,08; 95 % CI 0,02, 0,14) and between FCHEI (points) and WC (cm) (β 0,08; 95 % CI 0,01, 0,15). Maternal BMI modified the association between FCHEI and BF% (p for interaction = 0,048). A positive association between FCHEI (points) and BF% was found in the group with maternal BMI≥30 kg/m2 (β 0,18; 95 % CI 0,05, 0,30) but not in the group with maternal BMI <30 kg/m2 (p>0,05). The consumption of skimmed milk (food group, points) was associated with higher BF% (standardized β 0,12; 95 % CI 0,00, 0,54), ISO-BMI (no unit) (standardized β 0,18; 95 % CI 0,10, 0,43), and WC (cm) (standardized β 0,13; 95 % CI -0,41, 1,75) in the whole group. No other associations were found between food groups and adiposity indicators. Conclusion: A higher FCHEI score was associated with higher BF%, ISO-BMI, and WC in 4-6-year-old children. The association between FCHEI and BF% was modified by maternal BMI before pregnancy. The consumption of skimmed milk was associated with higher adiposity.
-
(2021)Ruokasipuli (Allium cepa Cepa-ryhmä L.) on maailmanlaajuisesti merkittävä viljelykasvi ja Suomessa se kuuluu tärkeimpiin puutarhakasveihin. Suomessa sipulia viljellään pääasi-assa tuonti-istukkaista, joissa on havaittu useita sipulia vioittavia Fusarium -lajeja. Sipulilla taudit aiheuttavat merkittäviä tappioita, joten jotkut viljelijät ovat siirtyneet viljelemään si-pulia itsetuotetuista taimista tautiriskin vähentämiseksi. Sipulin kylväminen suoraan avo-maalle voisi kuitenkin olla edullisempi vaihtoehto, mutta osaa Ahvenanmaata lukuun otta-matta kasvukausi ei ole tähän riittävä Suomessa. Samco-tekniikka on alun perin maissille kehitetty viljelytekniikka, jossa siemenet kylvetään valossa hajoavan muovin alle. Mene-telmä voi valmistajan mukaan mahdollistaa pitkää kasvukautta vaativien kasvien viljelyn entistä pohjoisemmassa. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää kylvösipulin viljelyn mahdollisuuksia Suomessa Samco-tekniikan avulla, sekä selvittää kylvötiheyden vaikutusta sipulin satoon ja sen kokojakaumaan. Koejärjestely oli satunnaistettujen lohkojen osaruutukoe, jossa pääruudut muodostuvat neljästä kylvötiheydestä ja osaruudut viljelymenetelmästä, joita on kaksi; Samco-tekniikka ja perinteinen kylvösipuli. Koeruuduilta korjatuista sipuleista määritettiin kauppakelpoinen sato, kokojakauma sekä viallisten sipuleiden osuus kokonaissadosta. Vil-jelymenetelmän ja kylvötiheyden vaikutukset sadon määrään, sen kokojakaumaan ja vial-listen sipuleiden määrään selvitettiin kaksisuuntaisella varianssianalyysillä. Samco-tekniikka alensi kokonaissatoa 26 % verrattuna perinteiseen kylvösipuliin, lisäksi Samco-tekniikka tuotti pienempikokoisia sipuleita. Kylvötiheys ei vaikuttanut sadon koko-naismäärään, mutta suurin kylvötiheys lisäsi pienikokoisen sipulin osuutta sadosta sekä Samco-ruuduilla, että kontrolleissa. Rikkakasvitorjunta Samco-tekniikan yhteydessä osoit-tautui vaikeaksi, ja menetelmän negatiiviset vaikutukset satoon johtuvat todennäköisesti li-sääntyneestä kilpailusta rikkakasvien kanssa. Koelohkolla esiintyi huomattavasti juolaveh-nää (Elymus repens L.) ja peltovillakkoa (Senecio vulgaris L.). Tämän tutkimuksen perus-teella Samco-tekniikka tuomaa hyötyä kylvösipulin viljelyyn ei voida arvioida koejärjeste-lyn puutteiden takia. Lisätutkimus rikkakasvitorjunnan vaikutuksesta Samco-tekniikalla viljeltyyn kylvösipuliin olisi kuitenkin tarpeen.
-
(2021)Kaupungistuminen on uhka luonnon monimuotoisuudelle. Sen merkittävimpiä haittavaikutuksia ovat elinympäristöjen katoaminen ja jäljelle jääneiden alueiden kytkeytyneisyyden heikentyminen. Lisäksi monille lajeille tärkeät kosteikot ovat vaarassa hävitä kaupunkirakentamisen tieltä tai kärsiä muista ihmistoiminnan aiheuttamista haitoista. Sammakkoeläimet ovat elinkiertonsa aikana riippuvaisia sekä maa- että vesiekosysteemeistä, joten kosteikot ovat niille välttämättömiä. Ne ovat paikallisia eläimiä, jotka eivät pysty siirtymään nopeasti uusille alueille. Siksi ne ovat erityisen herkkiä kytkeytyneisyyden heikentymiselle ja muille kaupunkiympäristön haasteille, kuten lisääntymis- ja talvehtimisympäristöinä toimivien kosteikkojen häviämiselle. Sammakkoeläinten monimuotoisuus ja määrä vähenevätkin yleensä lähestyttäessä tiheään rakennettuja keskustoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää huonosti tunnettujen sammakkoeläinten lajikirjoa ja runsautta pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon ja Vantaan kosteikoilla sekä tarkastella onko elinympäristöjen kytkeytyneisyydellä vaikutusta sammakkoeläinten runsauteen ja lajimäärään tutkimusalueella. Lisäksi selvitetään vaikuttaako kosteikon kasvillisuus ja sitä ympäröivän alueen maankäyttö sammakkoeläimiin. Tutkimuksessa on mukana neljä pääkaupunkiseudulla tavattavaa sammakkoeläinlajia: ruskosammakko (Rana temporaria), viitasammakko (Rana arvalis), rupikonna (Bufo bufo) ja manteri (Lissotriton vulgaris), jotka kartoitettiin 50 kosteikolta. Manterin läsnäolo kartoitettiin aktiivisuuspyydyksillä, ja muiden lajien läsnäolo selvitettiin kurnutuslaskentojen avulla keväällä 2018. Kasvillisuuden peittävyys arvioitiin maastossa koeruutujen avulla, ja maankäyttöä tutkittiin paikkatietoanalyysiä hyödyntäen. Kosteikkojen kytkeytyneisyyden määrittelyyn käytetään pääkomponenttianalyysiä, jonka perusteella ne luokiteltiin kolmeen luokkaan: heikosti kytkeytynyt, hyvin kytkeytynyt ja erinomaisesti kytkeytynyt. Sammakkoeläimiä havaittiin 40 kosteikolta. Yleisin havaittu laji oli ruskosammakko ja toiseksi yleisin manteri. Viitasammakosta ja rupikonnasta kertyi vain vähän havaintoja. Sammakkoeläinten lajimäärä, sekä ruskosammakon ja viitasammakon runsaus, olivat suurempia niillä kosteikoilla, jotka olivat hyvin kytkeytyneet. Lisäksi kolme tai neljä sammakkoeläinlajia havaittiin todennäköisemmin erinomaisesti kytkeytyneiltä kosteikoilta. Odotusten vastaisesti rupikonnan ja manterin runsaus olivat suurimmillaan heikosti kytkeytyneillä kosteikoilla. Sekä kosteikon kasvillisuudella että maankäytöllä havaittiin olevan merkitystä sammakkoeläimille. Runsas vesikasvillisuus vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään sekä ruskosammakon ja manterin runsauteen. Puustoisten alueiden runsaus kosteikon lähistöllä vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään ja ruskosammakon runsauteen. Lisäksi kosteikkojen määrä lähialueilla vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään. Manterin runsauteen vaikutti negatiivisesti rakennetun alueen määrä kosteikon lähistöllä. Maankäytön merkitys ja sen vaikutukset sammakkoeläimiin on tärkeää tunnistaa, jotta elinympäristöjä voidaan suojella tehokkaasti. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että pelkästään pienvesiä suojelemalla ei voida turvata sammakkoeläinten selviytymistä, vaan pitää huomioida myös kosteikkojen läheinen maaympäristö. Kaupunkiympäristössä on sammakkoeläinten kannalta tärkeää säilyttää mahdollisimman yhtenäisiä metsä- ja viheralueita sekä niiden välisiä yhteyksiä. Lisäksi on tärkeää ylläpitää runsasta vesikasvillisuutta kosteikoilla ja jättää kosteikkojen ympärille mahdollisimman luonnontilaisia suojavyöhykkeitä.
-
(2015)Tutkielmani tarkastelee samppanjan kulutuksen elämyksellisyyttä ja monimuotoisuutta. Tulkitsen samppanjan kulutuksen elämyksellisyyden kulttuuriin sidottuna ja kulttuurisesti tuotettuna ilmiönä. Teoreettinen viitekehys rakentuu kulutussosiologian ja kulttuuriantropologian tutkimusperinteiden lisäksi ylellisyyskulutuksen näkökulmaan. Kuluttajaekonomian tulokulma ilmenee samppanjaa koskevien puhetapojen kautta, joita analysoin kulutuseetosten kontekstissa. Tutkimukseni aineisto koostuu yhdeksästä samppanjan kuluttajalle ja harrastajalle tehdystä teemahaastattelusta. Haastatteluaineistoa olen analysoinut laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla. Työssä kysytään, miten elämyksellisyys ilmenee samppanjan kulutuksessa ja miten kuluttajat perustelevat samppanjan kulutustaan. Lisäksi tarkastelen kuluttajien samppanjaan liittämiä mielikuvia. Tutkimuksen mukaan samppanjan kulutuksen elämyksellisyys on kokonaisvaltaista ja sitä kuvaa hyvin moniaistillisuus: kuluttajat juovat ja nauttivat samppanjaa kaikilla aisteillaan. Aistiensa avulla kuluttaja uppoutuu kulutuselämykseen ja kokee sen voimakkaana. Samppanjaelämys koostuu tutkimuksen mukaan useista osatekijöistä. Ensinnäkin samppanjan ja yhdistäminen ruokaan tekee samppanjaelämyksestä entistäkin nautinnollisemman. Myös laseilla on samppanjan maun ja kauneuden kannalta olennainen merkitys. Ruoan ja lasien lisäksi samppanjan elämyksellisyyteen vaikuttavat ympäristö, tilanne sekä samppanjan lämpötila. Tärkeintä on kuitenkin itse samppanja, sillä se kruunaa elämyksen. Samppanjanautinto pitää ansaita ja kulutustilanteet ovat monesti harkittuja ja ennalta suunniteltuja. Kuluttajat palkitsevat sekä hemmottelevat itseään samppanjalla. Yllättävää on, että kuluttajat perustelevat samppanjan juontiaan säästäväisyydellä ja järkevyydellä. Myös odottelusta ja nautinnon lykkäämisestä on mahdollista saada nautintoa. Vaikka samppanjan juontia suunnitellaan usein etukäteen, saattaa se olla myös täysin spontaania edellyttäen kuitenkin, että nautinto on ansaittu. Samppanjan valmistustapa on myös merkityksellinen kuluttajalle, koska käsityönä tehty tuote korostaa samppanjan elämyksellisyyttä. Kuluttajat pyrkivät suosimaan pientuottajien samppanjoita ja he ovat valmiita maksamaan niistä jopa enemmän kuin suurten tuottajien ”brändisamppanjoista”. Tutkimuksessa samppanja nähdään merkkinä taloudellisesta menestyksestä ja statuksesta. Samppanjaan liitetään pröystäily- ja snobbailumielikuvia, ja mielikuvat elävät tiukassa. Suomalaiselle kulutuskulttuurille tyypilliseen tapaan pröystäilyä ei sallita. Hillityt nautinnot sen sijaan ovat sallittuja, kunhan ne ovat keskiluokkaisen kulutuseetoksen mukaisesti kovalla työllä ansaittuja.
-
(2021)The popularity of oats (Avena sativa L.) as a food grain and their use in plant-based foods has increased in recent years due to, among other things, the proven positive health effects of oat components. Oat saponins are bioactive compounds that can potentially affect health (both positively and negatively), as well as technological properties and taste of oats and oat products. The main saponins of oat grain are avenacosides A and B. The aim of this study was to investigate the variation of avenacoside concentrations in oats grown in Finland. The samples were 20 batches of laboratory-scale dehulled, unheated oat grains (groats, G samples). In addition, the effect of processing on avenacoside concentrations was investigated for the same 20 grain batches. Oat processing included a milling process, including heat treatment, flaking, and grinding (NFL samples), and bread making (LP samples). In addition, the effect of storage (6 months at room temperature) of NFL samples on avenacosides concentrations was studied. Avenacosides were extracted from the samples with methanol-water solvent overnight at room temperature and determined by high performance liquid chromatography. The results of the study showed that the mean avenacoside concentrations in the G samples ranged from 371 to 721 µg/g dry matter. Concentrations among G samples were statistically significantly different (p<0.05). The differences may be due to genetic factors and oat growth conditions. As a result of processing, avenacoside concentrations decreased in the following order: G> NFL> LP. The milling process reduced avenacoside concentrations by an average of 26% (G vs. NFL). Bread saponin concentrations were on average 49% lower than those in oat flake flour (LP vs. NFL). Overall, concentrations decreased by an average of 62% (G vs. LP). Presumably, saponin concentrations could have been affected e.g. by heating and β-glucosidase enzyme (endogenous in NFL and produced by yeast in LP). The storage experiment showed that avenacosides were stable in NFLs during six months of storage. Data obtained can be used in other oat saponin studies and in the development of oat products. The study provided important information about the effects of oat processing on avenacoside concentrations and can be continued by analysing avenacosides levels under different baking conditions and taking samples at different production stages. The effect of storage on avenacosides under different conditions could be also studied.
-
(2013)In Norway spruce (Picea abies) dominated mineral soil sites, the polypore Heterobasidion parviporum often causes severe decay problems (butt rot, root rot). Not much is however known on the ability of H. parviporum to cause decay losses in peatland. The purpose of this study was to answer some fundamental question: 1) Is H. parviporum able to cause decay losses in drained mires? 2) Is there an effect of other soil microbes during saprotrophic growth of Heterobasidion on peat soil? 3) What are the potential inhibitory effects of microbes inhabiting peat soil on growth of Heterobasidion? For the decay study, wood discs (P. abies) in mesh bags were buried at the different forest sites; mineral soil and peatlands (including drained mire and undrained mire). The amount of weight loss was documented after four months. The study was repeated in vitro by autoclaving soil samples from these sites together with wood discs followed by inoculation with H. parviporum. On mineral soil, H. parviporum decayed spruce (P. abies) wood disc much more than on non-drained pristine mire. On drained (ditched) mire, no significant difference in the weight loss was observed. H. parviporum grew significantly more on the sterilized soil and decayed more wood, compared to non-sterilized soil. The results suggested that secreted metabolites in the unsterilized soil may be able to significantly suppress saprotrophic growth of H. parviporum. In the fungal growth inhibition experiment, water- and acetone-soluble substances were extracted from the soil with acetone and water. No fungal growth inhibiting substances were detected from the various peat soils or mineral soils.
-
(2023)Severe acute respiratory syndrome coronavirus two (SARS-CoV-2) viruses are spherical, enveloped and have a linear single-stranded positive-sense RNA genome. SARS-CoV-2 causes human coronavirus disease 19 (COVID-19). To detect the acute SARS-CoV-2 infection either a nucleic acid detection or an antigen detection test can be used. In this work, the suitability of the extraction buffer left over from the SARS-CoV-2 rapid antigen test for quantitative real-time reverse transcriptase polymerase chain reaction (RT-qPCR) verification test and the suitability of the saliva sample for COVID-19 RT-qPCR diagnostics were researched. The purpose of the study was to compare the SARS-CoV-2 Rapid Antigen Test (SD Biosensor/Roche Diagnostics) used by Siun Sote with the SARS-CoV-2 RT-qPCR test used in the Joensuu clinical microbiology laboratory of the joint county authority for ISLAB laboratories and compare saliva sample and nasopharyngeal swab sample in COVID-19 RT-qPCR diagnostics. In addition, the purpose was to evaluate the technical functionality of Copan's LolliSponge™ saliva sampling device for routine sampling. The results showed that the saliva sample is suitable for RT-qPCR diagnostics, although there was generally less SARS-CoV-2 RNA in the saliva samples than in the nasopharyngeal swab samples. LolliSponge™ worked well for routine sampling. The results showed that the extraction buffer left over from the SARS-CoV-2 rapid antigen test is suitable for the confirmatory RT-qPCR test, although this still requires further research. The rapid antigen test and the RT-qPCR test did not show a large difference in sensitivity, differences were found only in individual samples.
-
(2020)Technological development has led to a rapid increase of precision agriculture in the last decade. Various sensors can easily be mounted in drones. Monitoring of canopies in different growth stages is therefore quite easily accessible. With this data can different cultivation decisions be made rapidly. In the past remote sensing methods in agriculture have mainly been done with satellite images. The main objective of this research was to determine whether there is a significant difference in accuracy between drone and satellite survey. Hypothesis is that data observed with drone is more accurate, thus there should be noticeable differences in parcel vegetation indices between these two methods. There is a lack of comparative research between these survey methods and usually satellite images have been used only in larger entireties. Two individual parcels used in this study were measured by drones in OPAL-life project in 2016 and 2017. Measuring was made with multi- and hyperspectral cameras and vegetation indices made from these measures were compared with maps made from Sentinel-2 material. Additional comparison was also made between Sentinel-2 based average normalized difference vegetation index and measured grain yield from defined parcels. Results were compared and satellite measurement proved to be quite accurate. NDVI timelines from parcel were almost identical between satellite- and drone images. On the other hand, anomalies and variation in parcel were more observable in drone-based images. Satellite based NDVI pixel values corresponded quite good with drone-based pixel values (R2=0.65). Also, a very significant correlation between vegetation indices and observed grain yields in parcel was observed (R2=0.93) before flag leaf emerging. However the time frame for measurement is very narrow. Results were surprising, but also highlighted the problems involved in this kind of parcel imagery. Satellite images were quite accurate, although some anomalies could not be observed in satellite images. Other issues with surveying formed to be a problem. These were specially the narrow timeframe for measurements, but also clouds were a big obstacle when using satellite images.
-
(2016)Forests are significant carbon storage globally, storing carbon to biomass and soils. Forest management, protection, afforestation and preventing deforestation have been thought as cost-efficient way to reduce GHG emissions and international climate change agreement and policies have recognized importance of this pool. When wood is harvested from forest produced products form a carbon pool outside forest. Inclusion of this pool to total estimations of forests carbon storage should be done for more accurate estimations of forest management effect on total carbon storage. The aim of this thesis was to use scenario analysis conducted by METLA, which modelled biomass supply potential and the future development of Finnish forest resources during 2010-2110 according to four different scenarios. A Microsoft Office Excel based model was built to analyze the production of Finnish forest industry and accumulation of carbon storage in HWP. Sensitivity analysis was conducted to inspect used values and assumptions effect on results. Half-life decay values, utilization of by-products from sawnwood production and allocation of pulpwood to wood-based panel production were investigated. When using storage in HWP as sole meter QLTY 204 mill Mg C and INT 191 mill Mg C scenarios gained the highest carbon storage, BAU and EXT amounting to 122 mill Mg C and 107 mill Mg C respectively. When carbon storage in living biomass was included EXT 1284 mill Mg C and BAU 1204 mill Mg C resulted to highest storage while QLTY 923 mill Mg C and INT 833 mill Mg C amounted to respectively. Sensitivity analysis showed that assumptions on half-life decay values and allocation of pulpwood to wood-based panel production had a significant effect on total storage, but utilization of by-products from sawnwood production was insignificant, decreasing storage only 1-2% on the total carbon storage. Carbon storage in HWP could be increased by increasing their use on long lived products, especially if pulpwood would be utilized to produce wood-based panels, with high process efficiencies and long lives, rather than paper production with low process efficiency and short lives. Model base can be used in the future to include carbon storage in HWP pool when considering effects of changes in forest management and forest industry production.
-
(2015)Increased consumption of raw milk has been observed among the urban population in Europe along with an increasing consumer interest in foods that are less processed and locally produced. Raw milk and raw milk products have been associated with listeriosis caused by Listeria monocytogenes. These new trends in consumer behavior increase the need for more effective surveillance methods for L. monocytogenes at farm level. In Finland, raw milk sales are allowed directly from the farms to the consumer. The renewed Finnish national legislation stipulates that screening of L. monocytogenes on farms that sell raw milk includes five replicates of 25-ml bulk tank milk (BTM) samples. Due to dilution to the high volume of BTM, it is unlikely to detect low levels of bacterial contamination from the milk samples. Testing milk samples is also expensive and logistically difficult for continuous monitoring of L. monocytogenes at the farms. An alternative approach could be the testing of milk filters. Theoretically, milk filters may be more sensitive than BTM as a sampling material since all of the milk in the bulk tank has to pass through the filter. The objective of this longitudinal study is to compare milk filters and BTM for the best sampling material suitable for routine monitoring of L. monocytogenes in the dairy farms selling raw milk. Five BTM samples and a milk filter sample from two farms were tested for L. monocytogenes each week, for a period of 10 months, using NMLK 136:2010, ISO 11290-1:1996 and ISO 11290-2:1998 methods. The isolation of L. monocytogenes and other Listeria species were identified by API biochemical assay and multiplex PCR. The results indicate that milk filters are ideal as a sampling material in detecting L. monocytogenes than BTM samples. However, the presence of L. monocytogenes in milk filters was not associated to the presence of L. monocytogenes in BTM. Thus, milk filters could be used as indicators of the farm’s contamination status. Along with these findings, seasonal variation in detection, and advantages of identification methods were also discussed in this thesis.
-
(2020)The ever-increasing spread of antibiotic resistant bacteria creates a constant demand for new sources for antimicrobial drugs. Phages are a natural source for antibacterial proteins, but also produce a variety of unknown compounds, referred to as “hypothetical proteins of unknown function” (HPUF). HPUFs usually consist of structural proteins, but also small polypeptides that inhibit bacterial growth during infection. These peptides could be utilized in the discovery of new antimicrobial molecules. However, the current methods used for the screening of such proteins are time consuming and unreliable, making this a fairly unpopular option to utilize. In this study, a new NGS (Next Generation Sequencing) based assay for the screening of phage derived bacteriotoxic proteins was developed and tested by performing two separate experiments together with a previously used plating assay as a comparative method. A preliminary experiment was performed as a proof of principle, with five known toxic and five non-toxic genes. After this, the methods were compared by screening 23 previously identified HPUF genes of phage fHy-Eco03. In the plating assay genes were screened individually by observing growth of bacterial transformants upon gene expression. In the NGS assay genes we screened simultaneously by transforming them to E. coli cells as a pooled sample. Results were obtained with bioinformatics. Toxic genes were expected to be identified through a decrease in sequence read amount, as a consequence of bacterial growth inhibition. In the pre-experiment a difference between toxic and non- toxic proteins was not observed. The results between the NGS and plating assay in the screening of phage fHy-Eco03 genes, were similar and resulted in the identification of one toxic protein. The inconsistent results are probably an outcome of lac promoter repression by glucose supplementation, thus only highly toxic genes show an inhibitory effect. Despite this the NGS assay outperformed the plating assay in both accuracy and efficiency. The NGS assay has high potential to be used as a screening assay for phage derived toxic genes, however further optimization and validation is required, by firstly selecting compatible media and secondly by re- testing with different phages and host bacteria.
-
(2016)Faba bean flour is a sustainable and relatively inexpensive way to make protein rich food in comparison with meat products, because it has high proteins content (rich in lysine (30%)) and considerable amounts of vitamins, minerals and dietary fibre. Even rough faba bean is widely cultivated and consumed, few data is available concerning the suitability to be fermented. The objective of this master’s thesis was to study the potential of sourdough fermentation of faba bean with selected lactic acid bacteria for in situ production of dextrans as texture forming components for various food applications. In this study, the growth and dextran formation by Leuconostoc and Weissella in faba bean sourdoughs were investigated. Eight lactic acid bacteria belonging to genera Leuconostoc and Weissella characterized for slime formation were used as starters for in situ formation of exopolysaccharides in faba bean flour. The growth of lactic acid bacteria, pH and acidity, and viscosity of different sourdoughs were analyzed. An enzyme assisted method and acid hydrolysis were used to analyze dextran content with further quantification by HPAEC-PAD. The amount of dextran formed by Leuc. pseudomesenteroides DSM 20193, Leuc. mesenteroides subsp mesenteroides LMG 7939, Leuc. Citreum DSM 5577, W. cibaria LMG 17699, and W. cibaria Sj1b varied from 1.86 to 4.22 g kg-1 (wet weight), which allows the possibilities to use dextran as alternatives for hydrocolloids in food applications. The synthesized dextran increased significantly viscosity of sourdoughs. After fermentation, the amount of raffinose family oligosaccharides (RFO) were decreased. The results of the sourdough fermented faba bean flours showed that Leuc. pseudomesenteroides DSM 20193 and Leuc. Mesenteroides subsp mesenteroides LMG 7939 were the most potential strains to produce dextrans and increase viscosity properties.
Now showing items 2559-2578 of 3388