Browsing by Title

Mold spoilage is the main cause of bread spoilage. The fungal species that mostly contaminate bakery products belong to the genera Penicillium, Eurotium, Aspergillus, Monilia, Endocymes, Cladosporium, Fusarium, Neurospora and Rhizopus. The aims of the experimental work were: (1) to screen LAB strains previously isolated from bakery and sourdough environment for their antifungal properties and to be used as starters for sourdough with antifungal activity, and (2) to evaluate sourdough effects on the shelf life of white wheat bread, without affecting the textural properties. Three methods were used to determine the antifungal activity of the isolates. First, the mechanism of fungal inhibition was investigated by an agar diffusion assay with P. paneum and P. albocoremium as indicators. The inhibitory activity toward bakery-related fungi was tested with the radial growth rate of fungi measured after seven days with six indicator molds. The isolates L. pentosus/plantarum J42 and L. mesenteroides I21 were tested in the baking trials, which were conducted in the pilot plant. Physicochemical analysis and microbiological observation were performed on bread slices and loaves produced with 30% sourdough, packed and stored in polyethylene plastic bags under natural conditions at a room temperature of ~ 24 ºC in the pilot plant. The water-soluble extracts from L. pentosus/plantarum, L. mesenteroides, P. pentosaceus and W. confusa had the highest inhibition activity. L. plantarum, W. confusa, L. pseudomesenteroides/mesenteroides and L. mindensis/crustorum had low activity toward the indicator molds. Minor inhibitory effect was observed toward P. albocoremium. Overall, the highest antifungal activity toward the indicator molds was shown by L. mesenteroides I21 strain. The pH values of the water-soluble extract and the sourdough did not seem to influence the fungistatic effect observed of the selected strains toward the molds. Addition of sourdough caused no changes in the physical properties of bread. Sourdough breads had less mycelial coverage relative to the control bread. In the conditions of this study, sourdough addition was beneficial to decrease mold contamination in bread.

Nykyinen kertakäyttökulttuuri ja siihen perustuvat liiketoimintamallit luovat painetta ympäristölle. Tilanteen ratkaisemiseksi on ehdotettu kiertotaloutta, jossa resurssit ja tavarat kiertävät eivätkä päädy pois heitettäviksi. Secondhand-ostaminen, josta on tullut maailmanlaajuinen trendi, johtaa tavaroiden uudelleenkäyttöön ja on erityisen suosittu kuluttamisen muoto etenkin Z-sukupolven keskuudessa. Siitä huolimatta käyttökelpoista tavaraa ja etenkin huonekaluja päätyy yhä suuria määriä jätteeksi, ja on tärkeää selvittää, miten kehityksen suuntaa voitaisiin muuttaa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Z-sukupolven secondhand-huonekalujen ostamista Suomessa. Tarkemmin työssä selvitettiin ostamisen motivaatioita ja esteitä eli sitä, miksi näitä huonekaluja ostetaan ja miksi ei. Tärkeä osa tutkimusta oli myös tunnistaa, minkälaisia kauppapaikkoja Z-sukupolvi suosii secondhand-huonekalujen ostamisessa ja mistä syistä. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat Z-sukupolven valintoihin ja ostokäyttäytymiseen secondhand-huonekalujen markkinoilla. Tutkielmassa käytettiin metodina laadullisia teemahaastatteluja, jotka oli suunnattu Z-sukupolven edustajille. Aineiston analyysi perustui teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin. Tutkimustulosten perusteella secondhand-huonekalujen ostamista suositaan, koska se tarjoaa mahdollisuuden säästää rahaa, ilmentää yksilöllisyyttä, huomioida ympäristöä ja omistaa huonekaluja, joilla on tarina. Suurimpia esteitä ostamiselle muodostavat huoli hygieniasta ja tuholaisista sekä käytännön haasteet, kuten kuljetus. Suosituimpia kauppapaikkoja ovat verkkoalustat, joilta ostetaan etenkin helppouden, tottumuksen ja halvempien hintojen takia, kun taas kivijalkakaupat tarjoavat enemmän satunnaisia löytöjä ja mahdollisuuden virkistäytymiseen. Verkkokaupat ovat vähemmän suosittu ostamisen paikka lähinnä hintaan liittyvistä syistä. Tutkimus osoittaa, että Z-sukupolvi arvostaa helppoutta ja mukavuutta, mutta rahan säästämisen mahdollisuus saattaa houkutella heitä joustamaan näistä. Yleisesti ottaen kyseisen sukupolven ostokäyttäytyminen heijastaa tasapainoilua taloudellisten, yksilöllisten ja ympäristöllisten tekijöiden välillä, mikä ohjaa heidän päätöksiään secondhand-huonekalujen markkinoilla. Tutkimuksen tulokset tarjoavat arvokkaita näkemyksiä erityisesti secondhand-yrityksille ja tuotteitaan myyville kuluttajille tämän merkittävän kuluttajaryhmän tarpeiden huomioimiseksi ja secondhand-huonekalujen ostamisen edistämiseksi. Tulokset antavat myös suuntaa mahdolliselle tulevalle secondhand-huonekaluja tai Z-sukupolvea koskevalle tutkimukselle.

Johdanto: D-vitamiinilla on oleellinen rooli elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainon säätelijänä. D-vitamiinin puutokselle ovat alttiita erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla elävät ja vähän ulkoilevat ikääntyneet. Riittämätön D-vitamiininsaanti altistaa luusto- ja lihasongelmille sekä kaatumistapaturmille. Kaatumisista aiheutuu mittavia sairaanhoitokustannuksia, joten kaatumisten ehkäisy on tärkeää sekä kansanterveydellisistä että taloudellisista syistä. Tavoite: Työn tavoitteena oli tutkia poikkileikkausasetelmalla onko elimistön D-vitamiinitilaa kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (S-25(OH)D) yhteydessä edellisten 12 kk aikana tapahtuneiden kaatumisten lukumäärään sekä kaatumisten vaaratekijöihin iäkkäillä henkilöillä. Kaatumisten vaaratekijöinä tutkimuksessa käytettiin tasapainoa, kävelykykyä sekä lihastoimintoja. Tutkimuksen aineisto oli peräisin Porin sairaanhoitopiirissä toteutetun kaatumisten ehkäisyohjelman lähtötilanteesta. Tutkittavat olivat iältään 65-94-vuotiaita naisia ja miehiä (n = 579), jotka olivat kaatuneet edellisten 12 kk aikana vähintään kerran. Menetelmät: Kaikilta tutkittavilta määritettiin seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuus entsyymi-immunomääritysmenetelmällä. Tilastoanalyysit tehtiin IBM SPSS –ohjelmistolla (versio 21). Aineisto analysoitiin korrelaatioanalyysillä sekä varianssi- ja kovarianssianalyysillä 25(OH)D-vitamiinipitoisuuden kvartiileissa. Sekoittavina tekijöinä käytettiin ikää, sukupuolta, painoindeksiä, fyysistä kuntoa, liikuntaa, ravitsemustilaa kuvaavia MNA-summapisteitä (mini nutritional assessment) sekä lääkkeiden käyttöä. Tulokset: Käytettäessä yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA) kaatumisten lukumäärä ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi eri 25(OH)D-ryhmien välillä (I: < 50 nmol/l, II: 50-62 nmol/l, III: 63-75 nmol/l, IV: > 75 nmol/l). Sen sijaan ryhmien välillä oli eroja tarkasteltaessa kaatumisten vaaratekijöitä (tasapaino p = 0,001, tuolilta ylösnousutesti p < 0,001 ja 10 m kävelyaika p = 0,015). Kovarianssianalyysissä (ANCOVA) ryhmät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan tuolilta ylösnousutestissä (p = 0,01). Ryhmä I suoriutui tuolilta ylösnousutestistä heikommin kuin kolme muuta ryhmää. Yhteyden löytymistä kaatumisten ja seerumin 25(OH)D-pitoisuuden välillä saattoi vaikeuttaa se, että vain harva tutkittava oli kaatunut useita kertoja (suurin osa oli kaatunut kerran tai kaksi).

Johdanto: Suomalaisten nuorten terveyskäyttäytymisessä on viime vuosien aikana tapahtunut positiivisia muutoksia, erityisesti päihteiden käyttö on vähentynyt. Etelä-Pohjanmaalla väestön merkittävimpiä terveyshaasteita ovat nuorten vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä ja lisääntyvä ylipaino. Seinäjokelaisista nuorista 20 % harrastaa liikuntaa vähintään 60 minuuttia päivässä, nuoret viettävät yhä enemmän aikaa internetissä ja sosiaalisessa mediassa sekä kärsivät uniongelmista aiempaa enemmän. Ylipainon yleistyessä myös välipalojen kulutus ja välipaloista saadun energian määrä on kasvanut. Vaikka välipalojen käyttö on lisääntynyt merkittävästi viime vuosien aikana, on kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä täysjyväviljan kulutus suositukseen nähden vähäistä. Keskeisimmät lasten ja nuorten ravitsemushaasteet liittyvät suolan ja sokerin liialliseen saantiin, joka näkyy etenkin makeisten ja juomien runsaana kulutuksena. Tavoitteet: Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, täyttyvätkö välipalojen ravitsemuslaadulle asetetut ravitsemussuositusten mukaiset tavoitteet seinäjokelaisilla 8.-9.-luokkalaisilla nuorilla välipalojen valinnassa. Välipalojen ravitsemuslaatua tarkasteltiin erityisesti kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutuksen sekä välipalojen sisältämän rasvan määrän ja laadun, kuidun, sakkaroosin ja suolan osalta. Lisäksi tarkasteltiin välipalojen ravitsemuksellista laatua ja niiden käyttöön yhteydessä olevia terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä huomioitiin ateriarytmi, koululounaalle osallistuminen, fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan määrät, yöunen kesto ja riittävyys, tupakointi sekä alkoholin käyttö. Tutkimuksessa selvitettiin myös, eroaako välipalojen ravitsemuslaatu ylipainoisten ja normaalipainoisten nuorten välillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 152 Seinäjoen lyseon 8.-9.-luokkalaista helmikuussa 2018. Tutkittavat kutsuttiin tutkimukseen satunnaisotannalla luokka-asteen mukaan. Välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttötiheyttä tarkasteltiin ruoankäytönfrekvenssikyselyllä, jossa mukana oli yhteensä 52 välipaloiksi luokiteltavaa elintarviketta. Kyselyssä oli mukana osioita, joiden avulla selvitettiin nuorten terveyskäyttäytymistä. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, Mann-Whitney U –testiä, Kruskal-Wallsin -testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä sekä logistista regressioanalyysiä. Tulokset: Nuorista suurin osa söi 1 – 2 välipalaa päivässä. Tytöt kuluttivat välipaloina poikia useammin kasviksia, hedelmiä, marjoja sekä täysjyvätuotteita. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä ruutuajan määrä sekä välipalojen runsaampi kulutus olivat yhteydessä etenkin runsaampaan energian saantiin sakkaroosia sisältävistä makeista välipaloista kuten kekseistä, muroista, makeisista ja jäätelöstä. Suurin osa nuorista kulutti välipaloja etenkin ruutuajan käytön yhteydessä. Fyysisen aktiivisuuden määrän lisääntyessä myös kasvisten (p=0,006), hedelmien (p=0,045) ja marjojen (p=0,000) käyttö lisääntyi. Kuitenkin fyysisesti aktiivisemmat nuoret söivät lähes yhtä paljon tai useammin sokeroituja ja happamia juomia verrattuna vähän liikkuviin. Nuoret, jotka nukkuivat riittävästi, söivät todennäköisemmin tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloinaan (p=0,000). Nuoret, jotka tupakoivat (OR=0,12; [95 % CI=0,02-0,64]) ja joiden yöuni oli riittämätöntä (OR=0,11; [95 % CI=0,04-0,28]) söivät myös ravitsemuksellisesti vähemmän laadukkaampia välipalakokonaisuuksia. Energiatiheiden välipalojen käyttö on yhteydessä epäsäännölliseen ateriarytmiin (p=0,001), koululounaan syömättä jättämiseen (p=0,040), runsaampaan ruutuajan viettoon (p=0,002), riittämättömään yöuneen (p=0,003) sekä päihteiden käyttöön (p=0,001). Välipalojen ravitsemuslaatu ei tässä tutkimuksessa pääosin eronnut normaalipainoisten ja ylipainoisten nuorten välillä. Johtopäätökset: Tässä työssä saatujen tulosten perusteella seinäjokelaisten nuorten välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttöfrekvenssejä koskevat ravitsemussuositukset toteutuvat vain osittain. Nuoret syövät liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloillaan. Myös täysjyvätuotteiden ja rasvattomien maitovalmisteiden kulutus on suositusta pienempää. Tämä saattaa johtaa ylipainoon ja lihavuuteen liittyvien terveysriskien ilmenemiseen ja yleistymiseen nuoruudessa. Tutkimuksessa havaittiin useita terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä välipalojen ravitsemuslaatuun. Tulevaisuuden ravitsemusohjauksessa, hankkeissa ja interventiossa olisi tärkeää kiinnittää huomiota nuorten välipalatottumuksiin ja kannustaa nuoria terveellisten välipalojen valintaan. Myös välipalojen ravitsemukselliseen täysipainoisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Lasten ja nuorten ylipaino on kasvava kansanterveyshaaste, jonka puitteissa tarvitaan lisätutkimusta painon nousua hillitsevistä ruokavaliotekijöistä.

Maapalloon kohdistuu monia erilaisia ympäristöuhkia. Uhkia pienentääkseen Euroopan unionin yhtenä tavoitteena on ohjata jäsenmaitaan kiertotalouteen ja lisätä syntyvien jätteiden kuten pakkausten kierrätystä. Suomalaisten nykyisillä pakkausten kierrätysmäärillä ei vielä ylletä Suomen omiin eikä Euroopan unionin tavoitteisiin. Kierrätystä tulee siten lisätä. Tämä tutkielma pyrkii ymmärtämään kotitalouksien pakkausten kierrätyskäytänteitä. Tutkielman tavoitteena on etsiä käytänteitä, jotka estävät tai mahdollistavat pakkausten kierrättämistä kotitalouksissa. Kierrättämistä on aiemmin tutkittu melko yksilölähtöisesti, joten tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään käytäntöteoriaa. Käytäntöteorian mukaan ihmisten käyttäytymistä eivät ohjaa vain yksilön valinnat vaan myös historiallisesti rakentuneet sosiaaliset käytännöt. Pakkausten kierrättämistä ei ole aiemmin tutkittu käytäntöteoreettisesta näkökulmasta, joten tutkielmassa pyritään myös vastaamaan siihen, miten käytäntöteoriaa voidaan soveltaa pakkausten kierrätyksen tutkimiseen. Olen tutkinut aihetta etnografisin menetelmin. Aineistoni koostuu 14 virikkeellisestä teemahaastattelusta, haastateltavien ottamista valokuvista kotitaloudessa tyhjentyneistä pakkauksista ja haastattelijan ottamista valokuvista haastateltavien kierrätystiloista kotona sekä taloyhtiössä. Analyysissa on hyödynnetty temaattista analyysia. Tutkimuksen mukaan pakkausten kierrätys kotitalouksissa tapahtuu rutinoituneesti. Kierrätystä ei siten juuri mietitä, vaan se tapahtuu muiden arjen kotitöiden ohella. Jotkin kierrätykseen liittyvät käytänteet tekevät pakkausjätteen heittämisen sekajätteeseen helpoksi. Pakkausten kierrättämistä estävät tai mahdollistavat materiaaliosaaminen, aikaan sekä paikkaan liittyvät ongelmat ja merkitykset. Materiaaliosaaminen tarkoittaa pakkausten ominaisuuksia, omaa sekä tarjolla olevaa tietoa ja osaamista. Aikaan ja paikkaan liittyvät ongelmat taas tarkoittavat kierrätysastioita sekä tilan puutetta, pakkausjätteen määrää sekä likaisuutta, hektisyyttä ja elämäntilannetta. Merkitykset syntyvät ympäristöarvoista, halusta noudattaa normeja ja taloudellisista syistä. Tutkin kierrätyskäytänteitä kolmen elementin – materiaalien, kompetenssien ja merkitysten – avulla. Nämä elementit eivät riitä kierrätyksen tutkimiseen, sillä lisäksi ajalla ja sen puutteen synnyttämillä tunteilla on vaikutusta kierrätykseen. Käytäntöteoria soveltuu pakkausten tutkimiseen, kun ottaa huomioon, että käytänteen ajallisuus mahdollistaa sen rikkomisen.

Tutkielman tavoitteina oli selvittää maatalouden aurinkosähköjärjestelmän (Agrivoltaic System) mahdollisuuksia Suomen olosuhteissa ja niiden vaikutuksia kasvinviljelyyn. Tutkielman toisena tavoitteena oli arvioida sopivien viljelykasvien valintaa tutkimusta varten määrittämällä mahdollisimman pienen vuosittaisen satovaihtelun omaava viljelykasvi aurinkosähköjärjestelmän yhteyteen Suomessa. Aurinkosähköjärjestelmien vahvuuksia, haittoja, mahdollisuuksia sekä uhkia vertailtiin, jotta voidaan arvioida, mikä järjestelmistä olisi Suomen olosuhteisiin sopivin. Kasvinviljelyn mahdollisuuksia vertailtiin ja tutkittiin variaatiokertoimen avulla. Variaatiokerroin antaa hajontaa kuvaavan tunnusluvun, jonka avulla voi verrata eri kasvien satotasojen vaihtelua toisiinsa. Variaatiokertoimella pyrittiin vertailemaan eri kasvien sadon vaihtelevuutta vuosien ja alueiden välillä, jonka avulla pyrittiin selvittämään niiden herkkyyttä olosuhteiden vaihtelulle. Laskennan tulokset osoittivat suurta vaihtelua härkäpavulla ja syysvehnällä. Näitä kyseisiä kasveja ei siis olisi suositeltavaa viljellä tutkimuksen yhteydessä, sillä olosuhteiden vaikutukset viljelytuloksiin saattaisivat olla merkittävät. Vähiten olosuhteiden vaihtelu vaikutti kevätvehnään, rypsiin sekä säilörehuun. Säilörehun matalaa variaatiokerrointa saattaa selittää sen monivuotisuus sekä -satoisuus, joka saattaa kompensoida olosuhdevaihteluita. Tutkielmassa vertailtiin kattavasti interspace ja overhead järjestelmien soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin. Järjestelmissä nousi ilmi hyvin erilaisia etuuksia ja haittoja järjestelmien välillä. Tutkielman johtopäätökseksi saatiin, että maatalouden aurinkosähköjärjestelmillä olisi hyvä potentiaali Suomessa. Järjestelmien välisessä vertailussa ei tullut mitään yksiselitteistä vastausta, mikä järjestelmistä olisi selkeästi soveltuvin Suomalaisiin olosuhteisiin. Tästä olisi hyvä toteuttaa tulevaisuudessa käytännön tutkimus, jonka avulla pystyttäisiin vertailemaan järjestelmien välisiä eroja. Tässä saattaisi paljastua uusia muuttujia, joita ei ulkomaisissa tutkimuksissa olla huomattu, sillä järjestelmät ovat toteutettu täysin erilaiseen ympäristöön.

A growing population is suffering from protein insufficiency and seas of over-fishing. On the other hand, an abundant amount of low-value or underutilized fish species remains unexploited for human consumption mainly due to low consumer preferences. For this reason, new solutions are needed to utilize these fish better. This study was carried out in two phases. In phase I, extrudates from five underutilized fish species and pea protein isolate (PPI) were produced by using a high-moisture extrusion process (HMEP). The aim was to successfully produce extrudates and study their sensory and texture properties by generic descriptive analysis (GDA), instrumental color measurements, and instrumental tensile strength measurements. In phase II, PPI was partially replaced in the recipe by two cereal fractions. The experiment was generated by simplex-centroid mixture design to study the effects of PPI and two cereal fractions on the texture of extrudates. The results of phase I showed that the extrudates were successfully produced. Extrudates from Baltic herring were one extreme with intense flavor and odor, such as seaweed, and the highest fracturability. Smelt extrudates were another extreme with intense flavor, odor, and greyness. For further studies, a combination of the present analytical sensory profiling data and the hedonic response of consumers will be needed for the product development. In phase II, the extrudates produced from a low amount of PPI with a high amount of cereal fractions were doughy and too soft. Other ingredients should be considered in further studies to replace PPI.

Valtaosa viljeltävistä nurmista on Suomessa nurmiheinä-nurmipalkokasviseoksia, joiden satoa korjataan säilörehuksi. Yleisimmät käytetyt kasvilajit ovat timotei, nurminata ja puna-apila. Nurmiseosta suunniteltaessa on valittava sellaisia kasvilajeja ja – lajikkeita joiden kehitysrytmi on yhtä nopea ja ne pystyvät kilpailemaan kasvutilasta yhtä tehokkaasti Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri nurmiheinä-nurmipalkokasviseosten botaanista koostumusta yhdellä kasvukaudella. Lisäksi tavoitteena oli vertailla kahden tai monilajisten seosten sadon määrää eri niittokerroilla. Siemenseokset sisälsivät timoteita, nurminataa, ruokonataa, englanninraiheinää, niittynurmikkaa, puna-apilaa, valkoapilaa ja sinimailasta eri suhteissa. Seoksia oli kymmenen erilaista ja yksi koejäsenistä sisälsi puh-dasta timoteita. Koe toteutettiin K-maatalouden koetilalla Hauholla vuonna 2015 satunnaistettuna ruutu-kokeena. Botaanista analyysia varten otettiin kasvustonäytteet jokaiselta ruudulta ennen niittoja. Näytteistä eroteltiin seokseen kuuluvat kasvilajit. Ennen niittoa seurattiin eri kas-vilajien kasvun kehitystä. Lisäksi jokaiselta ruudulta laskettiin kuiva-ainesato, jota käytet-tiin seosten keskinäisessä vertailussa. Timoteilajikkeet säilyivät parhaiten kahden ja kolmen kasvilajin seoksissa, kun taas use-amman kasvilajin seoksissa sen osuus aleni kaikissa sadoissa. Nurminadat ja englannin-raiheinä olivat 3-4 vuorokautta pidemmällä kasvukehityksessä kuin timoteit. Englannin-raiheinä menestyi nurmipalkokasvia sisältävässä seoksessa, mutta vielä paremmin se me-nestyi heinävaltaisessa seoksessa. Seoskasvustojen kuiva-ainesato oli suurimmillaan en-simmäisessä sadossa. Suurimman sadon ensimmäisessä sadonkorjuussa tuotti kahden kas-vilajin seos ja pienimmän kuuden kasvilajin seos. Kolmannessa sadonkorjuussa nurmipal-kokasvit ja monilajiset seokset lisäsivät sadon määrää seoksessa. Timotein osuus oli vaihteleva, varsinkin useamman kasvilajin seoksissa, silti timotei säilyi seoksissa. Englanninraiheinän hyvä niiton jälkeinen jälkikasvukyky auttaa lisäämään sadon määrää toisessa ja kolmannessa niitossa. Nurmipalkokasvien avulla voidaan lisätä kolmannen sadon määrää.

Automaattiset järjestelmät ovat tulleet maatalouden eri osa-alueille vaihtoehtoina perinteisille menetelmille. Seosrehuruokinnan automatisointi on yksi keino vähentää maatilan työmäärää, ja ruokinnasta aiheutuvia muuttuvia kustannuksia. Kustannusten hallinta on tiukassa taloustilanteessa maatiloilla tärkeää. Tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää, voiko seosrehuruokinnan automatisointi olla taloudellisesti kannattava vaihtoehto perinteiselle apevaunulla tehtävälle ruokinnalle. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla, noin 160 lehmän lypsykarjatilalla. Tilan ruokintajärjestelmän käyttökustannukset selvitettiin, ja niitä verrattiin automaattisen järjestelmän käyttökustannuksiin. Kustannusten selvittämiseksi mitattiin tilan ajettavan seosrehuvaunun polttoaineenkulutusta viikon ajan huhtikuun 2019 alussa. Lisäksi pidettiin kirjaa ruokintaan käytetystä työajasta. Automaattisen järjestelmän käyttökustannukset laskettiin aiemmissa tutkimuksissa todetun sähkönkulutuksen, sekä työajasta tehtyjen arvioiden perusteella. Järjestelmien kannattavuutta arvioitiin laskemalla niiden investointikustannusten välinen ero tilanteessa, jossa elinkaarikustannukset 8 vuoden ajalta olisivat samat. Tähän hyödynnettiin ASABE:n standardia koneiden kustannusten laskennasta. Tuloksille suoritettiin herkkyysanalyysi, jossa tarkasteltiin tavanomaisen järjestelmän polttoaineenkulutuksen, automaattisen järjestelmän sähkönkulutuksen, sekä polttoöljyn ja sähkön hinnan vaikutusta kannattavuuteen. Tilan seosrehuvaunun polttoaineenkulutus oli keskimäärin 21,7 l/h, ja työaikaa kului yhteen ruokintakertaan keskimäärin 60 min. Pienkuormaajan käyttämiseen kului 1 l/vrk bensiiniä ja rehunsiirtorobotin sähkönkulutukseksi arvioitiin 0,28 kWh/vrk. Vuotuiset käyttökustannukset olivat yhteensä 11968 € toteutuneilla polttoaineen ja energian hinnoilla. Automaattisen järjestelmän vuotuiset käyttökustannukset olivat 5356 €, kun sen sähkönkulutukseksi oletettiin 22,9 kWh/vrk, polttoaineenkulutukseksi 8 l/h ja työajaksi 0,8 h. Näillä vuotuisilla kustannuksilla automaattisen järjestelmän investointikustannukset voisivat olla noin 41 300 € suuremmat kuin tavanomaisen, jotta vuotuiset kokonaiskustannukset olisivat samat. Kannattavuuteen vaikutti herkkyysanalyysin perusteella eniten tavanomaisen järjestelmän polttoaineen kulutus, ja toiseksi eniten polttoaineen hinta. Sähkön hinta tai automaattisen järjestelmän sähkönkulutus eivät olleet yhtä merkittäviä tekijöitä. Tulosten perusteella automaattinen seosrehuruokinnan kannattavuus 160 lehmän tilakokoluokassa on paljon riippuvainen olosuhteista, etenkin polttoöljyn hintakehityksestä. Samoin merkitystä on käytettävissä olevilla koneilla ja niiden käyttötavalla. Automaattinen seosrehuruokinta voi olla kannattava vaihtoehto tutkimukseen osallistuneella, mutta etenkin sitä suuremmilla tiloilla.