Browsing by Title

Sulavuustutkimuksen avulla pyritään arvioimaan eläinten ravintoaineiden tarvetta, kehittämään rehujen koostumuksia ja minimoimaan eläintuotannon ympäristövaikutukset. Eläimen rehunsyönnin ja sonnan kokonaiskeruun avulla laskettua sulavuutta käytetään laajasti, mutta menetelmään liittyy virhelähteitä ja ongelmia. Merkkiaineen käyttö sulavuuden tutkimisessa poistaa kokonaiskeruun tarpeen, mutta se ei ole myöskään ongelmaton. Sisäiset merkkiaineet ovat aineita, joita on luontaisesti rehussa, kuten piioksidi, ligniini, happoon liukenematon tuhka (AIA) ja sulamaton neutraalidetergenttikuitu (iNDF). Ulkoiset merkkiaineet ovat rehuun lisättäviä reagoimattomia valmisteita, kuten liukenemattomia metallioksideja, muovia, kumia tai väriaineita. Tämän tutkimuksen tavoitteena on verrata lypsylehmillä iNDF:n ja AIA:n avulla laskettuja sulavuuksia käyttäen aineistona aiemmin AIA:lla tehtyjä sulavuustutkimuksia. Tutkimusaineistona oli viisi Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa vuosina 2013–2015 tehtyä ruokintatutkimusta. Lehmien poikimisesta oli 100–212 päivää. Koeasetelmat olivat pääasiassa kahden neliön latinalaisia neliöitä. Ruokintakeskiarvoja aineistossa oli 21. Rehu- ja sontanäytteistä määritettiin iNDF nailonpussimenetelmällä uittamalla näytepusseja 12 vrk kahden fistelöidyn lehmän pötsissä. Ravintoaineiden sulavuudet laskettiin iNDF-merkkiaineella ja orgaanisen aineen sulavuuksille laskettiin suhdeluku iNDF-sulavuus/AIA-sulavuus. Lisäksi laskettiin sonnan määrä ja sonnassa erittyneen iNDF:n osuus syödystä iNDF:stä (recovery). Aineistosta laskettiin koeruokintojen minimi ja maksimi, keskiarvo sekä keskihajonta. AIA- ja iNDF-merkkiaineella saatujen sulavuusarvojen välistä yhteyttä testattiin yksinkertaisella regressioanalyysillä. Lisäksi analysoitiin sekamallin regressioanalyysillä mitkä rehuannosta kuvaavat laatuparametrit selittivät parhaiten AIA- ja iNDF-sulavuuksien eroa. Tutkimusaineiston rehujen iNDF-pitoisuudet vaihtelivat 58–146 g/kg ka ja iNDF:n osuus NDF:stä 136–318 g/kg NDF. Koeruokintojen AIA-pitoisuudet vaihtelivat 8,6–14,9 g/kg ka ja iNDF-pitoisuudet 50,8–132 g/kg ka. Aineiston ruokintakeskiarvojen AIA:lla määritetty orgaanisen aineen sulavuus vaihteli 0,646–0,760, kuiva-aineen syönti 18,2–25,8 kg ka/pv, energiakorjattu maitotuotos 24,9–38,4 kg/pv ja väkirehun osuus 42,1–53,0 % kuiva-aineesta. Ravintoaineiden iNDF:llä määritetyt sulavuudet olivat keskimäärin pienempiä kuin AIA-sulavuudet. Orgaanisen aineen iNDF- ja AIA-sulavuuksien keskimääräinen suhdeluku oli 0,959 ja keskimääräinen erotus 0,028. Keskimäärin sonnassa erittyneen iNDF:n osuus syödystä iNDF:stä oli 0,922. Regressioanalyysin mukaan eri merkkiaineilla määritetyissä sulavuuksissa oli suurin ero rehuannoksen sulavuuden ollessa matala, mutta ero pieneni sulavuuden parantuessa. Parhaiten iNDF- ja AIA-sulavuuksien suhdelukua selitti dieetin iNDF-pitoisuus. Mitä suurempi dieetin iNDF-pitoisuus oli, sitä pienempi oli orgaanisen aineen sulavuus iNDF:llä määritettynä verrattuna AIA:lla määritettyyn. Tutkimuksen perusteella iNDF:llä ja AIA:lla saatujen sulavuustulosten välinen suhde vaihtelee riippuen rehuannoksen ominaisuuksista. Tutkielman aineistossa iNDF:n käyttö sisäisenä merkkiaineena vastasi AIA:lla saatuja sulavuustuloksia sitä paremmin mitä pienempi rehuannoksen iNDF-pitoisuus oli ja mitä parempi rehuannoksen sulavuus oli.

Sulfonylureas is large, widely, especially in cereal production, used herbicide group since 1980’. Continual unilateral use of sulfonylureas has resulted in development of sulfonylurea resistant weeds. Common chickweed [Stellaria media (L.) Vill.] is common weed in Finland, which is known to have developed sulfonylurea resistance. The aim of this work was to investigate herbicides to control sulfonylurea resistant chickweed as well as to optimize the timing of the weed control. Further attention paid to the effect of weed control to the barley grain yield and its quality. This study was organized as a field experiment in Somero during summer 2012 a randomized complete block design. Sulfonylurea resistant chickweed population was found from this specific field. Experiment included 14 herbicide treatments. One of the herbicides studied was sulfonylurea. Herbicides applied at early and late timing. After treatments, the number of chickweed was counted, its biomass was weighed and N content analysed. Furthermore, the coverage of chickweed and the herbicide efficacy was evaluated visually. Barley was harvested and the grain yield and its quality was analysed. Sulfonylurea Express 50 SX did not control chickweed as effectively as expected. Starane 180 was effective only when 0,6L/ha dosage was used. Ariane S, K-Trio and Primus were effective, with efficacies over 90%. Efficacies of these herbicides were not dependent of timing. Oxyril did not control chickweed as well as was assumed. Efficacy of Oxytril was better when applied at early timing. It seems that the best options to for weed management in case of sulfonylurea resistant chickweed are Starane 180, K-Trio and Ariane S.

The literature review of this thesis focused on properties of pork meat, meat colour formation and the effect of modified atmosphere packaging (MAP) on microbiology and sensory characteristics of meat. The aim of the experimental work was to study the effects of MAP on microbiological and sensory quality of pork meat and to develop the most optimal modified atmosphere for consumer packages for pork loin (longissimus dorsi) roasts. The samples were stored in cold room at 5 ºC for 12 days after packaging (and for 15 days for microbiological analysis). The properties measured were: drip loss, pH, colour, cooking loss, tenderness and protein oxidation by measuring free thiol groups. In addition, microbiological analysis, sensory evaluation and consumer survey were carried out. Experimental part consisted of three different trials. In each trial, also the present packaging gas (f) used for the product was studied as a reference. After trials 1 and 2, it was concluded that packaging gas (b) was as the most optimal modified atmosphere for the product. At trial 3, packages (a), (b), (f) and (g) were studied. Samples in package (g) were more tender than samples in package (f) both in the instrumental measurements (p<0,001) and in sensory evaluation (p<0,05). Package (f) had more protein oxidation than other packages (p<0,01). Microbiological quality was good both in packages (b) and (f) and poorest in package (a) after 15 days of storage. Nevertheless, packaging (f) was rated significantly (p<0,001) higher in the consumer survey than package (b). It could be concluded that the present packaging gas (f) would still be the most optimal one for pork loin roasts, as the appearance of the meat is one of the most critical factors affecting consumers’ purchasing decision.

Mires have a significant role in climate change mitigation due to their enormous carbon storage and due to the fluxes of greenhouse gases between ecosystem and the atmosphere. Global warming is predicted to affect mire vegetation indirectly through increased evapotranspiration leading to decreased water table levels down to 14–22 centimeters. Water level drawdown is likely to affect the vegetation composition and consequently the ecosystem functioning of mires. Previous studies covering the first years following water table level drawdown have shown that vascular plants benefit from a lower water table and hollow-specific Sphagnum species suffer. In addition to changes in plant abundances the diversity of plant communities decreases. The lawn and hollow communities of Sphagna and sedges are found to be the most sensitive plant groups BACI (before-after-control-impact) experimental approach was applied to study the responses of different functional mire plant groups to water level drawdown. There were 3 control plots and 3 treatment plots with moderate water level drawdown. In addition there were 3 plots drained for forestry 50 years ago as a reference. The plots were located in meso-, oligo- and ombrotrophic sites in Lakkasuo (Orivesi, Finland). The vegetation was surveyed and the water table (WT) was measured from permanent sampling points before ditching in 2000 and during the years 2001–2003 and 2009. The data was analyzed with multivariate methods such as TWINSPAN (PC-Ord), PRC and DCA (CANOCO). Overall results show that the control and treatment plots were similar before the treatment which is crucial in studies conducted with BACI- experimental design. The vegetation composition in the varied between the years also in the control plots following variation in weather conditions, i.e. growing season temperature and precipitation. The year 2003 stood out with lowest water table levels and with highest coverage of the evergreen vascular plants in all plots. By 2009 there was a dramatic decrease in sedge species cover. There seems to be more changes in bryophyte cover in mesotrophic sites than in ombrotrophic ones. The hummock-specific Sphagna seem to be resilient to WT drawdown. Especially lawn- and hollow-specific bryophytes responded to WT drawdown. Results show that all plant groups have a different short and long term response to water level drawdown. The first three years after ditching appeared to be a disturbance state. Only after that the vegetation started to adapt to the lowered water table conditions.

Diarrheagenic Escherichia coli (DEC) can cause diarrheal disease in humans. Like commensal E. coli, DEC are present in the human and mammalian, especially ruminant, and avian gut. They can also be present in soil and water environments. The food of animal origin can act as a transmission vehicle to infect humans. Infection may also be gained by drinking water contaminated by animal or human feces. DEC can be devided into five pathogroups based on their virulence traits: enteropathogenic E. coli (EPEC), enterotoxigenic E. coli (ETEC), enterohaemorrhagic E. coli (EHEC), enteroinvasive E. coli (EIEC) and enteroaggregative E. coli (EAEC). EPEC typically causes children’s diarrhea in developing countries. ETEC is a typical cause for tourist’s diarrhea and infantil diarrhoea in developing countries. EHEC causes bloody or non-bloody diarrhea that might lead to kidney dysfunction called hemolytic uremic syndrome (HUS) especially in young children. EIEC causes Shigella-like diarrhea which can be bloody. EAEC is mainly associated with prolonged diarrhea. This study was conducted to find out the prevalence of diarrheagenic E. coli in humans and food in Burkina Faso, on which there was no previous knowledge. Fecal samples were collected from children under five years of age suffering from diarrhea in two villages, Boromo and Gourcy, and in the capital Ouagadougou (110 samples). Raw meat samples (chicken, beef, mutton and bovine intestines used for human consumption) were collected from open markets in Ouagadougou (120 samples). Primary mixed bacterial cultures obtained from the samples were studied using multiplex PCR-method, which detects the virulence genes of the five pathogroups. In addition, 20 EHEC strains were isolated from meat samples using colony hybridization based on the detection of Shiga toxin gene stx and PCR-screening, and were characterized to reveal the possible virulence properties. The study demonstrated that DEC-infections in small children are common in Burkina Faso. Of the studied fecal samples, 59 % were positive for DEC. The most prevalent pathogroups were EAEC (32 %), ETEC (31 %) and EPEC (20 %). EIEC (2 %) and EHEC (1 %) were found only in a few samples. Mixed infections with more than one pathogroup were common (24 %). The difference in DEC prevalence between the different sampling locations was statistically significant. There were more DEC-infections in Gourcy than in Ouagadougou and Boromo. The study also showed that DEC occur commonly in raw meats sold at open markets in Ouagadougou. Of the studied meat samples, 43 % were positive for DEC. The most prevalent were EHEC (28 %), EPEC (20 %), ETEC (8 %) and EAEC (5 %). EIEC was not detected. Mixed contaminations with more than one pathogroup were relatively common (17 %) in meat. There was no statistical significance in DEC-prevalence between the different meats. When prevalence was considered by each pathogroup, EHEC was absent in chicken and the difference was statistically significant when compared to the other meats. The 20 EHEC strains isolated from the meat samples were grouped into 14 serotypes, some of which have previously been isolated from humans suffering from diarrheal disease and HUS. All the strains were positive for stx1 and half of them also for stx2, which is considered to be the more virulent form of Shiga toxin. Two EHEC strains were also positive for an ETEC-related gene of heat-stable enterotoxin Ia. Hence, the two strains were a mixture of two pathogroups and an evidence of gene transfer between different pathogroups. The youngest children do not consume meat but meat can be thought to represent a sample from their living environment, because food for children might be prepared in the same environment where raw meat products are handled. Thus contaminated meat can be a source of DEC-infections in little children.

Pro-gradu tutkielmassa tutkitaan alkuperämaan vaikutusta (Country-of-origin effect) ruotsalaisten kuluttajien ostopäätökseen. Tämä kyseinen ilmiö liittyy siihen, että kun kuluttajat valitsevat tuotteita, heidän valintaansa vaikuttavat tuotteiden alkuperämaat. Mitä suurempi alkuperämaavaikutus on, sitä enemmän se vaikuttaa päätökseen. Alkuperämaavaikutus koostuu kolmesta eri ulottuvuudesta, joita ovat kognitiviinen, normatiivinen ja affektiivinen. Näihin ulottuvuuksiin liittyy kuluttajien tietoisuus, suhtautuminen ulkomaihin, asenteet, stereotypiat, kulttuuri ja normit, sekä kuluttajan oma isänmaallisuus. Alkuperämaavaikutukseen liittyy vahvasti myös se, että millainen brändi ja imago maalla on. Mitä positiivisempi brändikuva maalla on, sitä helpommin sen on myydä ja markkinoida tuotteitaan. Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään alkuperämaavaikutuksen aiempaa tutkimusta ja sen kolme vaikuttavaa ulottuvuutta. Siinä kerrotaan myös Suomen omasta alkuperämaavaikutuksesta ja siitä, kuinka siihen on pyritty vaikuttamaan. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää sitä, miten alkuperämaavaikutus ilmenee ruotsalaisilla elintarvikkeilla, sekä sitä miten Suomi alkuperämaana vaikuttaa ostopäätökseen. Tutkimus oli laadullinen haastattelututkimus ja se toteutettiin käyttämällä viitekehyksenä Fischerin ja Zeugner-Rothin artikkelia alkuperämaavaikutuksesta. Tutkimuksen tuloksista selviää, että alkuperämaa vaikuttaa ruotsalaisiin kuluttajiin. Monet kuluttajista haluavat ostaa ruotsalaisia tuotteita ympäristösyistä, sekä tukeakseen paikallisia toimittajia. Ruotsalaiset kuluttajat eivät ole isänmaallisia, vaan moni heistä ostaa mielellään myös suomalaisia tuotteita, eikä välttämättä valitse aina ruotsalaista suomalaisen sijaan. Isänmaallisuutta enemmän tutkimuksessa voitiin havaita identifioitumista muihin Pohjoismaihin. Tutkimuksen mukaan suomalaiset tuotteet koetaan maukkaina ja laadukkaita, ja Suomeen alkuperämaana suhtaudutaan positiivisesti. Suomen maabrändiä kuitenkin tulisi pyrkiä parantamaan tehokkaalla brändimuokkauksella ja markkinoilla, jotta suomalaisia elintarvikkeita voitaisiin myydä enemmän Ruotsissa. Suomeen liittyi yhä myös stereotyyppisiä mielikuvia, joita voitaisiin maabrändityön avulla pyrkiä muuttamaan.

Asennoituminen ruokaan on jo pitkään ollut muutoksen alla ja ajatus ruoasta polttoaineena on antanut tilaa uudelle käsitykselle, jossa nautinto on sallittua. Suomalainen ruokakulttuuri on modernisoitunut ja se on muuttumassa kohti yhdentyvää eurooppalaista ruokapöytää. Suomalainen ruokakulttuuri on kuitenkin kehittynyt myöhemmin ja hitaammin verrattuna muihin Euroopan ruokakulttuureihin. Tämän tutkimuksen perusteella tietyt ruokakulttuuriin liittyvät käyttäytymis- ja ajatusmallit elävät edelleen tiukassa, vaikka kehitys onkin ollut voimakasta. Tämän Pro gradu-tutkimuksen tarkoitus on kartoittaa millaisia ajatuksia suomalaisilla on ruokakulttuuristamme ja minkälaisia asenteita siihen liittyy. Tutkimus toteutetaan käyttäen aineistona yhtä merkittävää sosiaalisen median ilmentymää, blogeja ja niiden kommentteja. Blogien lukumäärä kasvaa jatkuvasti niiden ollessa yhteiskunnallisestikin merkittävä median muoto. Blogit ovat avoimia kommentoinnille, mikä tekee niistä hyvin vuorovaikutteisia ja näin ollen ne ovat myös hyvä kanava hahmottaa ihmisten ajatuksia ja asenteita tutkittavasta ilmiöstä. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2013 viiden suomalaisen ruokablogin merkinnöistä viimeisen vuoden ajalta lukijoiden kommentit huomioiden. Kommenttien mukaan ottaminen teki aineistosta kattavamman ja edustavamman. Tutkimuksen teoriataustana on käsitteitä ruokakulttuurista, ruoan sosiologiasta, ruoan valintaan liittyvistä teorioista ja ruokakulttuurin muokkautumisesta. Teoriassa huomioidaan myös suomalaisen ruoka- ja ravintolakulttuurin historia ja kehittyminen, suomalaisen ruokakulttuurin ulottuvuudet sekä pohdintaa kansallisesta identiteetistä ja -omakuvasta sekä suomalaisuudesta. Ruokablogeista koostetun tekstiaineiston analysointi toteutettiin kvalitatiivisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysiprosessissa aineistosta muodostui neljä kategoriaa, joihin aineiston analyysiyksiköt pääosin liittyivät: ravintolakulttuuri Suomessa, elintarvikkeiden valikoima, sesonkituotteet ja einesten käyttö. Koska kategoriat jakautuivat selvästi kahteen eri osa-alueeseen, kategoriat jaoteltiin kahden otsikon alle: suomalainen ruokakulttuuri ravintolassa ja suomalainen ruokakulttuuri kotona. Analyysin avulla oli mahdollista hahmottaa mm. suomalaisten ravintolakäyttäytymiseen, –kulttuuriin ja –tarjontaan liittyviä asenteita, sekä elintarvikkeiden valikoimaan, kotimaisuuteen ja sesonkeihin liittyviä ajatuksia.

Suomalainen siipikarjantuotantoketju toimii kansainvälisessä markkinaympäristössä, jossa toimiminen ja menestyminen edellyttävät hyvää ja alati kehittyvää kilpailukykyä. Tuotannon kilpailukyky ja tuotannon kannattavuus (nuorikko, siitosmuna, untuvikko, broilerinliha jne.) muodostuvat tuotteiden ja tuotantopanosten (eläinaines, rehu, työvoima jne.) hintojen ja tuotannon tuottavuuden perusteella. Näitä tekijöitä vertailemalla voidaan päätellä, onko tuotannolla kilpailuetua, kilpailukykyä vai kilpailuhaittaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin broilerin haudontamunia tuottavien tilojen kilpailukykyä. Kilpailukyvyn mittareina käytettiin tuotannon kokonaistuottavuutta ja osatuottavuuksia. Lisäksi tarkasteltiin tuotannon kustannusrakennetta ja broilerinlihantuotannon markkinoita Suomessa ja maailmalla. Tutkimusaineistona käytettiin kahden suomalaisen haudontamunantuotantoa harjoittaneen tilan tilinpäätös- ja tuotantotulostietoja vuosilta 2014-2015. Vertailuaineistona käytettiin vastaavaa aineistoa kahdeksalta tanskalaistilalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää haudontamunan tuotantokustannukset suomalaisilla ja tanskalaisilla tiloilla. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää johtuvatko erot tuotantokustannuksissa eroista tuottavuudessa, eli tuotantopanosten käytöstä suhteessa tuotokseen, vai tuotantopanosten hankintahinnoista. Aggregoidun tuottavuusindeksin perusteella tanskalaisten tilojen kokonaistuottavuus oli 18 % korkeampi kuin suomalaisten tilojen. Osatuottavuusmittausten perusteella työn tuottavuus oli tanskalaisilla tiloilla 48 % ja pääoman tuottavuus 15 % korkeampi kuin suomalaisilla tiloilla, kun työn hintana käytettiin FADN-aineiston mukaisia maakohtaisia työkustannuksia ja 5 % pääoman korkovaatimusta. Tanskalaisilla tiloilla yksikkökustannukset olivat keskimäärin suomalaisia tiloja alemmat. Suomalaisten tilojen kustannukset erosivat toisistaan siten, että suurempi suomalaistila oli yksikkökustannuksiltaan lähempänä tanskalaisten tilojen keskiarvoa kuin pienempää suomalaistilaa. Merkittävimmistä tuotantopanoksista rehun hankintahinta oli suomalaisilla tiloilla hieman alempi kuin tanskalaisilla tiloilla. Eläinkohtaisessa tuotoksessa ei ollut maiden välillä merkittävää eroa, mutta eläinten hankintakustannukset olivat tuotettua haudontamunaa kohden 28 % suuremmat suomalaisilla tiloilla. Tanskalaiset tilat olivat tila- ja kasvattamokohtaisilta eläinmääriltään suomalaisia tiloja suurempia, mikä näyttää olevan paremman tuottavuuden taustalla. Suurempi tilakoko mahdollistaa alemmat kasvatuspaikkakohtaiset investointikustannukset ja edelleen paremman pääoman tuottavuuden. Tanskassa työn hinta oli tarkasteluvuosina EU-alueen kalleinta, mikä on todennäköisesti kannustanut tehostamaan työnkäyttöä tiloilla.

Efforts must be made to reduce greenhouse gas emissions from dairy and beef production in order to curb climate change. The aim of this study was to investigate the impact of milk yield, longevity, fertility and live weight of dairy cows, calf mortality and feeding of dairy cows on greenhouse gas emissions of dairy and beef production. The analysis was carried out by production systems and by the total bovine sector, with total annual milk and beef production in each scenario being constant. The research method used was the Global Livestock Environmental Assessment Model (GLEAM) based on Life Cycle Assessment (LCA) developed by FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations). Calculations were made using the GLEAM-i -tool. The results showed that greenhouse gas emissions from milk production fell as average milk yield increased, cow longevity improved and live weight decreased. Decreased calf mortality or improved fertility of dairy herds did not affect milk output. The focus of beef production varied between the milk system and suckler cow production in the scenarios, which also led to a shift of greenhouse gas emissions from one system to another. Total bovine sector emissions decreased as average milk yields increased, cow fertility improved, calf mortality decreased and dairy cows live weight decreased. Increasing the proportion of concentraits in dairy cattle feeding reduced the greenhouse gas emissions of milk. Regarding feeding results, it should be noted that the calculation does not include land use change or carbon capture in feed production. Based on this study, it is possible to reduce the greenhouse gas emissions of Finnish milk production and the main breeding goals of dairy cattle support the promotion of climate efficiency. The live weight of dairy cows should possibly be limited. However, the interconnectedness of milk and beef production should be taken into account and the changes in emissions in dairy and beef cattle should be monitored simultaneously.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia yleisellä tasolla koko suomalaisen vesiviljelyn kannattavuuden sekä tuottavuuden kehitystä vuosien 2010 ja 2017 välillä. Tutkimusaineisto kattoi suomalaisista vesiviljely-yrityksistä yli puolet. Tutkimusaineistona oli alalla toimivien yritysten aggregoidut tilinpäätöstiedot, joiden perusteella laskennat suoritettiin. Kirjolohen kasvatus on vuosien ajan ollut merkittävin osa suomalaista vesiviljelyä kattaen noin 90 prosenttia tuotetuista kilomääristä. Vaikkakin kirjolohen osuus kokonaistuotannon arvosta on vaihdellut vuosien välillä johtuen kirjolohen tuottajahinnan muutoksista, koko ala on riippuvainen kirjolohen kysynnästä Suomessa. Norjalaisen tuontilohen ollessa suurin kilpailija kotimaiselle kirjolohelle, se on herkkä tuontilohen kilohinnan muutoksille, mihin vaikuttavat suuresti koko maailman lohikalojen kysynnän ja tarjonnan suhteiden vaihtelut. Paineen kotimaisen kirjolohen hintaan niin kuluttajille kuin sen tuottajille selittää tuontikalan hallitseva 80 prosentin osuus Suomen koko kalamarkkinoista. Suomen vesiviljelyn kokonaistuotanto oli vuosien 2010 ja 2017 välillä kasvussa, vaikkakin kasvu on ollut melko maltillista. Vuonna 2017 kokonaistuotanto oli 14,6 miljoonaa kiloa, josta kirjolohen osuus oli noin 13,6 miljoonaa kiloa. Tarkastelujakson aikana suomalaisten vesiviljely-yritysten aggregoitu käyttökateprosentti pysyi positiivisena. Vuosikymmenen alun kannattavan liiketoiminnan jälkeen vuonna 2012 alkoi neljä vuotta kestänyt koko alaan vaikuttanut kannattavuuden heikkeneminen. Vuosina 2012 – 2015 suomalaisten vesiviljely-yritysten nettotulokset painuivat selvästi negatiivisiksi, kunnes vuonna 2016 kannattavuus parani merkittävästi. Pääsyy tähän oli kirjolohen tuottajahinnan nousu. Vuosien 2016 ja 2017 kannattavuuden parantuminen johtui Chilen lohentuotannon haasteista, joka pienensi maailmanlaajuisesti lohikalojen tarjontaa. Myös kokonaistuotanto on kasvanut hillitysti, mutta kirjolohen tuottajahinnan muutokset ovat yksinään määrittäneet koko alan kannattavuuden muutokset vuodesta toiseen. Tämän tutkimuksen mukaan suomalaisen vesiviljelyn kokonaistuottavuus on pysynyt lähes muuttumattomana tarkastelujakson aikana, vaikka vuosittaisia vaihteluita esiintyi.