Browsing by Title

Elintarvikkeiden prosessoinnissa syntyvää vierasainetta glysidolia vapautuu elintarvikkeiden glysidyyliestereistä ruoansulatuksessa. Kansainvälinen syöväntutkimusjärjestö IARC on asettanut glysidolin syöpävaarallisuusluokkaan 2A, eli todennäköisesti syöpävaaralliseksi ihmiselle. Glysidyyliestereitä esiintyy pääasiassa jalostetuissa kasviöljyissä, joihin se muodostuu prosessointivaiheessa kuumennettaessa öljyä yli 200 °C:een. Kasviöljyistä palmuöljystä on havaittu suhteellisesti eniten glysidyyliestereitä. Glysidyyliestereitä on havaittu myös sellaisissa elintarvikkeissa, joissa on käytetty jalostettuja kasviöljyjä raaka-aineina, kuten margariineissa, leivonnaisissa ja öljyssä paistetuissa tuotteissa. Suomessa ei ole toistaiseksi tehty altistumisen arviointia glysidolille. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, kuinka paljon suomalaiset lapset altistuvat glysidolille elintarvikkeista ja miten eri elintarvikeryhmien osuus glysidolille altistumisesta jakautuu. Altistumisen arviointi toteutettiin todennäköisyyspohjaisella bayesilaisella menetelmällä (BIKE). Ruoankäyttöaineistona käytettiin DAGIS-hankkeessa kerättyjä 3-6-vuotiaiden lasten ruokapäiväkirjojen ruoankulutustietoja (n=813). Elintarvikkeiden pitoisuusaineistona käytettiin EFSA:n kokoamia EU:n jäsenmaiden analysoimia elintarvikkeiden glysidyyliesteripitoisuustietoja. Altistuksen jakauma saatiin ruoankulutusjakauman ja pitoisuusjakauman tulona. Keskimääräinen pitkän aikavälin glysidolialtistus oli 830 nanogrammaa henkilön painokiloa kohden vuorokaudessa (ng/kg rp/vrk). Tästä laskettu altistusmarginaali on 12 300, mikä alittaa EFSA:n epävirallisen altistusmarginaalin 25 000. Tämän perusteella terveyshaitan mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Suhteellisesti eniten glysidolille altistivat normaalirasvainen margariini sekä keksit ja murotaikinaleivonnaiset. Muut elintarvikeryhmät aiheuttivat vain pienen altistuksen. Leivän ja normaalirasvaisen margariinin kulutuksen vahvasta yhteydestä voidaan päätellä, että normaalirasvaisen margariinin kulutus on todennäköisesti peräisin leivällä käytettävästä rasvasta. Lasten altistusta glysidolille voisi vähentää suosimalla leivän päällä muita levitteitä normaalirasvaisen margariinin sijaan ja korvata keksit ja murotaikinapohjaiset leivonnaiset pullapohjaisilla leivonnaisilla. Tämä tutkimus ei osoita kausaliteettiä, sillä syövän syntymiseen vaikuttavat useat muut tekijät altistumisen lisäksi. Jatkossa tulisi tutkia, kuinka muuttunut lainsäädäntö glysidyyliesterien pitoisuuksien osalta vaikuttaa glysidolille altistumiseen.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia strategisia tavoitteita suomalaisilla elintarvikealan pienyrityksillä on tulevaisuuden suhteen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, sekä millaisin perustein ja prosessein ne tekevät strategiset päätöksensä. Toisaalta keskeistä oli hahmottaa, miten Elintarviketeollisuusliitto voisi omaa toimintaansa kehittämällä parantaa alan pienten toimijoiden mahdollisuuksia menestyä. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluin neljässätoista valitussa pieneksi luokiteltavassa elintarvikealan yrityksessä aikavälillä helmikuu 2009 - toukouu 2009. Valitut yritykset toimivat elintarviketeollisuuden eri toimialoilla. Muiden muassa kalanjalostus, vihannes- ja marjanjalostus, maitoteollisuus sekä makeisteollisuus olivat joukossa edustettuina. Haastatteluissa keskityttiin kunkin yrityksen omistuspohjaan, johtamistapoihin, strategiaan, strategian dokumentointiin ja täytäntöönpanoon, sekä tulevaisuuden suunnitelmiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Lisäksi tiedusteltiin henkilöiltä näiden asenteita ja odotuksia Elintarviketeollisuusliiton suhteen. Tutkielman teoreettisena perustana ovat M. Porterin luomat teoriat toimialan kilpailutekijöistä, I. Ansoffin ympäistöturbulenssiteoriat, sekä näiden pohjalta pidemmälle jalostetut teoriat, etupäässä J. Barneyn kilpailuetuun, sekä H. Mintzbergin strategioihin liittyvät tutkimukset. Kotimaiselta elintarvikealalta tässä tutkimuksessa on hyödynnetty pääasiassa S. Forsmanin tutkimuksia, jotka käsittelevät suomalaisista maaseudun pienyrityksiä. Lisäksi lähteinä on käytetty lukuisia muita pienyritystoimintaan keskittyviä tutkimuksia muilta toimialoilta ja maailmalta. Aiempi aiheesta tehty tutkimus antaa vahvoja viitteitä siitä, että pieni yritys ei ole vain pienennetty versio suuresta, vaan tietyiltä osin sen toimintaan ja ratkaisuihin vaikuttaa merkittävästi juuri koko. Pienestä koosta toisaalta sekä hyötyä, että haittaa. Pienten yritysten etuina suuriin nähden katsotaan olevan muiden muassa pienen ja usein yksinkertaisen organisaatiorakenteen mahdollistama päätöksenteon nopeus, sekä osittain siitä sekä muista seikoista johtuva reaktiivisuus toimintaympäristön muutoksiin. Haittoina päällimäisenä esiin nousee ennen muita resurssien vähyys, joka heijastuu koko toimintaan. Tässä tutkimuksessa esiin nousseet asiakokonaisuudet ovat suurelta osin linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa. Pienestä koosta johtuva haastajan asema markkinoilla tarjoaa joillekin yrityksille mahdollisuuden toimia sellaisilla osilla toimialaansa, jotka eivät suurempia yrityksiä syystä tai toisesta kiinnosta. Tällaisista tuoteyhmistä ovat tutkimukseen osallistuneet yritykset joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta löytäneet oman asemansa markkinoilla. Ongelmalliseksi kilpailun näille tutkituille yrityksille tekee se, että vähittäiskauppa on Suomessa hyvin keskittynyttä, ja siten valtakunnallisen vähittäiskauppajakelun piiriin on usein suuremmillakin yrityksillä vaikeuksia päästä. Tämän tutkimuksen yrityksillä suurimmat ongelmat olivat juuri resurssien puolella. Huolimatta ajoittaisista hankaluuksista tähän tutkimukseen osallistuneet yritykset ovat kuitenkin varovaisen luottavaisia tulevaisuutensa suhteen. Oma asema on jollain tavalla vakiintunut useimmissa tapauksissa, ja joitakin suunnitelmia tulevaisuuden varalle on olemassa. Kovin kauaskantoisia suunnitelmia ei kuitenkaan voida tehdä, johtuen ensisijaisesti toimialan jatkuvasta muutoksesta sekä sen merkittävistä vaikutuksista nimenomaan pienten toimijoiden kohdalla. Elintarviketeollisuusliiton rooli näiden yritysten tulevaisuuden kannalta on kaksijakoinen: Tuen tarve Elintarviketeollisuusliiton suunnalta on normaalioloissa toistaiseksi ollut melko vähäistä, mutta ETL:llä uskotaan yleisesti olevan halutessaan mahdollisuuksia parantaa pienten toimijoiden asemaa suurten kilpailijoiden, sekä jakeluketjujen suhteen.

Venäjä on edelleen suomalaisten elintarvikeyritysten kannalta houkutteleva vientimarkkina ja Venäjän osuus Suomen koko elintarvikeviennistä on merkittävä. Markkina ei ole kuitenkaan helppo ja elintarvikeyritykset kohtaavat monenlaisia haasteita pyrkiessään Venäjän markkinoille ja viedessään tuotteitaan Venäjälle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia millaisia haasteita suomalaiset elintarvikeyritykset kohtaavat harjoittaessaan vientiä Venäjälle. Tutkimuksessa pyritään vertailemaan sitä miten suurten elintarvikeyritysten kohtaamat haasteet eroavat pk-yritysten kohtaamista haasteista sekä sitä miten asiantuntijoiden näkemykset haasteista eroavat elintarvikeyritysten kokemuksista. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus ja se on toteutettu teemahaastattelun menetelmällä. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä henkilöä, joista seitsemän oli Venäjän-vientiä harjoittavien suomalaisten elintarvikeyritysten edustajia ja kolme asiantuntijaa, jotka työskentelevät elintarvikkeiden Venäjän-viennin parissa. Elintarvikeyrityksistä kolme oli suuria ja neljä oli pk-yrityksiä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että suomalaisten elintarvikeyritysten kohtaamat Venäjän-viennin haasteet ovat suurelta osin linjassa aikaisemmissa tutkimuksissa esiin tulleiden kansainvälistymisen ja viennin haasteiden kanssa. Suurimmat haasteet liittyvät yhteistyökumppanien löytämisen vaikeuteen, liian vähäiseen tietoon, ongelmallisiin prosesseihin viennin aloittamisen vaiheessa, kuluttajan tuntemiseen sekä yllätyksellisiin muutoksiin toimintakentässä ja arvaamattomuuteen viranomaisten toiminnassa. Haasteista osa on niin sanotusti yrityksen sisäisiä ja osa toimintaympäristöön liittyviä ulkoisia tekijöitä. Pk-yritysten keskuudessa suurimmiksi haasteiksi nousivat hyvän yhteistyökumppanin löytäminen toiminnan alkuun saamiseksi sekä Venäjän viranomaisten vaatima vientiin oikeuttava tuotantolaitoshyväksyntäprosessi, jossa pk-yritykset kokivat erityisesti Suomen viranomaisten hitaan toiminnan ongelmia aiheuttavaksi. Suurten elintarvikeyritysten haasteet taas liittyvät enemmän kuluttajan tuntemiseen ja oikeanlaisten tuotteiden kehitykseen sekä toisaalta myös Venäjän viranomaisten toisinaan yllätykselliseen toimintaan. Verrattaessa elintarvikeyritysten näkemyksiä asiantuntijoiden näkemyksiin merkittävin ero oli se, että asiantuntijat kokevat yhdeksi haasteeksi pk-yritysten liian vähäisen tiedon ja epärealistisen suunnitelmat. Koska tutkimukseen on haastateltu vain sellaisten elintarvikeyritysten edustajia, jotka edelleen haastatteluhetkellä harjoittivat vientiä Venäjälle, on huomioitava, että tutkimuksessa ei ole välttämättä tullut esiin sellaisia haasteita, jotka johtavat viennin lopettamispäätökseen.

Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena oli tutkia suomalaisen kananmunamarkkinan rakennettaa ja sen toimintaa. Tutkimuksessa kartoitettiin kananmunatuottajien mielipiteitä alan toiminnasta ja sen tulevaisuuden näkymistä. Kananmunamarkkinoiden toimintaa tutkittiin teollisen organisaation analyysimallin avulla. Teollisen organisaation analyysimalli on alun perin tarkoitettu yksittäisen yrityksen suorituskyvyn tutkintaan, mutta soveltuu myös hyvin kokonaisen alan tutkimiseen. Tutkimuksessa rakennettiin teollisen organisaation analyysimallin avulla kananmunamarkkinoiden analyysimalli. Tutkimuksen empiirinen osuus muodostui laadullisesta tapaustutkimuksesta, jonka kohteena kananmunamarkkinoiden toiminta nyt ja sen tulevaisuuden näkymät. Tutkimus suoritettiin haastattelemalla kymmentä kananmunantuottajaa henkilökohtaisin haastatteluin. Aineiston analyysissä käytettiin teemoittelua ja sisällönanalyysiä. Tuloksien mukaan kananmunamarkkinat toimivat kohtalaisesti tuottajien mielestä. Alalla on paljon hyviä piirteitä, mutta myös paljon korjattavaa. Tuottajat näkivät erityisesti korjattavaa alan tulonjaossa eri toimijoiden kesken. Tuottajan katsottiin saavan kuluttajahinnasta liian pienen osuuden työmäärää kohden, kun taas vähittäistavarakaupan osuus katsottiin liian suureksi. Toinen merkittävä aihe, joka oli tuottajien mielestä pielessä oli kustannusten kasvun huomiotta jättäminen tuottajahinnassa. Tuottajat olivat omasta mielestään ammattitaitoisia ja kokivat suomalaisen kananmunantuotannon hyvin laadukkaaksi ja puhtaaksi, mutta kokevat kaupan toiminnan olevan epäreilua alan muita toimijoita kohtaan. Haastateltavien vastauksista jäi hyvin vähälle huomiolle kananmunien pääasiallinen loppukäyttäjä, eli kuluttaja. Tutkimuksen tuloksia voi varmasti käyttää alan toimijoiden välisissä neuvotteluissa. Tutkimuksessa jäi pienelle huomiolle kananmunan kuluttajien tutkiminen ja heidän vaikutus alan toimintaan. Tässä on hyvä tutkimusaihe seuraavalle kananmunamarkkinoiden tutkimukselle.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Hyönteisruoka herätti muutama vuosi sitten länsimaiden kiinnostuksen, kun ymmärrettiin nykyisen elintarviketuotannon rajoitteet. Väestömäärä maapallolla lisääntyy, mutta puhdas vesi ja viljelymaat ovat rajalliset. Nykyisen kaltainen lihatuotanto on kestämätöntä. Tulevaisuudessa tarvitaan uudenlaisia tuotantotapoja ruoan riittävyyden turvaamiseksi. Hyönteiset elintarvikkeena voivat olla ratkaisu. Tämän tutkimus selvittää Helsingin yliopiston opiskelijoiden käyttöhalukkuutta hyönteisruokaa kohtaan. Hyönteiset ovat Suomessa uuselintarvike ja niiden kasvattaminen, myyminen tai maahantuonti oli Euroopan unionin alueella aiemmin kiellettyä. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi vuonna 2017 uuden tulkinnan uuselintarvikelakiasetuksesta ja se mahdollisti hyönteiselintarvikkeiden tulon suomalaisiin päivittäis- tavarakauppoihin. Ruoaksi hyväksyminen on kuitenkin kulttuurisidonnaista, eikä hyönteiselintarvikkeisiin olla totuttu Suomessa. Siihen, mitä yksilö valitsee ruoaksi, vaikuttaa moni asia. Uusien elintarvikkeiden kohdalla voi nousta esiin vastenmielisyyttä ja uuden ruoan pelkoa. Tutkimuksen viitekehys perustui Sobalin ym. ruoan valintaprosessin malliin. Malli perustuu ajatukseen, että ruokavalintoihin vaikuttavat niin psykologiset, kognitiiviset kuin sosiokulttuuriset tekijät. Mallin kolmea elementtiä: elämän suunta, vaikutteet ja henkilökohtainen ruokajärjestelmä ovat toisiinsa vaikuttavia prosessin osia. Tutkimuksessa käytettiin kahta valmista mittaria. Innovatiivisten korkeakouluopiskelijoiden selvittämiseen käytettiin innovatiivisuus – eli DSI-mittaria. Lisäksi korkeakouluopiskelijoiden uusien ruokien pelkoa tutkittiin Food Neophobia Scale- eli FNS-mittaria käyttäen. Sekä innovatiivisuus että ruokaneofobia ovat elementtejä, jotka voidaan nähdä kuuluvan ruoan valintaprosessin mallin toiseen elementtiin, vaikutteisiin. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää̈. Tutkimus suoritettiin kyselylomakkeen avulla lokakuussa 2018. Vastaajat tavoitettiin Helsingin yliopiston sähköpostirekisteriä apuna käyttäen. Kyselylomake lähetettiin 5532 suomenkieliselle opiskelijalle. Vastauksia saatiin takaisin 481 kappaletta. Tulosten perusteella Helsingin yliopiston opiskelijoista noin puolet suhtautui myönteisesti hyönteisiin elintarvikkeena. Itse hyönteisruoan käyttöhalukkuus oli hyvin marginaalista korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Vastaajat olivat halukkaampia käyttämään hyönteisruokaa kodin ulkopuolella ruokaillessa, juhlissa tai tapahtumissa kuin kotona. Korkea ruokaneofobia-aste oli yhteydessä matalaan haluun käyttää hyönteisruokaa. Sen sijaan innovatiivisuus- eli DSI-mittarin avulla vastaajien joukosta löydetty innovaattorit-ryhmä oli halukkaampi käyttämään hyönteisruokaa kuin vertausryhmänä oleva perässätulijat-ryhmä. Innovatiivisuudella ja ruokaneofobialla oli yhteys niin, että innovaattorit-ryhmästä suurella osalla oli matala ruokaneofobia-aste.

According to the Statistics Finland the Finnish furniture industry’s value of production sold in 2012 was around 762 million Euros, of which wooden furniture accounted for about 72 %. In 2012 approximately 85 % of the production was sold in the domestic market. Therefore, Finnish furniture industry has a great interest to understand for which kinds of product attributes the Finnish consumers are willing to pay. This study examines the Finnish consumers’ willingness to pay for different quality characteristics of wooden furniture from the consumers’ demographical background point of view. The aim is to highlight potential customer segments in the wooden furniture market in Finland. The survey data was collected for a joint study project of the Finnish Forest Research Institute and Pellervo Society during the summer 2004 in Eastern Finland from two different sources: home retail centres selling building materials and the annual home construction fair. The survey data consists of 147 form interviews of Finnish consumers of 18-75 years of age. In the survey the respondents were asked to express the importance of different attributes of wooden furniture in relation to the price of product in the scale 1-7. The interviews were carried out using the Exit-technique, which means that the survey data is being collected in the vicinity of the examined object so that the interviewers may clarify the questions and present concrete examples related to them if necessary. Statistical analysis of the data was performed using the SPSS software. Cross-tabulation and mean were used as statistical methods in the research. According to the results the most important attributes for the consumers in relation to the price of wooden furniture were appearance, use properties and technical quality. The least important attributes were brand name and image of the producer. Environmental friendliness was the fourth least important attribute for the consumers of the 12 attributes, and somewhat surprisingly, older generations were more willing to pay for it than the younger generations. The domestic origin of the wooden furniture was very important attribute for consumers of over 40 years of age. The results indicate that the consumers are distributed to different segments depending on their demographic background factors, which should be taken into account in the manufacturing process as well as in the marketing and sale actions of wooden furniture.

Lihankulutuksen tulevaisuudennäkymiin vaikuttavat kuluttajien mieltymysten muutokset, joita ohjaavat muun muassa lihan suhde terveyteen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin sekä ilmastovaikutukset. Suomalaisten kulutus elintarvikkeiden suhteen on muuttunut vuosikymmenten aikana. Elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on vähentynyt. Lihan kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1950 lähtien, mutta punaisen lihan osuus kulutuksesta on vähentynyt ja broilerin osuus on sen sijaan kasvanut. Globaalisti lihankulutuksen kasvun ajureita ovat muun muassa väestönkasvu, tulojen kasvu kehitysmaissa, lihan reaalihintojen lasku, kaupan vapautuminen, kaupungistuminen ja ruokajärjestelmän globalisaatio. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka lihan kulutuksen useus on muuttunut vuosien 2009-2019 aikana. Useutta mitattiin likert-asteikolla, jossa vaihtoehtoina oli ”päivittäin tai lähes päivittäin”, ”useamman kerran viikossa”, ”noin kerran viikossa” ”harvemmin”, ”en lainkaan” ja ”en osaa sanoa”. Lisäksi selvitettiin taustatekijöiden, kuten iän, sukupuolen ja sosioekonomisen taustan vaikutusta lihan kulutuksen useuteen. Analysoinnissa hyödynnettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa sekä IBM SPSS 27.0-ohjelman tilastollisia testejä ja järjestettyä probit-mallia. Probit-mallissa lihankulutuksen järjestysasteikollinen useus oli selitettävänä muuttujana, jota selitettiin eri taustatekijöillä. Aiemmat tutkimukset osoittivat, että lihan kulutuksen kasvu vaihtelee paljon alueiden välillä ja on merkkejä siitä, että joillakin alueilla lihankulutuksen kasvu on taittumassa. Lihan kulutus kasvaa eniten keskituloisissa maissa. Sen sijaan korkeatuloisissa maissa lihankulutus on vakaata tai vähenevää. Matalatuloisissa maissa kulutus on yhä melko vähäistä ja pysyttelee vakaana. Myös kuluttajien keskuudessa on erilaistumista ja mikäli kulutuskäyttäytymistä halutaan ohjata ja kuluttajia halutaan valistaa, erilaisia kuluttajia tulisi lähestyä erilaisella informaation kärjellä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa hyödynnettiin kahta Kantar TNS Agrin toteuttamaa suomalaisten lihankulutusta käsittelevää haastattelututkimusta. Toinen hyödynnetty kyselytutkimus oli osa Lihatiedotus ry:n teettämää Lihankulututusta ohjaavat tekijät -kyselyä. Tästä kokonaisuudesta hyödynnettiin vuosina 2009-2019 toteutettua osuutta. Toinen tutkimuksista oli vuonna 2019 suoritettu poikkileikkaustutkimus lihan kulutuksen useudesta ja lihaan liittyvistä asenteita. Näiden kyselytutkimusten avulla pyrittiin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Pitkittäistutkimuksen mukaan vuosina 2009-2019 kulutuksen ääripäiden osuus on kasvanut ja keskimääräinen kulutus on vähentynyt. ”Ei lainkaan” ja ”usein” lihaa kuluttavien osuudet ovat lievästi kasvaneet, kun taas harvoin lihaa kuluttavien osuus on melko voimakkaasti laskenut. Keskeisiä syitä lihankulutuksen taustalla ovat hyvä maku, proteiinin saanti, lihan kuuluminen ruokavalioon, tottumus, hyvä ravitsemus, helppous ja edullisuus, kun taas eettiset syyt, ympäristösyyt, vegaanisuus ja terveydelliset syyt nousevat esiin syinä, miksi lihaa ei kulutettu. Järjestetyssä probit -mallissa 10 % luottamustasolla merkitsevästi lihankulutusta selittäviä tekijöitä löytyi useista selittävistä muuttujista. Ikä, sukupuoli, tulot, asema ja asuinpaikka selittivät kaikki osaltaan lihankulutuksen useutta. Miehet kuluttivat kyselyiden mukaan lihaa enemmän kuin naiset. Nuorimmat ikäryhmät ilmoittivat kuluttavansa lihaa harvemmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Johtavassa asemassa olevat kuluttivat lihaa ja lihatuotteita harvemmin kuin työttömät. Alhaisimmassa tuloluokassa lihaa kulutettiin harvemmin kuin korkeimmissa tuloluokissa. SPSS-tarkastelun mukaan taajaan asutuissa kunnissa kulutettiin lihaa useammin kuin maaseutumaisissa kunnissa. Molemmista taustana käytetyistä kyselytutkimuksista löydettiin lihankulutuksen useutta selittäviä tekijöitä. Erityisesti ikä ja sukupuoli nousivat esiin lihankulutuksen useutta selittävinä tekijöinä. Kattavan kuvan rakentamiseksi tarvitaan lisäksi tietoa esimerkiksi kulutetuista määristä, lihan osuudesta ruokavalion kokonaisuudessa sekä siitä, mitä ja missä muodossa lihaa kulutetaan.

Tutkielmassa tarkasteltiin stokastisen rintama-analyysin avulla suomalaisten tavanomaista tuotantotapaa harjoittavien maitotilojen teknistä tehokkuutta ja sen vaihteluita kirjanpitotiloilta vuosilta 2007–2012. Tuotosaggregaattina oli tilan kokonaissato rehuyksiköissä mitattuna. Panoksina olivat peltopinta-ala, kasvinviljelyn muuttuvat kustannukset määrällisiksi muunnettuina, kasvinviljelytyö sekä konepääoma. Tuotanto ilmensi likimain vakioskaalatuottoja. Tehokkuus oli eri mallispesifikaatioilla keskimäärin 0,7 tasolla. Vaihtelut olivat kuitenkin suuria ja joukossa esiintyi erityisen tehottomia tiloja. Tehokkuuden keskimääräinen taso laski hieman tutkimusajanjaksolla. Peltopanos selitti valtaosan sadonmuodostuksesta. Lannoitus ja kalkitus selittivät vaihtelusta toiseksi eniten. Teknisen tehokkuuden vaihtelua selitettiin havaintovuodella, eläintiheydellä, karja-kokoluokalla, nurmen viljelyosuudella, tilan maantieteellisellä sijainnilla, urakoinnin hankintamäärällä sekä päätoimisen viljelijän ikävuosilla. Suuri eläintiheys ja tilan sijainti maan keski- tai eteläosassa muodostuivat tärkeimmiksi tehokkuutta selittäviksi tekijöiksi. Nurmen vähäisempi osuus pellonkäytössä vaikutti tehokkuuteen positiivisesti osassa malleista. Viljelijän iän ja urakoinnin hankinnan tason yhteyttä tekniseen tehokkuuteen ei suoranaisesti havaittu. Keskimäärin 40 % virhetermistä jäi stokastisen vaihtelun osuudeksi. Tilakohtaisilla olosuhdetekijöillä on oletettavasti yhteys teknisen tehokkuuden tasoon. Yhdistetty tuotantorintama ei aggregointien takia huomioi riittävästi tilakohtaisia tekijöitä. Osa tehottomuutta selittävistä tekijöistä voitaisiinkin sijoittaa myös tuotantofunktioon ja ottaa siten heterogeenisuus huomioon. Teknisen tehokkuuden ja kustannustehokkuuden yhteyttä ei tarkasteltu. Maidontuotantoa kehitettäessä kasvintuotantoprosessi on merkityksellinen tekijä hajanaisen tilusrakenteen Suomessa.

Tämän Pro gradu–tutkielman tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten nuorten kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä aiheesta julkaistun kirjallisuuden, tieteellisten artikkeleiden ja aiempien tutkimuksien pohjalta. Tavoitteena oli myös yhdistää jo olemassa olevaa teoriaa tutkielmaa varten suoritetusta kyselytutkimuksesta saatuun informaatioon ja tarkastella niiden avulla kulutuksessa ilmeneviä eroja ja yhtäläisyyksiä lukiolaisten ja ammattikoululaisten nuorten keskuudessa. Nuoret tekevät yhä enemmän kulutuspäätöksiä yhä nuoremmalla iällä. Päätöksiä kuluttaa tehdään tiedostaen ja tiedostamatta kuluttajan koko elämänkaaren aikana. Nuoriin ja heidän kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavat niin perhe, ystävät, sosiaalinen media ja internet, kuin mainonta ja eettiset arvot. Koko ympäröivä maailma viestii kuluttajalle ja nuoret ovat vaikutus-alttiissa iässä omaksumaan erilaisia kulutustapoja. Tätä tutkielmaa varten suoritettiin sähköinen kyselytutkimus, jotta voitaisiin selvittää helsinkiläisten ammattikoulua ja lukiota käyvien nuorten kulutuskäyttäytymisen piirteitä. Kyselytutkimuksen avulla haluttiin selvittää, kuinka teoriasta nousseet tekijät vaikuttavat nuoren kulutukseen, ja onko lukiolaisten ja ammattikoululaisten nuorten keskuudessa yhteneväisyyksiä tai eroja näissä tekijöissä. Sähköinen kyselylomake lähetettiin viidelle helsinkiläiselle lukiolle ja viidelle ammattikoululle. Aikaa vastaamiseen annettiin 12.3.2014–4.4.2014 ja valideja vastauksia saatiin 120 kappaletta, kun haluttiin vas-tauksia 16–25-vuotiailta opiskelijoilta. Aineiston analysointityökaluna käytettiin SPSS–ohjelmaa, jonka avulla kyettiin mallintamaan nuorten vastaukset kuvioiksi ja taulukoiksi. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin lukujen, kuvioiden ja tau-lukkojen avulla selittävää ja kuvailevaa analyysimenetelmää. Määrällisessä analyysissä pyritään selvittämään ilmiöiden välisiä yhteyksiä ja syy-seuraus –suhteita, jonka vuoksi sen ottaminen osaksi tätä tutkielmaa oli luonnollista. Tavallisesti määrällinen analyysi aloitetaan tilastollisella kuvaavalla analyysillä, ja näin toimittiin myös tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa käytettiin myös luokitteluanalyysia. Suoritetun tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että helsinkiläiset lukiolaiset ja ammattikoululaiset nuoret kuluttavat samalla tavalla. Ammattikoululaiset ovat itsenäisempiä, mitä tulee muiden mielipiteisiin ja neuvoihin koskien kulutusta ja lukiolaiset arvostavat enemmän ystäviensä mielipiteitä. Nuoret kokevat, että sosiaalisen median avulla kulutuskäyttäytyminen helpottuu, mutta he suosivat silti perinteisiä kivijalkamyymälöitä internetkauppojen sijaan. Nuorten mielestä televisiossa, lehdissä ja internetissä nähdyt mainokset houkuttelevat ostamaan, mutta samaan aikaan he sanovat, etteivät osta tuottei-ta ja palveluita näkemiensä mainoksien perusteella. Eettiset arvot, kestävä kulutus ja luomuruoka ovat tärkeitä nuorille, mutta rajoitettujen käyttövarojen takia he eivät voi vielä kuluttaa niiden osa-alueella haluamallaan tavalla.

Tuotesijoittelu on oleellinen osa nykyisen markkinointiviestinnän kenttää. Viestintäkanavien tukkeutuessa tuotesijoittelu tarjoaa vaihtoehtoisen kanavan kommunikoida omasta tuotteesta tai brandista entistä selkeämmin. Tuotesijoitteluun liittyy kuitenkin myös eettisiä kysymyksiä ja kuluttajien hyväksyntä käytännön suhteen on tärkeää sen tehon varmistamiseksi. Tietokone- ja konsolipelaaminen on Suomessa ja maailmalla merkittävä viihteen muoto erityisesti nuorten miesten ja naisten keskuudessa. Tuotesijoittelua käytetään yhä enenevissä määrin myös peleissä, sillä pelien kasvavat tuotantokustannukset ajavat pelituottajat käyttämään entistä enemmän hyväkseen mainostajien tuomaa rahoitusta riskien hallitsemiseksi. Kuluttajien suhtautumista tuotesijoitteluun eri medioissa on tutkittu maailmanlaajuisesti jonkin verran, mutta Suomessa heikosti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on antaa kuva suomalaisten pelaajien asennoitumisesta pelien tuotesijoittelua kohtaan. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena ja vastaajat hankittiin suomalaisen viihde- ja pelisivuston v2.fi uutisoinnin kautta sekä sosiaalista mediaa käyttäen. Tavoitteena oli saavuttaa erityisesti pelaamista harrastavat. Vastauksia kyselyyn saatiin 205. Tilastollisten menetelmien avulla aineistosta saatiin luotua yleiskuva suomalaisten pelaajien asenteista. Yleisesti ottaen tuotesijoitteluun suhtaudutaan neutraalisti tai hieman positiivisesti. Tutkimuksen avulla tunnistettiin kuitenkin pelityyppejä, joihin tuotesijoittelu ei pelaajien mielestä sovi lainkaan, ja toisia, joihin se sopii erityisen hyvin. Vastaavasti myös tuoteryhmällä on merkitystä sijoittelun hyväksyttävyyteen. Tuotesijoitteluun suhtautumista määrittelevät tämän tutkimuksen perusteella kolme ulottuvuutta: tuotesijoittelun eettisyys, tuotesijoittelun koettu tehokkuus ja tuotesijoittelun realistisuus. Tutkielma antaa yleiskuvan tuotesijoittelusta ilmiönä, peleistä tämän ilmiön erityisalueena sekä suomalaisten pelaajien suhtautumisesta tuotesijoitteluun peleissä.