Browsing by Title

Protected cultivation of raspberries (Rubus idaeus L.) has increased its popularity in Finland. One reason is that the fruit is extremely sensitive to rainy weather during its development. The raspberry plant itself is sensitive to wind and low temperatures, which can reduce growth. In Europe most of the raspberry is grown in protected cultivation, and this technology is now becoming popular in Finland. A high tunnel is a cost-efficient way to protect the plants against rainy weather and extend the harvest season. The protected cultivation has been shown to increase the yield and cropping potential of raspberry and reduce the gray mold in the berries. In human diet, berries are among the richest sources of antioxidants. In raspberry, the most important antioxidants are vitamin C (20 %) and phenolic compounds (80 %). Among phenolic compounds, ellagitannins and anthocyanins give the greatest contribution to antioxidant activity. The aim of this thesis was to study the yield, sensory quality, nutritional quality and shelf life of three floricane fruiting raspberry cultivars grown in high tunnel and open field. Cultivars ’Glen Ample, ’Glen Dee’ and ’Maurin Makea’ were used in the study. Sugar and acid content of raspberry were examined to get an overview of sensory quality. The nutritional quality was studied with an antioxidant activity assay (using FRAP method) and total phenolics assay (using Fast Blue BB method). The shelf life was tested both in +5 °C and in room temperature. The average total yield per cane was 99 % greater in tunnel than in the open field, whereas both sugar and acid content of the berry were greater in open field. Berry weight and total phenolics content were strongly cultivar dependent characteristics. The results of the antioxidant activity assay did not show significant differences between either growing conditions or the cultivars. The shelf life in room temperature was equally weak for all samples, but in +5 °C storage the open field raspberries developed symptoms of gray mold earlier than those picked from the tunnel. The conclusion is that contents of health beneficial compounds in berries were not affected in tunnel cultivation, but berry taste may be affected, as differences in sugar and acid contents were observed.

Children’s overweight and obesity are increasing causes of concern. At the same time snacking and eatintg in absence of hunger are more common in developed countries. It is known that food behaviour and food habits are established in childhood. Emotional eating can be a possible mechanism behind food habits increasing the risk of obesity. However, studies on preadolescents’ emotional eating and food habits are lacking. The aim of this study was to identify and interpret emotional eating and investigate the differences of 10-year-old-children’s emotional and non-emotional eater’s food habits in finnish metropolitan area. ISCOLE is a large multi-national study of childhood obesity, lifestyle and environment in a sample of 10-year-old children. The participants of this stuydy study were a sample (n=103) of ISCOLE’s cross-sectional data carried out in six elementary chools in Finland in year 2013. The main outcome measures were chidren’s emotional eating which was assessed with Emotion-Induced Eating Scale (scale 7–21) and food habits with three day food diary. Children’s health behaviours and familie’s sociodemographic variables where measured with several questionnaires and anthropometric measurements. Statistical analysis were obtained to report means and frequencies. T-tests and Chi square-tests were used to test differences in food habits and descriptive statistics by emotional eaters vs. non-emotional eaters. Correlations between emotional eating and food habits were assessed with Spearman’s correlation coefficient. Emotional eating was moderate (mean 9,62). Most commonly children ate more when happy, ate in absence of hunger and rewarded themselves with palatable food. In three day measurement children ate most often vegetables (3,5 times in three days), fruits and berries (2,4), rye bread (2,3), other breads (2,1) and drank fruit juices (2,0). Difference in weight and height between emotional eaters and non-emotional eaters where not significant. Furthermore any other variables included food habits did not differ between emotional eaters and non-emotional eaters. Although it is worth to mention that emotional eaters ate twice as many times savoury pastries than non-emotional eaters did, however difference was not significant (p=0,056). Also emotional eating according to positive emotions correlated negatively with eating sweet cereals (?=-0,235; p=0,017). Emotional eating occured moderate in 10-year-old children in Finland metropolitan area. This study found differences neather between emotional eaters’ vs. non-emotional eaters’ food habits nor health behaviours or sociodemographics. Although the reuslts were indicative in some differences between food habits. Further study in reasons behind children’s emotional eating and its possible tracking into adolescence and adulthood is needed.

The last weeks of dry period and the beginning of lactation period are a critical phase for a dairy cow because a cow undergoes several metabolic changes over that phase. The risk of diseases can be alleviated by ensuring the cow's feed intake capacity. Close-up feeding, in which the proportion of dietary concentrate is increased to accustom the dairy cow and its rumen to postpartum feeding, is typically started 3-4 weeks before the expected parturition. The aim of the present study was to investigate the effect of close-up feeding on the feed intake, milk production and metabolism of dairy cows. The study was randomized complete block design, in which 16 Ayrshire cows were divided into pairs, based on the milk production of the previous year, weight and expected calving date. During the dry period both groups received grass silage (D-value 715 g/kg DM) ad libitum and in addition one of the groups received a homemade concentrate mixture for three weeks before the expected calving. Blood samples were collected, and cows were weighed and body condition scored 3 and 1 weeks before calving. Over the period of ten days after calving, the cows received grass silage ad libitum and concentrate and protein supplement separately. After d 10 of lactation, the cows were fed a partial mixed ration of grass silage (65% DM) and concentrate mixture (35% DM) for 8 weeks after calving. Additionally, cows received commercial concentrate and protein supplement. Feed intake and milk yield of the cows were measured daily. In addition, the cows were body condition scored, weighed, and blood and milk samples were taken. Dry matter intake was higher during the close-up dry period in the cows that received concentrate feeding compared to the other group. However, there was no difference in silage intake in between the groups. After calving, the dry matter intake of the cows that received close-up concentrate feeding was lower (15.0 vs. 16.3 kg DM/d, p<0.05) during the first 10 days. However, during the 8 weeks period, there was no difference in feed intake between the two groups. The feeding treatment had no effect on milk yield, milk composition or body condition score. One week before the expected calving date the group that received close-up concentrate feeding had higher plasma insulin (37.4 vs. 16.7 µIU/ml, p<0.1) and BHBA (0.59 vs. 0.36 mmol/l, p<0.05), whereas NEFA was lower (0.16 vs. 0.23 mmol/l, p<0.05). No differences were observed in blood composition postpartum. In conclusion, concentrate supplementation prepartum had no effect on feed intake, milk yield, milk composition or body condition score. The results suggest that no substantial benefit can be achieved with concentrate supplementation of high-digestibility grass silage during the close-up dry period.

Suomen metsiin kohdistuu paljon erilaisia tarpeita ja tavoitteita, joita meidän on yritettävä sovittaa yhteen. Metsätalous ja metsäteollisuus tarjoavat työtä ja toimeentuloa, ja metsät ovat tärkeä uusiutuvan raaka-aineen lähde. Suomalaisille metsät ovat tärkeitä paikkoja, ja niitä käytetään monipuoliseen virkistäytymiseen, jolloin myös metsien maisemalliset arvot korostuvat. Samaan aikaan luontomme monimuotoisuus on kuitenkin uhattuna. Erityisesti avohakkuista puhuttaessa nämä keskenään usein ristiriitaiset arvot ja tavoitteet nousevat esiin. Jaksollinen kasvatus avohakkuineen on ainakin toistaiseksi vallitseva menetelmä metsätaloudessamme, vaikka suomalaiset suhtautuvatkin avohakkuisiin hyvin kielteisesti. Erilaisten metsäsuhteiden ja metsiin liittyvien näkemyksien ymmärtäminen auttavat edistämään vuorovaikutusta ja erilaisten metsiin liittyvien tavoitteiden yhteensovittamista. Metsäalan hyväksyttävyyden edistämiseksi tarvitsemmekin syvällisempää ymmärrystä siitä, miksi suomalaiset vastustavat avohakkuita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ihmisten näkemyksiä avohakkuista kirjallisen muistitiedon avulla. Muistitieto tarjoaa aiheeseen omanlaisensa näkökulman. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankeen kanssa. Tutkimuksessa aineistosta etsittiin tärkeimmät aiheet, joista vastaajat kirjoittavat avohakkuisiin liittyen. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten avohakkuisiin vastauksissa suhtaudutaan ja miten omia näkemyksiä mahdollisesti perustellaan. Tutkimuksessa käytettiin aineistona Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, Metsäsuhteet yhteiskunnallisessa muutoksessa -tutkimushankkeen sekä Suomen Metsämuseo Luston vuonna 2020 järjestämän Suhteeni metsään -muistitietokeruun vastauksia. Metsämiesten Säätiö on ollut mukana rahoittamassa keruuta. Keruun tarkoituksena oli tavoittaa ja tallentaa suomalaisten metsäsuhteiden nykykirjoa. Vastauksia kertyi kaikkiaan 309 kappaletta, joista tämän tutkimuksen analyysiin otettiin mukaan 277. Kyse on nimenomaan vastausten eikä vastaajien määrästä, joka ei ole tiedossa. Keskenään vastaukset ovat hyvin erilasia. Kirjoituskeruulla kerätyssä kirjallisessa muistitiedossa ihmiset saivat apukysymysten avulla kertoa vapaasti omalla tyylillään suhteestaan metsään. Luonteeltaan tutkimus on laadullista tutkimusta, jossa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysin aluksi aineistosta etsittiin kohdat, joissa kirjoittajat käsittelevät avohakkuita. Laajaa aineistoa järjesteltiin ja pelkistettiin koodaamalla sitä Atlas.ti -ohjelmiston avulla johtopäätösten tekoa varten. Analyysissä aineistosta havaittiin erottuvan neljä selkeää teemaa, joita tässä tutkimuksessa tarkasteltiin. Tutkimuksessa havaittiin, että valtaosassa niitä vastauksia, joissa avohakkuut mainitaan, suhtautuminen niihin on pääosin negatiivinen. Avohakkuut saavat vastauksissa kuitenkin myös selvää kannatusta. Tutkimuksessa aineistosta erottui neljä isoa teemaa, joista vastaajat kirjoittavat paljon: avohakkuiden herättämät tunnereaktiot, hakkuiden vaikutukset maisemaan ja metsien virkistyskäyttöön, avohakkuut osana metsätaloutta sekä hakkuiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Kaikissa teemoissa voitiin havaita esimerkiksi ihmisten henkilökohtaisen metsäsuhteen vaikuttavan taustalla. Tässä tutkimuksessa ihmisten suhtautumista avohakkuisiin lähestyttiin metsätieteissä harvoin käytetyn muistitiedon avulla. Menetelmän etuna on erityisesti se, että se antoi ihmisille mahdollisuuden kertoa näkemyksistään ja kokemuksistaan vapaasti omalla tyylillään. Muistitieto rikastuttaakin muuta tutkimusta tavalla, jota muuten on vaikeaa saavuttaa. Tässä tutkimuksessa vastaajia ei erikseen pyydetty kirjoittamaan avohakkuista, mutta monet nostivat aiheen esiin siitä huolimatta. Tutkimuksessa korostui erityisesti tunteiden rooli, joka metsäalalla jää usein sivuun. Tutkimuksessa saadut tulokset ovat hyvin samanlaisia aikaisemman tutkimustiedon kanssa ja täydentävät sitä monipuolisesti.

Animal population can be improved by domestic selection and/or with importation of foreign genotypes. The aim of this study was to find out how big impact import of genetic material from different countries has had on genetic trends of different traits in Finnish Holstein and Ayrshire populations. The data were received from FABA co-op. The analyzes utilized breeding values and pedigree information from over 1 million Holsteins and over 2 million Ayrshires born between 1986 – 2019. Genetic trends were calculated annually and partitioned to country contributions using R-software’s package ‘AlphaPart’. Used method is based on partitioning the breeding values to Mendelian sampling terms and the genetic effect of the base population founder animals. The largest proportion of Holstein genes in Finnish population was from the USA. Animals from the USA had the greatest positive impact on the total merit, yield, longevity and udder conformation. By contrast they also had the biggest negative impact on fertility and general health. Gene proportion from Denmark was the third largest from the foreign countries, but it had the greatest positive impact on fertility, udder health, calving ease (maternal) and general health. It also had the second biggest positive impact on all the other traits among foreign countries. Foreign animals have had a smaller impact on the Finnish Ayrshire population compared to Holstein. In many traits the contribution of Finnish breeding animals stayed the greatest. For foreign countries importations from Sweden had the greatest contribution to genes and most of the traits. Gene proportion from Denmark has increased rapidly after year 2010. Both Swedish and Danish importations have had a similar impact, improving the total merit, yield, longevity, calving ease (maternal) and udder conformation. Both Swedish and Danish animals have had a negative contribution to general health. According to the results of this study, we can conclude that importations of genetic material from foreign countries have had a major impact on the Finnish populations during the last decades. Especially for Holstein, the importations from USA and Denmark have had a significant impact on the local genetic trends.

Maidonkulutus on laskenut vuosi vuodelta ja maidon tulevaisuuden näkymät ovat entistä heikommat. Maitoa käytetään nestemäisenä eli muun muassa ruokajuomana vähenemässä määrin, mutta hapatettuja maitotuotteita, kuten rahkoja, jogurtteja ja juustoja, kulutetaan edelleen paljon. Hapatettujen maitovalmisteiden valmistamisen lisäksi maitoraaka-aineesta valmistetaan muun muassa erilaisia maitojauheita. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko jauhemaisista raaka-aineista, Mineval™, heraproteiinikonsentraatti Eila® WPC ja maitoproteiinikonsentraatti Eila® MPC60, valmistaa tuorejuustoa ilman, että valmistuksessa käytetään muuta maitoraaka-ainetta. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako maitoraaka-aineena käytetyn jauheen kalsiumin ja proteiinin suhde sekä proteiinikoostumus tuorejuuston rakenteeseen. Tutkimukseen valituista maitopohjaisista jauheista valmistettiin pilot-mittakaavassa tuorejuustoa mallintaen tuorejuuston valmistusprosessia. Lisäksi samalla prosessilla valmistettiin tuorejuuston tavanomaisesta pääraaka-aineesta juustoa, joka toimi vertailunäytteenä jauhemaisista raaka-aineista valmistetuille juustoille. Näytteiden aistinvaraisia ominaisuuksia arvioitiin yleisen kuvailevan menetelmän avulla (GDA, n = 8), jossa koulutettu asiantuntijaraati arvioi 13 erilaista ulkonäön, maun, hajun ja rakenteen kuvaavan ominaisuuden voimakkuutta asteikolla 1–7. Tutkimuksessa havaittiin, että nestemäisen maitoraaka-aineen korvaaminen maitojauheilla vaikutti tuorejuustojen mitattuihin ominaisuuksiin. Maitojauheiden käyttö suurensi tuorejuustojen kiinteyttä lähes kaksinkertaiseksi verrattuna vertailujuustoon. Lisäksi maitojauheiden käyttö vaikutti jonkin verran tuorejuuston pinnan värin kirkkauteen. Aistinvaraisiin ominaisuuksiin (värin keltaisuus, kiinteys, jauhoisuus suussa, happamuus) maitojauheiden käyttö vaikutti merkittävästi. Kemiallinen hapate, glukono-δ-laktoni, ja sen lisäysmäärä vaikuttivat tuorejuustojen mitattuun happamuuteen. Mitatut happamuudet olivat alhaisempia kuin tavoite-pH-arvo ja aistinvaraisen arvioinnin avoimien kommenttien perusteella juustoja kuvailtiin myös happamiksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että tuorejuustojen valmistaminen maitojauheista on teknisesti mahdollista. Maitojauheiden käyttö raaka-aineina kuitenkin tekee juustoista liian kiinteitä. Lisäksi maitojauheet pääraaka-aineina vaikuttavat liikaa tuorejuuston aistinvaraisiin ominaisuuksiin, jotta maitojauheilla voisi korvata nestemäisen maitoraaka-aineen tuorejuuston valmistuksessa.

Tutkimuksessa tarkastellaan tuotannollisen yhteistyön kilpailukykyä maatalousyrityksen strategiana. Mittareina käytetään kannattavuutta ja tuottavuutta. Lisäksi tarkastelua tehdään työn ja pääoman näkökulmista. Tutkimus liittyy hankkeeseen, jonka osahankkeita koordinoivat Pellervon Taloustutkimus PTT ja Helsingin yliopiston Maataloustieteiden laitoksen Agroteknologian yksikkö. Tavoitteena on antaa taloudellinen näkökulma yhteishankkeen muodostamiin tuotannollisen yhteistyön strategiamalleihin. Analyysi perustuu lypsykarja- ja kasvintuotantotilamalleihin, joiden keskinäistä edullisuutta vertaillaan erilaisissa toimintamalleissa. Tulosten mukaan yhteistyöstrategian kilpailukyky riippuu tilan lähtötilanteesta sekä toiminnan kehittämistä varten tarvittavien resurssien saatavuudesta. Tuottavuuden näkökulmasta yhteistyö on kilpailukykyinen pitkän aikavälin strategia. Tarkastelluissa maitotilamalleissa yhteistyömallien itsenäistä toimintamallia heikompaan kannattavuuteen vaikutti pienempi tukisumma pienemmän tukikelpoisen peltoalan vuoksi. Yhteistyöhön kannustavat töiden organisoinnin helpottuminen ja ammattitaitoisen työvoiman saanti sekä sijoitettavan pääoman tarpeen selvä pieneneminen. Erityisesti laajentavalla kotieläintilalla yhteistyöhön voivat kannustaa myös lisäpellon rajoittunut tarjonta tai sen merkittävän korkea hinta. Hankkeen puolesta asetettiin kaksi erilliskysymystä liittyen yhteistyötilojen välimatkaan sekä typensitojakasvien käyttämiseen viljelykierrossa. Typensitojakasvien viljelystä syntyvä hyöty määriteltiin tilatasolla. Hyöty on huomioitu tuloksissa laskelmaoletusten muodossa. Välimatkan vaikutusta muuttuviin kustannuksiin tarkasteltiin oletetuin kilometrivälein herkkyystarkastelun muodossa. Tulosten mukaan välimatka vaikuttaa kustannuksiin merkittävästi vasta sen kasvaessa yli kymmenen kilometrin, ja typensitojakasvien viljelyllä voidaan saavuttaa huomattaviakin kustannussäästöjä. Tuotannollisella yhteistyöllä voidaan vaikuttaa positiivisesti tilan kilpailukykyyn. Tuotantoresurssien käyttöä voidaan tehostaa huomattavastikin. Myös pääoman tarve tilan kehittämiseen voi pienentyä merkittävästi. Yhteistyön taloudellinen vaikutus ja kyseisen vaikutuksen suuruus riippuu vertailukohdasta eli itsenäisenä toimivan tilan lähtötilanteesta, josta se lähtee tekemään yhteistyötä. Tuotannollinen yhteistyö voi olla toimiva strateginen ratkaisu etenkin toimintaansa kehittävälle kotieläintilalle, joka kohtaa kovan kilpailun lisäksi maatalouden rakennekehityksen myötä työvoimaan ja lisäpeltoon liittyviä haasteita.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mikä tuotantofunktion muoto kuvaa parhaiten mallasohran satovastetta. Toisena tavoitteena oli tarkastella miten panos- ja tuotoshintojen vaihtelu vaikuttaa optimaaliseen typpilannoituksen tasoon mallasohran tuotannossa, kun huomioidaan mallasohran laatuvaatimukset. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan ensin lannoitteiden ja mallasohran hintojen kehitystä 2000-luvulla. Tämän jälkeen käsitel-lään kasvin sadonmuodostukseen liittyviä sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Typpilannoitus on keskeisimpiä kasvin kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Varsinkin mallasohran viljelyssä typpilannoituksen oikealla tasolla on keskeinen rooli, koska typpilannoitus vaikuttaa sadon proteiinipitoisuuteen, joka on mallasohran keskeisimpiä laatuvaatimuksia. Teoriaosassa käsitellään myös mallasohran viljelyä Suomessa. Teoriaosassa tarkastellaan myös tuotantofunktiomuotoja ja klassiseen tuotantofunktioon liittyviä oletuksia sekä aiempia tutkimuk-sia, jotka liittyvät typen satovastetta kuvaavien tuotantofunktiomuotojen vertailuun. Tutkimuksessa käydään läpi myös taloudelli-sen optimin määrittämistä tuotantofunktiosta. Tutkielman aineistona on Yaran Kotkaniemen tutkimusasemalla kerätty mallasohran lannoituskoeaineisto vuosilta 2009‒2018. Aineisto sisältää 21 mallasohralajikkeen lannoituskoetietoja. Aineiston lannoituskokeissa on lajikkeesta ja vuodesta riippuen 1‒4 kerrannetta ja aineisto sisältää yhteensä 368 havaintoa. Tutkimusmenetelmänä on regressioanalyysi ja vertailtavat funktiomuodot kvadraattifunktio, Mitscherlich-funktio, neliöjuurifunktio sekä lineaarinen funktio tasanteella. Tutkimuksen tulosten perusteella mallasohran typpilannoituksen satovastetta kuvasi parhaiten kvadraattifunktioon sekä Mitscher-lich-funktioon perustuvat mallit. Neliöjuurifunktioon perustuvien mallien antama lannoitussuositus oli epärealistisen korkea, jonka vuoksi mallia tarkasteltiin lisäämällä siihen toisen asteen termi. LRP-mallin BIC-testisuure ei myöskään poikennut juurikaan muista malleista, mutta testisuure oli hieman muita malleja suurempi, jolloin malli ei selittänyt datan kokonaisvaihtelua yhtä hyvin kuin muut mallit. Tutkimuksessa vertailtiin estimoitujen funktioiden taloudellisesti optimaalisia lannoitustasoja lannoitteen ja mallasohran vuosien 2009, 2014 ja 2017 hintasuhteilla. Sadon enimmäisvalkuaispitoisuuden aiheuttama rajoite rajoitti lannoitusta ainoastaan vuoden 2009 lannoitteen ja mallasohran hintasuhteella. Vuosien 2014 ja 2017 hintasuhteilla taloudellisesti optimaalinen lannoitustaso oli alempi kuin valkuaispitoisuuden aiheuttama rajoite.

Johdanto: Nykyisessä tietoyhteiskunnassa organisaation menestys riippuu työntekijöistä, joista on tullut merkittävä kilpailuedun lähde. Organisaatioiden kilpailukyky laskee työvoiman vaihtuvuuden ja heikon sitoutumisen seurauksena esimerkiksi siksi, että lähtevien työntekijöiden mukana menetetään tärkeää tietopääomaa. Sitoutumisella on useita positiivisia vaikutuksia sekä organisaatio- että yksilötasolla. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että kaikenlainen sitoutuminen ei aina tuo mukanaan vain positiivisia seurannaisvaikutuksia. Työelämän sitoutumisen kohteista eniten on tutkittu organisaatioon sitoutumista. Nykyään sitoutumista kuitenkin ajatellaan moniulotteisena rakenteena, jossa yksilöllä on useita sitoutumisen kohteita. Tavoitteet: Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia, millaista suomalaisen leipomoalan yrityksen tuotanto-osaston päällikkö -ja johtotason työntekijöiden sitoutuminen moniulotteisena rakenteena on. Tutkimuksessa tarkasteltiin uraan ja organisaatioon sitoutumista, työtehtäviin kiinnittymistä sekä työn yleistä merkityksellisyyttä yksilön elämässä. Lisäksi tarkasteltiin sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusta voidaan pitää tilannekartoituksena kohdeyrityksen johto -ja päällikkötason sitoutumisen tilasta. Tutkimuksen tulokset toimivat yritykselle keskustelu- ja kehitysalustana, jonka pohjalta sitoutumista ja organisaation toimintaa voidaan kehittää. Teoreettisena viitekehyksenä toimii sitoutuminen moniulotteisena rakenteena. Aineisto ja menetelmät: Tutkimuksen kohderyhmään kuului yhteensä 26 henkilöä. Valtavirrasta poiketen, käytettiin menetelmänä laadullista kyselytutkimusta, koska tarkoituksena oli ymmärtää kohdejoukon sitoutumista ja selvittää siihen liittyviä ajatuksia. Organisaatioon sitoutumisen komponentteja analysoitiin Meyerin, Allenin ja Smithin (1993) strukturoidun kyselylomakkeen avulla ja sitoutumisen muita kohteita avoimilla teoriasidonnaisilla kysymyksillä. Lopuksi kartoitettiin sitoutumiskohteiden tärkeysjärjestystä. Analyysissä hyödynnettiin sisällön erittelyä ja sisällön analyysia. Tulokset: Kysyttäessä työn, uran ja organisaation tärkeysjärjestystä, olivat tulokset tasaiset, mutta tärkein sitoutumisen kohde enemmistölle oli työtehtävät. Ura oli toiseksi tärkein sitoutumisen kohde. Vaikka enemmistö oli työhönsä tyytyväisiä ja halukkaita jatkamaan tehtävissään, myös kehitettävää löytyi. Esiin nousseita teemoja olivat muun muassa vaihtelun tarve, vaikuttamis-, etenemis- ja kehittymismahdollisuudet sekä työyhteisön sisäiset ongelmat. Puolistrukturoitujen kysymysten perusteella enemmistö piti työtä merkityksellisenä elämässään. Vaikka organisaatio oli vähiten tärkeä sitoutumisen kohde enemmistölle, oli enemmistö vastanneista affektiivisesti organisaatioon sitoutuneita. Taustamuuttujista erityisesti ikä ja virka-aika vaikuttivat sitoutumisen kohteisiin ja laatuun. Enemmistö vastanneista ei ollut jatkuvuussitoutuneita, mutta iällä ja jatkuvuussitoutumisella havaittiin positiivinen korrelaatio. Nuoremmat ja vähemmän aikaa organisaatiossa työskennelleet olivat enemmän uraansa sitoutuneita kuin vanhempi ikäryhmä. Vanhempi ikäryhmä ja pidemmän aikaa organisaatiossa työskennelleet, olivat enemmän työtehtäviin kiinnittyneitä. Johtopäätökset: Organisaation kannalta on positiivista, että enemmistö vastanneista piti työtehtäviä tärkeimpänä sitoutumisen kohteena ja työtä merkityksellisenä. Työhön kiinnittymisellä on todettu useita positiivisia seurausvaikutuksia kuten yhteys organisaation kilpailukykyyn ja tuottavuuteen yksilöiden työtyytyväisyyden, parantuneen motivaation ja työsuorituksen kautta. Lisäksi työhön kiinnittymisellä on todettu positiivinen yhteys aikomuksiin jäädä organisaatioon sekä työhön. Tässä tutkimuksessa enemmistö oli työtehtäviinsä tyytyväisiä ja halukkaita jatkamaan työtehtävissään. Vastauksista nousi esiin halu tehdä oma työnsä kunnolla. Työtehtäviin kiinnittymisellä on todettu yhteys myös organisaatioon sitoutumiseen. Positiiviseksi tulokseksi voidaan katsoa myös se, että enemmistö oli affektiivisesti organisaatioon sitoutuneita. Affektiivisella sitoutumisella on todettu sitoutumisen kolmesta komponentista eniten organisaation kannalta toivottavia seurausvaikutuksia. Tutkimuksessa esiin tulleiden teemojen perusteella, yritys voi pohtia tavoitteidensa kautta jatkotoimenpiteitä ja mahdollisesti suunnata erilaisia toimenpideohjelmia eri ikä- ja virka-ajan työntekijäryhmille.

Tämän tutkimuksen aiheena ovat elintarvikepakkaukset ja niiden ympäristövaikutukset. Elintarvikepakkauksilla on paljon tärkeitä tehtäviä, mutta niillä on myös varjopuolensa: niistä syntyy paljon jätettä, jolla on negatiivisia vaikutuksia ympäristölle, varsinkin luontoon päätyessään. Aihe on ajankohtainen, sillä ihmiset ovat alkaneet tajuta omien kulutustottumustensa seuraukset ja haittavaikutukset maapallolle ja sen ekosysteemeille. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää pakkausten tarpeellisuus elintarviketuotteissa. Päätutkimuskysymys on, onko elintarvikepakkaus uhka vai mahdollisuus, eli onko elintarvikkeen pakkauksesta enemmän haittaa vai hyötyä? Tutkimuksen teoriaosassa käydään monipuolisesti läpi elintarvikepakkausten tehtäviä, hyötyjä, heikkouksia ja ympäristökuormitusta sekä eri pakkausmateriaaleja ja niiden ominaisuuksia. Tutkimus on laadullinen, ja siihen haastateltiin kahdeksaa nollahukkaelämäntyyliä harjoittavaa henkilöä, joiden tavoitteena on välttää turhaa kuluttamista, minimoida aiheuttamansa jätteen määrä sekä maksimoida kierrätys ja kompostointi. Teoriaosuuden sekä tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että elintarvikepakkaus on tarpeellinen, kunhan se on suunniteltu hyvin, ja toteuttaa tärkeimmät tehtävänsä, sen materiaalit ovat helposti kierrätettävissä, eikä pakkaus päädy roskana luontoon. ”Pakkaus on hyvä olla, kunhan siitä ei aiheudu hukkaa, oli se sitten ruokahukkaa, pakkaus- tai materiaalihukkaa, resurssihukkaa tai logistista hukkaa, koko linjassa mikä siihen liittyy” – Haastateltava 2. Päätutkimuskysymykseen, onko elintarvikepakkaus uhka vai mahdollisuus, voidaan tutkimuksen tulosten varjolla todeta, että huolellisesti suunniteltu pakkaus, joka ei päädy roskana luontoon, on mahdollisuus, ja elintarviketuotteissa pakkauksista on enemmän hyötyä kuin haittaa.