Browsing by Title

Yritysten pitäisi pystyä kehittämään uusia tuotteita entistä enemmän, edullisemmin, monipuolisemmin ja nopeammin ja yhä vähemmillä resursseilla. Tämän vuoksi niiden kannattaa kehittää uusia toimintamalleja ja ryhtyä esimerkiksi tuotekehitysyhteistyöhön. Tuotekehitysyhteistyön yksi suurimmista haasteista on sopivan kumppanin valinta. Tämän tutkimuksen tavoite oli kehittää työkalu, jolla matalan tai keskimatalan teknologian alalla toimiva tilaajayritys voi arvioida alihankkijoiden potentiaalia yhteistyöhön. Arviointityökalun on tarkoitus toimia tilaajayrityksen kumppanin valintaan liittyvän päätöksenteon tukena ja siten parantaa tuotekehitysyhteistyön onnistumisen todennäköisyyttä. Tutkimuksessa selvitettiin ensin, mitkä tekijät vaikuttavat alihankkijan tuotekehityskumppanuuspotentiaaliin. Sen jälkeen kehitettiin väline kyseisten tekijöiden mittaamiseen. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena ja arviointityökalu kehitettiin Metsämuurosen (2002) mittariston kehittämisprosessia seuraten. Arviointityökalulla tutkittavien osa-alueiden teoriapohja luotiin aikaisempien tutkimusten perusteella, minkä jälkeen niitä täydennettiin aineistolla, joka kerättiin toimeksiantajayrityksessä toteutetulla kyselyllä, johon osallistui 12 vastaajaa. Kyselyn lisäksi tehtiin viisi yksilöhaastattelua. Arviointityökalun luotettavuutta pyrittiin kohentamaan toteuttamalla kahdessa alihankkijayrityksestä ryhmähaastattelut, joista toiseen osallistui neljä henkilöä ja toiseen kolme. Pilottitutkimukseen, eli kehitetyn arviointityökalun testaamiseen osallistui kuudesta alihankkijayrityksestä yhteensä 14 vastaajaa. Tutkimuksessa löydettiin useita tekijöitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat alihankkijan potentiaaliin tilaajayritykselle sopivana tuotekehitysyhteistyökumppanina. Alihankkijan tulee olla innovatiivinen ja sen yrityskulttuurin tulee olla tuotekehitysyhteistyön mahdollistava, tuotekehitystä arvostava ja kannustava. Alihankkijan tulee olla valmis joustamaan prosesseissaan ja sillä tulee olla jonkinasteinen luottamus tilaajayritystä kohtaan, eikä se saa kokea yhteistyöhön väistämättömästi kuuluvia riskejä liian suuriksi. Kyseisiä tekijöitä kartoittava arviointityökalu muodostui kahdeksi kyselylomakkeeksi. Arviointityökalun avulla tilaajayritys voi tutkia ja vertailla alihankkijoita luomalla kustakin profiilin mahdollisena tuotekehitysyhteistyökumppanina. Profiilien kautta tilaajayritys voi tarkastella kunkin alihankkijan heikkouksia ja vahvuuksia ja sen kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuuksia ja haasteita.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää hyllysijoittelun kysynnällisiä vaikutuksia tonic-vesien myyntiin. Alakysymyksenä on, voidaanko hyllysijainnin vaikutusta hyödyntää tuoteryhmän määrittelemisessä. Lähtökohtana tutkimusasetelmalle on tonic-vesien ja ginien keskinäinen käyttöyhteys, mitä halutaan tarkastella tuoteryhmäjohtamisen näkökulmasta. Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Alkon kanssa. Alkon erityisasemaan liittyvien tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden edellytysten sekä siitä seuraavien yhteistyörajoitteiden vuoksi tutkimus rajataan vähittäiskaupan näkökulmasta toteutettavaksi. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastellaan vähittäiskaupan kehitystä tuoteryhmäjohtamisen näkökulmasta sekä tuoteryhmäjohtamisen käsitteellistä laajuutta, minkä jälkeen esitellään tuoteryhmäjohtamisen kahdeksanvaiheinen prosessi ja tutkimuksessa hyödynnettävä jatkuva prosessi. Prosessinäkökulmasta siirrytään tuoteryhmäjohtamiseen linkittyvien valikoiman- ja tilanhallinnan teorioiden tarkasteluun, mistä syvennytään tutkimuksessa keskeisiin aikaisempiin hyllysijainnin tutkimuksiin. Teoriaosuuden viimeisinä näkökulmina tarkastellaan käyttöyhteyttä ja ristiin ostamista kuluttajien ostopäätöksiin vaikuttavina tekijöinä. Kokeellinen tutkimus toteutettiin kenttäkokeena kahdessa Alkon pääkaupunkiseudun myymälässä ja näytteeksi muodostui otannan ajanjaksolla asioineet asiakkaat. Aineisto kerättiin tammi-maaliskuussa viikkojen 5-12 aikana niin, että yhden asetelman kesto oli kaksi peräkkäistä viikkoa. Menetelmänä oli ABAC-reversaaliasetelma, missä kokeellinen kontrolli muodostetaan palaamalla takaisin lähtötilanteeseen (A) ja selittävää tekijää kokeillaan kahdella eri asetelmalla (B ja C). Tutkimuksen tuloksia tarkasteltiin luotettavuuden parantamiseksi tonic-vesien prosentuaalisina osuuksina miksereiden myynnistä. Tarkastelutavan takia tutkimuksen aineisto muodostui pieneksi, minkä vuoksi tuloksia tarkasteltiin varianssianalyysin parametrittomalla vastineella Kruskalin–Wallisin testillä sekä erilaisin indeksein. Tulosten perusteella eri asetelmien välillä oli eroa kysynnässä. Merkittävin kysyntä oli jaksolla, jossa tonic-vedet sijaitsivat yhdessä ginien kanssa. Jaksojen välisistä eroista huolimatta tilastollisessa tarkastelussa hyllysijoitteluratkaisujen vaikutus tonic-vesien kysyntään ei ollut riittävän merkittävää nollahypoteesin hylkäämiseksi. Tuloksissa ei myöskään havaittu tonic-vesien ja ginien ristiin ostamiselle selkeää indeksiin perustuvaa ja siten käyttöyhteyttä tukevaa suhdelukujen vaihtelua. Asetelman viimeisen C-jakson tuloksien osalta maailmanlaajuinen COVID-19-pandemia muodostuu sekoittavaksi tekijäksi. Koronapandemian ajankohdalle sijoittuvan C-asetelman aikana mitattiin tonic-vesien merkitsevin osuus miksereiden myynnistä. Tätä ei kuitenkaan pystytä osoittamaan hyllysijainnista johtuvaksi ilman perusteltua epäilystä, sillä pandemian mahdollisia vaikutuksia kuluttajiin ei tutkimuksessa pystytä arvioimaan muutoin kuin kysyntätrendin muutoksien osalta. Tutkimuksen tulokset ja kokeellinen asetelma jättää lukuisia kysymyksiä, joihin voidaan myöhemmissä tutkimuksissa vastata. Tutkimuksessa ei pystytä vastaamaan, miten kuluttajat suhtautuvat ginien ja tonic-vesien keskinäiseen käyttöyhteyteen ja miten käyttöyhteys vaikuttaa kuluttajien tarvelähtöiseen valikoimamielikuvaan? Toinen näkökulma liittyy tutkimuksen ajalliseen kestoon, jossa kysymyksenä on, olisivatko tutkimuksen tulokset yhteneväiset, mikäli tutkimuksen ajallinen kesto olisi pidempi? Kolmas näkökulma liittyy valikoiman- ja tilanhallinnan teorioiden ja käytäntöjen välisen kuiluun. Aihealueiden keskinäisen etäisyyden takia mahdollisia jatkotutkimusaiheita tässäkin tutkimuksessa esitetyistä lähtökohdista olisi useita jo pelkästään kokeellisena käytäntöön vietynä tutkimuksena.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mikä merkitys ristiinmyynnillä on päivittäistavarakaupan tuoteryhmäjohtamisessa. Tutkimus toteutettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla alan liikkeenjohdollisissa tehtävissä työskenteleviltä päivittäistavarakaupan toimijoilta. Tavoitteena oli näin onnistua keräämään mahdollisimman intensiivistä ja syvällistä tietoa, joka kuvaa mahdollisimman todenmukaisesti alan päivittäistä liiketoimintaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui tuoteryhmäjohtamiseen sisältyvästä hyllysuunnittelun teoriasta sekä myynnin johtamisen teoriaan sisältyvästä ristiinmyynnin käsitteestä. Tuloksista kävi ilmi, että ristiinmyynnillä on vahva merkitys tuoteryhmäjohtamiseen sisältyvässä hyllysuunnittelussa. Sillä näyttäisi olevan merkittävä rooli varsinkin asiakaskokemuksen parantajana, kun ristiinmyynti nähtiin ikään kuin päivittäistavarakaupan omana ratkaisumyyntinä. Ilmiötä kuvasi se, että ristiinmyynnin avulla sekä kaupan että asiakkaan intressit oli mahdollista yhdistää – lisätä myyntiä ja tarjota asiakkaille ratkaisuja. Toinen merkittävä löydös oli ero perushyllyjen ja muiden myymäläkalusteiden välillä. Tuloksista kävi ilmi, että ristiinmyynnin merkitys perushyllyissä on vähäinen, mutta sen merkitys on huomattava hyllynpäädyissä, massapaikoilla ja palvelutiskeillä.

Suomen 1328 automaattilypsytilasta (AMS) noin 84 % kuului tuotosseurantaan vuonna 2021. Järjestelmään kuuluminen edellyttää säännöllistä, lehmäkohtaista maitonäytteenottoa, jonka valtaosa tiloista hoitaa omatoimisesti. Kokemukset prosessin sujuvuudesta vaihtelevat. Näytteenottolaite kytketään robottiin ainoastaan näytteenoton ajaksi. Näytteet lähetetään laboratorioon analysoitavaksi ja tiedot siirretään sähköisesti tuotosseurannan tietokantaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää valtakunnallisesti tuotosseurannan automaattilypsytilojen kokemuksia maitonäytteenoton sujumisesta ja tarpeellisuudesta sekä mahdollisten ongelmien esiintyvyyttä ja syitä. Lisäksi kartoitettiin tarvetta palveluihin, tukeen ja opastukseen. Robotin näytteenottokokemuksia selvitettiin Webropol-kyselyn avulla keväällä 2021. Linkki kyselyyn lähetettiin sähköpostitse 1256:lle tuotosseurannan automaattilypsytilan henkilölle ja vastauksia saatiin 462 kpl, jolloin vastausprosentiksi muodostui 36,8 %. Eniten vastauksista tuli Itä-Suomen alueelta. Vastauksissa tuotosseurannan maitonäytteenotto koettiin tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Enemmistö vastaajista koki näytteenoton työlääksi tai ongelmalliseksi vain joskus, kun oletus oli päinvastainen. Näytteenotossa esiintyvistä haasteista yleisimpiä olivat väärä näytemäärä, tyhjät näytepikarit ja näytteenoton käynnistymisongelmat. Yksityiskohtaisia ja kokonaisvaltaisia ohjeita koko prosessiin tarvittiin. Tutkimuksesta saatiin tärkeää tietoa tuotosseurannan teknisten palveluiden ja näytteenoton kehittämiseen. Kysely toimi pohjana samana syksynä toteutetun robotin näytteenottopilotin suunnittelussa. Pilotin aikana otettiin käyttöön kyselyssä toivottu raporttien puhelintulkinta näytteenoton jälkeen sekä sähköinen koelypsyraportti. Uusia ohjeistuksia näytteenottoon laadittiin. Lisäselvityksiä vaativat kyselyssä esille tullut merkittävä lypsyajan hidastuminen näytteenoton aikana joillakin roboteilla sekä kuinka tulevaisuudessa voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän robotilta saatavaa dataa ja siten helpottaa näytteenottoa.

Tavaroiden runsaus kuvastaa tämän päivän yhteiskuntaa. Tavaroitaan käyttämällä lapset kehittyvät ja oppivat ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Vanhemmat vaikuttavat lasten tavaroihin ja niiden määrään, mutta myös lahjakulttuurilla on huomattava vaikutus. Tutkielma käsittelee lasten tavaroita, kulutusta ja lahjoja. Päähuomio kiinnittyy alle kouluikäisen tytön huoneen tavaroihin ja hänen saamiinsa lahjoihin. Tutkielmassa on hyödynnetty aineistotriangulaatiota. Laadullinen aineisto lahjan antamisesta lapselle on kerätty kahdeksalla teemahaastattelulla. Määrällinen aineisto on kerätty tekemällä lapsenhuoneen tavarainventaario. Molempien aineistojen tukena on käytetty lapsenhuoneen tapauksen äidin syvähaastattelulla kerättyä aineistoa. Haastatteluaineistojen analysointiin on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Määrällistä aineistoa on analysoitu ristiintaulukoimalla. Lapsenhuoneen 448:sta tavarasta yli puolet olivat leikkikaluja. Näistä suurta osaa lapsi käytti hyvin harvoin. Lapsen käytettynä saadut leikkikalut olivat suositummassa käytössä kuin uutena saadut. Lapsenhuoneen tavaroista noin viidesosa oli vaatteita. Valtaosan vaatteista lapsi oli saanut käytettyinä äidinpuolen sukulaisilta ja tuttavilta. Vanhemmat olivat antaneet lapselle yllättävän pienen osan hänen tavaroistaan. Äiti vaikuttaa lapsensa tavaramäärään ylläpitämällä suhteita sukulaisiin ja tuttaviin.Heidän kauttaan lapsi saa tavaroita lahjoina ja lahjoituksina. Lapsenhuoneen tavaroista 112 kappaletta oli lahjoina saatuja. Lahjaksi lapsi oli saanut lähes poikkeuksetta uutena hankitun tavaran. Lahjanantajat ottavat huomioon lapsen toiveen, mutta tavaran tarpeellisuus ja vanhempien mielipide ovat ratkaisevammassa asemassa lahjavalintaa tehtäessä.Lapsille annetut lahjat nähdään osittain vanhemmille annetuiksi, sillä niiden ansiosta vanhemmat säästävät lastentarvikekustannuksissa. Lahjanantajat eivät odota lapselta vastalahjaa, mutta lahjan saavan lapsen vanhemmat kokevat usein velvollisuudekseen hankkia vastalahjan. Lasten tavaroiden runsaus heijastuu lahjoitusten määrissä. Ylimääräisiä lastentarvikkeita maassamme näyttää olevan todella paljon. Tästä huolimatta uusia tavaroita ostatetaan lapsille jatkuvasti. Lapsia palkitaan ja heidän oppimistaan pyritään edesauttamaan tavaroilla. Käytöksellään lapsi vaikuttaa tavaramääräänsä mutta ei lahjoihinsa. Lapsenhuoneen tapauksessa lapsi osallistui harvoin tavaran valintaan. Vanhemmat ja vallitseva lahjakulttuuri ovat tehneet lapsesta leikkikalujen suurkuluttajan.

In this master thesis an economic model is constructed to describe an optimal use of mires from a land-use perspective. Climate effect of a peat is explored from a life-cycle perspective and economic factors like discount rate and costs are taken into account. Peat supply chains differ from each other depending on initial land-use and after-use alternative. First a model is constructed to describe the private optimum. Then a model is constructed to describe the social optimum in which externalities are internalized. Finally environmental management instruments are examined. Special attention is drawn to an effective emission factor. Examination is divided to analytical and numerical part. Derived efficient emission factor consists of two parts: the emission factor of peat combustion and amendment factor, which takes into account the emissions/sinks of initial peatland, peat extraction field and after-use alternative as well as time horizon, discount rate and peat extraction rate. The efficient emission factor is a declining function of emissions per hectare of mire and an increasing function of emissions of after-use, peat extraction field and combustion. The discount factor used in the efficient emission factor is a declining function of discount rate and production period. The efficient emission factor increased as a function of discount rate when emissions per hectare of mire were higher than emissions of after-use alternative. Increase of extraction period increased the efficient emission factor in the case of every peat extraction chain apart from those chains in which the initial peatland was especially great source of emissions. According to the results the efficient emission factor was larger than the emission factor of coal when peatland was initially natural mire or forestry-drained mire, which was insignificant source of emissions. Instead the efficient emission factor was lower than the emission factor of coal when peatland was initially forestry-drained mire, which was significant source of emissions or cultivated peat soil.!According to the results, when peatland was initially natural mire the efficient emission factor was on an average approximately 6 % higher than peat emission factor and 20 % lower than coal emission factor. Respectively the efficient emission factor was on an average approximately 4 % lower than peat emission factor and 8 % higher than coal emission factor when peatland was initially forestry-drained mire and 23 % lower than peat emission factor and 13 % lower than coal emission factor when peatland was initially cultivated peat soil. Application of the efficient emission factor involves many challenges. Biggest challenges may link to inadequate and uncertain emission data. A lot of additional resource is needed related to climate effects of different land-use and mire types in order to use the efficient emission factor in practice. It could also be quite problematic that the after use alternative should be fixed when the extraction in the area begins so that the efficient emission factor could be defined. It is also difficult to choose which discount rate to use. Additionally, it was explored how different kind of shocks affects socially optimal use of fuel. The results of an analytical examination were hard to interpret in most cases. Instead with the help of numerical examination it was possible to draw clearer conclusions of how the shocks affected the optimal use of fuel. Based on the results of the examination the use of peat increased and the use of coal decreased as the function of social cost of carbon when the efficient emission factor was lower than the emission factor of coal. According to the analytical examination, increase of discount rate decreased the use of peat and increased the use of coal when the net benefit of after-use was larger than the net benefit of alternative use of peatland. This is the case because the greater the discount rate is the less significant is the importance of after-use. According to the numerical analysis the increase of discount rate decreased the use of peat and increased the use of coal in all production chains. Also according to the numerical analysis, the use of peat decreased and the use of coal increased as a function of production period in all production chains. Instead opposite happened when the peat extraction rate increased. Thus it can be said that faster the peat can be extracted, more peat is used. At the same time the use of coal is decreased.

The study is part of Future Biorefinery, the second research program of Forestcluster Ltd. The goal of the program is to find innovative ways to better utilize the raw materials of the forest industry. The aim of the study is to investigate the structure and characters of stump- and rootwood of Scots pine (Pinus sylvestris L.) and Norway spruce (Picea abies [L.] Karst.). The aim is to find out if there is any reaction wood in the roots of Scots pine and Norway spruce and what is the proportion of the acetone soluble extractives in the stump- and root wood. The study material consisted of five stems of Scots pine and Norway spruce of various age. Root and stump samples of Scots pine and Norway spruce were collected after cutting the timber from a peatland site in Parkano (62.017°N, 23.017°E), Western Finland. Cutting was done by the Finnish Forest Research Institute (Metla). The samples were taken from the underground parts of roots a three different distances from the root collar. The study was executed as descriptive research. Neither of the species showed traces of actual reaction wood, but some samples showed traces of mild reaction wood. The mild form of reaction wood was more common in the pine roots than in the spruce roots and it did not appear in the samples that were taken from the thinnest parts of roots, i.e. the roots with ca. 2 cm diameter. The acetone soluble extractive content was higher in the pine stumps than in the spruce stumps. In the pine roots the extractives per cent increased towards the root tips. On the spruce roots the extractives per cent decreased at first and then increased near the root tips. The extractives per cent of the bark was higher than of the wood and that applied for both species. Becouse the sample set was rather limited there was no attempt to make any statistic analysis of the data. There is a need for further studies concerning properties of roots and stumps from peatlands. The supply of wood from peatlands is increasing in the future in Finland while the studies on wood properties and extractives of roots have been focused in the mineral soils.

Tuulivoimarakentaminen Suomessa on keskittynyt vahvasti Länsi-Suomeen. Iso syy sille miksi tietyille alueille ei ole rakennettu tuulivoimaa, on voimaloiden vaikutus Puolustusvoimien aluevalvonnassa käyttämille tutkajärjestelmille. Yksi ratkaisu tuulivoimarakentamisen mahdollistamiseksi tällaisilla alueilla on tuulivoiman kompensaatio. Kompensaatiolain piiriin kuuluvalla alueella tuulivoimaloiden vaikutukset tutkille on selvitetty etukäteen ja tutkajärjestelmää kehitetty siten, ettei tuulivoimarakentaminen alueella sekoita aluevalvontaa. Tämän johdosta tuulivoimaloiden tutkavaikutuksia ei tarvitse erikseen selvittää osana hankeprosessia. Alueelle rakennettavista voimaloista kerätään turbiinikohtainen kompensaatiomaksu. Toistaiseksi Suomessa on yksi kompensaatiolain piiriin kuuluva alue. Tämän työn aiheena on tutkia uusien tuulivoiman tutkakompensaatioalueiden perustamista ympäristötaloustieteen kehikossa ja erityisesti tuulivoimarakentamisen taloudellisesta näkökulmasta. Tutkielmassa vertaillaan seitsemää eri puolille Suomea sijoitettua hypoteettista tuulivoima-aluetta hyödyntäen nettonykyarvomenetelmää. Menetelmän avulla tarkastellaan hankkeiden kannattavuutta, ja siten kelpoisuutta kompensaatioalueiksi. Työn tutkimuskysymys on selvittää kompensaatiohinnat, joilla tuulipuistoja on mahdollista rakentaa tutkimuksessa määritellyille esimerkkialueille, sekä tarkastella miten hankkeiden kannattavuus vaihtelee näiden sijantien välillä. Tuloksista nähdään, että kolme hankesijaintia seitsemästä on kannattavia, ja niille löydetään positiivinen kompensaatiohinta. Kaikissa kolmessa hankkeessa kompensaation kattohinta on korkeampi kuin olemassa olevalta kompensaatioalueelta peritty turbiinikohtainen korvaus. Kapasiteettikertoimien perusteella kaikki hankkeet vastaavat tuotannoltaan melko hyvin yleistä keskiarvoa Suomessa. Hankkeiden kannattavuus vaihtelee kaikkien seitsemän kohteen välillä. Tutkielman teoria tukee ajatusta, että uusien kompensaatioalueiden luominen tarjoaa mahdollisuuden tuulivoimarakentamisen hajauttamiseksi alueille, joilla sitä ei vielä juurikaan ole, ottaen samalla huomioon Puolustusvoimille aiheutuvan haitan ja sen kustannukset. Tämän tutkielman tulosten valossa tuulivoimatoimijoilla on kannattavien investointien kohdalla maksukykyä kattaa tutkavaikutuksista aiheutuvia kustannuksia. Tutkielma ei ota kantaa Puolustusvoimien näkökulmaan siitä, olisiko tutkien ja tuulivoimaloiden sijoittaminen tietyille alueille mahdollista.

Ihmisten ruoankulutustottumuksilla on suuri vaikutus ympäristöön, minkä vuoksi tulee tarkastella tekijöitä, joiden avulla ympäristöystävällistä ruoankulutusta voidaan edesauttaa. Tuuppaaminen on yksi tavoista, jonka avulla kuluttajien toimintaan ja ruoankulutukseen voidaan vaikuttaa. Tuuppaamisessa pyritään muokkaamaan valintaympäristöä ja ohjaamaan ihmisten päätöksiä kohti valittuja päämääriä. Tuuppaamista on kuitenkin myös kritisoitu liittyen sen oikeutukseen ja eettisyyteen. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan kulutusta ruoan verkkokaupassa. Ruoan verkkokaupan käyttö on ollut kasvussa viime vuosina, ja kulutus verkkokaupassa voi olla erilaista verrattuna perinteiseen ruokakauppaan. Tutkielman tavoitteena oli lisätä tietämystä kuluttajien käytöksestä verkkokaupassa. Tutkielma pyrki vastaamaan siihen, minkälaisena kuluttajat kokevat erilaiset tuuppausmenetelmät ja niiden vaikutuksen ympäristöystävällisen kulutuksen edesauttamisessa, sekä mitä etuja ja uhkia he kokevat tuuppaamiseen liittyen suomalaisessa ruoan verkkokaupassa. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmäksi valittiin puolistrukturoitu haastattelu. Haastatteluihin osallistui yhteensä kahdeksan kuluttajaa. Haastateltaviksi valittiin kuluttajia, joilla oli aikaisempaa kokemusta ruoan verkkokaupan käytöstä sekä jonkin verran taustatietoa ympäristöystävällisestä kulutuksesta. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä, joka toteutettiin teemoittelun avulla. Tutkielman tuloksena todettiin, että tuuppausmenetelmillä voidaan vaikuttaa kuluttajien toimintaan ruoan verkkokaupassa ja että etenkin tuotteiden kategorisoinnilla ja tuote-ehdotuksilla on vaikutusta ostopäätöksiin. Tuuppaamisella voidaan myös mahdollisesti edesauttaa ympäristöystävällistä kulutusta. Tuuppaamisessa tulee kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten ja minkälaisten menetelmien avulla tuuppaaminen toteutetaan. Yleinen suhtautuminen tuuppaamiseen oli melko positiivinen, vaikka tuuppaamiseen liittyen koettiin myös uhkia.

Johdanto: Ruoan laadullisilla valinnoilla ja ateriarytmillä on mahdollista edistää tai heikentää lasten ja nuorten oppimista. Esimerkiksi verensokerinvaihtelun on todettu vaikuttavan kognitioon ja käyttäytymiseen (Benton 2002, Bellisle 2004). Säännöllisen ateriarytmin on katsottu edistävän koulumenestystä (Hye-Young ym. 2003). Yhä useammalta suomalaisnuorilta aamupala jää väliin (Räsänen 2004). Vain 13 % syö kouluaterian kokonaisuudessaan: pääruokaa, salaattia, leipää ja maitoa (Urho ja Hasunen 2004). Virvoitusjuoma- ja makeisautomaatteja on nykyisin monissa yläkouluissa, varsinaista välipalatarjoilua vain harvoissa. Tavoite: Tässä pro gradu -työssä tutkittiin yläkoululaisten ruokailua ja ateriarytmiä kouluviikon aikana sekä näiden mahdollista yhteyttä koulumenestykseen. Selvityksen tavoite oli tuottaa taustatietoa ja hypoteeseja jatkotutkimusta varten. Aineisto ja menetelmä: Tämä työ oli kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, joka suoritettiin internet-pohjaisella kyselylomakkeella helmikuussa 2006. Selvitykseen osallistui 881 yläkoululaista yhdeksästä koulusta seitsemältä paikkakunnalta ympäri Suomea. Tulokset: Reilu kolmas nuorista ilmoitti jättävänsä yleensä yhden tai kaksi päivän ateriaa väliin. Aamupala jää väliin joka kuudennelta. Joka kolmas syö koululounaan enintään kolme kertaa viikossa. Nuorten koululounas on yksipuolistunut: pääruoan, leivän ja maidon nauttiminen lounaalla on vähentynyt verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin (Urho ja Hasunen 1999, 2004). Suurin osa nuorten välipaloista oli terveellistä perusruokaa, lähinnä leipää, maitoa, mehua ja leivänpäällisiä. Poikkeuksen tekivät koulupäivän aikana nautitut välipalat. Nuorten yleisimmät koulupäivän aikaiset välipalat olivat makeiset ja virvoitusjuomat. Välipalat hankittiin useimmiten koulun automaateista tai koulun ulkopuolella sijaitsevasta kaupasta, kioskista tai huoltoasemalta. Kouluissa, jossa oli välipalatarjontaa, nuoret ostivat harvemmin makeisia ja virvoitusjuomia. Nuoret itse pitivät välipalatarjoilua ja vesipisteitä automaatteja ja kioskia tarpeellisempana kouluympäristössä. Lähes kaikki nuoret (89 %) ilmoittivat kärsineensä oireista kuten vatsakivuista, päänsärystä, huonosta olosta, ärtyisyydestä ja jännityksestä viimeisen viikon aikana. Yleisimpiä oireita olivat väsymys ja ärtyneisyys. Joka viides ilmoitti olevansa yleensä suurimman osan koulupäivää väsynyt, suurin osa ainakin jossain vaiheessa päivää. Ateriarytmin säännöllisyys ja kouluruokailu sekä elintavat kuten nukkuminen ja koettu terveyden tila olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kuvattuihin oireisiin sekä koulumenestykseen. Tytöillä myös liikunnan harrastaminen ja aamupalan syöminen olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koulumenestykseen. Johtopäätökset: Nuoret tekevät yhä useammin itsenäisesti valintoja ruoan ja ateriarytminsä suhteen. Kun nuoret ruokailevat yksin, mallioppimisen edut ja ravitsemussuositukset saattavat jäädä saavuttamatta. Koululounaan sisällön yksipuolistuminen, koulupäivän aikaisen välipalan laatu ja ateriatyyppien päällekkäisyys saattavat olla seurausta tästä. Säännöllinen ateriarytmi ja kouluruokailu olivat merkitsevästi yhteydessä sekä koulumenestykseen että stressinkaltaisten oireiden määrään.