Browsing by Title

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sitä, miten virvoitusjuoma-alan makroympäristön eri tekijät vaikuttavat yritysten toimintaan ja kilpailuetuun. Makroympäristön tekijöistä tarkempaan arviointiin nostettiin poliittisiin tekijöihin kuuluva virvoitusjuomavero. Makroympäristöanalyysi toteutettiin PESTEL-analyysin avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui yrityksen toimintaympäristöstä, sekä strategian rakentamisesta kilpailuedun luomiseksi. Viitekehyksen avulla pyrittiin kuvaamaan, miten tutkimuksen teoriat kytkeytyvät toisiinsa. Tutkimuksen ote oli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä kahdeksaa virvoitusjuoma-alan edustajaa. Teemahaastattelu valittiin tutkimusmenetelmäksi, koska aiheesta haluttiin saada syvempää ymmärrystä. Teemahaastattelujen avulla oli mahdollista antaa haastateltavien nostaa esiin itse tärkeimmiksi makroympäristön tekijöiksi kokemiaan asioita. Virvoitusjuoma-alan makroympäristön tekijöistä tärkeimpinä nähtiin omien merkkien osuuden kasvaminen, terveystrendin vahvistuminen, sekä sokeriin kohdistuvan kritiikin voimistuminen. Näillä tekijöillä nähtiin olevan vaikutusta alan markkinarakenteeseen ja kehitykseen tulevaisuudessa. Kilpailuetua yritykset pyrkivät luomaan panostamalla edelleen tuotekehitykseen ja vastaamalla kuluttajatrendeihin. Myös vahvojen brändien rakentaminen nähtiin mahdollisuutena luoda kilpailuetua, vaikka markkinarakenne muuttuisikin. Virvoitusjuomaveroon ja sen korotuksiin suhtauduttiin melko negatiivisesti. Kritiikki ei kohdistunut verotukseen sinänsä, vaan veromalliin, joka kohtelee substituuttituotteita epätasa-arvoisesti ja kohdistuu ainoastaan tiettyihin toimialoihin ja toimijoihin. Verolla koettiin olevan huonoja vaikutuksia alan investointeihin, työllisyyteen ja kehitykseen. Veron terveysperusteet koettiin heikoiksi. Arvonlisäveroa pidettiin oikeudenmukaisempana verotusmallina, jota olisi myös helpompi hallita.

Suomalainen sianlihantuotanto on 2010-luvun edetessä kärsinyt heikentyneestä kannattavuudesta. Sianlihan tuottajahinta ei ole tilastojen mukaan noussut samaa tahtia kuluttajahinnan kanssa, joka on näkynyt niiden välisen hintamarginaalin kasvuna. Tehokkaasti toimivassa ruokaketjussa markkinainformaation muutokset välittyvät sen eri portaiden välillä saman tasoisesti ja mahdollisimman pienellä viiveellä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin hinnan vertikaalista välittymistä Suomen sianlihamarkkinoilla. Tämä tehtiin tutkimalla välittyvätkö sianlihan tuottajahinnassa tapahtuvat muutokset kuluttajahintaan ja sianlihan kuluttajahinnassa tapahtuvat muutokset tuottajahintaan. Hinnan välittyminen estimoitiin käyttäen yhteisintegraatiomenetelmää ja virheenkorjausmallia. Tuloksia tarkasteltaessa voidaan todeta, että tuottajahinnan muutokset välittyvät osittain kuluttajahintaan. Lyhyellä aikavälillä muutoksen välittyminen tapahtuu noin neljä kuukauden viiveellä ja välittymisen suuruudeksi saatiin reilut 30 prosenttia. Pitkällä aikavälillä yhden prosentin lisäys tuottajahintaan aiheutti 0,47 prosentin lisäyksen kuluttajahintaan. Kuluttajahinnan muutoksen välittyminen tuottajahintaan on selvästi pienempää sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Erityisesti pitkän aikavälin mallissa ongelmaksi muodostuu mallin pieni selitysaste, joka on lyhyen aikavälin mallissakin vain hieman korkeampi. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että vertikaalinen hinnanvälittyminen Suomen sianlihamarkkinoilla ei ole kovinkaan tehokasta. Tuottajahinnan muutokset selittävät vain osan kuluttajahinnan muutoksesta. Alhainen selitysaste osoittaa, että hintaan vaikuttaa tekijöitä, joita ei ole otettu mallissa huomioon. Näitä vaikuttavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi tuottavuuden kasvun erot elintarvikeketjussa, tiukemmat hygieniavaatimukset, markkinavoiman hyödyntäminen ja maatalouspolitiikan muutokset. Verrattaessa tutkimustuloksia lähdekirjallisuuteen voidaan havaita viitteitä markkinavoiman hyväksikäytöstä. Jatkotutkimusten kannalta luotettavan hintadatan saaminen elintarvikeketjun kaikilta tasoilta olisi tärkeää.

Tässä pro gradu -tutkielmassa käydään läpi kuinka alkuperäisten suovesien palauttaminen kuivahtaneille aapasoille Pohjois-Pohjanmaalla vaikuttaa sammal- ja putkilokasvillisuuteen, ja näin uhanalaisten suotyyppien palautumiseen erilaisilla suojelusoilla Suomessa. Aihetta tutkittiin 144 kasviruudun avulla seitsemällä vesienpalautuskohteella ja viidellä kontrollikohteella. Kasviruuduista mitattiin lajien kokonaispeittävyyksiä. Kasviruutujen lajiyhteisöjä ja lajimäärää analy-soitiin ja vertailtiin niin ajallisesti kuin spatiaalisesti suhteessa vesien purkautumispisteeseen (kaivettu johdeuoma). Kasviyhteisöjen yleiseen havainnointiin ja muutokseen käytettiin hyväksi PC Ord -ohjelmistoa ja Non-Metric Multidi-mensional Scaling -ordinaatioanalyysiä. Vuonna 2015 perustettu elinympäristöjen tilan edistämistyöryhmä (ELITE) sai tehtäväkseen arvioida kuinka Suomen luontoa ja sen monimuotoisuutta pystyttäisiin suojelemaan mahdollisimman tehokkaasti niin vaikuttavuudeltaan kuin kustannustehokkuudeltaan (Kotiaho ym. 2015). Suoympäristöihin keskittynyt asiantuntijaryhmä totesi, että kuivahtaneille avosoille (aapasuokompleksit), joiden vesitalous on heikentynyt ympärillä toteutettujen ojitusprojektien takia, olisi kus-tannusvaikuttavinta toteuttaa alkuperäisten suovesien palauttamista ympärillä tapahtuvien kunnostusojituksien yhtey-dessä (Kotiaho ym. 2015). Tämä toimenpide edesauttaa esimerkiksi kuivahtaneiden aapasoiden rimpipintojen palautumista, sillä alkuperäistä lajis-toa oletettavasti on vielä jonkin verran ojittamattomalla avosuolla jäljellä (Kotiaho ym. 2015). Tällä toimenpiteellä edes-autetaan myös vesiensuojelua ympäröivissä vesistöissä, sillä toimiva suoekosysteemi toimii eräänlaisena luonnollisena valumavesien suodattimena, jolloin soiden käytöstä johtuvaa kiintoainekuormitusta saadaan hillittyä. Työryhmän mukaan ELITE-raportin pohjalta jäi kuitenkin vielä avoimia kysymyksiä sekä epävarmuuksia, joihin tässä pro gradu -tutkielmassa pyritään vastaamaan. Aapasoita kartoitettiin soiden ennallistamisen asiantuntijatyöryhmä SuoELO:n kanssa keväällä 2021, ja päädyttiin valitsemaan seitsemän vespakohdetta, jotka oli ennallistettu 3-36 vuotta sitten. Kont-rollikohteiksi valittiin viisi kuivahtanutta kohdetta, joiden ojitushistoria vaihtelu 25-51 vuoden välillä. Koealat perustettiin keväällä 2021 ja kasvillisuutta mitattiin kesällä 2021. Jokaiselle kohteelle perustettiin 12 kappaletta 1 neliön kasvillisuus-koealaa eli yhteensä 144 kappaletta. Mikrotopografia mitattiin jokaiselle ruudulle myös. Kivennäismaan etäisyys ruutua kohden arvioitiin jälkikäteen paikkatietoaineiston perusteella. Aineistoa jatkoanalysoitiin syksyllä lajitunnistuksen osalta mikroskoopilla syksyllä 2021. Tuloksissa ilmeni, että kohteiden ojitus- ja ennallistamishistorialla on yhteys aapasoiden kasvillisuuden palautumiseen, kun ennallistustoimenpiteitä oli tehty ympäröivällä ojitusalueella. Yleisesti tarkasteltuna vespakohteiden suotyypit olivat pääasiassa ruoho- ja saravaltaisia rimpi- ja ruoppanevoja, kun taas kuivahtaneet kontrollikohteet rahkasammalvaltaisia oligotrofisia tai heikosti minerotrofisia lyhytkorsinevoja. Vespakohteissa ilmeni ruohojen, karikkeen/paljaan turpeen, välipintasammalten ja sarojen yleistymistä heti kaivetun johdeuoman lähettyvillä verrattuna kontrollikohteisiin. Ruohojen keskimääräinen palautuminen ylitti kontrollikohteiden keskipeittävyydet vasta 30 vuotta ennallistuksen jälkeen. Kari-ke/paljas turve indikoi ojitus- ja ennallistusmuutosta erityisen hyvin aineistossa. Kokonaistarkastelussa lajien jaottelu trofiatasojen mukaan ei selittänyt aineistoa tilastollisesti merkittävästi, funktionaaliset kasviryhmät olivat tällaisen muu-toksen havaitsemiseen merkitsevämpiä. NMS-ordinaatioanalyysillä saatiin kohteiden kasviyhteisöiden samankaltaisuut-ta ja spatiaalista vaihtelua hyvin havainnollistettua, ja se sopii menetelmänä tällaisen muutoksen tarkasteluun. Koeasetelman laadinnassa ei kuitenkaan ollut otettu huomioon tarkasti kohteiden ojitushistoriaa, joka paljasti kolme kohteen osalta epävarmuuksia, muun muassa kahdella kontrollikohteella oli yritetty ennallistusta epäonnistuneesti ja yhdellä vespakohteella valuma-alueen ojituksien tulkinnassa oli epäselvyyksiä. Aineisto oli muutenkin hyvin pieni ja tällaisten virheiden osuus todennäköisesti vähensi aineiston tilastollista luotettavuutta. Ympäristömuuttujia mitattiin myös kohteilta vähän, mihin tulevaisuuden tutkimuksissa pitää kiinnittää enemmän huomiota, jotta ennallistusvaikutusta saa-daan selkeämmin esille. Luonnontilaisen verrokin puuttuminen oli myös haasteena, sillä positiivista kasvillisuuden vastetta ei pystytty täysin varmentamaan vespaustoimenpiteistä johtuvaksi, sillä osa soiden lajeista on hyvin resilienttejä ympäristön muutoksille ja ne voivat sinnitellä vedenpinnan laskusta huolimatta pitkääkin.

Tässä työssä tarkastellaan sorsasaaliin laji- ja sukupuolijakaumaa sekä ikäjakauman ja siiven kehittyneisyyden maantieteellistä ja ajallista vaihtelua metsästyskauden aikana. Lisäksi pohditaan tulosten riistanhoidollisia sovelluksia paikallisella ja muuttoreitin tasolla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) järjesti valtakunnallisen siipinäytekeräyksen vuosina 2005–2007. Vapaaehtoisten metsästäjien keräämässä siipinäyteaineistossa oli 6 106 vesilinnun siipeä, joista 5 579 kuului tutkielmassa tarkasteltaviin sisävesien sorsalintuihin: sinisorsa (Anas platyrhynchos), tavi (Anas crecca), haapana (Anas penelope), jouhisorsa (Anas acuta), lapasorsa (Anas clypeata), tukkasotka (Aythya fuligula), punasotka (Aythya ferina) ja telkkä (Bucephala clangula). Vesilintusaalista 86,7 % koostui sinisorsasta, tavista, haapanasta ja telkästä. Nuorten lintujen osuus saaliissa oli puolisukeltajasorsilla ja punasotkalla noin 80 %, telkällä ja lapasorsalla 90 % ja tukkasotkalla 70 %. Nuorten lintujen osuus saaliissa pieneni Lapista Lounais-Suomeen kaikilla lajeilla paitsi jouhisorsalla ja haapanalla. Jouhisorsalla nuorten lintujen osuus kasvoi etelää kohti, ja haapanalla se oli suurin maan keskiosissa. Sinisorsan sukupuolijakauma oli tasainen. Muilla puolisukeltajilla saaliissa oli hieman enemmän naaraita. Telkällä nuorten lintujen saalis oli naaras- ja vanhojen lintujen koiraspainotteinen. Siiveltään vajaakehittyneiden lintujen osuus saaliissa pieneni merkitsevästi Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen. Vanhoista naaraista oli vajaakehittyneitä tai sulkimattomia Pohjois-Suomessa lähes 70 %, ja Etelä-Suomessa vajaa 40 %. Nuorilla linnuilla vajaakehittyneiden osuus saaliissa laski tasaisesti pohjoisen yli 20 prosentista etelän alle viiteen prosenttiin. Vajaakehittyneiden lintujen osuus laski selvästi jahtikauden alusta lokakuun alkuun. Metsästyskauden alussa vanhoista naaraista lähes 60 % oli vajaakehittyneitä tai sulkimattomia, ja nuorista linnuista vajaakehittyneitä oli Pohjois-Suomessa yli 20 % ja Etelä-Suomessa noin 5 %. Suomessa metsästysverotus painottuu edelleen nuoriin lintuihin. Talvehtimisalueilla verotetaan enemmän tuottavaa kannanosaa. Vanhat, pesinnässään onnistuneet, sulkivat naaraat näyttäisivät olevan alttiita metsästykselle jahtikauden alussa, mikä vaikuttanee paikalliseen sorsakantaan. Vesilintujen metsästys tulisi mitoittaa vuotuisen tuoton mukaan sopeutuvan käytön periaatteen mukaisesti. Sorsakantoja tulisi hoitaa ja seurata koko niiden vuodenkierron aikana käyttämällä alueella.

During recent years the use of forest fuels such as felling residues has increased in Finland, mainly due to the emission trade system and the inflation in fossil fuel prices. The procurement area of forest fuels must be diversified and enlarged to get sufficient amount of fuel from the forest to the major customers (CHP, combined heat and power production). There may be a need for different type of logistical and longdistance transportation methods in future. The use of forest fuels is important in mitigating climate-change. The reductions in CO2-emissions can be achieved due to its greenhouse gas neutrality but also from better procurement. The procurement of forest chips has usually been based on truck transportation and comminution at the landing sites using mobile chippers (roadside chipping). Truck transportation from longer distances is however expensive because of the low energy density of forest chips. An alternative procurement system based on waterway transportation from satellite terminals and chipping at the terminal could be more costefficient, and produce less CO2 in large-scale procurement of forest fuels. The loading and unloading places at terminals could also be used as buffer storage. The alternative procurement could be suitable for power plants next to large inland water areas such as the Lake Saimaa region. The study was based on Stora Enso Varkaus' increasing use of forest fuels, which could reach 2 TWh (1 milj. m3 forest chips) in future for the CHP-plant and the new biorefinery. The maximum procurement distance around the city is 80 km due to the demand from neighbouring cities. The comparison of the CO2- emissions indicated that the alternative procurement produced 3-18 % less CO2, depending on the transportation distance in traditional method (60-120 km). If crushing (electricity) instead of chipping was deployed the difference grew to 28-39 %. The alternative method became favorable after 52 km distance in traditional procurement. The decrease in CO2 is a consequence of less diesel-fuel needed in the procurement chain and thus can be connected with the costs of procurement. However, for a complete cost-analysis much more information is needed, such as the variable and fixed costs and the indirect emissions.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tapauskohtaisesti suomalaisen pienyrityksen kansainvälistymismahdollisuuksia ja kartoittaa potentiaalisia viennin muotoja kansainvälistymisen aloittamiseksi. Kansainvälistymisen teoriakenttä on laaja ja paljon tutkittu. Kansainvälistymismalleina esitellään kolme tunnetuinta mallia: vaihe-, Born Global- ja Born-again Global-mallit. Yritykset kansainvälistyvät monista eri syistä; hakeakseen lisää kasvua tai pakon edessä pysyäkseen kilpailussa mukana. Vientitoimintaan ryhdyttäessä yritys tarvitsee tuotteeseen, talouteen ja osaamiseen liittyviä edellytyksiä, jotta viennin aloittaminen olisi mahdollista. Kansainvälistymistapoja on useita vientitoiminnasta oman toimipisteen perustamiseen ulkomailla. Ennen ulkomaille menoa yrityksen on tärkeää pohtia tavoitteitaan ja sisäisiä strategioitaan sekä toteuttaa markkinatutkimuksia kohdemaista. Tutkimuksissa tärkeää on tunnistaa alueiden todellinen potentiaali kohderyhmien suhteen ja mahdolliset markkinoille pääsyn esteet ja haasteet. Tutkielman aineisto on kerätty kvalitaviisesti teemahaastatteluilla. Tutkimustulosten mukaan kohdeyrityksellä on potentiaalia laajentaa ulkomaille ja onnistua kasvattamaan toimintaansa ja lisäämään myyntiään. Suomen markkinat eivät tarjoa riittävää kasvualustaa yrityksen tuotteen erikoislaatuisuuden takia, jonka vientimahdollisuuksien kartoittamiseen tämä tutkimus perustuu. Kansainvälistymisessä tärkeiksi seikoiksi nousivat oikeisiin segmentteihin keskittyminen maakohtaisesti ja oikeiden kontaktien löytyminen. Yhteistyö-kumppaneiden ja brändäämisen avulla kasvua voidaan saavuttaa suuremmilla volyyymeilla.

Tässä Pro Gradu –työssä perehdyttiin kaupunkien viheralueiden terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin ja niiden taloudelliseen arvottamiseen. Tutkielman teoriaosiossa tarkastellaan markkinattomien hyödykkeiden taloudellista arvottamista ekosysteemipalveluiden sekä terveyden ja hyvinvoinnin osalta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu luonnonvara- ja terveystaloustieteeseen, mutta tutkimuksen taustana on kaupunkirakennetta tiivistävän maankäyttösuunnittelun problematiikka. Tutkimuksen empiirinen osa käsittelee Helsingin Meri-Rastilan ulkoilumetsän virkistyskäyttöä. Meri-Rastilaa koskeva uusi osayleiskaava mahdollistaa asuntorakentamisen osittain nykyisen ulkoilumetsän alueelle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää paitsi ulkoilumetsän nykyistä virkistyskäyttöä, myös ennakoida tulevan maankäytön muutoksen vaikutuksia kohdealueella ulkoiluun. Tavoitteena oli lisäksi estimoida, miten mahdolliset ulkoilutottumusten muutokset vaikuttavat asukkaiden hyvinvointiin ja edelleen mahdollisen hyvinvointimuutoksen taloudellista arvoa. Tutkimuksen empiirisen osan aineisto kerättiin ulkoilumetsän lähialueen asukkaille postitetulla lomakekyselyllä kesällä 2015. Tuloksissa korostui alueen huomattava merkitys asukkaiden fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Tulosten perusteella rakennushanke tulee vähentämään jonkin verran lähialueen asukkaiden ulkoilua Meri-Rastilan ulkoilumetsässä sekä kokonaisliikuntamäärää, sillä kohdealueella vähenevä liikunta tulee korvautumaan vain osittain sisäliikunnalla ja ulkoilemalla muualla. Ennakoitavat muutokset jäävät siinä määrin vähäisiksi, että asukkaiden hyvinvoinnin muutokselle ei voitu tulosten perusteella määritellä taloudellista arvoa tutkimukseen valittujen menetelmien avulla.

Wood-decaying fungi of Basidiomycota are important decomposers of wood and plant biomass in nature. Interactions of five birch-wood decaying fungi (Fomitopsis pinicola, Fp; Fomitopsis betulina, Fb; Phlebia radiata, Pr; Fomes fomentarius, Ff; Schizophyllum commune, Sc) were studied by forming combinations of two, three or five fungal species and cultivating them on low-nitrogen liquid medium, and on three different agar media. Of the fungal species studied, Sc was the most dominant at the metabolic level. Pr was more dominant than Fp, Ff and Fb, while Fp was more dominant than Ff and Fb. This conclusion was supported by measurements from the cultivations on liquid medium (pH, enzyme activities, antioxidant and reduction ability, sugar consumption), non-metric multidimensional scaling (NMDS) analysis and compounds found in extracts from culture fluids and mycelia. Three variations of mycelial interactions were observed when fungal combinations were cultivated on agar media: inhibition and two types of co-existence. Tens of compound peaks were detected in HPLC-chromatograms of the culture fluid and mycelial extracts, but only a part of the compounds could be identified. The presence of two or more fungal species in the cultivations increased the number of peaks in the chromatograms indicating the potential of co-cultivation as a method for production of new natural compounds. Several extracts showed weak antibacterial properties. These results suggest that larger-scale cultivations, more concentrated extracts, and isolation of the numerous compounds in the extracts could facilitate finding and identifying antimicrobial substances produced by fungi.

The herbaceous vegetation of Viikinoja naturalistic rain garden in Viikinojanpuisto, Helsinki, was mapped about 10 years after construction. Viikinoja garden is a brooklike reworking of a part of an old main ditch and can be classified as an enhanced wetland. In the garden area, 28 species of herbaceous perennials were planted in 1999, 23 of them within the actual wetland area. The aim of the study was to evaluate the success of planted herbaceous perennials in the wetland area and to compare this data to the life history traits of these species. In addition, the spontaneous herbaceous vegetation in the area was surveyed and the success of some of these species was compared to their life history traits. Species' success was assessed by their proportional presence, general coverage and local coverage. Of the 23 species planted in the wetland area, 19 had survived and of these, ten can be called succesfull. Spontaneous species were identified from over 80 genera. The combined coverage of the planted species in the study area was 57 %, while that of spontaneous species exceeded 90 %. Both groups were dominated by graminoid species (Phragmites australis and other grasses, Typha latifolia, Scirpus sylvaticus and Carex species). Of the life history traits, competitiviness, maximum height and lateral spreading ability had a positive effect on species' success, especially with respect to perennials at their planting sites. Ruderality had a negative effect on the success of perennials. It was concluded that the vegetation of Viikinoja is entering competitor-dominated phase. Future long-term development depends largely on park management practices regarding mowing, dredging and cutting of willows.

Teknologian kehittyminen on mahdollistanut uusien digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisen yrityksien markkinoinnissa ja liiketoiminnassa. Sosiaalinen media, sähköposti, mobiililaitteet ja verkkokaupat ovat lähes jokaisen kuluttajan arkea Suomessa. Kuluttajat ovat kuitenkin kyllästettyjä perinteisillä mainoksilla, minkä vuoksi yrityksien tulisi osata tarjota sisältöjä, jotka ratkaisevat asiakkaiden ongelmia. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen viiniaiheinen uutiskirje kiinnostaa kuluttajaa. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu kolmen teoriaosuuden ympärille. Teoriaosuudet ovat digitaalinen markkinointi, digitaalinen suoramarkkinointi sekä sisältömarkkinointi. Digitaalisella suoramarkkinoinnilla viitataan tässä tutkielmassa sähköpostimarkkinointiin. Teoriaosuutta tukevat aiempi kirjallisuus sekä aiemmat tutkimukset. Tutkielman teoriaosuudessa aihetta avataan etenkin viinien näkökulmasta. Tutkielman empiirinen osio toteutettiin kyselynä Viinipostin uutiskirjeen tilaajille. Viiniposti on kerran kuukaudessa ilmestyvä uutiskirje, joka sisältää viiniaiheisia artikkeleita. Tavoitteena oli löytää ne Viinipostin uutiskirjeeseen sopivat sisällöt, jotka kiinnostavat sen lukijoita. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena survey-tutkimuksena, jonka kyselylomake lähetettiin kaikille Viinipostin uutiskirjeen tilaajille. Kyselylomake lähetettiin Viinipostin uutiskirjeen mukana 8.3.2018, ja siihen vastasi 104 ihmistä. Analysointimenetelminä käytettiin frekvenssitaulukoita, ristiintaulukointia, yksisuuntaista varianssianalyysia sekä Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa ja ei-parametrisia testejä, joilla pyrittiin selvittämään keskiarvoja, eroja ja samankaltaisuuksia vastaajien välillä sekä riippuvuussuhteita. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että Viinipostin uutiskirjeen tilaajien kiinnostuksenkohteita ovat elämäntapa, viini, viinin ja ruoan yhdistäminen, uutuusviinit, tasting-tilaisuudet, palkitut viinit sekä viinialan asiantuntijoiden suositukset. Vastaajat pitivät tärkeinä asiantuntevuutta, luotettavuutta, monipuolisuutta ja ajankohtaisuutta. Uutiskirjeissä tärkeitä ominaisuuksia olivat sisältö, kuvat, tekniikka, maine, pituus ja ilmestymistiheys. Tuloksia analysoitaessa huomattiin, että kiinnostusta herättävä sisältö vaihteli miesten ja naisten välillä sekä iän mukaan. Tuloksista löydettiin myös tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä. Tulosten perusteella tutkija toteaa, että Viinipostin tulisi tulevaisuudessa keskittyä sisällöntuotannossaan elämäntapaan, viiniin, viinin ja ruoan yhdistämiseen, uutuuksiin, tasting-tilaisuuksiin, palkittuihin viineihin sekä viinialan asiantuntijoiden suosituksiin. Asiantuntevuutta ja luotettavuutta tulisi lisätä.