Browsing by study line "Animal science"
Now showing items 41-49 of 49
-
(2023)Sikojen hännänpurenta on hyvinvointia laskeva vakava käyttäytymishäiriö. Sen tausta on monisyinen, ja se on yhdistettävissä sian puutteellisiin olosuhteisiin sekä sian yksilöllisiin ominaisuuksiin. Hännänpurennan syntymekanismi ei ole täysin selvä, mikä tekee sen hallinnasta haasteellisen. Hännänpurennalle altistavia riskitekijöitä on kymmeniä sekä riskitekijöiden yhdysvaikutukset vielä epäselviä. Sioille hännänpurenta aiheuttaa kipua ja stressiä. Sikataloudelle se aiheuttaa taloudellisia tappioita suoraan ja välillisesti. Tutkimusosuus on osa laajempaa kokonaisuutta. Ehjä häntä kertoo sian kokonaishyvinvoinnista (EHJÄ) -hanke toteutetaan vuosien 2021–2024 aikana. Hankkeessa keskitytään välikasvatuksessa tapahtuvaan hännänpurentaan. Tämän tutkimusosuuden tarkoituksena oli kartoittaa hännänpurennan yleisyyttä välikasvatusikäisillä porsailla sekä tutkia, onko sukupuolella tai painolla yhteyttä purruksi tulemiselle. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko sialla kohonnut riski tulla uudelleen purruksi lihasikakasvatuksen aikana, jos se on joutunut purennan uhriksi välikasvatuksessa. Tutkimus toteutettiin suomalaisilla sikatiloilla ja yhteensä arvioitavia sikoja oli 1579 kappaletta. Sikojen hännät arvioitiin siihen kehitetyn vaurioasteikon avulla. Hännät arvioitiin välikasvatuksen lopussa sekä uudelleen juuri ennen teurastusta. Tilastollinen analyysi suoritettiin käyttämällä ristiintaulukointia. Tutkimuksen mukaan 47,1 prosentilla sioista oli jonkinasteinen häntävaurio välikasvatuksen lopussa. Sioilla, joilla oli jonkinasteinen häntävaurio välikasvatuksen lopussa, joutuivat todennäköisemmin purruksi myös myöhemmin (p = < 0,001). Sian sukupuolella ei voitu selittää purruksi tulemisen riskiä (p = 0,177), kuten ei myöskään sian painolla (p = 0,504). Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hännänpurenta on ongelma sikojen välikasvatuksessa ja purennan uhriksi joutuminen saattaa seurata sikaa välikasvatuksesta teurastukseen asti. Tämän tutkimuksen perusteella ei löytynyt yhteyttä sukupuolen, painon ja purentavaurioiden välille. Riskitekijöiden perusteellisempi ymmärtäminen on tarpeellista ja välikasvatusikäisten sikojen hännänpurennan tutkimusta tarvitaan myös tulevaisuudessa.
-
(2022)Viime vuosina koirien ja ihmisten entistä tiiviimpi suhde on johtanut kasvavaan kiinnostukseen koirien hyvinvointiin ja terveyteen, minkä yhtenä tärkeänä osa-alueena pidetään ruokintaa. Koirien ruokintaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja sen myötä erilaisten ruokintavaihtoehtojen tarjonta on lisääntynyt. Uudet ruokintatyypit ovat osin korvanneet perinteiseen kuivaruokintaan perustuvan ruokinnan. Uusista koirien ruokintatavoista on toistaiseksi tehty vähän tutkimusta, eikä tiedossa ole, mitkä tekijät ovat yhteydessä omistajien valitsemiin ruokintatyyppeihin. Tämä tutkielma perustuu vuosien 2009-2015 aikana kerättyyn internetpohjaiseen koirien omistajille suunnattuun ruokintakyselyaineistoon. Tutkielman päätavoitteena oli selvittää pentuiän (alle 6kk) ruokintatyyppien, taustamuuttujien ja ympäristötekijöiden välisiä mahdollisia yhteyksiä. Tutkielman aineisto koostui 6599 omistajan vastauksista koskien pentuajan ruokintatyyppejä. Yksilöille muodostettiin pentuajan pääruokintatyyppi, joita olivat ruokintakyselyssä kysytyt kuivaruokinta, muu teollinen ruokinta, kotiruokinta ja raakaruokinta, sekä sekaruokinta, joka muodostettiin aineiston käsittelyssä. Osa taustamuuttujista luokiteltiin tilastollisesti uudelleen. Eri ruokintaryhmien ja taustamuuttujien välisiä yhteyksiä analysoitiin SPSS-ohjelmiston ristiintaulukoinnilla. Jälkitestinä käytettiin Khiin neliö testiä, ja tilastollisesti merkitsevät tulokset korjattiin Bonferronin menetelmällä. Tulokset osoittivat, että suomalaiset koirat ruokitaan edelleen pääosin kuivaruokinnalla. Muuttujista steriloinnilla, luonteella, aktiivisuudella, asumismuodolla, talouden muiden koirien ja eläinten, pentuiän kuntoluokan, ulkoilun ja levon määrällä välillä havaittiin olevan yhteys pentuajan ruokintatyypin kanssa. Tutkimus luo pohjan vastaaville tutkimuksille, ja antaa tärkeää perustietoa koirien ruokintatyypeistä ja taustamuuttujien ja ruokintatyyppien välisistä yhteyksistä.
-
(2023)The Finnhorse is the only native horse breed in Finland. Finnhorse has faced several genetic bottlenecks that have reduced the breed’s genetic diversity. The aim of this study was to analyse breed’s genetic diversity using pedigree data, focusing on the level of genetic variation and relatedness of the current population (individuals born between 2000 and 2021). In addition to the changes in the inbreeding rate, relatedness, effective population size and generation interval, the study investigated the individuals that have had the greatest genetic impact on the current population, as well as the relationship coefficients of currently used breeding stallions to the current population. Data, including 88 782 animals, was received from Suomen Hippos ry. The average inbreeding coefficient of the horses born between 2000 and 2021 was 4,5 %. The average inbreeding coefficients have increased during the last decades, but the annual growth has been moderate. The mean generation interval was 12,5 years. The growth of the inbreeding coefficient over the past 13 years was 0,97 %. The average relationship of the latest age group to each other was 10,5 %. Relationship between stallions and mares has been increasing throughout the 21st century. After 2013, the average coefficient of relationship between sexes has remained above 11 %. In this study, the effective population size was 93,5 for those born between 2000 and 2021. The effective population size has decreased from 108,6 individuals of the age group born in 2000 to 94,6 individuals born in 2021. However, the effective population size has remained above 50 individuals, which is considered the limit for the occurrence of problems caused by inbreeding at the population level. Current Finnhorse population can be traced back to five founder stallions: Murto, Eri-Aaroni, Suikku, Vokker and Vieteri. Out of those, Murto has the most remarkable contribution on the population born between 2000 and 2021: around 14,2 %. The five founder stallions are all connected by their lineage. The most used breeding stallions of the 21st century were all from trotter breeding direction and their relationship to the mares of the current population ranged from 10,1 to 18,4 %. The lowest relatedness of all breeding stallions to the mares of the current population was 4,0 %. Eight stallions had less than 6,0 % relatedness. None of them were from trotter breeding direction. The genetic diversity of the Finnhorse has remained at a reasonable level, but it is worth noting that the close relationship of breeding stallions in the trotting direction will probably increase rate of relationship in the future. A wider use of genetically divers stallions and a more even number of mares per stallion could slow down the rate of relationship of the breed and increase the effective population size.
-
(2021)The breeding of dairy cattle has changed due to genomic evaluation. Breeding values can be evaluated for young animals who don’t yet have phenotypic data or offspring. However, achieving a high reliability for genomic breeding values requires a large reference population. In the case of rarer breeds, such as Finncattle, acquiring a large reference population can be difficult. In a small population genomic evaluation can thus lead to results with poor reliabilities. The aim of this study was to find out if adding genomic data to the breeding evaluation of Western Finncattle would increase the reliability of the breeding values. The phenotype used in this study was the energy corrected 305-day milk yield of the first lactation and the observations were fixed to the environment factors. Phenotypic data had observations for 26 258 Finncattle cows. Genomic data had the imputed genotypes of 728 Western Finncattle. Estimated breeding values (EBV) were obtained using a single trait BLUP-animal model and genomic estimated breeding values (GEBV) were obtained using a single trait genomic ssGBLUP animal model. The results were standardised, and a validation was carried out. The milk yield of Western Finncattle was better than the yield of the other Finncattle breeds and the yield had also steadily increased. Likewise, the genetic trend of Western Finncattle had been increasing. The breeding values of bulls were lower than those of the cows and the genetic trend of bulls was uneven due to the small number of bulls in the study. In addition, the correlation between EBV and GEBV was lower in bulls than in cows. The correlations were higher in older animals than in younger ones. Cows with an observation had a higher correlation than those without an observation. Similarly, the non-genotyped animals had higher correlations than the genotyped individuals. For genotyped bulls, the correlation increased with the number of offspring. The addition of genomic data to the evaluation increased the reliability of the values in the validation. Despite the small population of Western Finncattle, the reliability of breeding values can be increased by adding genomic data to the evaluation. This reliability can be further increased by increasing the size of the reference population. The limited number of bulls in the population of Western Finncattle resulted in unreliable results in this study and acquiring enough genomic data from bulls can prove to be difficult. Therefore, it could be reasonable to focus on cows in the genomic evaluation of Western Finncattle
-
(2022)Suomenlampaalle on kartoitettu alun perin 73 eri isälinjaa, mutta pässejä on tällä hetkellä elossa 44 eri linjasta. Hollolassa on 1980–1990-luvuilla pakastettu vanhoja siemenannoksia, joiden rodut ja polveutumistiedot ovat vajavaiset eivätkä niiden isälinjat ole tiedossa, minkä takia niitä ei ole käytetty. Tavoitteena oli selvittää genotyypityksen avulla, eroavatko nykyiset suomenlampaan isä-linjojen edustajat geneettisesti toisistaan sekä ovatko vanhat pakastetut siemenannokset mahdollisesti suomenlampaita ja voisiko niitä käyttää vanhojen kadonneiden isälinjojen palauttamiseen tai uusien isälinjojen luomiseen suomenlampaalle. Käytettävä aineisto koostui 80 genotyypistä, joista 43 oli kerätty eläviltä suomenlammaspässeiltä ja 37 vanhoista siemennäytteistä. Näytteet genotyypitettiin NeoGen GGp Ovine 50K -sirulla ja niiden genotyypitys onnistui hyvin. Moniulotteisen skaalauksen (MDS) perusteella osa vanhoista siemennäytteistä osoittautui olevan muita kuin suomenlampaita. Eri isälinjoja edustavat pässit painottuivat löyhästi kolmeen eri ryhmään, mutta kokonaisuudessaan eri isälinjojen pässit eivät geneettisesti eronneet paljoa toisistaan. Pässien välillä havaitut geneettiset erot johtuivat isälinjojen sijaan todennäköisesti eniten siitä, kuinka paljon yhteisiä esivanhempia tutkielmaan mukaan valituilla pässeillä oli. Vanhojen siemennäytepässien yhdistäminen luotettavasti elossa oleviin tai jo kadonneisiin isälinjoihin genomiaineiston perusteella osoittautui mahdottomaksi, koska pässeihin sekoittuu emien kautta kaikkia muita isälinjoja. Siemennäytepässit ovat kuitenkin pääasiassa geneettisesti etäisempiä suurimpaan osaan yleisimmistä isälinjoista, minkä takia niitä voitaisiin hyödyntää siemennyksen kautta lisäämään nykyisen suomenlammaspopulaation geneettistä monimuotoisuutta. Pässien genomiaineistoon perustuvien sukulaisuuksien (G-matriisi) ja sukupuuaineistoon perustuvien sukulaisuuksien (A-matriisi) väliset korrelaatiot olivat pääasiassa korkeita. Neljällä pässillä korrelaatio oli matala. Muilla pässeillä korrelaatiot vaihtelivat 0,35 ja 0,95 välillä keskiarvon ollessa 0,71. Matala korrelaatio kertoo todennäköisesti siitä, että näiden neljän pässin sukupuutiedoissa on virheitä, näytteet on otettu vääristä eläimistä tai näytteet ovat menneet sekaisin genotyypityksessä. Tämän perusteella suomenlampailla genotyypitystä kannattaisi aluksi hyödyntää ainakin sukulaisuuksien tarkistamisessa, sillä kirjaamisvirheitä voi tulla helposti korkean sikiävyyden takia. Samalla saataisiin kerättyä genomiaineistoa, mitä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää, jos suomenlampaalle halutaan alkaa tekemään genomista valintaa. Isälinjojen alkuperäinen tarkoitus paritusvalintojen tekemisen helpottamiseksi on menettänyt merkitystään, kun lampaiden tuotosseurantaohjelma mahdollistaa sukulaisuuksien tarkistamisen kuuden sukupolven perusteella. Tutkielman tulosten perusteella suomenlampaan jalostuksessa tärkeintä olisi eri isälinjojen säilyttämisen sijaan pyrkiä ylläpitämään mahdollisimman monipuolisesti eri sukuja ja hillitsemään sukusiitosasteen kasvua populaatiotasolla.
-
(2023)Animal transport has been causing public debate during the last few years. Almost all production animals are transported at least once during their lifetime. It is well known that transport can be detrimental to animal welfare in many ways and cause increased morbidity and mortality. A longer transport time is often associated with decreased welfare more than a shorter transport time. However, shorter transport time does not necessarily guarantee better welfare of animals. Bovine respiratory disease (BRD) is common in cattle and a usual cause for antimicrobial treatment. It is often transmitted from one animal to another in situations where animals from different origins are commingled. Especially animals that are young or have poor immunity are likely to get ill. That is why calves, that often are collected from different farms and transported to rearing units or to abattoirs, are at risk of getting respiratory infections. The aim of this study was to find out how transport time affects average daily gain and the likelihood of getting a BRD diagnosis among calves that were transported. There were 334 bull calves that were transported to a rearing unit in Western Finland in 2017. Transport time, diagnoses and given antimicrobial treatments as well as daily gain of the calves were recorded. The age of the calves at transport varied between 10 and 45 days. According to the results, longer transport time shortened the time until the first antimicrobial treatment (p = 0.044, coeff. = -0.942). Transport time was not associated with BRD diagnosis at the first clinical examination (p = 0.529, OR = 1.029) but it was positively associated with increased daily gain (p = 0.024, coeff. 0.007). These results might partly be explained by which areas the calves originated from and indicate that transport time did not necessarily play a big role in welfare of the transported calves in this study.
-
(2023)Maize (Zea mays L.) is cultivated in large scale for various purposes worldwide and maize is also commonly used as roughage for cattle. Due to climate warming and lengthening of the growing season, the cultivation of forage maize has been predicted to increase also in Finland. Maize provides a significantly higher dry matter yield in one harvest in comparison with other annual crops or silage grass. The aim of this master's thesis was to investigate the effect of the nitrogen (N) fertilization rate on the quantity and quality of the forage maize yield. The field trial was conducted in Helsinki during the growing seasons of 2019 and 2020. There were three rates of N fertilization in the experiment (100, 150 and 200 kg N/ha). Increasing the amount of N fertilization increased the crude protein (CP) content of forage maize, but the amount of N fertilization had no effect on the other analyzed quality factors or the yield rate. Nitrogen fertilization and year neither had an interaction on the quantity or quality of the forage maize yield. The fresh yield rate was higher in 2020 than in 2019. The starch and CP contents of the 2019 harvest were higher, and the ash and indigestible neutral detergent fiber (iNDF) contents were lower than in the 2020 harvest. On the other hand, there was no difference in the neutral detergent fiber (NDF) content between the years 2019 and 2020. The higher starch and CP contents and lower ash and iNDF contents of the 2019 forage maize yield compared to the 2020 yield is explained by the higher ear percentage of the 2019 yield (58% vs. 51%). In 2019, the proportion of ears of the dry matter yield was higher. The N fertilization rates for maize permitted by the Nitrates Directive (at most 110–150 N kg/ha) and Yara's recommendation of 140 N kg/ha are sufficient to produce a high forage maize yield under the prevailing growing conditions in Finland. The increase in the rate of N fertilization from the current recommendations cannot be justified by increasing the CP content of forage maize either, because it is not economically viable with N fertilization. The results indicate that it is possible to produce forage maize yield that is good in quality and especially in quantity in southern Finland. Maize silage can be used to replace grass silage in cattle feeding without reducing production, and with improved utilization of nitrogen for production.
-
(2023)Vasikan syntymäpaino kuvastaa sikiön tiineysajan kasvua. Vasikan syntymäpainoon vaikuttavat useat eri tekijät, joita ovat esimerkiksi vasikan sukupuoli ja rotu, emän poikimakerta sekä tiineyden kesto. Syntymäpainolla on todettu olevan vaikutuksia niin poikimiseen kuin sen jälkeiseen tuotoskauteenkin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vasikan syntymäpainoon vaikuttavia tekijöitä sekä syntymäpainon vaikutuksia poikima-avun tarpeeseen sekä emän maitotuotokseen. Tutkimuksessa käytetty data on peräisin Viikin tutkimustilan karjasta vuosilta 1997–2022. Tilastollisessa analyysissä käytettiin pääasiassa varianssianalyysiä, regressioanalyysiä ja ristiintaulukointia. Varianssianalyysiä varten syntymäpainot jaettiin neljään kvartiiliin, kun taas poikimavaikeutta kuvasi kaksi luokkaa: ilman apua ja avustettu poikiminen. Vasikan sukupuolella ja rodulla sekä emän poikimakerralla oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus vasikan syntymäpainoon. Sonnivasikat olivat keskimäärin 2,9 kg painavampia kuin lehmävasikat, ja ayrshire-rotuiset vasikat olivat kevyempiä kuin holstein-rotuiset vasikat. Emän 305 päivän maitotuotos suureni vasikan syntymäpainon kasvaessa. Ensikoiden maitotuotos lisääntyi kolmanteen painokvartiiliin (syntymäpaino kvartiilissa kolme: 42,1–46 kg) asti. Poikima-avun tarpeen ja ensikoiden maitotuotoksen välillä oli positiivinen yhteys, sillä poikima-apua saaneiden ensikoiden 305 päivän maitotuotos oli noin 400 kg suurempi kuin niiden, joita ei avustettu. Tämä johtuu todennäköisesti vasikan painon ja maitotuotoksen yhteydestä. Suuri syntymäpaino viittaa istukan suurempaan painoon, jolloin estrogeenia ja istukan laktogeenia erittyy enemmän. Nämä hormonit lisäävät maitorauhasten kehitystä, jolloin emän maitotuotos lisääntyy. Vasikan syntymäpainon ja 305 päivän maitotuotoksen välillä oli positiivinen yhteys. Kuitenkin suurten vasikoiden syntymä lisäsi poikimavaikeuden mahdollisuutta. Poikimisen avustamisella ei todettu olevan vaikutusta useamman kerran poikineiden lehmien seuraavan tuotoskauden maitotuotokseen.
-
(2024)As the grazing decreases on farms in Finland, and we face several challenges with restoring different ecosystems such as natural grasslands, we need new innovations. One recently introduced technology, virtual fencing, has been evaluated for its effect on animal health and wellbeing around Nordic countries and Europe. However, there are few studies examining farmers’ opinions on the technology, which is important to determine if the technology will be implemented in practice in the future. This master thesis therefore examined dairy farmers opinions on virtual fences. The objectives of the study were to investigate if the producers knew what virtual fencing was before taking part of the study if they have a positive or negative view of virtual fencing and if they could consider using virtual fencing for their cows in the future. The background factors such as the number of dairy cows, field area, education and age were also investigated to see if they affected the results. The study used quantitative methods to evaluate the responses to a survey and results were analysed with Chi-Square tests to study possible factors affecting the answers. As equipment, Webropol was used for making the survey and IBM SPSS Statistics for analysing results. The survey was sent out by email to Arla and Valio producers, on social media and other channels. There were 119 respondents in total, and they represented demographically all Finnish dairy farmers well. The results indicated that around 60% of the respondents knew what virtual fences were beforehand, that over 50% thought that the technology is positive and around 45% could consider using the technology in the future. None of the factors investigated (including number of dairy cows, field area, education, and age) had a significant relationship with respondents’ opinions about virtual fences. Although some minor statistical relationships were found, their effects were minimal and followed no clear pattern. The respondents thought the technology would have benefits in grazing difficult pasturelands and to decrease the workload while individual learning difficulties and bad mobile network were considered as challenges. In the open answers, there were concerns to increased wolf attacks with virtual fences due to the lack of a physical barrier. The study suggests there is an interest regarding virtual fences among dairy farmers and, therefore further studies within the technology would be important to eventually legalize it in Finland in the future. As further studies, opinions among other animal producers as well as physical tests on different herds would be recommended.
Now showing items 41-49 of 49