Browsing by study line "Elintarviketalous"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka maitoalan yritykset Arla Oy ja Valio Oy raportoivat luonnon monimuotoisuudesta osana vastuullisuus- ja tilinpäätösraportointia. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten luonnon monimuotoisuus on mukana raportoinnissa ja onko siitä raportointi muuttunut vuosien 2010–2021 aikana. Tutkielmassa käytetään valmista aineistoa, joka koostuu yritysten vuosina 2010–2021 julkaisemista vuosiraporteista. Vuosiraporteilla tarkoitetaan Arla Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja vuosiraportteja (englanniksi Annual Report), ja Valio Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja toimintakertomus ja tilinpäätös raportteja. Tutkielmassa käytetään sidosryhmäteoriaa, jonka avulla selvitetään, millainen vaikutus sidosryhmien osallistumisella ja osallistamisella on ollut luonnon monimuotoisuudesta raportointiin. Tutkimustapa on laadullinen tapaustutkimus, ja aineiston läpikäynnissä hyödynnetään laadullista sisällönanalyysiä. Keskeiset tulokset ovat, että luonnon monimuotoisuus on tullut Valion ja Arlan vastuullisuusuraportointiin mukaan 2010-luvulla, luonnon monimuotoisuudesta raportointi on kehittynyt etenkin vuoden 2017 raporteissa ja sen jälkeen, ja että sidosryhmien merkitys ei vielä näy selkeästi luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin edistämisessä. Tulokset ovat osittain samansuuntaisia kansainvälisen tutkimustiedon kanssa. Tutkimustiedon mukaan luonnon monimuotoisuudesta raportointi on vielä pitkälti puutteellista. Eriävä tulos liittyy sidosryhmien osallistumiseen. Tutkimustiedon mukaan sidosryhmillä on suuri vaikutus yritysten luontoraportointiin. Tämän tutkielman mukaan sidosryhmillä on kuitenkin vain korkeintaan pieni vaikutus. Eriävää tulosta voi selittää sidosryhmätyön vähäisyys ja luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin lyhyt historia. Tärkeimmät johtopäätökset tutkielman perusteella ovat, että Arla Oy ja Valio Oy ovat kehittäneet luonnon monimuotoisuudesta raportointia 2010-luvun loppupuolelta alkaen, mutta raportointi on vielä riittämätöntä ja siitä puuttuu seurattavat mittarit. Raportoinnin kehittämiseksi tulee tehdä lisää asiantuntija- ja tutkijayhteistyötä sekä pyrkiä käyttämään myös numeraalisia mittareita, joilla luontovaikutuksia ja -työtä voidaan seurata.

Ympäristöystävällisten pakkausten kehittäminen kiihtyy pakkausalalla uusien ympäristö- ja pakkausvaatimusten sekä kuluttajien toiveiden takia. Viinialan yritykset ovat vastanneet muutokseen ekoviinipakkauksilla, joiden hiilijalanjälki on huomattavasti pienempi pakkausmateriaalien ekologisuuden ja pienemmän määrän ansiosta. Suurin osa ekoviinipakkauksista poikkeaa visuaalisesti perinteisestä lasipullosta, joka koetaan normien mukaisena viinipakkauksena. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisiin visuaalisiin vihjeisiin kuluttajat kiinnittävät huomioita arvioidessaan ekoviinipakkauksia ja miten kulutusarvot ilmenevät kuluttajien näkemyksissä niistä. Viitekehyksenä on käytetty Shethin, Grossin ja Newmanin (1991) kulutusarvoteoriaa, Holbrookin (1998) kuluttaja-arvo typologiaa sekä ympäristöystävällisten tuotteiden valintaan ja viinin kulutukseen liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto koostuu protokolla-analyysistä sekä täydentävistä haastatteluista, jotka toteutettiin helmi-maaliskuussa 2024. Yhdeksän viininkäyttäjää kuului ikäryhmältään 18–49 vuotiaisiin. Heidät tavoitettiin Viikin ympäristö- ja elintarviketieteiden opiskelijaryhmästä sekä tutkijan lähipiiristä. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin teema-analyysillä ja siitä tunnistettiin kolme ekoviinipakkauksien arviointiin liittyvää teemaa. Tutkimus osoittaa, että kuluttajat kiinnittävät huomiota erityisesti ekoviinipakkauksien esteettisyyteen, normatiivisuuteen ja helppokäyttöisyyteen arvioinnissa ja arvioinnin teemat kytkeytyvät kulutusarvoihin. Tutkimus osoittaa erilaisten kulutusarvojen ilmenevän kuluttajien ekoviinipakkauksiin liittyvissä näkemyksissä. Useimmiten näkemyksissä ilmeni toiminnallinen, emotionaalinen & hedonistinen ja sosiaalinen kulutusarvo. Ehdollisuuden kulutusarvo kytkeytyi lähes aina näiden kulutusarvojen kanssa. Ekoviinipakkauksissa ilmeni myös ympäristöllisyys & altruistisuus sekä tiedollisuus, mutta näihin liittyviä näkemyksiä esiintyi tutkimuksessa selkeästi harvemmin verrattuna neljään muuhun kulutusarvoon. Kulutusarvot ilmenivät usein yhtä aikaa ja olivat sidoksissa kontekstiin. Viinin liittyvien sosiaalisten normien ja perinteiden takia ekoviinipakkausten koettiin sopivan vain tietynlaisiin tilanteisiin. Epämuodolliset ja rennot tilaisuudet sekä ulko-olosuhteet ovat erityisesti konteksteja, joihin muovista tai kartongista valmistettujen ekoviinipakkauksien koetaan sopivan. Näissä tilanteissa näkemyksissä ilmenee vahvasti toiminnallisuuden arvo. Ekoviinipakkauksien ei koettu sopivan muodollisiin tai hyvin arvokkaisiin tilaisuuksiin tai lahjaksi, koska useimmat ekoviinipakkaukset koetaan arkisina ja jopa epäesteettisinä. Ekoviinipakkauksiin liittyy sosiaalista riskiä, koska ne ilmentävät heikosti hedonistisuutta. Ainut poikkeus tutkimuksessa oli kevytlasipullo, joka arvioitiin laadukkaaksi, esteettiseksi ja perinteiseksi viinipakkaukseksi. Tutkimus osoitti, että kuluttajan on helppo hyväksyä ekoviinipakkaus, jos tuoteodotusten muodostaminen on helppoa ja sosiaalinen riski koetaan pieneksi.

Microgreens are small edible leafy greens, slightly more developed than sprouts but younger than babyleafs. Compared to mature greens, microgreens are more nutrient-dense, while growing them requires fewer resources. Despite their benefits, microgreens are not yet widely consumed in the Nordics. There is a lack of understanding of why microgreens' high acceptance and multiple benefits haven’t yet resulted in higher consumption. Furthermore, there is no published research on microgreen consumption in the Nordics. To understand the barriers and drivers to microgreen consumption, this thesis asks: what are the factors that influence microgreen consumption in Sweden? An online survey was conducted to provide a representative sample of the Swedish population, and quantitative analysis methods were used to draw conclusions about microgreen consumption in Sweden. The results of the study indicate that a variety of factors, including background characteristics, attitudes, normative beliefs, and control beliefs, influence microgreen consumption in Sweden. The significant barriers and drivers vary between groups with different past consumption habits. The findings of the study contribute valuable insights for businesses and policymakers to promote and enhance the consumption of microgreens in Sweden while also initiating discussions and paving the way for potential future research in the field.

Pakkausten ekologisuuden ongelmista puhutaan paljon, mutta etenkin elintarvikkeiden kohdalla pakkaus on usein hyvin oleellinen osa itse tuotetta sen säilyttävyys- ja suojeluominaisuuksien takia. Julkisessa keskustelussa etenkin muovin käyttö pakkauksissa nähdään ongelmallisena. Viime vuosina onkin alettu kehittää runsaasti uusia ekologisempia pakkausvaihtoehtoja vastaamaan ympäristöongelmiin. Pakkausten ekologisuus on monimutkainen ilmiö, minkä takia kuluttajien on hankala ymmärtää, mikä tekee elintarvikepakkauksesta ekologisen. Kuluttajien on kuitenkin todettu olevan huolissaan pakkausten ekologisuudesta. On oleellista ymmärtää kuluttajien käsityksiä pakkausten ekologisuudesta, sillä näin yritykset saavat keinoja viestiä omista ekologisuuspyrkimyksistään tehokkaammin. Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa, millaisia käsityksiä, mielipiteitä ja oletuksia milleniaali-ikäisillä kuluttajilla on siitä, mitkä tekijät ja piirteet vaikuttavat elintarvikepakkauksen ekologisuuteen. Tutkimuskysymystä lähestyttiin haastattelemalla kahdeksaa milleniaali-ikäluokkaan kuuluvaa kuluttajaa, ja haastatteluista saatua tietoa verrattiin aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen. Tutkimustulokset osoittivat, että kuluttajien mielestä pakkausmateriaalit ja niiden loppukäyttömahdollisuudet ovat oleellisia tekijöitä ekologisuuden kannalta ja että pakkausten suhdetta ruokahävikin torjumiseen ei vielä aivan ymmärretä. Materiaalia tulee kuluttajien mielestä käyttää hillitysti ja pakkauksen tulisi olla kierrätettävä, jotta se voidaan mieltää ekologiseksi. Lisäksi havaittiin, että kuluttajat mielellään ottaisivat vastaan lisää tietoa pakkausten ekologisuudesta, ja tiedolta he toivovat sen olevan selkeää ja luotettavaa. Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että yritysten tulisi korostaa materiaaleja ja loppukäyttöä ekologisuuteen vaikuttavina tekijöinä ja yritysten tulisi myös viestiä pakkausten ekologisuudesta enemmän ja kansantajuisemmin.

Paperiset kupongit ovat olleet varsin perinteinen myynninedistämisen muoto vähittäiskaupassa, mutta mobiililaitteiden kehittyessä ja niiden suosion kasvaessa perinteisten paperisten kuponkien merkitys myynninedistämisen muotona on vähentynyt. Mobiilikupongit ovat digitaalisia kuponkeja, joita vastaanotetaan ja hyödynnetään mobiililaitteen kautta. Tässä tutkielmassa mobiilikuponkeja tarkastellaan päivittäistavarakaupan kontekstissa, ja tutkimus on rajattu koskemaan päivittäistavarakauppaketju Lidlin Lidl Plus –etusovellusta. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia Lidl Plus -etusovelluksen kautta lunastettavien mobiilikuponkien käyttöä, sekä selvittää, millainen rooli mobiilikupongeilla on kuluttajan ostopolulla. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää kuluttajan ostopolkua entistä paremmin, ja sitä kautta esimerkiksi tarjota mobiilikuponkeja tarjoaville yrityksille uusia näkökulmia siihen, kuinka hyödyntää mobiilikuponkeja markkinointiohjelmissaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu myynninedistämiseen sekä ostopolkuun liittyvän kirjallisuuden pohjalta. Teoria-osuudessa tutustutaan myynninedistämisen käsitteeseen, mobiilikuponkeihin myynninedistäjänä sekä ostopolkuun ja sen vaiheisiin. Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2023 hyödyntämällä kahta aineistonkeruumenetelmää. Shop-along -menetelmällä kerättiin havaintoja mobiilikuponkien käytöstä myymälätilanteessa, ja puolistrukturoidulla haastattelulla pyrittiin avaamaan laajemmin muun muassa tutkimushenkilöiden suhtautumista mobiilikuponkeihin ja tarjouksiin yleisesti. Tutkimukseen osallistui 5 henkilöä, jotka käyttivät Lidl Plus -etusovellusta ja sen tarjoamia mobiilikuponkeja aktiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että mobiilikupongeilla voidaan vaikuttaa ostopolun muotoutumiseen ja niillä on oma roolinsa jokaisessa ostopolun vaiheessa. Ostotilannetta edeltävä mobiilikuponkien käyttö voi esimerkiksi ohjata kuluttajan asioimaan nimenomaan Lidl-myymälässä ja saada kuluttajan tekemään ostopäätöksiä jo ennakkoon. Ostotilanteen aikana kuluttaja saattaa olla jatkuvasti kosketuksissa Lidl Plus -sovellukseen, ja mobiilikuponkien käytöllä voi olla jonkin verran vaikutusta siihen, kuinka myymälässä liikutaan ja mitä hyllyvälejä kierretään. Ostotilanteen jälkeen kuluttaja voi arvioida ostokokemustaan. Ostotilanteen jälkeinen mobiilikuponkien käyttö sai tutkimuksen aikana tutkimushenkilön huomaamaan, että kuponki oli jäänyt lunastamatta, ja tästä seurasi pettymys. Toisaalta kuluttaja voi ostotilanteen jälkeen myös iloita saavutetusta raaputuskupongista. Mobiilikupongeilla on kuluttajan ostopolulla moninainen rooli, ja mobiilikupongeilla voidaan vaikuttaa asiakaskokemukseen. Tutkimuksen tulosten perusteella ehdotetaan, että etenkin ostotilannetta edeltävään mobiilikuponkien käyttöön tulisi kannustaa aiempaa enemmän.

Kahvin viljely ja prosessointi aiheuttavat monia ympäristövaikutuksia kahvin alkuperämaissa, mutta samalla kahvin tulevaisuutta uhkaa ilmastonmuutos, jonka aiheuttamat muutokset ilmasto- ja ympäristöoloissa on ennustettu vähentävän merkittävästi kahville suotuisien viljelyalojen määrää maapallolla. Kahvisektorilla erityisesti ostajayrityksille on keskittynyt vaikutusvaltaa kahvin arvoketjussa ja Suomessa kahvimarkkinoita hallitsee Oy Paulig Finland Ab, joten Pauligin kaltaisen markkinajohtajan näkemyksillä on vaikutusta aina kahviviljelmille asti. Yritykset julkaisevatkin yritysvastuuraportteja, joissa ne kertovat sidosryhmilleen toimistaan vastuullisuuden eteen, joita tarkastelemalla on mahdollista muodostaa kuva yrityksen harjoittamasta yritysvastuusta. Työn tavoite oli selvittää ja kuvata, miten Paulig raportoi ympäristöön liittyen yritysvastuuraporteissaan ja minkälaisia muutoksia siinä on tapahtunut vuosina 2003–2021. Tutkielmalla pyrittiin lisäämään tietoa siitä, miten 2000-luvulla kahviyritykset ovat raportoineet ympäristöön liittyen, mistä kahvisektorilla ei ole ennestään merkittävästi tutkimuksia. Työn tavoitteeseen haettiin vastauksia selvittämällä, mistä ympäristöteemoista ja miten vastuullisuudesta ympäristöön liittyen Paulig on raportoinut sekä minkälainen merkitys ympäristölle annetaan yritysvastuussa. Tutkielma toteutettiin pitkittäistapaustutkimuksena ja aineistona käytettiin Pauligin julkaisemia yritysvastuuraportteja, joita analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys, johon analyysivaiheessa nojauduttiin, rakennettiin vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä yrityksissä, jossa käsiteltiin kestävyyttä, yritysvastuuta ja -kestävyyttä sekä yritysvastuuraportointia kirjallisuudesta, sekä kahvisektorista ja sen ominaispiirteistä, jossa erityisesti tarkasteltiin kahvin, kahviyrityksien ja ympäristön suhdetta. Tutkielman tulokset osoittavat selkeän muutoksen raportoinnissa ympäristöön liittyen. Ajanjakson alussa Paulig raportoi erityisesti omien toimintojen ympäristövaikutuksista ja keskittyy takaamaan kahvin laadun ja saatavuuden eli ympäristöön liittyen raportoidaan yrityskeskeisesti. Puolestaan ajanjakson loppua kohden Paulig on alkanut raportoimaan kokonaisvaltaisemmin koko arvoketjun mitalta, ympäristö esitetään olevan integroitu laajasti yritysvastuuseen ja yritystoiminnassa korostuu yhteistyö ympäristön kanssa luonnon rajojen sisällä. Lisäksi tulokset havainnollistavat kirjallisuudessa käytyä keskustelua yritysvastuun ja yrityskestävyyden suhteesta, sillä Pauligin raportoinnissa on tarkasteluajanjaksona havaittavissa muutos perinteisestä talouspainotteisesta yritysvastuusta systeemisempään, ympäristöä enemmän painottavaan yrityskestävyyteen. Tutkielman tuloksia täydentääkseen voitaisiin jatkotutkimuksena selvittää myös muiden suomalaisilla kahvimarkkinoilla toimivien yrityksien ympäristön representaation muutoksia ja näin muodostaa laajempi kuva kahvisektorin muutoksista – samalla voitaisiin myös verrata yrityksien kehityskulkuja keskenään.

Kalatalous tuottaa elinkeinoa ja ravitsemusta merkittävälle osalle maailman väestöstä. Sen suuri mittasuhde tuo myös suuret kestävyyden haasteet. Tutkielman tavoitteena oli selvittää kuluttajan käsityksiä kalatuotteiden kestävyydestä. Tutkielmassa erityisesti kiinnitetään huomiota käsitysten ja asenteiden vaikutuksesta kuluttajakäyttäytymiseen. Tämän lisäksi tutkielmassa haluttiin selvittää, miten kuluttaja muodostaa käsityksensä kalatuotteen kestävyydestä. Tutkielman lähestymistapa oli kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluilla pyrittiin selvittämään mitä arvoja ja asenteita haastateltavat liittävät kestävään kalatuotteeseen. Tämän lisäksi haastatteluilla selvitettiin kalatuotteen kestävyyden vaikutusta omaan käyttäytymiseen ja haastateltavan tiedon määrää kalatuotteiden kestävyydestä. Tutkielmassa haastateltiin kahdeksaa henkilöä, joista puolet olivat naisia ja puolet miehiä. Teemahaastattelurunko muodostui aikaisemman kirjallisuuden pohjalta. Tutkielman teoreettinen osuus rakentui kestävästä kuluttajakäyttäytymisestä, kestävän elintarvikkeen valintaan liittyvästä kirjallisuudesta. Tutkielman tulosten perusteella kotimaisuus tai lähellä tuotettu kala nousi kestävyyden kannalta tärkeimmäksi tuotteen ominaisuudeksi. Kestävyyden sosiaalinen tai taloudellinen ulottuvuus kalatuotteissa koettiin vaikeasti ymmärrettäviksi. Kuitenkin reilu korvaus tuottajalle koettiin tärkeänä kestävyyden kannalta. Kalatuotteiden kestävyysviestintä koettiin heikoksi ja ympäristömerkkien vaikutus ostokäyttäytymiseen oli vaihtelevaa. Skeptisyys ympäristömerkkejä kohtaan nousi tutkielmassa yllättävästi esille. Kalatuotteen osto koettiin usein rutiininomaiseksi, joka vähensi tuotteen kestävyyden arviointia. Tutkielman perusteella kestävyyden viestintää tulisi kalatuotteiden kohdalla parantaa, jotta kuluttaja käsittäisi kykynsä arvioida kalatuotteen kestävyyttä paremmin.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan nuorten aikuisten brändiuskollisuutta elintarvikkeita kohtaan. Tutkielmassa tavoitteena on selvittää kirjallisuuden perusteella minkälaisia muotoja brändiuskollisuus voi saada. Empiirisessä osiossa käsitellään millaista nuorten aikuisten brändiuskollisuus on elintarvikkeita kohtaan ja minkälaisille elintarvikebrändeille he haluavat olla uskollisia. Tutkimus on otteeltaan laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Aineistonkeruussa hyödynnettiin kauppakuitteja. Haastatteluissa keskityttiin havaitsemaan haastateltavien toistuvaa ostokäyttäytymistä sekä kognitiivisia, affektiivisia ja konatiivisia tekijöitä. Haastatteluryhmä koostui kahdeksasta Suomessa asuvasta nuoresta aikuisesta. Brändi ja brändiuskollisuus sisältävät monenlaisia tulkintoja tutkijoiden keskuudessa, jonka takia niiden määritteleminen on tärkeää. Brändiuskollisuutta lähestytään kaksiulotteisen brändiuskollisuusmallin avulla. Lisäksi tutkimuksessa kuvataan nuorten aikuisten ja elintarvikkeiden uskollisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Teoreettinen viitekehys yhdistää nuoret aikuiset ja elintarvikkeet sekä tarkastelee niihin liittyvää brändiuskollisuutta. Tulosten perusteella nuoret aikuiset voivat olla brändiuskollisia elintarvikebrändejä kohtaan. Tähän vaikuttaa olennaisesti elintarvikekategoria. Tutkimuksen perusteella nuoret aikuiset ovat uskollisimpia liha- ja maitokategoriassa. Vähiten merkitystä nähtiin olevan kasvis- ja hedelmäkategorialla. Suhteellinen asenne oli voimakkainta isojen, vahvojen ja perinteisten suomalaisten brändien keskuudessa. Kotimaisuuden havaittiin myös olevan tärkeä ominaisuus, jota nuoret aikuiset arvostavat elintarvikebrändeissä. Suuri osa elintarvikekategorioista jäi käsittelemättä haastattelujen toteutustavan seurauksena. Tämän vuoksi kattavamman käsityksen muodostamiseksi nuorten aikuisten brändiuskollisuudesta on jatkotutkimuksissa syytä käsitellä systemaattisesti eri elintarvikekategorioita.

Eläintuotannon negatiiviset vaikutukset ympäristöön ja lihankulutuksen vaikutukset ihmisten terveyteen ovat herättäneet kasvavaa huolta yhteiskunnassamme. Kasvipohjaisten tuotteiden kysyntä on kasvava trendi, kun yhä useammat kuluttajat etsivät kestävämpiä ja terveellisempiä vaihtoehtoja perinteisille eläinperäisille elintarvikkeille. Palkokasvipohjaiset tuotteet, kuten pavut, herneet ja linssit, ovat erityisessä asemassa tässä muutoksessa, tarjoten ravinteikkaita ja ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja eläinperäisille elintarvikkeille. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan palkokasvipohjaisten tuotteiden kategorisointia suomalaisessa päivittäistavarakaupakontekstissa ja selvitetään, miten kategorisointi vaikuttaa tuotteiden hyllysijoitteluun. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena puolistrukturoitujen haastattelujen avulla, joihin osallistui kuusi asiantuntijaa Suomen kolmesta suurimmasta päivittäistavarakauppaketjusta. Teoreettinen viitekehys perustuu palkokasvien merkityksestä ruokavaliossa ja osana kestävyyssiirtymää sekä kategorisointiteorian jäsentämiseen. Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi tarkasteltiin kaupan strategisia suunnitelmia ja tavoitteita palkokasvipohjaisille tuotteille, kategorisoinnin vakiintuneisuutta sekä kategorisointiin ja hyllysijoitteluun liittyviä haasteita. Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että palkokasvipohjaisten tuotteiden kategorisointi ei ole täysin vakiintunutta, ja käytännöt vaihtelevat ketjujen välillä. Erityisen paljon huomiota herätti palkokasvipohjaisten proteiinivalmisteiden kategorisoinnin erot. Lisäksi esiin nousi se, ettei palkokasvipohjaisille tuotteille ole selkeitä tavoitteita, vaan mahdolliset tavoitteet ovat liitettynä laajemmin kasvipohjaisille tuotteille. Päivittäistavarakaupoilla on merkittävä rooli kestävämmän ruokavalion edistämisessä, mutta haasteita sen toteuttamisessa esiintyy tuotevalikoimaan ja hyllysijoitteluun liittyen. Kategorisoinnin vakiintumattomuus luo myös haasteita alan vertailtavuudelle. Vertailua ei voida tehdä luotettavasti, mikäli kategoriat vaihtelevat ketjuittain. Tulokset korostavat tarvetta selkeille ja yhteneville toimintatavoille palkokasvipohjaisten tuotteiden kategorisoinnin ja hyllysijoittelun osalta. Jotta päivittäistavarakaupat tukisivat palkokasvien kulutuskäytännön vakiintumista, tarvitaan laajempia päätöksiä ja käytäntöjä. Tämä tutkielma tarjoaa arvokasta tietoa teoreettisesta ja käytännön näkökulmasta, jota voisi hyödyntää uusien käytäntöjen päätöksenteossa.

Pienpanimo-olutkulttuuria on yleensä tutkittu esteettisen kulutuksen muotona, johon sisältyy postmodernia kulutusta tunnusomaisesti kuvaavaa kokemusten tavoittelua sekä elämäntyylien ja identiteetin rakentamista. Eettisen kulutuksen kontekstissa taas on perinteisesti tutkittu kulutuksen moraalisista paineista kumpuavia aiheita kuten kasvissyöntiä, luomua ja Reilua kauppaa. Näiden vastavoimaisten kulutuksen suuntausten on kuitenkin viime aikoina havaittu liikehtivän yhä lähemmäs toisiaan. Tässä tutkielmassa ollaankin kiinnostuneita siitä, miten eettisyys ilmenee voimakkaasti estetisoituneessa pienpanimo-olutkulttuurissa. Tutkielmassa tarkastellaan kestävyyden roolia pienpanimo-olutkulttuurissa kulttuurisen kulutustutkimuksen näkökulmasta, tutkimalla kulttuurin sisällä syntyvää puhetta. Tavoitteena on selvittää millaisten teemojen kautta kestävyyden ulottuvuudet ilmenevät puheessa ja millaisia kestävyysteemojen välisiä yhteyksiä puhe tuo esiin. Aineisto kerättiin haastattelututkimuksella. Tutkimukseen osallistui kahdeksan pienpanimo-olutkulttuurin edustajaa, joita haastateltiin parihaastattelumenetelmällä. Teemahaastattelut muodostivat tutkimuksen aineiston, joka puolestaan analysoitiin teemoittelulla. Aineiston mukaan sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden teemat ilmenevät monipuolisesti pienpanimo-olutkulttuurissa. Yhteisöllisyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja olutkulttuurin estetisoiminen nousivat tärkeiksi teemoiksi. Ekologinen kestävyys puolestaan ei vaikuta olevan merkittävästi läsnä pienpanimo-olutkulttuurissa. Aineisto toi esiin epäekologisia tapoja ja ihanteita, jotka liittyvät materiaalisuuteen sekä päästöihin ja hiilijalanjälkeen. Taloudellinen kestävyys näyttelee osaltaan merkittävää roolia pienpanimo-olutkulttuurissa. Pientuotanto ja sen tukeminen nähdään taloudellisesti kestävänä toimintana, mutta sen sijaan taloudellinen kannattavuus näyttäytyy pienpanimoalalle erityisenä haasteena. Tuloksista voi päätellä kestävyyden eri ulottuvuuksien ilmenevän pienpanimo-olutkulttuurissa moninaisten teemojen myötä, ja että kestävyysteemojen välillä on toisiinsa vaikuttavia yhteyksiä. Taloudellisessa kannattavuudessa on haasteita, jotka vaikuttavat resursseja vaativien ekologisten kestävyystoimien toteutumiseen. Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden ulottuvuudet puolestaan korostuvat ja saavat enemmän painoarvoa. Tutkimus lisää tietoa pienpanimo-olutkulttuurin kestävyydestä vähemmän tutkitusta kulttuurisesta näkökulmasta. Tulokset mukailevat aiempaa kirjallisuutta pienpanimo-olutkulttuurin esteettisestä luonteesta, mutta kertovat myös esteettisen ja eettisen suuntauksen sekoittumisesta. Näin ollen tutkimus ottaa osaa myös nousevaan esteettis-eettiseen ruoka- ja juomakulttuurikeskusteluun.