Browsing by master's degree program "Master's Programme in Forest Sciences"
Now showing items 81-100 of 108
-
(2024)Tämän yritysvastuullisuuden aihepiiriin sijoittuvan maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää puupohjaisten biopolttoaineiden ja turpeen toimitusketjujen kasvihuonekaasupäästöt. Työ perustui tapaustutkimukseen suomalaisesta energiayhtiöstä. Työn tutkimuskysymyksinä olivat: 1) paljonko puupohjaisten biopolttoaineiden ja turpeen toimitusketjuissa aiheutuu kokonaispäästöjä, 2) missä puupohjaisissa toimitusketjuissa muodostuvat suurimmat päästöt, 3) voidaanko terminaalitoimitusketjua hyödyntämällä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä verrattuna toimituksiin suoraan tienvarresta käyttöpaikalle, 4) kuinka suuren osuuden päästöistä polton sivutuotteiden kuljetus jatkokäyttöön tuottaa. Laskennassa sovellettiin Greenhouse Gas Protocolin standardia yritysten arvoketjujen epäsuorien kasvihuonekaasupäästöjen (scope 3) laskentaan. Työssä käytettiin Microsoft Excel -ohjelmistoa. Suurimmat vuosittaiset kokonaispäästöt syntyivät kokopuu-, metsätähde- ja rankahakkeen tienvarsitoimitusketjuista. Puupohjaisten biopolttoaineiden yksikköpäästöt olivat samaa suuruusluokkaa kuin kirjallisuudessa. Käyttöpaikalle saapuvan polttoaineen energiasisältöä kohden tarkasteltuna terminaalitoimitusketjujen päästöt olivat samaa tasoa tai hieman korkeammat kuin vastaavilla tienvarsitoimitusketjuilla. Lisäksi terminaalitoimitusketjuihin aiheutui vielä pieni lisäpäästö terminaalien konetöistä. Tulosten pohjalta terminaalitoimitusketjuista aiheutuu tienvarsitoimitusketjuja suuremmat yksikköpäästöt. Samanlainen havainto on tehtävissä myös kirjallisuuden pohjalta. Polton sivutuotteiden kuljetuksesta syntyvien päästöjen osuus oli vähäinen, vain noin prosentin toimitusketjujen kokonaispäästöistä. Työn merkittävimmät epävarmuudet liittyivät lähtötietojen kattavuuteen ja päästökertoimien valintaan. Tulosten pohjalta annettiin suosituksia toimitusketjujen päästöjen vähentämiseen. Jos terminaalitoimitusketjulla haluttaisiin saavuttaa päästövähennyksiä, tulisi tehdä merkittäviä energia- ja päästötehokkuutta parantavia investointeja. Lisäksi suositellaan muun muassa vähentämään kantojen energiakäyttöä korkeiden yksikköpäästöjen vuoksi.
-
(2019)Substrate producers are interested in new climate-friendly alternatives due to the problematic nature of the peat life cycle and the uncertain status. The Sphagnum moss has good properties for substrate production and, due to its productivity, is a potential alternative to peat harvesting. Indeed, the Sphagnum moss has been harvested for this purpose for several years. Exploitation of the new natural resource involves many issues to take care of in order to consider sustainable use. One of these is the impact on climate. Of the greenhouse gases, carbon dioxide and me-thane play a role in the climate emissions of ombrotrophic mires. Nitrous oxide is not considered here. In the case of carbon dioxide, it is important to study the carbon stocks of the decaying material and, in the case of methane, vege-tation restoration and plant species relationships are considered carefully. The aim of this Master's thesis was to study observations on the climatic effects of Sphagnum harvesting for possi-ble further research. Climate effects were compared with untreated reference areas and, in addition, the differences in emissions between peatland types were provisionally investigated. The climatic effects of Sphagnum harvesting were also compared with the corresponding figures of horticultural peat. Carbon dioxide was studied by the carbon content of drilled peat samples. The climate impact of the peat that wasn’t formed as a result of the harvesting was also taken into account in the calculations. Methane emissions were examined on the basis of restoration of cover from vegetation analysis and plant species relationship data. The Sphagnum harvesting areas were also examined about general information of the harvesting area for example harvesting marks in the ground, tree stand and ditch conditions. Field work was carried out in summer 2019 in Kihniö area on 12 bogs. In general, the vegetation of the harvesting areas was characterized by a strong pioneer effect on Eriophorum vagi-natum. The most recent harvesting areas were still nearly plant-free, but at the time of the study, the harvesting areas that had recovered three growing seasons had already begun to clearly recover in terms of vegetation. Within 10 years, the vegetation had completely recovered. In relative terms, the proportion of Eriophorum vaginatum in the oldest areas was clearly higher than in the reference areas and the regenerated vegetation in the harvesting areas was poorer than in the reference areas. However, the presence of Eriophorum vaginatum also seems to contribute to the spread of Sphagnum sp. In addition, the harvesting marks of the harvesting seems to be important above all for the recovery of Sphagnum sp. The flat surface facilitates recovery, but also the unharvested spots within the harvesting areas. Based on the greenhouse gas calculations, the emission of the Sphagnum harvesting area was 10.26 kg/m2 CO2 in 13 years. Comparing the differences between the different bog types, it was found that the harvesting is more climate friendly in Sphagnum-bogs than in cottongrass-bogs. The Sphagnum harvesting is clearly a better alternative to harvesting peat from a climate point of view, when emissions are distributed on the dry masses of the growing media produced. When reducing climate emissions, the major part of total emissions is generated by the specific decontaminated substrate. The importance of the vegetation is less significant in the overall result. In this study, the climate effects of the Sphagnum harvesting were tentatively mapped, as the topic has not been studied previously in Finnish conditions. More research is needed with wider sampling and long-term follow-up.
-
(2024)Entiselle turvetuotantoalueelle rakennetun osittain avovesipintaisen kosteikon metaani- ja nettohiilidioksidinvaihtoa (NEE) mitattiin kahden kasvukauden ajan. Kaasuvoihin vaikuttavia ympäristötekijöitä selvitettiin, ja kaasunvaihto rekonstruoitiin kasvukausien yli. Lämpötila ja vihreän kasvillisuuden määrä selittivät paitsi NEE:n osatekijöitä hengitystä ja yhteytystä, myös metaanipäästöä. Vedenpinnankorkeus selitti yhteytystä. Dronekuvaamalla selvitettiin erilaisten kasvillisuuspintojen pinta-alojen muutokset kasvukausien aikana ja niitä hyödynnettiin kosteikon kaasunvaihdon kokonaisvaikutuksen laskemisessa. Pintatyypin todettiin vaikuttavan kaasunvaihdon tasoon, sillä kasvittuneet pintatyypit (VEG1 ja VEG2) toimivat CO2-nieluina ja avovesipinnat CO2-päästöinä. Suurimmat metaanipäästöt aiheutuivat märältä, kasvittuneelta rantavyöhykkeeltä (VEG2). Kokonaisvaikutukseltaan Pikku Saarisuo oli hiilidioksidin lähde molempina mittauskausina (151,4 g ja 206,1 g CO2 m2 kasvukausi-1). Kosteikon metaanipäästö kasvukausilta 2022 ja 2023 oli kokonaisarviossa 4,9 g ja 4,4 g CH4 m2 kasvukausi-1.
-
(2024)The aim of the study was to deepen the understanding of the interaction between housing materials, the surrounding nature, and human psychophysiological reactions. The study compared wooden and concrete buildings in a rural environment surrounded by nature. Ten healthy young adults and ten participants in the control group participated in the experiment. The study members lived alternately in wooden and concrete residential environments for a total of six weeks. The study utilized Oura smart rings to measure physiological responses such as heart rate and sleep parameters. Additionally, weekly surveys were used to collect information on the participant’s well-being and experiences. The theoretical framework of the study was based on the biophilia hypothesis and the Human-nature connectedness framework (HNC). Quantitative data was analyzed using the SPSS software, and qualitative data was analyzed through thematic analysis using the ATLAS.ti software. The study employed a mixed methods approach to gain a deeper understanding of the data. The results revealed that living in a wooden residential environment improved sleep quality, reduced stress, and increased overall well-being compared to a concrete environment. T-tests and ANOVA analyses showed significant differences between the groups (p < 0,01), which supports the statistical significance of the findings. Participants living in a wooden building reported on average better sleep quality and higher overall well-being. The study had some limitations, including small sample size and short study duration, which may affect the generalizability of the results. Repeated study designs conducted every summer could allow for a larger sample size over time and provide more comprehensive information on long-term effects. The study offers meaningful insights into how wooden residential environments can positively impact health, reinforcing the biophilia hypothesis. By incorporating natural materials such as wood into building designs, it is possible to create environments that not only meet aesthetic and sustainability goals but also enhance residents’ well-being.
-
(2023)Ilmastonmuutoksen tuomat riskit ja yhteiskunnalliset muutokset luovat painetta puulajivalikoiman ja metsänuudistamismenetelmien monipuolistamiselle. Tuhoherkän kuusen kasvatukselle päävaihtoehto on rehevämmillä kohteilla rauduskoivun kasvatus. Rauduskoivun kylvö on uudistamistapana istutusta edullisempi ja etuna rauduskoivun luontaiseen uudistamiseen verrattuna on, että kylvössä voidaan käyttää jalostettua siementä. Kylvetty rauduskoivikko voi myös tiheytensä vuoksi selvitä paremmin hirvieläintuhoilta kuin istutuskoivikko. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää rauduskoivun kylvön toimivuutta metsänuudistamismenetelmänä Etelä-Suomessa. Yhteensä yli 23 metsänomistajan koivukylvökohteiden soveltuvuus tutkimukseen selvitettiin paikka- ja metsävaratiedon sekä metsänomistajien antamien tietojen perusteella. Kohteet löytyivät Suomen metsäkeskuksen kautta metsänkäyttöilmoitusten yhteydessä ilmoitetun suunnitellun uudistamistavan perusteella. Suurimmalla osalla kohteista ei kuitenkaan ollut kylvetty koivua ja muutama kohde karsiutui pois muista syistä. Inventointiin ja tulosanalyysiin voitiin ottaa vain viisi 3–7-vuotiasta kylvettyä rauduskoivikkoa. Kohteiden omistajiin oltiin yhteydessä ja heiltä kysyttiin tarvittavat tiedot kohteesta, heiltä pyydettiin suostumus mittauksiin ja heiltä kysyttiin heidän kokemuksiaan rauduskoivun kylvöstä. Inventoitavilta kohteilta mitattiin ympyräkoealaotannalla taimikon runkoluku puulajeittain, rauduskoivun pituus sekä tehtiin havaintoja maalajista ja muita yleisiä havaintoja. Maalajin vaikutusta rauduskoivun tiheyteen tarkasteltiin koealatasolla, analysoitiin tilastollisesti yksisuuntaisella varianssianalyysilla ja erojen merkitsevyys testattiin Tukeyn testillä. Tulokset sisältävät myös lyhyen yhteenvedon metsänomistajahaastatteluissa esiin tulleista kokemuksista ja näkökohdista. Kohteiden taimettuminen oli epätasaista kehityskelpoisten rauduskoivujen tiheyden vaihdellessa välillä 967–4172 runkoa hehtaarilla. Maalajin vaikutus rauduskoivun tiheyteen oli tilastollisesti merkitsevä; hienoilla ja keskikarkeilla maalajeilla oli karkeisiin maalajeihin verrattuna korkeampi rauduskoivujen ja muiden kasvatuskelpoisten puulajien tiheys ja taimettumattomien koealojen osuus oli alhaisempi. Hienoilla maalajeilla kehityskelpoisiksi luokiteltujen rauduskoivujen tiheys oli 3359 ± 1921/ha, keskikarkeilla maalajeilla 2420 ± 2254/ha ja karkeilla maalajeilla 1478 ± 1548/ha. Tutkimuksen tulokset ovat otantaan hyväksyttyjen kohteiden rajallisen lukumäärän takia huonosti yleistettävissä. Tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia aikaisempien rauduskoivun kylvöstä saatujen tutkimustulosten kanssa. Rauduskoivun kylvö onnistuu parhaiten kohteilla, joilla on hyvin kosteutta pidättävä maalaji ja joilla heinittyminen on kohtuullista. Myös käytettävissä olevan siemenen laatu ja itävyys on huomioitava. Olemassa olevan tiedon perusteella rauduskoivun kylvöä ei voi pitää erityisen varmana uudistamismenetelmänä. Kuitenkin se voi olla varteen otettava vaihtoehto edellä mainitun kaltaisilla kohteilla, joilla kuusen istutus ei tuhokestävyys- tai maisemasyistä tule kyseeseen, eikä rauduskoivun istutus hirvieläintuhoriskin takia tai kustannussyistä ole vaihtoehto.
-
(2021)Every company receives customer complaints and negative customer feedback. With functional customer complaint management and service recovery processes, it is possible to restore customers’ satisfaction and loyalty towards the company, enhance the self-efficacy of the staff and improve service processes of the company. Objective of this study was to find out, how recovery process is recognized, how it is utilized, and which are the main needs of development. In this study, current customer complaint process is examined through service recovery theory highlighting the role of process recovery and employee recovery. The effect of current customer complaint process on customer experience is also discussed. The research material of this study was collected in summer 2020 by questionnaire. Questionnaire was sent by e-mail to personnel who handle customer complaints in their tasks. The questionnaire was sent to 323 person and 85 approved responses were received. The response rate was 26 %. Research method in this thesis is quantitative analysis. Based on the results, the customer complaint process could be utilized further. Better distribution of responsibility, recognizing the importance of customer complaint and service blueprints will improve the quality of the customer complaint process. Furthermore, customer complaint process should be more straightforward and continuous training for personnel should be added. Employees have high motivation to restore customer satisfaction and secure good customer experience. Further study is needed to clarify the customers’ view of customer experience of customer complaint process.
-
(2023)Suot ovat etenkin boreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä olennainen osa hiilenkiertoa. Vaikka kaikkia soiden hiilen kiertoon vaikuttavia tekijöitä ei tunneta, tiedetään, että boreaalisten soiden kasvillisuuden fenologia säätelee osaltaan hiilenkiertoa. Jotta hiilen kiertoa boreaalisilla soilla pystyttäisiin mallintamaan aiempaa tarkemmin, tulisi meidän tuntea soiden kasvillisuuden fenologiaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää boreaalisen minerotrofisen suon putkilokasvillisuuden fenologian vuosien välistä vaihtelua ja siihen vaikuttavia säätekijöitä. Tutkimuskysymyksinä toimivat: 1. onko suokasvillisuuden fenologiassa havaittavissa systemaattista muutosta ja 2. miten säteily, lämpötila ja sadanta vaikuttavat fenologian vuosittaiseen vaihteluun. Näihin kysymyksiin pyrittiin vastaamaan vuosina 2004–2007 ja 2014–2021 kerätyn lehtialaindeksi- ja sääaineiston avulla. Fenologiaa tutkittiin kolmen lehtialaindeksin parametrin avulla: LAI:n maksimin arvon, LAI:n maksimin ajankohdan ja lehtialakauden pituuden avulla. Näitä parametrejä verrattiin säätekijöihin, eli kuukausittaisiin lämpötila-, sadanta- ja PAR-summiin sekä kosteusindekseihin, ja kasvukauden alkupäivään. Aineistoa analysoitiin epälineaarisella sekamallianalyysillä. Tulosten mukaan LAI:n maksimin arvo ja lehtialakausi vaihtelevat vuosien välillä, ja LAI:n maksimin arvo ja lehtialakauden pituus vaikuttavat kasvaneen 2004–2021. LAI:n maksimin arvoon vaikutti positiivisesti huhtikuun sadanta ja PAR-säteily, edellisen kasvu- kauden syyskuun PAR-säteily ja kasvukauden alkupäivä. LAI:n maksimin ajankohtaan säätekijöillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta. Lehtialakauden pituuteen vaikutti positiivisesti huhtikuun PAR, huhtikuun kosteusindeksi ja toukokuun lämpötila ja negatiivisesti syyskuun kosteusindeksi. Fenologiaan vaikuttavat siis kevään ja syksyn olosuhteet, ja etenkin sadanta sekä sadannan ja lämpötilan suhde on olennainen tekijä. Tulevaisuudessa lämpötilan nousun lisäksi sadannan on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä, millä saattaa olla vaikutusta fenologiaan. LAI:n maksimin arvon kasvu ja lehtialakauden pidentyminen saattaisikin jatkua vielä tulevaisuudessa. Lisää tutkimusta kuitenkin tarvitaan etenkin säätekijöiden ajoituksen vaikutuksista fenologiaan sään ääriilmiöiden lisääntyessä. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää boreaalisen minerotrofisen suon kasvillisuuden ja sitä kautta hiilen kierron mallinnuksessa. Jotta tuloksia voitaisiin yleistää, tarvittaisiin useampia koealoja. Olisi myös olennaista tutkia fenologian vaihtelua ja siihen vaikuttavia tekijöitä muissakin ekosysteemeissä.
-
(2021)Kaupungistuminen on uhka luonnon monimuotoisuudelle. Sen merkittävimpiä haittavaikutuksia ovat elinympäristöjen katoaminen ja jäljelle jääneiden alueiden kytkeytyneisyyden heikentyminen. Lisäksi monille lajeille tärkeät kosteikot ovat vaarassa hävitä kaupunkirakentamisen tieltä tai kärsiä muista ihmistoiminnan aiheuttamista haitoista. Sammakkoeläimet ovat elinkiertonsa aikana riippuvaisia sekä maa- että vesiekosysteemeistä, joten kosteikot ovat niille välttämättömiä. Ne ovat paikallisia eläimiä, jotka eivät pysty siirtymään nopeasti uusille alueille. Siksi ne ovat erityisen herkkiä kytkeytyneisyyden heikentymiselle ja muille kaupunkiympäristön haasteille, kuten lisääntymis- ja talvehtimisympäristöinä toimivien kosteikkojen häviämiselle. Sammakkoeläinten monimuotoisuus ja määrä vähenevätkin yleensä lähestyttäessä tiheään rakennettuja keskustoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää huonosti tunnettujen sammakkoeläinten lajikirjoa ja runsautta pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon ja Vantaan kosteikoilla sekä tarkastella onko elinympäristöjen kytkeytyneisyydellä vaikutusta sammakkoeläinten runsauteen ja lajimäärään tutkimusalueella. Lisäksi selvitetään vaikuttaako kosteikon kasvillisuus ja sitä ympäröivän alueen maankäyttö sammakkoeläimiin. Tutkimuksessa on mukana neljä pääkaupunkiseudulla tavattavaa sammakkoeläinlajia: ruskosammakko (Rana temporaria), viitasammakko (Rana arvalis), rupikonna (Bufo bufo) ja manteri (Lissotriton vulgaris), jotka kartoitettiin 50 kosteikolta. Manterin läsnäolo kartoitettiin aktiivisuuspyydyksillä, ja muiden lajien läsnäolo selvitettiin kurnutuslaskentojen avulla keväällä 2018. Kasvillisuuden peittävyys arvioitiin maastossa koeruutujen avulla, ja maankäyttöä tutkittiin paikkatietoanalyysiä hyödyntäen. Kosteikkojen kytkeytyneisyyden määrittelyyn käytetään pääkomponenttianalyysiä, jonka perusteella ne luokiteltiin kolmeen luokkaan: heikosti kytkeytynyt, hyvin kytkeytynyt ja erinomaisesti kytkeytynyt. Sammakkoeläimiä havaittiin 40 kosteikolta. Yleisin havaittu laji oli ruskosammakko ja toiseksi yleisin manteri. Viitasammakosta ja rupikonnasta kertyi vain vähän havaintoja. Sammakkoeläinten lajimäärä, sekä ruskosammakon ja viitasammakon runsaus, olivat suurempia niillä kosteikoilla, jotka olivat hyvin kytkeytyneet. Lisäksi kolme tai neljä sammakkoeläinlajia havaittiin todennäköisemmin erinomaisesti kytkeytyneiltä kosteikoilta. Odotusten vastaisesti rupikonnan ja manterin runsaus olivat suurimmillaan heikosti kytkeytyneillä kosteikoilla. Sekä kosteikon kasvillisuudella että maankäytöllä havaittiin olevan merkitystä sammakkoeläimille. Runsas vesikasvillisuus vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään sekä ruskosammakon ja manterin runsauteen. Puustoisten alueiden runsaus kosteikon lähistöllä vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään ja ruskosammakon runsauteen. Lisäksi kosteikkojen määrä lähialueilla vaikutti positiivisesti sammakkoeläinten lajimäärään. Manterin runsauteen vaikutti negatiivisesti rakennetun alueen määrä kosteikon lähistöllä. Maankäytön merkitys ja sen vaikutukset sammakkoeläimiin on tärkeää tunnistaa, jotta elinympäristöjä voidaan suojella tehokkaasti. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että pelkästään pienvesiä suojelemalla ei voida turvata sammakkoeläinten selviytymistä, vaan pitää huomioida myös kosteikkojen läheinen maaympäristö. Kaupunkiympäristössä on sammakkoeläinten kannalta tärkeää säilyttää mahdollisimman yhtenäisiä metsä- ja viheralueita sekä niiden välisiä yhteyksiä. Lisäksi on tärkeää ylläpitää runsasta vesikasvillisuutta kosteikoilla ja jättää kosteikkojen ympärille mahdollisimman luonnontilaisia suojavyöhykkeitä.
-
(2021)Boreal forests are an important storage of carbon (C), representing over one-third of terrestrial C stocks. The continuity of C storage in boreal forests and forest soils is critical to mitigate climate change. Climate change will likely increase the fire season length and the frequency of forest fires in Finland, of which surface fires are the dominant type. Fire affects C dynamics by modifying biotic (SOM, vegetation, microbial activity) and abiotic (soil temperature, moisture, chemistry) components of the forest ecosystem. These fire-induced effects will depend on the intensity of the fire (duration, flame temperature) and the site characteristics, ultimately resulting in either the persistence of, or in a net C loss, which has implications on both a local and global scale. There is a lack of existing research regarding the short-term impacts of surface forest fires and comparisons between different fire intensities. Subsequently, this thesis describes an experimental burn conducted in an even-aged Pinus sylvestris forest in southern Finland and the short- term post-fire impacts on soil biogeochemical processes (June-October 2020). The aims of this study were: (1) to study the effects of low- (200-300 oC) and high- (500-600 oC) intensity surface fires on soil temperature, moisture and soil surface CO2 fluxes straight after fire and through four months after experimental fire; (2) to study the effects of low- and high-intensity surface fires on plant (above and below ground) biomass immediately and four months after fire; (3) to identify the most important factors driving soil CO2 effluxes shortly after the fire. Eight sample plots (225 m2 each) were used, divided between high and low biomass loads to achieve high- and low-intensity fires. Continuous soil temperature and moisture measurements, vegetation inventories, soil sampling (0-30 cm), and soil CO2 efflux measurements were obtained using portable chambers. The results of this study showed that some soil physical and chemical properties were significantly altered due to the experimental surface fire (vegetation, temperature, moisture, root biomass, C, N (nitrogen), C/N), whereas some remained unchanged (pH, humus thickness). Soil moisture was the only variable, which increased as a result of higher fire intensity. Fires at both intensities resulted in the mortality of ground vegetation whilst trees did not experience mortality by the end of the monitoring period. Soil CO2 fluxes decreased in burned areas compared to unburned plots over time, but this change was not significantly different between burning intensities. Future research should investigate the mechanisms of C and N translocation through the soil profile following the addition of water, the relationship between post-fire soil temperature and soil CO2 efflux, how burning different biomass components changes the composition of ash, and how larger differences in burning intensities affect soil properties and soil CO2 effluxes. If trees experience mortality after the time period encompassed by this study, the site could become a potential C source; further monitoring of the study site could account for delayed indirect impacts such as these.
-
(2020)Tiivistelmä/Referat – Abstract Global warming and its coinstantaneous disturbance are intensively influencing the northern area. As a major natural disturbance in northern forest, winter moth (Operophtera brumata) and autumn moth (Epirrita autumnata) has caused wide defoliation in the mountain birch forest (Betula pubescens ssp. czerepanovii) at the subarctic area, exerting great impact on soil C stocks. Increasing temperature has promoted the vegetation expansion in the northern area and elevated the plant productivity, leading to higher C input to soil C stock. Litter decomposition may be accelerated by higher temperature, which decreases soil C storage. Moth herbivory usually increases the soil C stock in the short-term through litter and frass deposition, despite its aboveground suppression on photosynthesis. Belowground microbial community and composition shift would happen after moth outbreak, mediating the soil C turnover. However, the long-term effect of moth outbreak on soil C stock is still uncertain. This study investigated the influence of different tree status on soil C stock at subarctic mountain birch treeline forest, which went through severe moth outbreaks at 10 and 60 years ago. Living trees have observed with higher soil C stock than dead trees and treeless tundra, indicating the living tree may have a positive impact on soil C stock probably due to great aboveground photosynthesis. Living tree and its understory vegetation enhanced the soil respiration and ecosystem respiration, which would speed the C turnover, especially in the peak growing season. Dead trees were observed with slightly higher soil C stock than treeless tundra, both at 10 and 60 years’ perspectives. In contrast to direct C input provided by the living tree, the positive effect of dead tree on soil C stock is mainly due to the recalcitrant accumulation in the soil organic layer. Thus, soil C stock at the subarctic treeline after moth outbreak showed variations depending on the tree status, but overall remained as a C sink, which is good for mitigating the climate change. The mechanism behind the changes of soil C stock needs to be further investigated in future.
-
(2024)Soil rutting in forest operations is a critical phenomenon, characterized by depressions or tracks on the forest floor, often caused by heavy machinery use such as logging equipment. These disturbances can have profound impacts on forest health and ecosystem integrity, disrupting soil structure, compacting soil layers, and altering drainage patterns. Consequently, soil erosion may occur, leading to the loss of topsoil, nutrient depletion, and reduced soil fertility, ultimately affecting forest vegetation growth and vitality, while also posing aesthetic concerns. This study aims to explore the relationship between soil rutting and various influencing factors by utilizing Random Forest machine learning model to predict soil rut severity based on these predictors within forest stands across Finland. Encompassing 40 forest stands comprising 420 sample plots and 425 rut measurement points, the study aims to produce soil rut susceptibility maps to aid forest managers and stakeholders in identifying high-risk areas and implementing targeted mitigation strategies. The study seeks to understand the dynamic relationship between soil rutting and its controlling factors, while also determining the most influential contributors to severity of rut in forest operations in both mineral soils and peatland forest stands. The rut severity index (RSI) which was defined as the number of rut occurrences exceeding 10 cm in depth within a 30m width measurement area, served as our main target for prediction. The findings indicate that tree volume in mineral soils and aspect in peatlands are the most important variables explaining rut occurrences. Furthermore, disparities in susceptibility to soil rutting are observed among different soil types, particularly between mineral soils and peatlands. The Random Forest predictive models showed better performances in mineral forest stands than in peatland stands, with their ability to predict approximately 72% of the variability in rut severity index in mineral soils and 26% in their counterparts. Accuracy assessment was conducted using the Mean Squared Error (MSE), a measure of the average squared difference between predicted and actual rut severity values. A lower MSE indicates a closer alignment between predictions and actual values. Our study found that the Random Forest model achieved a MSE of 0.839 for mineral soils, indicating more precise predictions compared to peatlands, which exhibited a higher MSE of 25.341. This study underscores the importance of comprehending the interplay between soil rutting and its controlling factors for sustainable forest management, as well as the application of machine learning techniques, providing robust capabilities for future research, enabling more accurate predictions and informed decision-making in forest management practices.
-
(2020)Tutkimuksessa tarkastellaan Metsä Fibren kehittämää laatuindeksiä, jonka tavoitteena on tehostaa sahatavaran teknisen laadun kuvaamista ja raportointia. Tehokkaampi sahatavaran laadun raportointi helpottaa mm. tuotantolaitosten ongelmakohtien tunnistamista, sekä mahdollistaa tuotteiden tehokkaamman ohjaamisen optimaalisiin käyttökohteisiin. Tässä tutkimuksessa keskitytään jälkimmäiseen, eli tuotelaadun kuvaamiseen sahatavaran jatkojalostuksen näkökulmasta; kuinka hyvin sahatavaran laatuominaisuudet ennakoivat sen käytettävyyttä jatkojalostuskohteissa. Laatuindeksissä sahatavaraerälle muodostetaan laatuarvo perustuen sen sisältämien sahatavarakappaleiden mitattuun kosteuteen, paksuuteen ja leveyteen, sekä muotovikaisuuteen ja halkeiluprosenttiin. Kukin teknisen laadun osatekijä saa arvon väliltä 0–100 riippuen siitä, kuinka hyvin mitattu arvo vastaa sille asetettua tavoitetta. Tuotantoerälle muodostetaan lisäksi kaikki laatutekijät yhdistävä kokonaisindeksi laskemalla kaikkien laatutekijöiden pisteet yhteen niille asetetuin painoarvoin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pystytäänkö laatuindeksin ja sahatavaran teknisen laadun avulla mallintamaan sahatavaraerän soveltuvuutta sormijatkoslinjalla valmistettavien ikkunakomponenttien valmistusprosessiin. Prosessissa sahatavarakappaleet höylätään ja niistä katkotaan oksat ym. vikakohdat pois, minkä jälkeen vikoja sisältämättömiin kappaleisiin jyrsitään sormiliitokset ja ne liimataan yhteen. Sahatavaran soveltuvuuden mittarina käytettiin komponenttisaantoa, eli sitä osuutta, joka prosessiin syötetyn sahatavaran juoksumetreistä päätyy valmiiksi ikkunakomponentiksi. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko sahatavaran teknisen laadun ja komponenttisaannon välillä havaittavissa selvää yhteyttä, ja minkä suuruinen on kunkin teknisen laadun tekijän erillisvaikutus komponenttisaantoon. Yhteyttä tarkasteltiin korrelaatiokertoimen ja regressioanalyysin avulla. Aineistoon valittiin 27 ajoerää, sekä näitä vastaavat komponenttisaantoprosentit ja sahatavaraerien teknisen laadun keskiarvot, sekä niiden perusteella muodostetut laatuindeksiarvot. Kokonaislaatuindeksin ja komponenttisaannon välillä havaittiin kohtalaisen voimakasta lineaarista korrelaatiota. Yksittäisten laatutekijöiden indeksiarvojen ja komponenttisaannon välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Sahatavaraerän absoluuttisen paksuuden – eli sen sisältämien sahatavarakappaleiden mitattujen paksuuksien keskiarvon – ja komponenttisaannon välillä havaittiin tilastollisesti erittäin merkitsevää epälineaarista korrelaatiota. Paksuus oli myös ainoa laatutekijä, joka valikoitui lopulliseen regressiomalliin. Tutkimustulosten perusteella laatuindeksi ei ole sellaisenaan hyvä työkalu komponenttisaannon mallintamiseen. Komponenttisaantoa kuitenkin pystytään ennakoimaan luotettavasti sahatavaran teknisen laadun – erityisesti paksuuden – avulla. Säätämällä indeksin laskentasääntöjä ja raja-arvoja tämän tutkimuksen tulosten perusteella, voitaisiin myös laatuindeksistä saada hyvä työkalu asiakaslähtöiseen tuotelaadun kuvaamiseen.
-
(2019)Finland has committed under Paris Agreement to limit global temperature rise to well below 2 ̊C compared to pre-industrial levels, and to reach carbon neutrality by 2035. Finnish forests have a key role in reaching these targets. Firstly, forests contribute to climate change mitigation by sequestrating carbon dioxide (CO2) from the atmosphere through photosynthesis. Secondly, forest is a valuable resource pool of renewable low carbon material that has several advantageous attributes. Long-lived harvested wood products (HWP) function as external carbon pools supporting continuous growth of biomass in the forest, and substitute for fossil-intensive material. Processing of wood material result in substantially smaller life-cycle emissions compared to its energy intensive substitutes concrete, aluminium and steel. The substitution potential of wood use is particularly significant in construction sector that caused one third of both national and global GHG emissions in 2018. In this study the substitution effect of Finnish wood products by dominant tree species was assessed by combining information on current consumption with substitution factors (SF) for structural construction, non-structural construction and energy usage from previous studies. The aim was to identify those factors that influence the substitution potential most extensively and estimate the overall climate effect of mechanical forest industry in the light of current production levels and consumption trends. Current production volumes of mechanical forest industry are averages from LUKE statistical service from 2015-2018. Proprietary information on wood use in Finland was obtained from Forecon report on use of sawn wood and wood-based panels. Contrary to previous ones, this study provides substitution factors by tree species, which has been an unidentified area of research to date. The results show that with current consumption trends, the substitution effect for pine, spruce and birch were 1.37, 1.27 and 1.04 tC / tC, respectively. This implies that every ton of carbon used in wood product result to an emission reduction of 1.04-1.37 (3.8–5 t CO2) carbon tons. Sensitivity analyses showed that the SFs for coniferous trees were highly sensitive for changes in the use of general sawn wood, which represents the largest singular product group. The substitution effect of birch was determined by its use in short-lived products. The overall substitution effect of current consumption of sawn wood and wood-based panels equals to 3.3 Mt C (12,1 MtCO2). The results imply that the external carbon stock in produced wood products (2.5 Mt C, or 9.2 MtCO2) and its substitution effect (3.2 Mt or 12.1 MtCO2) could increasingly offset the reduction in forest carbon stock (6 Mt C or 22 MtCO2) due to raw-material acquisition, if forests are managed sustainably and wood is used primary for production of long-lasting wood products.
-
(2024)Suomen nykyinen suopinta-ala on 8,7 miljoonaa hehtaaria. Näistä ojitettuja soita on 4,7 miljoona hehtaaria ja ojittamattomia noin 4 miljoonaa hehtaaria. Ojituksen jälkeen metsäojitetut suot kehittyvät kohti turvekankaita, joka tarkoittaa tilaa, missä kasvillisuus muuttuu suokasvillisuudesta metsäisien lajien vallitsemaksi. Kuitenkaan kaikki metsäojitetut suot eivät ole muuttuneet turvekankaiksi. Metsäojituksen tarkoituksena on ollut parantaa alueiden puuntuotantokykyä. Voimakkainta muutos on ojituksen jälkeen rehevillä soilla, joissa puuston kasvu on nopeinta. Suomessa soiden ennallistamisella on yleisesti pyritty palauttamaan soiden rakenne ja toiminta luonnontilaiseksi, joka mahdollistaa suotuisan elinympäristön niiden eliöstölle. Perinteisesti soiden ennallistaminen tehdään palauttamalla niiden luonnontilainen vesitalous esimerkiksi tukkimalla ojia, patoamalla ja harventamalla suon puusto ennen ojitusta vallinneeseen tilaan. Suomalaisista yksityisistä metsänomistajista on tehty vuosikymmenten varrella paljon tutkimuksia, jotka ovat aikaisemmin paneutuneet enemmän metsänomistajien puunmyyntikäyttäytymiseen ja taloudellisiin aiheisiin. Viime vuosina painotus on vaihtunut metsänomistajien halukkuuteen tehdä päätöksiä metsänhoidollisista toimenpiteistä hiilensidonnan, luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen kannalta. Tämän työn tavoitteena on tutkia, onko metsänomistajien sosioekonomisilla- ja demografisilla piirteillä, talouteen vaikuttavavilla tekijöillä ja arvoilla vaikutusta siihen kokevatko he ennallistamisen kannatettavaksi ja ovat he kiinnostuneita tekemään ennallistamistoimia omistamillaan rehevillä metsäojitetuilla soilla. Kiinnostusta ja kannatettavuuden kokemusta rehevien metsäojitettujen soiden ennallistamista kohtaan tutkittiin käyttäen tutkimusmenetelminä lineaarista ja logistista regressioanalyysia. Tutkimusaineisto muodostui kyselytutkimusaineistosta, johon vastasi yhteensä 1010 suomalaista metsänomistajaa 18 eri maakunnasta. Tulosten mukaan suomalaisilla yksityismetsänomistajilla suurin vaikutus ennallistamisen kiinnostukseen ja sen kokemukseen kannatettavaksi ei ole niinkään heidän sosioekonomiset- demografiset tekijät vaan heidän talouteensa vaikuttavat tekijät. Negatiivisia ennallistamisen kiinnostukseen ja kannatettavuuden kokemukseen vaikuttavina tekijöitä ovat puunmyynnistä saatavien tulojen menetyksen kokemus ja korvausmuotona nykyisten ja tulevaisuuden hakkuutulojen korvaus. Positiivisia tekijöitä puolestaan ovat yhteiskunnallisen tuen tai avustuksen saamisen tärkeys ja korvausmuotona se, ettei korvausta haluta. Tämän työn tuloksissa saadaan tietää metsänomistajien asenteita ennallistamista kohtaan. Niiden avulla voidaan pohtia esimerkiksi sitä, millaiset metsäpolitiikkatoimet voisivat vaikuttaa metsänomistajien halukkuuteen ennallistaa omistamiaan reheviä metsänojitettuja soita.
-
(2024)Yritysten on kyettävä vastaamaan markkinoilla sekä vallitsevissa olosuhteissa tapahtuviin muutoksiin. Ilmastonmuutos, markkinahäiriöt, regulaatiot sekä sisäiset riskit ovat vain osa riskikenttää, joihin yritysten tulee puunhankintastrategioissaan varautua. Riskienhallinnan merkitys on paitsi toiminnan jatkuvuuden edellytys, niin myös vastuullisuuden osoitus sijoittajia kohtaan. Vaikka riskienhallinnan merkitys on puunhankinnan liiketoiminnan kannalta erittäin tärkeää, on puunhankinnan, riskienhallinnan ja strategian välistä tutkimustietoa tarjolla toistaiseksi vähän. Riskienhallintaa, puunhankintaa ja strategiaa koskevia erillisiä tutkimuksia sen sijaan on runsaasti. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään suomalaisten puunhankintaorganisaatioiden strategista kykyä hallita puunhankinnan liiketoimintaan liittyviä riskejä. Tutkimuksen ensisijainen tavoite oli tunnistaa puunhankinnan liiketoiminnan riskienhallinnan kattavuus, mahdolliset puutteet sekä ongelmat. Toissijaisena tavoitteena oli löytää jatkotutkimuksen aiheita, joilla havaittuja huomioita voitaisiin tarkastella erikseen ja mahdollisesti löytää sitä kautta uusia toimintatapoja. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostui puunhankinnan sekä riskienhallinnan välisestä yhteydestä strategiaprosessiin. Strategiaprosessi toimi tutkimuksen taustalla ja siihen yhdistettiin sekä puunhankintaa, että riskienhallintaa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa käytettiin kahta eri aineistoa sekä kahta erilaista laadullista menetelmää. Ensimmäisenä aineistona toimi Suomen isoimpien puunhankintaorganisaatioiden vuosiraporttien riskienhallintaosiot. Aineistoa analysoitiin teorialähtöisesti ja prosessoitiin ATLAS.ti-ohjelmiston avulla. Toisena aineistona toimi puunhankintaorganisaation ammattilaisille suunnattu strukturoitu, teemoiteltu kyselytutkimus, jota analysoitiin teoriaohjaavalla lähestymistavalla. Vuosiraporttien perusteella saadut tulokset osoittivat suomalaisen puunhankinnan liiketoimien riskienhallinnan olevan melko hyvällä tasolla. Merkittäviä puutteita ei ollut havaittavissa. Kyselytutkimuksen tuloksien osalta tutkimus osoitti, että kehitettäviä kohteita löytyy niin strategian kuin riskienhallinnan jalkautuksessa sekä riskienhallinnan tiedostamisessa. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan pitää, että puunhankinnan liiketoiminnan, strategian sekä riskienhallinnan synteesi tarvitsee lisää jatkotutkimuksia. Tutkimuskenttää voisi kaventaa riskienhallinnan osalta yksittäisiin havaittuihin pääriskeihin, joita tarkasteltaisiin strategian ja puunhankinnan liiketoiminnan näkökulmasta. Lisäksi strategian ja strategiaan liittyvän riskienhallinnan jalkautuksen osalta esiin tulleisiin ongelmiin voisi kohdentaa tulevaisuudessa tutkimustöitä.
-
(2024)Monet pienpedot, kuten supikoira (Nyctereutes procyonoides) sekä kettu (Vulpes vuples) ovat kaupungistuneet viime vuosikymmeninä. Kaupungistumisella tarkoitetaan lajien yleisyyttä ja kantojen temporaalista yleistymistä kaupunkiympäristöissä, kaupunkimaisessa ympäristössä. Ihmisväestön kasvaessa ja kaupunkialueiden laajentuessa yhä useammat eläimet elävät ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Lisäksi kaupunkien hyvä ruoka- ja suojapaikkojen saatavuus sekä petojen puute houkuttelee eläimiä kaupunkiympäristöihin. Ketun ja supikoiran joustavat ominaisuudet edesauttavat niiden kaupungistumista. Kettu on Suomen alkuperäiseen lajistoon kuuluva petoeläin, jota on tavattu jo pitkään kaupunkiympäristöissä. Supikoira on haitallinen, mutta menestynyt vieraslaji ja nykyään Suomen runsaslukuisimpia petoeläimiä. Kaupunkien eläinkantojen kasvaessa myös ihmisten ja villieläinten väliset kohtaamiset yleistyvät. Villieläimet ovat lisäksi merkittäviä tautien ja loisten levittäjiä, joten kaupunkien eläinkantojen kasvaessa tarttuvien tautien, kuten kapin tartuntariski voi kasvaa. Kapi eli tarttuva syyhy on ulkoloisen, syyhypunkin (Sarcoptes scabiei), aiheuttama tarttuva sairaus. Nykyään kapia esiintyy jatkuvasti koko Suomessa, ja sitä tavataan yleisimmin supikoirissa ja ketuissa. Tutkimusten mukaan supikoira on villieläimistä merkittävin kapivektori sekä merkittävä koirien kapitartuntojen lähde. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin supikoiran sekä ketun levittäytymistä kaupunkiin, niiden populaatiomuutoksia sekä kaupunkilaisten suhtautumista kyseisiin lajeihin. Työssä selvitettiin supikoira- ja kettuhavaintojen määriä Helsingissä vuosina 2013 ja 2023 nisäkäshavaintokyselyjen avulla. Lisäksi työssä hyödynnettiin 60 riistakameran kuva-aineistoa vuosilta 2018–2019, minkä perusteella arvioitiin lajien kaupungistuneisuutta sekä mahdollisia eroja ihmisten tekemien havaintojen ja riistakamerahavaintojen välillä. Tietoa pienpetojen tiheyksistä ja kantojen kehityksestä tarvitaan sekä riistanhoidossa että pienpetojen levittämien tautien ja loisten torjunnassa. Kaupunkilaisten suhtautumista villieläimiin tutkittiin havaintojen yhteydessä annettujen lisätietojen perusteella. Lisäksi työssä selvitettiin supikoiran aiheuttamaa kapitautiriskiä Helsingissä verrattuna lemmikkikoirakeskittymiin, kuten koirapuistoihin. Tautiriskipaikkojen selvittämisestä on hyötyä esimerkiksi viranomaisille sekä koiranomistajille. Maisterintutkielma tehtiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa ja tuloksia hyödynnetään muun muassa Helsingin kaupungin vieraspetoviestinnässä. Vuosien 2013 ja 2023 supikoira- ja kettuhavainnot sekä riistakamerakuva-aineisto analysoitiin QGIS- ja R-ohjelmilla. Jokaisen havainnon ympärille luotiin säteeltään 250 metrin vyöhyke, jonka pinta-alasta laskettiin kaupunkimaanpeiteluokkien yhteispinta-ala. Yhteispinta-alaa käytettiin mittaamaan havainnon kaupungistuneisuutta. Kaupungistuneisuutta ilmentävät maanpeiteluokat määrittyivät CORINE Land Cover –maanpeiteluokkien mukaan, joihin sisällytettiin kaikki rakennetut luokat. Kapisten supikoirien ja koirakeskittymien sijaintien päällekkäisyyttä arvioitiin ydinestimaattien avulla. Ketun havaintomäärät ja tiheysindeksit pysyivät melko vakaina vuosien 2013 ja 2023 kyselyjen perusteella. Vuonna 2023 supikoiria havaittiin vähemmän kuin vuonna 2013 ja molempina vuosina kettua vähemmän. Lineaarisen regressioanalyysin mukaan vuonna 2023 molempien lajien havaintopaikoissa oli vähemmän kaupunkialuetta, eli kaupunkimaista yhteispinta-alaa. Riistakamerakuva-aineiston yleistetyn lineaarisen sekamallin mukaan supikoira on merkitsevästi yleisempi kuin kettu ja supikoiran havaintopaikoissa on vähemmän kaupunkimaista yhteispinta-alaa kuin ketulla. G-testin mukaan havaintokyselyyn vastanneet ihmiset havaitsevat kettuja useammin kuin supikoiria, kun riistakamerakuva-aineiston tulokset asetetaan odotusjakaumaksi. Kapisia supikoiratapauksia oli yhteensä 24 ja aineistoon sisällytettäviä lemmikkikoirakeskittymiä 118. Kernelin tiheysestimaatti ei ilmentänyt merkittävää päällekkäisyyttä lemmikkikoirakeskittymien ja supikoiratapausten välillä. Kaupunkilaisten suhtautumisesta supikoiraan ja kettuun ei saatu riittävästi aineistoa havaintokyselyjen yhteydessä, sillä annetut lisätiedot olivat neutraaleja tai puutteellisia. Tämän tutkielman nisäkäshavaintokyselyjen perusteella Helsingin kettu- ja supikoirapopulaatiot eivät ole kasvaneet tai kaupungistuneet kymmenen vuoden aikana. Supikoirat eivät myöskään aiheuta lemmikkikoirille merkittävää kapiriskiä Helsingin lemmikkikoirakeskittymissä. Tutkimus osoitti, etteivät havaintokyselyt ole aina luotettavimpia mittareita pienpetojen todellisten populaatiotasojen vertailuun. Havaintokyselyjä voidaan kuitenkin hyödyntää villieläinhavaintojen seuraamiseen ja niissä tapahtuvien muutosten tutkimiseen. Tämän työn perusteella ketun ja supikoiran kaupungistuneisuutta sekä niiden nykyisten kantojen tilaa tulisi tutkia lisää. Supikoiran ohella myös ketun aiheuttamaa kapiriskiä tulisi tutkia enemmän.
-
(2020)Bioeconomy is expected to play a key role in achieving resource-efficient, sustainable societies globally. With its vast forest resources, Finland aims at being a global forerunner of forest-based bioeconomy, which is ought to result in increased welfare of Finnish citizens, while being ecologically sustainable. Given these expectations, it is important to understand the relationship between Finnish forestry and sustainability. The aim of this master’s thesis is to provide an analysis on how the concept of sustainability is framed and translated in Finnish forest policies. Two research questions were drawn: 1. How is sustainability framed and understood in the Finnish forest policies? and 2. How the “Spirit of Rio” is transferred into the existing legislation? In this context, “the Spirit of Rio”, originating from the Rio Conference held in 1992, means the ambition to take care of environmental issues with a bottom-up approach with the participation of groups that are most affected by the decisions. Discourse analysis was chosen as approach as it can reveal meanings within texts. The analysis followed Backstränd and Lövbrand (2006) and investigated specific elements of environmental discourses (ecological modernization, green governmentality and critical civic environmentalism) in the analysis of selected national forest policy documents. ATLAS.ti software was used in analyzing and processing the research data. A code book was developed in order to help in structuring the analysis and the material was coded in four different levels, starting from the broadest topics and proceeding to less visible details. The research results indicate, that although the language used in the policies refers widely to sustainability, the consideration of ecological aspects of sustainability is weak and rhetoric whereas economic values have a dominant role, and are defined and translated towards action and practices. The Spirit of Rio was addressed in the analyzed policies in the form of co-operation of stakeholders and a participative writing process. However, the importance noticeably decreased over time. The research findings demonstrate, that in the analyzed policies the “brand” of sustainability is to some extent used as a marketing tool and hence risks to legitimize an industry friendly agenda with bioeconomy acting as an opportunity to commercialize natural resources. This thesis aims to provide relevant reflections to policymakers and the forest sector on whether and to which extent sustainability has been included in the Finnish forest policies. Understanding sustainability framings and dominant discourses in the past and present forest policy documents will help to inform ongoing and future forest policy revisions. Revealing the dominant discourse increases transparency and can start a process towards problem solving.
-
(2021)Tutkielman tavoitteena oli tutkia puuston kasvua Fingrid Oyj:n suurjännitevoimalinjojen reunavyöhykkeillä avohakkuun jälkeen Etelä-Suomen alueella. Voimalinjojen reunavyöhykkeitä on avohakattu maanomistajien suostumuksella vuodesta 2013 lähtien, ja tutkielman tarkoituksena oli selvittää reunavyöhykkeiden nykytilaa ja ennustaa tulevaisuuden kasvua mahdollisuuksien puitteissa. Reunametsävyöhykkeiden taimikkoa on mitattu heinäkuussa 2020 Iitissä, Janakkalassa ja Porvoossa. Koealoja on sijoiteltu sekä viereisen metsäkuvion perusteella että systemaattisesti sähköpylväiden pisimpien puiden kohdalle, ja koealojen metsätyypit ovat luokiltaan lehtomainen, tuore ja kuivahko. Koealojen etsinnässä on käytetty hyväksi Metsäkeskuksen avointa metsävaratietoa. Tutkimusta varten koelinjoille on sijoitettu 10 m * 2 m kokoisia koealoja, jotka on jaettu 2,5 m * 2 m osakoealoihin. Osakoealamittauksilla saadaan lisätietoa puuston pituudesta ja tiheydestä eri etäisyyksillä voimajohdosta. Reunavyöhykemetsien kasvu kiinnostaa Fingridiä sähkön kantaverkon siirtovarmuuden vuoksi. Linjoille kallistuvat tai kaatuvat puut voivat aiheuttaa katkon sähkön siirrossa, sekä olla vaaraksi ympäristössä liikkuville ihmisille. Etenkin nuoret, riukuuntuneet lehtipuut voivat aiheuttaa riskejä linjan siirtovarmuudelle. Reunametsän kasvun tunteminen auttaa tulevaisuuden hakkuiden ohjausta, jolloin hakkuut voidaan ajoittaa oikeaan aikaan riskien minimoimiseksi, mutta samalla välttää liian tiheää hakkuusykliä. Luonnonvarakeskus on tutkinut voimalinjojen johtoaukean puuston kasvua raivauksen jälkeen laajalla aineistolla, jonka perusteella on luotu kasvumallit yleisimmille puulajeille perustuen kasvupaikan rehevyyteen ja lämpösummaan. Tutkielmassa on pyritty vertaamaan Luonnonvarakeskuksen ennusteita reunavyöhykkeiltä kerättyyn aineistoon, koska Luonnonvarakeskuksen käyttämä aineisto on merkittävästi laajempi kuin tätä tutkielmaa varten on pystytty keräämään. Johtoaukea ja reunavyöhykke ovat kasvuoloiltaan samankaltaisia, ja suurin ero on puuston poistamiseen käytetty menetelmä. Johtoaukeat raivataan raivaussahalla tai kaivinkoneeseen liitettävällä sahalla, kun taas reunavyöhykepuusto kaadetaan harvesterilla. Tutkimalla osakoealoja keskenään huomattiin että puuston pituus ja tiheys vaihtelevat voimakkaasti eri etäisyyksillä voimajohtoon. Kaikista lähimpänä johtoa sijaitsevilla osakoealoilla puusto oli pidempää ja tiheämpää kuin kauempana. Useilla koealoilla varsinkin lehtipuiden pituus ylitti Luonnonvarakeskuksen ennusteen merkittävästi, vaikka johtoaukea on valo-olosuhteiltaan suotuisampi kasvulle kuin reunavyöhyke. Luonnonvarakeskuksen luoman Mitta-sovelluksen kalibrointityökalulla on ennustettu reunavyöhykepuuston kasvun kehittymistä. Ennusteiden perusteella varsinkin nopeakasvuiset lehtipuut tulevat ylittämään Fingridin määritittämän riskirajan useissa tapauksissa 10-15 vuoden kuluessa avohakkuusta. Aiemmin harkittu 25 vuoden käsittelysykli reunavyöhykkeiden hoidolle voi aiheuttaa riskejäkantaverkon siirtovarmuudelle, ja toimenpiteitä tuleekin harkita jo aiemmin. Vanhimmat reunavyöhykehakkuut ovat iältään seitsämän vuotta, ja reunavyöhykkeiden kasvua tuleekin seurata lähitulevaisuudessa.
-
(2024)Taimikonhoito on tärkeä osa puuntuotantoon tähtäävää metsätaloutta. Taimikonhoidolla (varhaisperkaus ja taimikonharvennus) pyritään turvaamaan kasvatettavan puuston kehitys. Taimikonhoito parantaa ensiharvennuksen kannattavuutta ja sen vaikutukset näkyvät puuntuotannossa läpi kiertoajan. Varhaisperkauksessa poistetaan tuotantopuuston kasvua häiritsevää muuta puustoa (yleensä lehtipuita) ja vesakkoa. Taimikonharvennuksessa tuotantopuusto harvennetaan kasvatustiheyteen ja samalla poistetaan ylimääräinen puusto. Merkittävin tekijä taimikonhoidon kustannustehokkuuden kannalta on poistettavan puuston määrä ja järeys. Tässä tutkielmassa testattiin Luonnonvarakeskuksen Metsä Groupille kehittämää mallia, joka ennusti taimikonhoidon poistuman määrän (kpl/ha) ja keskiläpimitan (cm) ennustemalliin syötettävien selittävien muuttujien perusteella. Tutkielmaan päätyi yhteensä 78 taimikonhoitokohdetta, joista puolet oli varhaisperkauskohteita ja puolet taimikonharvennuskohteita. Kohteista 53 sijaitsi kangasmailla ja 25 turvekankailla. Tutkimuskohteet sijaitsivat Metsä Groupin Jyväskylän, Kuopion, Tampereen ja Rauman hankintapiireillä. Mallilla luotiin kohteille ennusteet poistuman määrästä ja keskiläpimitasta. Näiltä kohteilta mitattiin poistuman määrä ja keskiläpimitta maastossa. Maastossa mitattujen poistuman määrien ja keskiläpimittojen selittäviä tekijöitä tutkittiin. Tutkitut selittävät tekijät olivat taimikon ikä, metsä-, kitu- sekä joutomaat kangasmaiksi ja suot päätyypeiksi (korpi, räme ja avosuo) jakava alaryhmä, kasvupaikkatyyppi, maanmuokkausmenetelmä, uudistamismenetelmä, pääpuulaji, lämpösumma sekä maaperän kosteutta kuvaavat kosteusindeksit depth-to water (DTW) ja topographic wetness index (TWI). Selittävien muuttujien yhteyttä maastossa mitattuihin poistuman määriin ja keskiläpimittoihin selvitettiin yhden selittäjän regressioanalyyseillä. Lisäksi luotiin usean selittäjän regressiomalleja, joilla selvitettiin taimikon iän ja kasvupaikan olosuhteita kuvaavien selittäjien (kasvupaikan viljavuus, maaperän kosteus ja lämpösumma) vaikutusta maastossa mitattuihin poistuman määriin ja keskiläpimittoihin. Usean selittäjän regressiomallit luotiin erikseen kangasmaille ja turvemaille. Luonnonvarakeskuksen mallin tutkimuskohteille ennustamat poistuman määrät vaihtelivat n. 9000 kpl/ha ja 34000 kpl/ha välillä. Maastossa mitatut poistuman määrät vaihtelivat n. 4000 kpl/ha ja 39000 kpl/ha välillä. Mallin kohteille ennustamat poistuman keskiläpimitat vaihtelivat n. 1,6 senttimetrin ja 3,1 senttimetrin välillä. Maastossa mitatut poistuman keskiläpimitat vaihtelivat n. 0,8 senttimetrin ja 3,7 senttimetrin välillä. Usean selittäjän regressiomallit selittivät ainoastaan osittain maastossa mitatun poistuman määrän ja keskiläpimitan vaihtelua. Varhaisperkauskohteilla usean selittäjän regressiomalli selitti 10,3 % poistuman määrän vaihtelusta kangasmaakohteilla ja turvemaakohteilla regressiomallin selitysosuus oli 27,6 %. Taimikonharvennuskohteilla regressiomalli selitti kangasmaakohteilla 34,6 % poistuman määrän vaihtelusta ja vastaavasti turvemaakohteilla regressiomallin selitysosuus oli 47 %. Molemmat työlajit sisältänyt regressiomalli selitti 16,3 % poistuman määrän vaihtelusta kangasmaakohteilla. Turvemaakohteilla molemmat työlajit sisältäneen regressiomallin selitysosuus oli 43,2 %. Luonnonvarakeskuksen mallin ennustamat poistuman määrät olivat pääsääntöisesti maastossa mitattuja poistuman määriä suurempia, erityisesti varhaisperkauskohteilla. Varsinkin monilla lehtomaisten kankaiden ja tuoreiden kankaiden sekä turvekankaiden kasvupaikkatyyppien varhaisperkauskohteilla mitattiin maastossa alhaisia poistuman määriä. Monilla kohteilla oli runsaasti pintakasvillisuutta, joka saattoi selittää alhaiseksi jäänyttä luontaisen lehtipuuston määrää. Samojen kasvupaikkatyyppien taimikonharvennuskohteilla maastossa mitatut poistuman määrät olivat huomattavasti suurempia. Tämä havainto voi mahdollisesti selittyä sillä, että näillä kasvupaikkatyypeillä lehtipuiden vesominen ja vesojen kehitys on voimakkaampaa ravinteisuuden ja/tai kosteuden ansiosta. Malli myös aliarvioi poistuman määrän osalla kohteista. Maastossa mitatuissa poistuman määrissä oli enemmän vaihtelua kuin mallin ennustamissa poistuman määrissä. Maastossa havaittu poistuman määrien huomattava vaihtelu tukee aiempaa käsitystä siitä, että uudistusalalle luontaisesti syntyvän lehtipuuston määrä vaihtelee, eikä tätä vaihtelua voida selittää hyvin pelkästään kasvupaikan ominaisuuksia kuvaavilla selittäjillä ja kohteen aiemmilla käsittelyillä. Uudistusalalle muodostuvan lehtipuuston määrään vaikuttavat myös sääolosuhteet itämisajankohdan ja taimien varhaiskehityksen aikana sekä reunametsän etäisyys uudistusalasta. Mikäli nämä tiedot olisivat saatavilla, uudistusalalle luontaisesti muodostuvan lehtipuuston määrän ennustaminen voisi tarkentua.
-
(2021)The aim of this study was to describe the main European Union Emission Trading System`s (EU ETS) aspects that affect carbon abatement investments and the way in which they influence investment decision making of the participating companies. Furthermore, trading phase III was analysed and compared to the previous phases in order to forecast possible carbon abatement investment trends for phase IV. The study consists of the collection of data from 9 EU ETS companies using semi-structured interviews. The questions were structured in four (compliance, protection against carbon leakage, carbon price and allowance allocation methods) sections based on extensive literature review of previous studies. According to the results, most companies considered the EU ETS as an important policy tool that encourages carbon abatement investments; however the system has also created certain difficulties: entering trading phase IV, companies are facing significant administrative burden, regulatory uncertainty and unfair competition caused by direct and indirect carbon costs and therefore increasing the risk of carbon leakage. All the above lower the companies’ ability of investing in carbon abatement. To tackle this problem more protective mechanisms should be introduced, including more flexible free allowance allocation. Taking into account the research limitations, respectively the low response rate (3,5%) and the lack of representation of certain industries, further investigation would be necessary for more definitive results, which would in turn help develop concrete policy proposals.
Now showing items 81-100 of 108