Browsing by Title
Now showing items 845-864 of 3388
-
(2023)In recent years the demand for plant-based products has grown. In high-moisture extrusion the water content of extrudate mass is approximately 40-80% and plant protein products that mimic meat can be produced. The aim of this Master’s thesis was to study how faba bean starch concentrate content and extrusion factors affected the properties of pea protein isolate based extrudates and torque and pressure of extruder in high-moisture extrusion. The effect of frozen storage to the mechanical properties of extrudates was also studied and what kind of bonds between proteins were found in extrudates. Hypothesis was, that increase of starch concentrate content would result in more fibrous structure in the extrudates. Split-plot Box-Behnken-design was used as an experimental design. Independent variables were starch concentrate content (10, 30 and 50%), water content in extrusion (55; 57.5 and 60%) and temperature of long cooling die (40, 60 and 80 ℃). Response variables were the properties of extrudates and torque and pressure during extrusion. When starch concentrate content increased for example the perpendicular and longitudinal cutting strengths of fresh extrudates increased statistically significantly, but their water contents, water absorption capacities and lightness (L*) decreased statistically significantly. When the water content of extrusion increased, for example the water content of extrudates increased statistically significantly, but the values of their mechanical properties and torque and pressure during extrusion decreased statistically significantly. When the temperature of long-cooling-die increased for example the hardness of the fresh extrudates increased statistically significantly, but their water absorption capacities and torque and pressure during extrusion decreased statistically significantly. As a consequence of frozen storage for example increasing of starch concentrate content didn’t increase the perpendicular and longitudinal cutting strengths of extrudates statistically significantly. The values of hardness, gumminess, and chewiness in frozen-storaged extrudates were smaller than in the fresh extrudates. As a result of increasing the starch concentrate content the number of noncovalent interactions between proteins in the extrudates decreased and the number of covalent disulfide bonds increased. The extrudates had a fibrous structure when starch concentrate content was 10% or 30%, but in 50% the fibrous structure was not visible anymore. Higher temperature of long cooling die and water content in extrusion resulted in more visible fibrous structure in the extrudates. More research about the effect of extrusion factors and addition of polysaccharides to the properties of extrudates is needed. It enables the production of even more diverse and high-quality plant protein based products to meet the expectations of the consumers.
-
(2016)Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli tutkia, miten härkäpavun kaksi eri annostustasoa vaikuttavat lypsylehmien maitotuotokseen rypsirouheeseen verrattuna, kun karkearehuna käytetään heinäkasvisäilörehua. Koe tehtiin keväällä 2013 Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa osana Kotipalko-hanketta. Kokeessa oli 12 ayrshire-lehmää, joista kuusi oli poikinut vähintään kaksi kertaa ja loput olivat ensimmäisen kerran poikineita hiehoja. Lehmien poikimisesta oli kulunut keskimäärin 115 päivää kokeen alussa. Koe järjestettiin cyclic change over –koemallin mukaisesti. Kokeessa oli kaksi blokkia, joista toisen blokin muodostivat vähintään kaksi kertaa poikineet lehmät ja toisen blokin ensimmäisen kerran poikineet hiehot. Kokeen väkirehuista muodostettiin kuusi erilaista koekäsittelyä 2x3 faktoriaalisen asetelman mukaisesti. Kokeessa oli väkirehun raakavalkuaistasoina 154 g/kg ka ja 190 g/kg ka ja valkuaislähteinä rypsi, rypsin ja härkäpavun seos ja härkäpapu, niin että raakavalkuaisen saanti oli yhtä suuri kaikista vaihtoehdoista. Karkearehuna käytettiin 1.sadon timoteinurminatasäilörehua. Lehmien säilörehun syönti vähentyi, kun rypsiä korvattiin härkäpavulla ja syönti vähentyi enemmän, kun valkuaisrehujen määrä oli suurempi ruokinnassa. Orgaanisen aineen, NDF:n ja raakavalkuaisen saannit vähentyivät myös, kun rypsiä korvattiin härkäpavulla. Raakavalkuaisen saanti ja pötsin valkuaistase lisääntyivät, kun ruokinnan raakavalkuaispitoisuutta lisättiin. Ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen hyväksikäyttö heikkeni, kun ruokinnan raaka-valkuaispitoisuus oli 190 g/kg ka. Myös lehmien maito-, valkuais- ja laktoosituotokset vähentyivät, kun rypsiä korvattiin härkäpavulla. Maidon ureapitoisuus ja virtsassa erittyvän typen määrä lisääntyivät, kun rypsiä korvattiin härkäpavulla ja ruokinnan raakavalkuaispitoisuus lisääntyi. Tulosten perusteella rypsiä ei voi korvata härkäpavulla ilman lehmien rehun syönnin ja maitotuotoksen vähentymistä. Osa rypsistä voidaan korvata härkäpavulla ilman, että lehmien rehun syönti tai maitotuotos vähentyvät niin paljon kuin rypsin korvaamisella kokonaan härkäpavulla. Rypsin ja härkäpavun seoksella voidaan myös varmistaa paremmin lehmien riittävä aminohappojen saanti kuin pelkällä härkäpavulla.
-
(2018)Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin erityisesti palkokasveista löydettyihin homeenkasvua estäviin proteiineihin. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin myös härkäpapua palkokasvina, leivän homehtumista sekä perinteisiä ja vaihtoehtoisia menetelmiä leivän säilyvyyden parantamiseksi. Härkäpavun jauholla, uutteella ja proteiineilla on havaittu homeenkasvua estävä vaikutus leivässä, mutta sen vesiuutteen proteiinifraktioiden homeenestokykyä ei ole raportoitu aiemmin. Kokeellisen työn tavoitteena oli tunnistaa homeenkasvua estäviä fraktioita härkäpavun vesiuutteesta ja siitä eristetystä proteiinista. Homeenestokykyä tutkittiin käyttäen yleisiä leipien pilaajahomeita, jotta leivässä homeenkasvua estävät härkäpavun vesiliukoiset proteiinifraktiot voitaisiin tunnistaa. Tutkimuksessa kahdelle härkäpapulajikkeelle (Kontu, Suomi ja Alex, Espanja) tehtiin vesiuutto ja vesiuutteen proteiinit saostettiin ammoniumsulfaatilla (75 %). Vesiuutteet ja vesiuutteista saostettu proteiini fraktioitiin geelisuodatuskromatografialla (Sephadex G100). Näytteiden proteiinipitoisuus määritettiin spektrofotometrisesti ja proteiinikoostumus elektroforeettisesti SDS-PAGE:lla. Homeenestokyky määritettiin maljakokeissa käyttäen neljää yleistä leipähometta (P. paneum, P. roqueforti, P. albocoremium ja A. niger). Tämän työn perusteella härkäpavun vesiuutteesta oli mahdollista erottaa geelisuodatuksella homeenkasvua estäviä proteiinifraktioita ja härkäpavun proteiinifraktioiden havaittiin estävän P. paneumin ja P. roquefortin kasvua in vitro. Pieniä proteiineja tai paljon globuliinia sisältävillä fraktioilla ei havaittu homeenestokykyä. Vaikka saostaminen ei vaikuttanut fraktioiden homeenestokykyyn, ammoniumsulfaattisaostuksessa menetettiin globuliinien vesiliukoisuus ja vesiuutteen A. nigerin estokyky. Näytteiden homeenestokyvyn havaittiin riippuvan proteiinikonsentraatiosta ja homelajista, mutta Kontu ja Alex eivät eronneet toisistaan proteiinikoostumukseltaan ja homeenestokyvyltään. Työn perusteella härkäpavun proteiinifraktioilla on merkitystä härkäpavun homeenestokyvyssä ja niiden toiminnallisuutta homeenkasvun estäjinä tulisi tutkia myös elintarvikkeissa kuten leivässä.
-
(2020)Ilmastonmuutos tuo mukanaan Suomeen äärioloja, jotka lisäävät typen huuhtoutumista, mutta myös mahdollisuuksia pidempinä ja lämpimimpinä kasvukausina. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lajikejalostus ei ole kuitenkaan lisännyt käytännön satotasoja, vaan sadot ovat jopa taantuneet. Laskeneet satotasot eivät selity pelkästään laskeneilla typpilannoitustasoilla, ja satokuilua onkin lähdetty ratkaisemaan monimuotoisemmalla viljelykierrolla, joihin sisältyy esimerkiksi härkäpapua. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää esikasvina toimineen härkäpavun (Vicia faba L.) vaikutusta maaperän liukoisiin typpivaroihin ja seuraavien viljelykasvustojen typpidynamiikkaan. Tutkimus toteutettiin Haltialan pellolla satunnaistettuna täydellisten lohkojen kerrannekokeena, jossa käsittelynä oli yhteensä kuusi kasvia ja neljä lannoitustasoa. Kasvustoista mitattiin lehtivihreäpitoisuus, lehtialaindeksi (LAI) sekä määritettiin kuiva-aineen kehittyminen ja koeruuduista otettiin maanäytteet vähintään viidesti kasvukauden aikana. Biomassamääritysten pohjalta analysoitiin kasvinosien typpipitoisuudet ja laskettiin typpisadot. Maanäytteet uutettiin (2M KCl) NH4+- ja NO3--N-pitoisuuksien määrittämiseksi. Kasvustojen typpidynamiikkaa (NUE, UPE, UTE, NHI), typpisatoja ja koeruutujen mineralisaatiota sekä mineraalityppipitoisuuksia vertailtiin lannoitus ja esikasvi taustatekijöinä. Lämmin ja kuiva kasvukausi viivästytti kasvustojen sulkeutumista ja epätasaisuus vaikutti tuloksiin enemmän kuin esikasvi tai lannoitus. Lannoittamattomat kasvustot eivät eronneet tilastollisesti biomassaltaan tai typenotoltaan lannoitetuista. Kasvien typenotto vaikutti enemmän maaperän NO3--N kuin NH4+-N-pitoisuuksiin. Härkäpapuesikasvi lisäsi kauran lehtialan kestoa (LAD). Laskennallinen mineralisaatio oli suurin nollalannoitusruuduissa, keskimäärin 127 N kg ha-1. Kasvustojen UPE, UTE ja NUE jäivät pieniksi maan pintahorisontin ollessa lakastumisrajalla koko kesän. Härkäpavulla on hyvin todennäköisesti vaikutusta maan typpivaroihin, mutta tarkemmat arviot vaativat syvemmälle maahan ulottuvia mittauksia ja edullisemman kasvukauden.
-
(2018)This master’s thesis is part of “Valkuaisfoorumi” project executed in co-operation with Häme University of Applied Sciences (HAMK) and Natural Resources Institute Finland (Luke). Main goal of “Valkuais-foorumi” is to increase self-sufficiency of protein by increasing the cultivation area and to search possibili-ties to utilize protein plants in crop rotation and to increase the use of locally produced protein feeds for domestic animals, both ruminants and monogastric animals. There is a rising interest of using faba bean in food industry and as a feedstuff for domestic animals. Experiment 1: Optimizing harvesting time for whole-crop faba bean. Optimal harvesting time was determined by collecting samples from three different faba bean varieties five times at two-week intervals during growing period and analysing changes in nutritional value and crop yields. Optimal harvesting time is after the pods are starting to fill and the plant is still green, leafy and not rotten. Crop yield grows within time but harvesting is recommended before autumn rains as humid condi-tions increase risk of losses during harvesting and preservation. Experiment 2: Crimped faba beans were ensiled using different additives based on lactic acid bacteria or additives restricting fermentation. Nutritional value, microbiological and fermentation quality, aerobic stability and reduction of the antinutritional factors were determined. Additives improved quality of ensiled crimped faba bean. Amounts of vicin and convicin decreased during fermentation process. Amount of tannins varied among treatments and antimicrobial chemical addi-tive was the most efficient in reducing tannins compared to ensiling without additives. Aerobic stability was good with all additives and with antimicrobial chemical treatment the 2-degree temperature rise could not be reached during the measurement period of 210 h. Lactic acid bacteria based inoculant improved fermen-tation quality of feed by decreasing the number of harmful microbes. Chemical additive restricted the fer-mentation of feed and fermentation losses were minute. By ensiling crimped faba bean it is possible to harvest the crop in earlier stage of maturity and using adidtives improves the nutritional and microbial qual-ity. Avainsanat
-
(2013)The literature review deals with carbohydrates in faba bean and other legumes. Analytical methods for determining different carbohydrates was introduced. Particular emphasis was given to α-galactosides in faba bean which are raffinose family oligosaccharides (RFO) raffinose, stachyose and verbascose, those are associated with flatulence. The aim of the experimental work was to develop an HPAEC-PAD-method (high-performance-anion-exhange-chromatography-pulse-amperomeric-detector) to determine low molecular weight carbohydrates (LMWC) in faba bean, focusing on RFO-compounds. The best extraction method for oligosaccharide separation from faba bean matrix was investigated. HPAEC-PAD-methods for monosaccharide and oligosaccharide analysis were tested and the most suitable was chosen for quantitative RFO-analysis. In addition, LMWC contents in faba bean were investigated and variation among different cultivars and annual harvests were compared. Lupin and lentil were used as comparison samples. The chosen extraction method was following: faba bean flour was homogenised for 1 min with 70 % EtOH-solution. Extraction was carried out three times. Samples were centrifuged between extractions and the supernatant, where oligosaccharides were dissolved, was separated. The HPAEC-PAD-method was used with a Carbopac PA1-column and gradient elution. The eluent was dilute NaOH solution at the beginning of the elution time and stronger at the end. The validated method gave reliable results for RFO-compounds in faba bean. The main oligosaccharides in faba bean cultivar Kontu from 2012 (Kontu2012) were verbascose (13.2 mg/g) and stachyose (7.88 mg/g). The amount of raffinose (2.42 mg/g) was close to melibiose (1.78 mg/g), which is one of the disaccharides. The main disaccharide in Kontu2012 was sucrose (23.1 mg/g). The monosaccharides galactose and glucose were present at trace amounts (< 400 mg/g) and fructose was not detected. Results were calculated by dry weight. No statistically significant difference was observed between different cultivars of faba bean, whereas growth factors influenced greatly. A statistically significant difference was also observed between different legumes (faba bean, lupin and lentil) among all the compounds investigated in this study.
-
(2023)Self-sufficiency in protein feeds is low in Finland. Therefore there has been interest towards the use of domestic faba bean (Vicia faba) in dairy cow feeding. Faba bean is rich in starch and crude protein but the crude protein is highly degradable in the rumen. Moreover, faba bean protein contains low concentrations of sulfur containing amino acids, especially methionine, which can limit dairy cow’s production. The aim of this study was to examine if it is possible to increase faba bean protein utilization in the mammary gland by industrial treatment and by methiohine infusion into abomasum. The study was conducted at the University of Helsinki research farm in Viikki from 6.1.2018 to 21.4.2018. The experimental design was 5 x 5 latin square with 21-d experimental periods and five rumen fistulated multiparous ayrshire cows. The five isonitrogenous treatments were rapeseed meal (R), milled faba bean (MF), milled faba bean with methionine infusion (15 g/d into abomasum; MF+), industrially treated faba bean (TF) and industrially treated faba bean with methionine infusion (TF+). The cows were fed total mixed ration (TMR) ad libitum with concentrate-to-forage ratio of 38:62 in dry matter (DM). Faba bean diets increased daily DM intake (DMI) by an average of 1.6 kg compared to rapeseed meal diet but this had no effect on daily milk yield which was on average 27.7 kg. Faba bean diets increased starch and crude protein intakes with the result of increased microbial protein sythesis in the rumen and increased milk protein concentration. Industrial treatment of faba bean tended to increase daily milk yield on average of 1.4 kg which is probably a result of increased absorption of glucose and metabolizable protein in the small intestine. Methionine infusion increased plasma methionine concentration but this had no effects on DMI, milk yield or milk composition or nitrogen utilization. The utilization of feed protein to milk protein was only on average 25.2 % and it was not affected by diet. The results of this study suggest that faba bean is palatable protein feed and has potential to replace rapeseed meal in dairy cow feeding. It is possible to reduce ruminal crude protein and starch degradability of faba bean by industrial treatment. Methionine infusion had no effects on dairy cow’s performance so it can be concluded that methionine was not limiting amino acid in this study.
-
(2020)Faba bean (Vicia faba) has potential as a domestic supplemental protein feed, as its seeds are rich in crude protein and starch. However, faba bean protein is low in methionine and highly degradable in the rumen, which reduces its nutritional value. The rate of protein degradation can potentially be decreased by industrial heat and steam treatment. The aim of the study was to investigate how feed industrial processing and methionine supplementation can affect the milk yield and milk composition of dairy cows. The study was conducted at the research farm of the University of Helsinki in Viikki from 6.1.2018 to 21.4.2018. Five multiparous Finnish Ayrshire cows with ruminal fistulas participated in the study, which utilized a 5x5 Latin square study design with three-week trial periods. The five experimental treatments consisted of the following isonitrogenous protein feeds: rapeseed meal (RR), milled faba bean (HJ), roasted (industrial heat treatment) faba bean (HR) and methionine-supplemented (15 g/day omasal infusion) faba bean feeds HJM and HRM. The cows were fed TMR (total mixed ratio) ad libitum. TMR was based on first cut timothy and meadow fescue grass silage (D-value 706 g/kg dry matter), including a mixture of barley-oats, sugar beet pulp and a mineral supplement. The share of concentrate in the dry matter of TMR was 38 %. Faba bean feedings (HJ, HJM, HR, HRM) increased dry matter intake by an average of 1.6 kg/day compared to rapeseed feeding, but this had no effect on milk yield, which averaged 27.7 kg/day in the experiment. Crude protein and starch intakes were higher in faba bean feedings compared to rapeseed feeding. Rapeseed meal contained more fat than milled and roasted faba beans, which increased total fat intake in rapeseed feeding. Faba bean feedings increased the digestibility of crude protein and the protein content of milk compared to rapeseed feeding. Roasting of faba beans tended to increase milk and lactose yields (HJ, HJM vs. HR, HRM). However, methionine supplementation had no effect on milk or protein yield (HJ, HR vs. HJM, HRM). Faba bean feedings increased the content of saturated de novo fatty acids in milk fat and decreased the content of long-chain mono- and polyunsaturated fatty acids compared to rapeseed feeding. Feeding had little effect on rumen fermentation or plasma energy metabolites. According to this study, faba beans were palatable as a supplementary protein feed and it was possible to replace rapeseed meal by milled or roasted faba beans without a decrease in total dry matter intake or milk yield. Roasting of faba bean tended to increase milk yield compared to milled faba bean. Faba bean feeds increased the content of saturated de novo fatty acids and reduced the content of unsaturated fatty acids. Methionine supplementation had no effect on milk production in this study.
-
(2014)The aim of this study was to investigate dairy cow performance on faba bean compared to rapeseed meal on silage based diets. Increasing use of grain legumes may improve selfsufficiency of feed protein. The study was conducted at the research farm of University of Helsinki. In the experiment, eight multiparous Finnish Ayrshire cows were used. Four of them were fitted with rumen fistula. In the beginning of the experiment, cows were 100 (± 51) days in milk. Replicated 4x4 Latin square design was used: the other square consisted of cows with rumen fistulas and the other of intact cows. Treatments of the study were concentrate feeds as follows: control (no protein supplement), rapeseed meal, faba bean and mixture of rapeseed meal and faba bean. Concentrates were fed at a rate of 14 kg/d and silage was given ad libitum. Concentrate feeds including protein supplement were isonitrogenous crude protein content being approximately 200 g/kg DM. Protein supplementation increased silage intake (2,4 kg/d) and milk production (1,6 – 4,9 kg/d). Protein supplementation decreased milk fat content (41,2 vs. 45,3 g/kg DM) but increased milk protein content (35,5 vs. 34,3 g/kg). Feed nitrogen utilization to milk, AAT and ME utilizations and ECM yield to feed intake -ratio were decreased on protein supplementation. In this experiment however rapeseed meal did not give responses of same level as was expected according to results of earlier experiments. Diets including faba bean increased silage intake and milk production compared to rapeseed meal diet. Rapeseed meal diet decreased silage intake 2,7 kg and milk yield 2,5 kg compared with faba bean diet. Mixture of rapeseed and faba bean resulted in the highest milk production being 2 kg more than on average on rapeseed meal and faba bean diets. Utilization of ME and ECM yield to feed intake –ratio were increased with rapeseed meal diet. According to this study rapeseed meal as a protein supplement can be substituted by faba bean in dairy cow diets on silage based diets.
-
(2023)Nykypäivänä maatalous on suurissa määrin niin Suomessa kuin globaalistikin riippuvainen teollisista typpilannoitteista, ja ne ovat olleet oleellinen osa maatalouden tuottavuuden kasvua. Niiden tuotantoprosessissa tarvitaan kuitenkin fossiilisia energianlähteitä ja mineraalilannoitteiden käytön yleistymisen myötä viljely on yksipuolistunut. Palkokasvien, kuten härkäpavun lisäämisellä viljelykiertoihin on mahdollista korvata teollisia typpilannoitteita biologisella typensidonnalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää härkäpavun esikasvivaikutusta kauran kuiva-aine- ja typpisadon muodostukseen. Tavoitteena oli myös tutkia typpilannoituksen vaikutusta kuiva-aine- ja typpisatoon sekä kauran biomassan ja typenoton kehitystä ajan suhteen, nettomineralisaatiota ja kumulatiivisia N2O-N-emissioita. Aineisto saatiin Leg4Life-hankkeen peltokokeen erilaisia viljelykasvijärjestyksiä edustavista koejäsenistä, joissa kasvoi kauraa kasvukaudella 2021. Kaurasta oli neljä koejäsentä, joilla oli eri esikasvit ja typpilannoitustasot: 1) lannoittamaton kaura, jonka esikasvina oli härkäpapu-rapsi-seos, jolla oli aluskasvina raiheinä 2) lannoitettu kaura (90 kg (N)/ha-1) jonka esikasvina oli härkäpapu-rapsi-seos, jolla oli aluskasvina raiheinä 3) lannoitettu kaura (90 kg (N)/ha-1) jonka esikasvina oli härkäpapu, jolla aluskasvina oli raiheinä, 4) monokulttuurina viljelty lannoitettu kaura (90 kg (N)/ha-1). Kasvustosta kerättiin biomassanäytteitä koko kasvukauden ajan ja sadonkorjuun yhteydessä kerättiin jyväsatonäytteet. Koeruuduista otettiin pintamaanäytteitä NH4+- ja NO3- -pitoisuuksien laskemiseksi ja N2O-emissioita mitattiin pimeäkammiomenetelmällä kahden viikon välein. Kaikkien kaurakoejäsenten kuiva-aine- ja typpisadot olivat samaa suuruusluokkaa, eikä käsittelyiden väliltä löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Ennakko-odotusten vastaisesti ei havaittu, että kauralla, jonka esikasvina oli härkäpapu tai härkäpapu-rapsi-seos olisi merkittävästi suuremmat kuiva-aine- ja typpisadot verrattuna monokulttuurikauraan. Toisaalta kuiva-aine- ja typpisadot eivät olleet myöskään pienemmät verrattuna monokulttuurina viljeltyyn kauraan, mikä vastasi toista ennakko-odotusta. Myöskään typpilannoitetuilla koejäsenillä satojen ei havaittu olevan merkittävästi suurempia kuin ei-typpilannoitetun kaurakoejäsenen. Tulosten mukaan koeruuduissa, joissa oli härkäpapu esikasvina, kasvukauden alussa pintamaan NH4+- ja NO3- -pitoisuudet olivat suuremmat kuin monokulttuurikaurassa, mutta kasvukauden sääolosuhteiden vuoksi typpeä todennäköisesti poistui pintamaasta denitrifikaation tai huuhtoutumisen muodossa. Esikasvi- ja typpilannoituskäsittelyiden laskennalliset vaikutukset vaihtelivat. Korsien kuiva-ainesadon osalta ainoastaan härkäpavun satoa lisäävä vaikutus oli trendinomaisesti tilastollisesti merkitsevä. Typpisadon osalta härkäpavun positiivinen vaikutus oli trendinomaisesti tilastollisesti merkitsevä ja härkäpapu-rapsi-seoksen positiivinen vaikutus tilastollisesti merkitsevä. Vaikka tässä tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja eri koejäsenten kuiva-aine- ja typpisatojen välillä, ei myöskään ilmennyt, että härkäpapu esikasvina aiheuttaisi merkittäviä negatiivisia vaikutuksia sitä seuraavan kauran kuiva-aine- ja typpisatoon verrattuna monokulttuurikauraan, vaan sadot olivat samaa suuruusluokkaa. Kasvukausi 2021 oli sääolosuhteiltaan poikkeuksellinen vähäisen sadannan ja korkean keskilämpötilan suhteen, ja sen aiheuttamat sadonalenemat tässä tutkimuksessa voivat olla ennuste Suomen viljelyolosuhteiden tulevaisuudesta. Lisätutkimuksia aihepiiristä erityisesti Pohjoismaiden viljelyolosuhteissa tarvitaan.
-
(2019)Research has shown that the temperature sum or the average of daily mean temperature, together with the photoperiod and genotype, determines the progress of faba bean towards flowering. However, other environmental factors such as photosynthetically active radiation (PAR) and humidity conditions (Sielianinow´s hydrothermal index K) have been found to have a secondary effect on the progress towards flowering. The timing of the development stages of faba bean growth is of great importance for its regional adaptation and the profitability of its cultivation in new and changing environments. Progress towards flowering and the environmental conditions during flowering strongly affect the yield of different cultivars. Identifying the environmental factors affecting initiation and induction of flowering enables the breeding of new, more sustainable cultivars of faba bean. Negative effects of stress factors to yield can be avoided using earlier flowering cultivars in cultivation. Changing climatic conditions are leading to long periods of dry and warm weather in Finland, the effect of which is particularly pronounced during flowering. The stage of flowering has been found to be the most sensitive stage of the development of faba bean, during which the amount and quality of the crop yield is determined. The aim of this study was to validate the functionality and suitability of the improved model for predicting the progress towards flowering in field conditions. The significance of PAR, K-index, the temperature mean and photoperiod was tested in the model predicting flowering, were the observations of flowering were from two growing seasons, 2016 and 2017, using 20 cultivars of faba bean. The impacts of these environmental factors on the model were also tested with broader observation data from six growing seasons: 2009 to 2012 together with 2016 to 2017. The best model was obtained with the combination of all parameters with the highest value of R2 (R2v2=0.999, R6v2= 0.964). In the model containing only photoperiod and temperature mean, values for R2 were too low. The parameters of PAR and K-index significantly (R2>0.90) increased the value of R2. When tested alone, PAR explained over 90 % of the flowering. However, the photoperiod and the temperature mean played an important role in the development and flowering and they are known to be critical for the induction of flowering of certain cultivars. With six years of observations, the coefficients for temperature mean in the model were negligible (p >0.05). Significant parameters were photoperiod, K-index and PAR. The cultivar ‘Kontu’ started to flower earlier than other cultivars and it had greatest variation between predicted and observed value in the model. Therefore, adding it to the function as extra parameter was important to bring its values closer to regression line and to improve the overall value of R2. The conditions in greenhouse are usually adjusted to the optimum for the plant, when normally varying humidity conditions are ignored. Effects of photoperiod and PAR on the development of faba bean cannot be distinguished in controlled light conditions. Field experiments lasting several growing seasons are required to be able to distinguish their effects. The model for predicting the progress towards flowering could be used to identify different qualities of various cultivars. The parameters in this model worked well in prediction of flower induction of faba bean in Finland.
-
(2017)Powdery mildew fungi (Erysiphales) are obligate plant pathogens that infect almost 10 000 plant species (Magnoliophytina) worldwide. They are highly host specialised fungi that cause significant crop losses in agriculture and horticultural production. The aim of this study was to recognise and identify powdery mildew fungi occurring in the botanical garden of Helsinki University in Kumpula. Identification was based on the morphological characters and barcodes based on ITS-sequences. Altogether 94 observations were made of powdery mildews during the growth season 2015. To identify the powdery mildew fungi, the morphological characters were studied with a microscope, and 42 specimens were characterized for using powdery mildew specific primers and sequencing. All the sequences were compared with sequences available in Genbank (NCBI) using BLASTn tool. A phylogenetic tree was build from the sequences to show evolutionary distances. The sequences were also compared with an identity matrix to show nucleotide differences between the isolates. Twenty-eight species of powdery mildew fungi were identified in this study. 14 of these fungi were possible to identify based only on their morphological characters. The ITS sequences of 42 isolates were deposited to a Genbank (ENA) with accession numbers LT794916–LT795001. In most cases the primers were specific enough to multiply DNA of the powdery mildew fungi and to sequence the PCR product without cloning. The PCR products from 5 samples had to be cloned because they contained a mixture of sequences. This study shows that an area of 6 ha in the Kumpula Botanical garden contains multiple species of powdery mildew fungi. Results also show that the species found infecting the plants in the botanical garden are mostly common species that have been found earlier in Finland. A few uncommon powdery mildew species lacking the native hosts in Finland were also found.
-
(2017)Objective of this Master's Thesis was to explore levels of subjective and objective knowledge of Finnish wine consumers and knowledge levels' hypothesized link to exploratory buying behavior. Subjective knowledge refers to what consumers think they know about a given subject whereas objective knowledge is verifiable factual knowledge. Questionnaire was published in December 2016 via Finnish importers consumer newsletter and website. Resulting 300 responses were analyzed in SPSS using most importantly cross tabulations, One Way Analysis of Variance (ANOVA) and logistic regression analysis. Both subjective and objective knowledge were found to have a positive relation to exploratory buying behavior - more knowledgeable consumers in both dimensions of knowledge exhibited more exploratory tendencies. Effect was however more limited than that of being "active" with respect to wine: this dimension surfaced as having most effect on exploratory tendencies, linking also to higher average price of wine choice. Assumption based on prior theory of at least moderate correlation between consumer's objective and subjective knowledge was confirmed - there was no remarkable conflict between reported subjective knowledge and assessed objective knowledge. Men scored higher objective and subjective knowledge levels but no evidence of influence of other demographic variables was found.
-
Harvaan asutun maaseudun seurakuntaliitosten mahdollisuudet ja haasteet : case Utajärven seurakunta (2020)Toimintaympäristön nopeatahtinen muutos on haastanut seurakuntia pohtimaan perustehtävänsä toteuttamisen turvaamista ja taloudellista kestävyyttään tulevaisuudessa. Harvaan asuttujen alueiden seurakuntien toimintaympäristöön on eniten vaikuttanut muuttoliike ja väestön ikääntyminen. Maan sisäinen muuttoliike on ollut voimakasta ja seurakuntien alueellinen erilaistuminen on ollut jatkuvaa viime vuosikymmenten aikana. Myös ihmisten elämäntapa on muuttunut. Ihmiset liikkuvat paljon ja kaupunkimainen, hyvin yksilöä ja yksilön vapautta korostava elämäntapa on yleistynyt. Kirkolla pitkät perinteet suomalaisen paikallishallinnon ja pitäjien syntyhistoriassa, mutta kirkon asemaa yhtenä maaseudun toimijana ei ole tunnistettu kuin vasta viime vuosina. Seurakuntien toiminta kattaa koko Suomen. Ne ovat maaseudulla merkittäviä työllistäjiä, ja tarjoavat sekä ostavat palveluja paikallisesti. Lisäksi seurakunnat osaltaan lisäävät paikallista sosiaalista ja henkistä hyvinvointia ja vahvistavat yhteisöllisyyttä paikkakunnalla. Seurakunnat toimivat osana paikallista yhteisöä ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toimintaympäristön kanssa. Seurakuntaa ei voisi olla olemassa ilman ympärillä olevaa toimintaympäristöä. Toimintaympäristön muutokset ja erityisesti muutoksista johtuva taloudellinen tilanne pakottaa seurakuntia tarkastelemaan omia toimintatapojaan, rakenteitaan ja kehittämään uusia yhteistyömuotoja sekä ratkaisuja toiminnan uudelleen organisointiin. Harvaan asutulla maaseudulla seurakunnat joutuvat pohtimaan miten turvata seurakunnan perustoiminnot tulevaisuudessakin. Seurakuntalaisen kannalta oleellista on, että seurakunnan elämä ja palvelut tapahtuvat lähellä seurakuntalaista. Seurakuntarakenteisiin vaikuttavia päätöksiä tehtäessä on huomioitava, että näitä päätöksiä ei voi tehdä vain talous ja hallinto edellä. Yritysmaailmasta poiketen seurakuntien taloudenpidon tavoitteena ei ole voiton maksimointi, vaan se, että tulot kattavat menot. Strategisen, pitkän aikavälin, johtamisen tarve seurakunnissa on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tapaustutkimuksen kautta pienen, harvaan asutun maaseudun seurakunnan selviytymisen keinoja muuttuvassa toimintaympäristössä. Toimintaympäristössä vaikuttavia tekijöitä, kuten väestön muutos ja verotulojen kehitys, tarkastellaan vähintään 10 vuoden ajanjaksolla menneisyyteen, ja tulevien vuosien kehitystä vuoteen 2030 saakka. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi seurakuntaliitoksen mahdollisuutta ja uuden seurakunnan tulorahoituksen kehitystä vuoteen 2030 saakka. Tulosten perusteella voidaan todeta, että tutkimuksessa tarkastellun kahden pienen seurakunnan yhteenliittymä ei tuo riittävää taloudellista pohjaa toiminnalle ilman merkittävää kulujen leikkaamista. On pyrittävä löytämään laajempi alueellinen ratkaisu, joka luo taloudelliset edellytykset toiminnalle myös tulevaisuudessa.
-
(2023)Maaperästä vapautuu hiiltä ilmakehään maatalouden vaikutuksista. Nautojen laiduntaminen voi sitoa hiiltä takaisin maaperään. Laidunnuksen hiilensidonnan määrä riippuu pitkälti laidunnusstrategiasta, eli siitä kuinka kauan ja kuinka iso lauma kerrallaan laiduntaa tiettyä aluetta ja kuinka kauan laidun saa levätä ennen eläinten palaamista takaisin. Suomessa tavanomaisin laidunnusstrategia on intensiivinen, kiertävä lohkosyöttö, jossa laidunlohkolle tulee tyypillisesti viisi syöttökertaa kesän aikana ja syöttökertojen välinen lepoaika on kahdesta viikosta kuukauteen. Tutkimuksen kohteena olevassa, uudessa laidunnusstrategiassa MOB-laidunnuksessa nurmen massa on suuri ja lepoaika on pitkä, tästä syystä syöttökertoja tulee kesän aikana vain kolme. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena oli selvittää, sopiiko MOB-laidunnus suomalaisiin olosuhteisiin ja miten se vaikuttaa laidunalan tarpeeseen ja hiilisyötteeseen nuorkarjalla. Hypoteesina oli, että vaikka MOB-laidunnus lisää laidunalan tarvetta, sekä heikentää laidunnurmen ruokinnallista laatua intensiiviseen lohkosyöttöön verrattuna, se toimii silti hyvin nuorkarjan laidunnuksessa. Lisäksi MOB-laidunnuksen odotettiin parantavan hiilisyötettä peltoon jäävän suuremman kasvustomassan ansiosta. Koe suoritettiin Luonnonvarakeskuksen tutkimusasemalla Maaningalla 29.05.2021-25.08.2021. Koe sisälsi kolme laidunkiertoa tavanomaisilla laidunnusruuduilla (4 ruutua, n. 570 m^2/ruutu) ja kaksi laidunkiertoa MOB-laidunnusruuduilla (4 ruutua, n. 320 m^2/ruutu). 16 hiehoa oli jaettu neljään ryhmään ja ne laidunsivat ruutuja kahdesta neljään päivään, jonka jälkeen hiehot siirrettiin pois ja laidunruudut saivat levätä. Tässä kokeessa keskimääräinen lepoaika tavanomaisessa laidunnuksessa oli intensiiviselle laidunkierrolle ominainen 25 vrk ja MOB-laidunnuksessa matalan intensiteetin laidunkierron mukainen 37 vrk. Lepoajalla hiehot laidunsivat yhtenä ryhmänä ja silloin niillä oli tarjolla kivennäistä, jota ruutusyöttöjen aikaan ei tarjottu. Koealan nurmi oli perustettu seoksella, jossa siemensuhteet olivat 60 % timotei (Phleum pratense L.), 20 % nurminata (Festuca pratensis Huds.) ja 20 % puna-apila (Trifolium pratense L.). Laidunruuduilta otettiin kasvustonäytteet ennen ja jälkeen jokaista laidunkiertoa. Näytteiden perusteella analysoitiin laidunnurmen rehuarvo sekä arvioitiin hiehojen syömän laidunrehun määrä. Ruuduilta mitattiin laidunkauden päättyessä myös multakorjattu sänkimassa, josta pystyttiin arvioimaan maan pintaan hiilisyötteeksi jäänyt nurmimassa. Ensimmäisen syöttökerran alkaessa tavanomaisten ruutujen alkumassa oli 2755 ja MOB-ruutujen 5344 kg ka/ha. Laidunnusstrategia vaikutti laidunnurmen koostumukseen, tarvittavan laidunalan ja hiilisyötteenä toimivan sänkimassan määrään. MOB-laitumien nurmen sulavuus oli heikompaa kuin tavanomaisilla laitumilla, mutta laidunrehun sulavuus ja kemiallinen koostumus riitti täyttämään nuorkarjan energian ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen (OIV) tarpeet. Kuiva-aineena mitattuna MOB-laidunnuksen nurmen hehtaarikohtainen sato oli 11 % pienempi verrattuna tavanomaiseen laidunnukseen. Syönnissä (kg ka/pv/eläin) ei ollut ensimmäisellä syöttökerralla eroa laidunnusstrategioiden välillä (P = 0.67). Toisella syöttökerralla MOB-laidunnuksessa syönti oli numeroarvoisesti suurempi kuin tavanomaisessa laidunnuksessa (5.3 vs. 7.8, P = 0.12). MOB-laidunnuksen jälkeen peltoon jäi nurmimassaa noin 2000 kg ka/ha enemmän kuin tavanomaisen laidunnuksen jälkeen. MOB-laidunnuksessa kasvu ei kärsinyt kuumuudesta ja kuivuudesta tavanomaisen laidunnuksen tapaan. Negatiivisena puolena verratessa tavanomaiseen laidunnukseen MOB-laidunnus lisäsi laskennallisesti 38 % laidunalan tarvetta, joka voi muodostua ongelmaksi laidunalan riittävyyden kannalta ja myös taloudellisesti. Hiilensidonnan näkökulmasta MOB-laidunnus on parempi vaihtoehto tavanomaiseen laidunnukseen verrattaessa, sillä MOB-laidunnuksessa ylilaidunnusta ei päässyt tapahtumaan ja pilalle tallattua nurmea oli selvästi tavanomaista laidunnusta vähemmän. Myös sänkimassaa jäi maahan huomattavasti enemmän hiilisyötteen lähteeksi kuin tavanomaisen laidunnuksen päätteeksi. Tässä tutkimuksessa MOB-laidunnus todettiin toimivaksi vaihtoehdoksi nuorkarjan laitumena.
-
(2024)Suomessa on viime aikoina käyty keskustelua harvennushakkuiden laadusta. Harvennushakkuiden onnistumista seuraavan viranomaisen Metsäkeskuksen mukaan harvennushakkuissa on ollut paljon huomautettavaa. Metsissä haastavissa olosuhteissa työskentelevillä hakkuukoneenkuljettajilla on suuri vastuu harvennushakkuiden onnistumisesta. Tämän tutkimuksen tavoite oli tuottaa tietoa hakkuukoneenkuljettajien tavoista seurata korjuujälkeä harvennushakkuutyömailla. Tutkimuksessa selvitettiin kuinka helpoksi tai vaikeaksi kuljettajat kokevat hyvän korjuujäljen tuottamisen, millä tavoin he seuraavat korjuujäljen eri kriteerien onnistumista ja mitä välineitä he käyttävät työnsä laadun seurannassa. Tutkimuksessa oli keskeistä löytää kannustavia ratkaisuja osaamisen tukemiseen ja metsätyön laadunhallintaan. Tutkimuskysymysten selvittämiseksi luotiin 21 kysymystä kattava haastattelulomake, joka sisälsi valinta- että monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Tutkimusaineisto kerättiin puhelinhaastatteluina lokakuun 2023 ja tammikuun 2024 välisenä aikana 25 hakkuukoneenkuljettajalta. Haastatteluaineistosta ei voida tunnistaa yksittäisiä henkilöitä. Haastattelut sisälsivät kuljettajien perustietojen lisäksi kysymyksiä kuljettajien tavoista seurata korjuujäljen onnistumista ja heidän tapaansa suorittaa omavalvontaa sekä heidän mielipiteitään saamistaan työohjeista. Kuljettajilta kysyttiin mitkä olisivat heidän mielestään hyviä tapoja kehittää ja ylläpitää heidän ammattitaitoansa sekä miten he pitävät metsänhoidollista ammattitaitoaan yllä. Haastattelun vastaukset luokiteltiin ja näiden pohjalta saatiin käsitys hakkuukoneenkuljettajien työtavoista korjuujälkeä koskien. Tuloksissa saatiin myös heidän näkemyksiään tavoista, joilla voitaisiin parantaa kuljettajien ammattitaitoa. Tulosten perusteella eri puolella Suomea työskentelevät kuljettajat eivät juuri eronneet toisistaan. Maantieteellinen sijainti ja sen tuoma työolojen vaihtelu selittivät kuljettajien eroavaisuuksia. Eri työkokemuksen omaavista kuljettajista löydettiin erovaisuuksia. Nuoremmat kuljettajat käyttivät teknologiaa paljon enemmän korjuujäljen laadun hallinnassa kuin vanhemmat kuljettajat. Vanhemmat kuljettajat seurasivat puustovaurioita harvennushakkuilla varastopaikalle kuljettaessa, mitä nuoret kuljettajat eivät tehneet. Yleisesti kuljettajat seurasivat korjuujäljenlaadun onnistumista. Kaikki kuljettajat olivat käyneet ammattitaitoa kehittävillä kursseilla ja koulutuksissa viime vuosien aikana. Kuljettajat toivoivat enemmän palautetta työstään työnjohdolta. Palautteen olisi hyvä olla suoraa ja reaaliaikaista. He kokivat myös muiden kuljettajien ja ammattilaisten kanssa kommunikoinnin kehittävän heidän ammattitaitoaan. Koulutukset nähtiin hyvänä asiana ja kuljettajat toivoivat enemmän maastossa tapahtuvaa käytännön koulutusta, jossa olisi mahdollista keskustella toisten alan ammattilaisten kanssa. Laadunseuranalla on vaikutusta metsänhoidon kokonaisketjussa ja se vaikuttaa yhteiskunnallisella tasolla. Kuljettajilla ei selkeästikään ole yhtä yhtenäistä tapaa tehdä korjuujäljen laadunvalvontaa. Kuljettajien olisi hyvä ymmärtää laajemmin heidän roolinsa hakkuiden onnistumisessa. Kuljettajat toteuttivat vertaispalautekäytäntöjä aktiivisesti älylaitteiden mahdollistamien sovellusten avulla. Tätä voitaisiin kehittää paremmin laajempaan käyttöön. Ajatus siitä, että kuljettajat voisivat antaa palautetta kohteidensa suunnittelusta työnjohdolle, nousi esiin keskusteluissa.
-
(2019)Soilla on merkittävä rooli hiilen (C) varastoinnissa sekä kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin (CO2) vaihdossa. Suoekosysteemeissä kasvit sitovat yhteytyksessään ja vapauttavat hengityksessään hiilidioksidia. Hiilidioksidia vapautuu takaisin ilmakehään lisäksi hajottajien hengityksen tuotteena. Nettomääräisesti luonnontilaiset suot sitovat hiilidioksidia, koska korkea pohjavedenpinnan taso rajoittaa maahan kertyvän orgaanisen aineen, eli turpeen hajotusta. Turpeesta vapautuvan hiilidioksidin määrä on kuitenkin muuttunut olennaisesti soiden ojituksen seurauksena, kun pohjavedenpinnan lasku on lisännyt hapellisen hajotuksen määrää turpeessa. Suomessa tehtiin runsaasti metsäojituksia erityisesti 1960–1970-luvulla. Nämä ojitetut turvemaat ovat tänä päivänä harvennushakkuiden ja kunnostusojituksen tarpeessa, mutta mittaustieto näiden toimenpiteiden välittömistä vaikutuksista hiilikaasujen vaihtoon on yhä vähäistä. Tietoa suometsien käytön ilmastovaikutuksista eri metsänhoitotoimien yhteydessä tarvitaan lisää. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää vaikuttavatko harvennushakkuu ja kunnostusojitus metsäojitetulla suolla hiilidioksidivuohon ja sitä sääteleviin ympäristötekijöihin (pohjavedenpinnan taso, turpeen lämpötila). Tutkimusaineisto kerättiin Hyytiälän metsäasemalla Juupajoella sijaitsevalta metsäojitetulta suolta vuosina 2010–2013 ja 2015. Hiilidioksidivuota mitattiin suljetun kammion menetelmällä kasvillisilta mittauspisteiltä kokonaishengityksenä (RTOT) ja kasvittomilta heterotrofisena hengityksenä (RHET) seitsemällä koealalla. Harvennushakkuu tehtiin joulukuussa 2011 ja kunnostusojitus elokuussa 2012. Harvennushakkuulla ja kunnostusojituksella oli selvä vaikutus pohjavedenpinnan tasoon erityisesti ohutturpeisella koealalla. Harvennushakkuu nosti pohjavedenpintaa ja kunnostusojitus laski sitä hakkuuta edeltävälle tasolle tai sen alle. Turpeen lämpötilan suhteen toimenpiteiden vaikutus jäi vähäiseksi ja epäselväksi. Turpeen lämpötilassa ei ollut merkittäviä eroja vuosien tai koealojen välillä. Sekä turpeen lämpötila että pohjavedenpinnan taso säätelivät hiilidioksidivuota. Pohjavedenpinnan tason muutokset vaikuttivat kuitenkin voimakkaammin hiilidioksidivuohon kuin turpeen lämpötilan muutokset etenkin rehevämmillä kasvupaikoilla. Hiilidioksidivuo reagoi selvästi toimenpiteisiin rehevämmillä kasvupaikoilla. Vuotuiset ennustetut hiilidioksidivuot vaihtelivat vuosina 2011–2014 välillä 711–2414 g CO2 m-2 v-1 (RHET) ja 1604–3519 g CO2 m-2 v-1 (RTOT) kasvupaikasta riippuen. Vuotuisissa CO2-voissa oli selvää vaihtelua kasvupaikkojen välillä: rehevämmillä turvekangastyypeillä CO2-vuon määrä sekä vuosien välinen vaihtelu olivat suuremmat kuin karummilla. Harvennushakkuu ja kunnostusojitus yhdessä toteutettuna voivat tämän tutkimuksen perusteella lisätä merkittävästi hengityksestä aiheutuvaa hiilidioksidivuota metsäojitetulla suolla erityisesti rehevillä ja ohutturpeisemmilla kasvupaikoilla. Karummilla ja paksuturpeisilla kasvupaikoilla toimenpiteiden vaikutus näyttää sen sijaan jäävän vähäiseksi. Harvennushakkuu yksinään voi kuitenkin vähentää hiilidioksidivuota suon pinnasta nostaessaan pohjavedenpinnan tasoa.
-
(2023)Puukaupassa eletään monen syyn seurauksena muutoksen aikaa. Entistä kehittyneempi kaukokartoituspohjainen metsä-varatieto, muuttuva metsänomistajarakenne sekä puun noussut kysyntä antavat mahdollisuuksia kehittää, mutta myös pakottavat muuttamaan puukaupan vakiintuneita menetelmiä. Runkohinnoittelun, eli puutavaralajien katkonnasta riippumaton puun hinnoittelutapa on kasvattanut nopeasti osuuttaan markkinoilla. Samanaikaisesti metsävaratiedon tarkkuus on lisääntynyt uuden laserkeilauskierroksen myötä, ja kilpailu uusiutuvasta puuraaka-aineesta kasvanut sekä energia- että teollisuuskäytössä maailmanlaajuisten megatrendien ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aiheuttaminen maailmankaupan muutosten seurauksena. Metsäkeskus tuottaa avointa metsävaratietoa, joka on saatavissa metsätalouden operatiivisen suunnittelun tueksi erilai-siin metsäjärjestelmiin. Tieto on nopeaa ottaa käyttöön, objektiivista, ajantasaistettua sekä varttuneissa metsissä luotet-tavaa. Tutkimuksessa käytettiin tätä avointa tietoa kuvioina vuoden 2020 ajantasaistetussa muodossa. Referenssiaineiston muodostivat 114 korjuulohkoa, joiden harvennuspoistuman keskijäreys ja puutavaralajijakauma tiedettiin hakkuukoneen mittaustietojen perusteella. Lohkot olivat työn tilaajan, Skogsvårdsföreningen Österbotten rf:n puunkorjuuyhtiön hakkaamia. Tutkimuksessa etsittiin parhaat selittäjät ja luotiin mallit poistuman keskijäreyden ja tukkiprosentin ennustamiseksi metsänvaratiedosta harvennushakkuulla. Lisäksi selvitettiin yllä mainittujen tunnusten ennustettavuus eri järeyksillä. Ennusteiden tilastolliset tunnusluvut laskettiin ja mallien käytännön sovellettavuutta arvioitiin. Tulokseksi saatiin, että etenkin poistuman keskijäreys kyetään ennustamaan jopa suhteellisen vanhasta metsävaratiedosta sen verran tarkasti, että mallien käyttöä voisi kokeilla puunhankinnan operaatioissa. Ennalta tunnetun mukaisesti ennustaminen oli luotettavaa varttuneemmissa puustoissa. Keskijäreyden osalta paras selittäjä oli metsävaratiedon summapuuston keskiläpimitta, johon pohjautuva malli ennusti hakkuussa toteutuneen keskijäreyden alle 10 % suhteellisella ennustevirheellä. Tukkiprosenttia kyettiin ennustamaan vastaavalla tavalla, mutta aineiston vähäisen tukkikertymän vuoksi mallien ennusteet eivät olleet kovinkaan luotettavia. Molempien vastemuuttujien tapauksessa mallien selitysasteet jäivät noin 50 %:n tasolle. Tulokset olivat osittain kuvioittaisen maastoarvioinnin yleisinä pidettyjä virhemarginaaleja parempia, sekä toteuttajasta riippumattomia. Tulokset olivat siten kuitenkin rohkaisevia ja tukevat kaukokartoitetun metsävaratiedon entistä laajempaa soveltamista tulevaisuudessa.
-
(2022)Metsä Group lanseerasi vuonna 2021 uuden harvennusten raakapuun hinnoittelumenetelmän. Järeysrunko-hinta tarkoittaa, että harvennettavat puut ostetaan kokonaisina runkoina. Koko rungolle maksetaan sama kuutiohinta ja metsäomistajan saama hinta määräytyy poistettavien puiden keskijäreyden mukaan. Runkojen katkonta ei vaikuta metsänomistajan saamaan puukauppatuloon, mutta Metsä Group voi katkoa rungot markkinatilanteen vaatimilla mitoilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, että saako Metsä Group taloudellista etua uudesta harvennusten hinnoittelumallista. Taloudellisen edun selvittämiseksi kartoitettiin puutavaralajihinnoittelun sekä järeysrunkohinnoittelun välisiä korjuunkuluja, täsmällisemmin hakkuukoneen tuottamia kuluja. Hakkuukoneen taksoitus perustuu poistettavan puuston keskijäreyteen. Tutkimuksessa käytetty valtakunnallinen harvennushakkuiden aineisto saatiin Metsä Groupilta ja se ajoittui 1.4.2021-29.3.2022 väliselle ajalle. Tutkittavaa aineistoa oli puutavaralajihinnoiteltujen puiden osalta --- kuutiometriä ja järeysrunkohinnoiteltujen puiden --- kuutiometriä, joka kattoi koko Suomen. Tutkimuksessa analysoitiin hakkuukoneesta muodostuneita kuluja hinnoittelumuodoittain koko Suomen osalta, johon sisältyivät neljätoista hankintapiiriä ja niiden sisältämät neljänkymmentä hankintaryhmää. Aineistossa olivat mukana yleisimmät puutavaralajit hinnoittelumuodoittain. Aluksi kartoitettiin kuitupuun ja tukin aiheuttamat hakkuukoneen kulut alueittain, joita verrattiin keskenään hinnoittelumuodoittain sekä selvitettiin, että selittikö mahdolliset järeyserot kulueroja. Eri hinnoittelumuotojen väliset hakkuukoneen kuluerot laskettiin ja raportoitiin jokaiselle hankintapiirille. Lopuksi selvitettiin keskiarvosta johdettavan keskihajonnan avulla, että vaikuttaako järeyteen perustuva puunhinnoittelu hakkuukoneen lopullisiin kuluihin. Hakkuukoneen suuremman kulun selittäväksi tekijäksi muodostui puutavaralajikauppojen osalta poistuman keskijäreyden virhearvio ja pienempi poistuman keskijäreys. Harvennusten poistuvan puuston keskijäreyden arviointivirhe oli järeyden suhteen suurempi kuin toteutunut. Tällöin hakkuukoneen kulu arvioitiin metsähakkuusopimuksen solmimisen yhteydessä pienemmäksi kuin se toteutuessaan oli. Järeysrunkohinnoittelussa vastaavanlaista poistuman keskijäreyden arviointivirheen aiheuttamaa kulua ei esiintynyt. Tutkimuksessa kartoitettiin harvennusten poistuman keskijäreyden arviointivirheelle rahallinen arvo alueittain, kuitupuun ja tukin osalta hakkuukoneen kuluille. Metsä Groupilla on tavoitteena lisätä järeysrunkohinnoittelua systemaattisesti kymmeneen prosenttiin harvennusten osalta. Kun kymmenen prosentin tavoite täyttyy Metsä Group saa taloudellista etua --- €. Metsä Groupin olisi suotavaa lisätä valtakunnassa uutta hinnoittelumenetelmää harvennuksilla ja korvata sillä useammin käytettyä puutavaralajihinnoittelua. Järeysrunkohinnoittelu tuo etua etenkin kuitupuun osalta hakkuukoneen kuluissa, koska korjuun hinta oli suurempi ja järeyden arviointivirheet olivat suhteessa suuremmat kuin tukin korjuussa.
-
(2023)European hazelnut (Corylus avellana L.) is native to Europe also in Southern Finland. Commercial varieties of it are used in hazelnut production. There are many pests like squirrels which are also interested of hazelnuts, and they are usually collecting and hoarding the hazelnuts in the early stage of ripening before nuts are fully mature. In this study the aim was to find out when is the earliest moment to harvest the yield from the trees and ripe them successfully postharvest. The study was done in Helsinki, Finland where there were three different sampling sites. Sampling started when the hazelnuts were still fully green and raw. Sampling continued until there was none of hazelnuts left in the trees or they were fully mature. One sample contained about ten nuts and three samples were taken from each sampling site at each sampling date. After hazelnuts were collected, they were placed for post-harvest ripening to the growth chambre. The quality, stage of development and convenient harvest of time of hazelnuts were evaluated based on physical properties measurements of hazelnuts before and after post-harvest ripening. In addition, control samples were taken of the nuts that ripened natural way in the trees. There was done comparison of samples to the control sample for success of post-harvest ripening. The successful post-harvest ripening was founded earliest in the hazelnuts which would have started ripening process in the tree naturally in the moment of harvest. Earliest moment to harvest hazelnuts is when the kernels have reached their final size and the color of the nutshell begins to change from green to brown. But it is challenging to determine one harvest time for premature harvest because hazelnuts grow and ripe various times in the same tree in a long period. The further it is possible to postpone the harvest, the more certain it is to succeed in post-harvest ripening most of the nuts.
Now showing items 845-864 of 3388